Älykkyydestä ja sen testaamisesta: Käytännön elämän älykkyystestinä toimii mainiosti tien neuvominen turistille. Tien neuvomisessa vaikeaa on se, että neuvojan pitää ymmärtää selittää asia neuvottavan näkökulmasta, ei omasta tutusta näkökulmastaan. Sen verran olen kysellyt neuvoja vieraissa kaupungeissa, että olen huomannut, että neuvojalla ja neuvojalla on eroa.

Toinen hyvä käytännön älykkyystesti on sananlaskujen selittäminen. Lukijatehtävä: Selitä seuraavat sananlaskut. 1) Ei yksi pääsky kesää tee, 2) Kevät keikkuen tulevi 3) Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto 4) Kesti kestiä vaatii, pöydänpää pyöräytystä.

Väärien ajatusten kata-logi on esittänyt 16.6 taas kerran väärän ajatuksen. Nimensä veroinen blogi siis. Ajatus on seuraavanlainen: "Jos neitsytnainen pystyisi parantamaan miehen kuolettavasta taudista suostumalla yhdyntään hänen kanssaan, niin pitäisikö hänen toimia niin ja miten yhteiskunta suhtautuisi asiaan?". Voisin esittää oman samankaltaisen, hiukan vähemmän väärän ajatuksen: "Jos nainen pystyisi parantamaan hetkeksi miehen tylsyyttä tai seksinpuutetta suostumalla jonkin sortin sekstailuun hänen kanssaan, niin pitäisikö hänen toimia niin ja miten yhteiskunta suhtautuisi asiaan?"

Jos Galileo Galilei piti blogia omana aikanaan, niin senkin blogin nimi oli varmaan väärien ajatusten kata-logi. Galileo katseli ulos ja ylös putkellaan ja mietti, "kyllä se näin järjellä ajatellen näyttää pyörivän", mutta sitten hän luki aikansa naistenlehtiä, joissa otsikot huusivat, "Ei pyöri, ei sitten mihinkään!", "Pannukakku mikä pannukakku!" ja "Ei pyöri eikä hyöri!" ja tuli siihen ajatelmaan, että "ei se pyöri sittenkään, kun kerran kaikki niin sanovat".

Helsingin sanomissa oli jälleen mielipidekirjoitus prostituutiosta, jossa - ihmeellistä kyllä - oli tällä kertaa yllätyksellisen paljon järkeäkin mukana, kuten tämä kohta: "Suomessa prostituoitujen suurin uhka eivät kuitenkaan ole asiakkaat, vaan tulisieluiset naisasianaiset, jotka ajavat määrätietoisesti prostituutioasiakkuuden kriminalisointia." ja tämä kohta: "Esimerkiksi YK:n työjärjestö ILO on suositellut prostituoitujen kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös prostituoidut saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin.: " ja eritoten tämä kohta: "Prostituutioasiakkuuden kriminalisoinnin perusteena on moraalinen viesti. Erityisen ongelmallinen peruste on silloin, kun symboliikan takia ollaan valmiita potkimaan päähän muutenkin heikommassa asemassa olevia."

Oikeastaan tuo kirjoitus on aivan mainio. Ainoastaan otsikko( Prostituution syy usein taloudellinen pakko )
on melko täyttä potaskaa, mutta lieneekö se kirjoittajan alkuperäinen valinta. Ei prostituutioon ole Suomessa mitään taloudellista pakkoa. Suomessa prostituutio on taloudellinen mahdollisuus.

Keskisuomalainen raportoi 16.5 ansiokkaasti naisten suvaitsemattomuudesta ja lainsäädännön epätasa-arvoisuudesta. Mies oli seurannut nuorta naista autolla ja mennyt runkkaamaan tämän eteen, josta hänet oli tuomittu ehdolliseen vankeuteen. Runkkaaminenhan on täysin luonnollinen toiminto, josta ei aiheudu harmia kenellekään. Kun minä olen vaatinut alempitasoisille miehille oikeutta seksiin, niin naiset ovat sanoneet, että onhan heillä kaksi tervettä kättä. Nyt nähdään, että noitten terveitten käsienkään vapaa käyttökään ei ole sallittua.

Naiset ovat vuosikausia naljailleet miehille heidän homopelostaan ja kammostaan. Nyt kun miehet ovat pitkin hampain oppineet suvaitsemaan homoja, niin huomataan, että naisilla on vieläkin pahempi pelko: Runkkarikammo. Toivoisin, että naisetkin oppisivat tulevaisuudessa suvaitsemaan erilaisia harmittomia elämäntapoja siinä missä miehetkin ovat oppineet suvaitsemaan homoja.

Afrodite tarkastelee samaa suvaitsemattomuusilmiötä omassa blogissaan: "Näkökenttäni vasemmasta laidasta minua lähestyy luonnottoman hitain askelin tummanpuhuva hahmo. Minun ei tarvitse sadasosasekuntiakaan miettiä; tunnistan hahmon välittömästi keski-ikäiseksi mieheksi. Hänkin on herännyt kesä-aamuna aikaisin ja lähtenyt kävelylle pirteään ilmaan... Vaan hänellepä ei (kaupunki)luonnon kauneus riitä! On saatava suurempia tehoja!!! Niinpä hän suuntaa vetelänjähmeät askeleensa ja niiden myötä koko pöhöttyneen kroppansa kenen tahansa lähietäisyydelle sattuvan nuoremman naisen luo. Kun kohde on riittävän lähellä, tämä "sankari" hidastaa vauhtinsa suoranaiseksi mateluksi... Hänellä on vuosikausien kokemus harrastuksestaan, joten hän on välinpitämättömän röyhkeä. Häntä ei tippaakaan häiritse se, kuinka typerältä touhu kenties ulospäin vaikuttaa."

Afroditekin on hämmästynyt, kuinka rohkeasti tuo alempitasoinen mies käy perinteisiä suvaitsevaisuuskäsityksiä vastaan. Tuo mies on samanlainen ihmisoikeuksien esitaistelija, kuin mitä kaapista esiin pullahtaneet homot olivat aikoinaan. On hienoa, että vaikka alempitasoisille miehillä ei ole mahdollisuutta seksiin tai kohta edes maksettuun seksiin, niin heillä on kuitenkin mahdollisuus täysin harmittomaan lenkkeilevien nuorten naisten takapuolten tiirailuun, josta he saavat pientä eroottista mielihyvää. Tuollainen takapuolibongaushan on yhtä harmiton harrastus kuin olkilyhdettä nakertavien lintujen katselu. Taidamme olla menossa kohti suvaitsevampaa maailmaa.

Laak.info pohtii blogissaan ravintoiden sulkemisajan aikaistamista. Minun mielestäni voisi olla ihan hyvä ajatus määrätä sulkemisajaksi vaikkapa kello 24. Miksi ihmeessä pitää bailata keskellä yötä? Siinähän menevät vain vuorokausirytmit turhaan sekaisin. Ajatellaanpa vaikkapa lauantaibailuja. Ensin odotellaan koko päivä ja sitten aletaan vetämään pohjia ilta seitsemältä. Yhdeltätoista ollaan valmiina siirtymään baariin ja bailu jatkuu neljään. Miksei yhtä hyvin voisi aloittaa pohjien oton iltapäivä kolmelta, siirtyä baariin seitsemältä ja lopettaa puoliltaöin? Ei menisi koko päivä vain iltaa odotellessa. Uskon paljon enemmän holhoavaan alkoholipolitiikkaan kuin valistukseen.

Universalissimuksen ja kevyestin mielenkiintoiseen vääntöön seuraavia huomioita: Olen samaa mieltä kevyestin kanssa siinä, että ihmisyyden kokemus(mitä se sitten onkaan) jää paljon ohuemmaksi, jos ihminen elää lapsettoman elämän. Ihmisen kaltaisten androidien onnellistava vaikutus on tietenkin spekulaation varassa, mutta voisin kuvitella, että jos ihmisellä on puutetta ihmiskontakteista ja androidit saadaan viritettyä edes kohtuulliselle tasolle ja kun otetaan huomioon, että androidilla ei olisi ihmisten negatiivisia piirteitä, niin voidaan ajatella, että noilla androideilla olisi riittävän merkittävä onnellisuutta nostava vaikutus.

Minäkään en kaipaa kriisejä ja onnettomuuksia pystyäkseni kestämään paremmin kriisejä ja onnettomuuksia. Paras malli olisi ehkäpä oppia lapsena turvallisessa ympäristössä - ilman todellisia seurauksia - ne mielen rakenteet, joilla elämän vastoinkäymisistä ja pettymyksistä jaksetaan ja osataan jatkaa eteenpäin. Oppi ei yleensä tai koskaan ole oikean kärsimyksen väärti. Mitä sitten tulee yleiseen mielipiteeseen suhteessa androideihin ja elämän paranteluun, niin en usko, että kovin suurta joukkoa ihmisistä saadaan koskaan tuon ajatuksen taakse. En minäkään tiedä, onko ajatuksessa "oikeasta" ihmissyydestä ja "oikean" ihmisen elämän romantisoinnissa mitään "järkeä", mutta kyllä minustakin ajatus onnellisesta puolitekoelämästä tuntuu samalta kuin "hauskuuspillereiden" popsiminen. Tiedä sitten kuitenkaan, mitä itse tekisin, jos oikeasti joutuisin valitsemaan noiden kahden väliltä. Kumpi sitten on parempi: Nykyisen kaltainen nykyelämä, vai tuhatvuotisten puolitekoihmisten onnellinen elämä?

Puolenkuun blogipohdintaa: Kai tässä on siirryttävä tämänkin blogin kohdalla keveämpään kesäohjelmistoon, mikä käytännössä tarkoittaa samaa kuin television kesäohjelmisto: Enemmän aivotonta höpinää ja ikivanhoja uusintoja. Formaattina olen ajatellut kokeilla lyhyempiä kertapostauksia, mutta useammin. Keskiverto bloginlukija tuskin jaksaa/kykenee lukemaan kovin pitkiä jaarituksia yhdellä kerralla - en minä ainakaan. Samalla on varmaan nostettava etusivulla näkyvien postausten määrää. Lukijakommentit jakautuvat useammille tekstinpätkille, mistä voi olla sekä haittaa ja hyötyä. Lukijakommentointi on noussut kiitettävän suosituksi. Pitänee miettiä, rupeanko vastaamaan kiinnostaviin kommentteihin näin blogin kautta. Kai sitäkin on kokeiltava.

Näin yleisesti kun blogimaailmaa tarkastelee, niin se on jatkanut kasvuaan ja Erektuslaisista Ilkka Kokkarinen näyttää nousseen Top teniin "vihastaan" huolimatta tai sen ansiosta, mikä ei varmaan yllätä ketään, sillä Ilkan blogi on määrä/laatu-suhteeltaan tällä hetkellä selkeästi paras. Tommipommilla näyttää kirjoittelu tökkivän niin teknisesti kuin omasta mielestäänkin. Ehkä pieni huili tekee vain terää, sillä tuskin kukaan kykenee pitämään koko ajan yllä sellaista älyllistä ja kirjoituksellista tasoa kuin mihin Tommi parhaimmillaan pystyy.

Sitten muistutuksena Ihmissuhteet-blogin parodiointikilpailusta. Olisi mukava nähdä erektuslaisten parodiaversiot blogistani. Ainakin Markku ja Ilkka ovat ovat näyttäneet kynsiään parodiaosastolla, joten kyvystä se ei ainakaan ole kiinni. Ja kommettiosaston kuningattarelle kevyestille sanoisin, että kun sinä aina patistelet minua kirjoittamaan tunteista, niin patistelenpa sinua astumaan parodian ihmeelliseen maailmaan. Parodian voi raapustaa vaikkapa kommenttiosastolle tai minne vain lystää. Ja kirjoituksen pitää olla tietenkin mahdollisimman rasvainen ja härski, koska hienotunteisuus ei muutenkaan kuulu tämän blogin hyveisiin. Joten antakaa vain tulla omaa lääkettäni tänne päin.

Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Yksi on älykäs, toinen kaunis, kolmas hyvä pelaamaan golfia ja neljäs on taitava kokki. Ihmiset eivät ole yhtä hyviä minkään lahjakkuuden suhteen. Huonoa golfaria saa sanoa huonoksi golfariksi. Jostain syystä on kuitenkin erittäin epäkorrektia sanoa toista ihmistä rumaksi ja toista tyhmäksi. Mikä tekee nuo ominaisuudet niin erilaisiksi, että toisista ominaisuuksista voi puhua vapaasti, mutta toissista ominaisuuksista puhuessaan pitää olla hyvin varovainen?

Miksi ihminen voi helposti hyväksyä sen, että hän ei ole vahva tai ei osaa pelata golfia, mutta ei voi hyväksyä olevansa tyhmä tai ruma tai ei halua kuulla sanottavan sitä ääneen, vaikka olisikin oppinut olemaan sinut asian kanssa? Onko kysymys siitä, että kauneus ja älykkyys ovat synnynnäisiä lahjoja, joihin ei voi myöhemmin vaikuttaa merkittävästi? Vastaus tuntuisi olevan ei, sillä musikaalisuuskin on paljolti synnynnäinen ominaisuus. Toisaalta, ainakin kauneuteen voi vaikuttaa jossain määrin.

On hiukan ihmeellistä, että ihmiset, jotka sekunnin murto-osissa arvioivat tapaamiensa henkilöiden kauneuden ja laittavat heidän alitajuiseen kauneusjärjestykseen, eivät halua tai edes kestä kuulla tuota järjestystä julkilausuttuna. Miksi miehet pystyvät vitsailemaan rumuudellaan tai eivät ainakaan ota kauheasti nokkiin sen osoittamisesta, kun taas naisen rumuutta osoitettaessa koko seurakunta huutaa: "Ei hän ole ruma! Ei noin saa sanoa!"

Kauneudella ja älykkyydellä on merkitystä valittaessa ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Yrityksissä kannattaa valita kauneimmat ihmiset kauneutta vaativiin tehtäviin ja älykkäimmät älykkyyttä vaativiin tehtäviin. Se on kai itsestään selvää. "Laitan sinut asiakaspalvelutehtäviin, koska olet viehättävä, kaunis ja valovoimainen persoona. Sinut taas laitan johtajaksi, koska sinulla on älyä ja kylmää harkintakykyä." Ihmisille ei kuitenkaan saa sanoa, että: "Olet liian paksu ja ruma McDonaldsille, sillä sinua katsoessasi ihmiset muistavat, kuinka lihottavaa ja rumentavaa pikaruoka on." Ei saa myöskään sanoa: "Onhan sinulla hieno koulutus, mutta olet yksinkertaisesti tyhmempi kuin muut kouluttamattomat tähän virkaan ja koska tässä virassa muodollisesta kouluttautuneisuudesta on paljon vähemmän hyötyä kuin älykkyydestä, niin emme valitse sinua."

Ilkkakin kyselikin blogissaan, kuinka moni blogien lukijoista pitää itseään keskimääräistä tyhmempänä? Löytyykö ketään? Mitä minä olen keskusteluryhmiä seurannut vuosikaudet, niin olen törmännyt monituisia kertoja kirjoituksiin, joissa viitataan "niihin tyhmiin ihmisiin", joihin itse ei kuuluta ja jollaista ei haluta kumppaniksi. En muista juuri koskaan törmänneeni kirjoituksiin, joissa kirjoittaja sanoo olevansa tyhmä tai etsivänsä tyhmää kumppania(eli samanlaista kuin itsekin on).

Voiko olla niin, että nettiin on eksynyt vain älykästä porukkaa vai onko ihmisten käsitys omasta älykkyydestään ylimitoitettu? Onko niin, että ihmiset painottavat älykkyydessään niitä omia vahvoja osa-alueitaan ja unohtavat heikkoutensa? Matemaatikot pitävät itseään älykkäinä, mutta unohtavat, että saivat ruotsista ehdot ja että heidän sosiaalinen kommunikointinsa onnistuu vain tietokoneen kanssa, kun taas humanistit katsovat ylioppilastodistuksen älliään, mutta unohtavat, että lyhyt matematikkakin oli heille käsittämätöntä salatiedettä? Pyöriikö netissä poikkeuksellisen älykästä porukkaa, vai onko ihmisten käsitykset omasta yleisälykkyydestään yksinkertaisesti vääriä?

Prostituutioaiheeseen palatakseni, jos kerran kukaan nainen ei ryhdy prostituoiduksi omasta vapaasta tahdostaan, niin meneekö kukaan naimisiin vapaasta tahdostaan vanhan sydänsairaan ukon kanssa, kuten Anna Nicole Smith? Jos kerran seksi ällöttävän miehen kanssa on naisen alistamista rahan vallalla, niin eikö naimisiin meno ällöttävän miehen kanssa perinnön toivossa ole kymmeniä kertaa alistavampaa. Ennenkuin ruvetaan kieltämään seksi rahasta, niin eikö olisi syytä puuttua pahempaan krooniseen alistamiseen, jota rikkaat iljettävät miehet tekevät naidessaan nuoria nättejä tyttöjä? Eivätkö naiset ymmärrä, että eivät he mene naimisiin varakkaiden miesten kanssa omasta vapaasta tahdostaan, vaan joutuvat tekemään niin päästäkseen leivän syrjään kiinni?

Tuosta päästäänkin Prinssi Williamiin, maailman tavoitelluimpaan poikamieheen. Jossakin lehdessä joku prinssin elämää läheltä seurannut kertoi, että ei prinssi ole oikeasti ujo söpöläinen, vaan määrätietoinen naistenmetsästäjä ja että tuo ujon neitsytpojan roolin vetäminen on vain kulissi, jolla saadaan naiset innostumaan ja kaadetuiksi - elikkä prinssi onkin vain seksiä hamuava sika hurmaavan ulkokuorensa alla. Tuo tarina ei varmaan yllätä ketään, mutta tuosta herää se kysymys, että onko seksiä haluava mies aina sika riippumatta siitä, kuinka tavoiteltu hän on? Meneekö jossain ja missä raja siitä, milloin mies onkin hyväksikäytetty ja alistettu. Jos mies maksaa 100 euroa seksipuhelusta, niin onko tuo mies hyväksikäytetty vai onko tuossakin tapauksessa alistettu osapuoli nainen?

Eivätkö kaikki julkkismiehet vedä kykyjensä rajoissa puhtoisen neitsyen roolia, vaikka kameroitten sammuttua yritetäänkin iskeä kaikkea liikkuvaa? Liitytään lastenklinikoille kummeiksi ja esitellään perhettä ja lapsia. Juuri kukaan sinkkujulkkismieskään ei kehuskele, kuinka paljon on päässyt paneskelemaan ja kuinka monta naista oli hotellihuoneessa edellisenä yönä. Sitävastoin he kertovat olevansa oikeasti ujoja heppuja, jotka eivät vain ole ole kohdanneet sitä oikeaa. Miksi julkkismiehet eivät kerro paneskelevansa joka päivä eri naisia? Mitä nuorempia ja mitä parempia sekstailijoita, niin sitä mukavampaa. Miten naisten kuva vaikkapa Tommi Läntisestä muuttuisi, jos hän kertoisi, että "onhan tämä lauleskelu kivaa, mutta oikeastaan koko homman pointti on saada seksiä teinitytöiltä" ja että "keikan jälkeen olisi seksiä tarjolla, mutta muistakaa tylleröiset, että yhteydenpito loppuu tuohon sekstaukseen, joten on turha tulla enää lavan reunalle notkumaan."

Voisin ehdottaa Suomessa sellaista vuoden mittaista kokeilua, että hormonihoidoilla vaihdettaisiin naisten ja miesten seksihaluja päikseen. Naisista tehtäisiin seksihulluja jokaista miestä vonkaavia naisgigoloita ja miehistä pippelin pihtaajia. Olisi hauska nähdä, miten yhteiskunta muuttuisi. Olisi varsinkin mukava mennä ravintolaan ja kun naiset tulisivat vonkaamaan, niin sitä katsahtaisi vain kulmain alta halveksivasti ja jatkaisi juttuaan kundikaverin kanssa kikatellen. Ja halpaakin touhu olisi, kun joisi vain typerien naisten tarjoamia drinkkejä, jotka luulisivat tuolla tarjoamisellaan saavansa pippeliä. Sitten voi ehkä mennä naimisiin jonkun rikkaan lesken kanssa perintöä odottelemaan.

Naisethan tuosta seksihalujen vaihdosta eniten hyötyisivät. Hehän aina valittavat, että miehet pääsevät tekemään aloitteita iskemisessä ja alistamaan naisia ostoseksillä. Naisethan pääsisivät vuorostaan alistamaan miehiä ostamalla seksiä ja soittelemalla seksilinjoille 9,99/min. Minäkin voisin perustaa tuollaisen seksihöpötyslinjan, vaikka joutuisinkin alistetuksi. Kyllä naiset olisivat niin maan perusteellisen tyytyväisiä tuohon seksihalujen vaihtoon.

Kevyesti kysyy: "Tarkoittaako nollasummapeli miesten kesken sitä, että jos maailmassa on kolme miestä Mika, Sami ja Jani - niin jos Mikan arvo naisten silmissä kasvaa, Samin ja Janin pienenee? Ja jos Mika on oikein huipputapaus, Sami ja Jani käyvät naisten silmissä näkymättömiksi. Entä jos Mika on huippu keskustelemaan, Sami rakastelemaan ja Jani organisoimaan?" Jos tuollaisessa neljän henkilön mallissa yhden miehen markkina-arvo on paljon parempi kuin kahden muun, niin nuo muuta miestä tosiaankin muuttuvat näkymättämiksi erottisessa mielessä. Jos noitten kolmen miehen markkina-arvot ovat kohtuullisen lähellä toisiaan, nousevat esiin röyhkeys, nopeus ja luontaiset naisteniskutaidot. Juuri tuossa kohdassa ujot miehet häviävät. Vanha sanontakin sanoo, että: "Ujo mies ei saa kaunista naista".

Jos tuossa neljän henkilön mallissa yksi miehistä on ujo ja kokematon naisten kanssa, niin kuinka paljon paljon paremmat muut ominaisuudet tuolla ujolla ja kokemattomalla miehellä täytyy olla, että hän pärjää taistelussa tuosta naisesta kahdelle röyhkeämmälle iskijälle? Sanoisin, että ujon miehen muitten ominaisuuksien pitäisi keskimäärin olla hyvin paljon paremmat, jotta hän pärjäisi rohkeammille ja naiseniskutaitoisemmille kilpakumppaneilleen. Tuo on eräs syy ns. rentun ja kunnon miehen dilemmaan. Miehen rohkeus ja luontainen kyvykkyys naisteniskennässä on niin merkitsevässä asemassa, että muut itse suhteessa tärkeät ominaisuudet jäävät taka-alalle.

Melanie pohtii kateutta parisuhteessa. Johtaako kouluttamattoman miehen ja akateemisen naisen liitto kateuteen? Kyllä se johtaa melko usein ja siksi, että nainen ottaa parisuhteen hierarkiassa miehelle "kuuluvan" ja miehelle tärkeän älyllisen ja viisaudellisen johtoaseman. Tuon ongelman lievittämiseen on olemassa mainio kirja, "Heikko vahva vaimo", jossa naista opastetaan välttämään parisuhteen kateuskarikoita ja hierarkisia ongelmia. Ongelmahan ei varsinaisesti ole siinä, että nainen on akateeminen, vaan siinä, että nainen kuvittelee, että tuo akateemisuus suhteessa mieheen antaa hänelle oikeudet suurempaan määräysvaltaan. Jos nainen pysyttelee nöyränä akateemisuudestaan huolimatta, ongelmia ei juurikaan ilmene.

Kommentteja kommenttiosaston kommentteihin:
Melanie huomauttaa kommentissaan - niin kuin prostituutiokeskusteluissa miltei aina tulee esiin - että ylivoimainen enemmistö suomen prostituoiduista on venäläisiä ja että nuo venäläiset naiset joutuvat prostituoiduiksi köyhyyttään. On tietenkin liikuttavaa, että huoli venäläisistä naisista on näin suurta, mutta miksi ihmeessä samat naiset eivät ole huolissaan venäläisistä miehistä? Venäläisillä miehillä menee vähintään yhtä huonosti ilman, että heillä on mahdollisuuksia parantaa asemaansa prostituutiolla. Eikö prostituutioon ryhtyminen ole enemmänkin lisämahdollisuus kuin haitta? Eikö venäläisillä naisilla ole ihan sama mahdollisuus jäädä Venäjälle ja kuolla nuorina, niin kuin venäläisillä miehillä?


Tässä viestissään kevyesti pohtii äitinsä sanoja, joiden mukaan "kauneudesta ei ole naiselle mitään hyötyä vaan haittaa, koska sillä nainen kerää ympärilleen miehiä, jotka haluavat vain hänen kauneutensa". Vanhoissa viisauksissa on lähes aina enemmän tai vähemmän perää. Mikä on tuon viisauden ydin? Voisin tulkita nuo sanat niin, että koska kauneus on katoavaista, niin kauneuden avulla houkutellut miehet katoavat kauneuden katoamisen myötä. Syvemmällä voisin nähdä markkina-arvoteoreettisen viisauden siitä, että korkeamarkkina-arvoisimmat miehet tavoittelevat kauneutta hetken hurmaan, mutta eivät pysyvään suhteeseen.

Samassa viestissään kevyesti kysyy, millaisia eväitä evoluutio on antanut meille yhden liiton periaatteen onnistumiseksi? Sanoisin tuohon, että edellytykset monogaamisen liiton kestävyydelle riippuvat siitä, kuinka riippuvaisia liiton osapuolet ovat toisistaan ja kuinka suuri sosiaalinen paine liiton kestävyyteen kohdistuu. Nyky-yhteiskunta on mennyt koko ajan siihen suuntaan, että liittojen osapuolet ovat yhä riippumattomampia toisistaan ja yhteisöllinen painekin liiton koossa pitämiseen on pienentynyt merkittävästi. Nykyään liiton koossa pysyminen riippuu lähinnä kiintymysefektistä ja täydellisestä yhteensopivuudesta.

Toisaalta voidaan kysyä, millainen on onnistunut liitto? Onko onnistunut liitto onnellinen liitto vai koossa pysyvä liitto? Ja jos vastaus on onnellinen liitto, niin kuinka onnellinen? Kuulen usein sellaisen väitteen, että ihmiset eroavat liian usein. Minä väitän, että ihmiset erovat aivan liian harvoin. Monet sellaiset liitot, joilla järjellä ajatellen ei ole mitään tulevaisuutta, pysyvät koossa kiintymyksen takia.

Melanie kyselee kommentissaan, että "pitäisikö naisen sitten alentaa vaatimustasoaan tavoittelemansa miehen suhteen?" Ensimmäisenä tulee mieleen tulee pohdinta siitä, että miten omaa vaatimustasoaan voi alentaa? Toki huonomman kuin ideaalisen partnerin voi ottaa, mutta vaatimustaso ei laske siitä mihinkään.

Eräs tapa naisille alentaa vaatimustasoaan on olla riippuvainen miehestä tai miehen ulkoisesta avuista. Jos nainen on vaikkapa köyhä yksinhuoltaja ja mies ei niin sytyttävä, mutta omistaa auton ja omakotitalon, niin nainen saattaa alentaa vaatimustasoaan päästäkseen nauttimaan ulkoisista hyödykkeistä.

Yksi näkökulma on se(mikä ei välttämättä tule naisille mieleen), että naisten taso pitkäaikaisina suhdekumppaneina on laskenut, kun taas naisten taso lyhytaikaisina seksuaalipainotteisina suhdekumppaneina on noussut. Pitkäaikaisessa suhteessa miehet arvostavat keskimäärin naisen helppoutta, nöyryyttä suhteessa mieheen ja kotityötaitoja ja -intoa. Lyhyissä suhteissa noilla ominaisuuksilla ei ole juurikaan arvoa. Naiset kuvittelevat, että koulutettuus ja itsenäisyys ovat suurikin avu tehtäessä mieheen vaikutusta, vaikka vaikutus on keskimäärin negatiivinen. Jotkin ominaisuudet, jotka naisten mielestä ovat suuresti tasoa nostavia, ovatkin käytännössä tasoa laskevia.

Kasassa kirjoitettiin 11.6 blogiparodioista ja julistettiin siihen liittyvä kirjoituskilpailu. Tuohan on mainio idea! Minä julistan täten kilpailun siitä, kuka kirjoittaa parhaan parodian tästä ihmissuhdeblogista. Tehtävä on vaikea, mutta ei mahdoton. Kilpailuvastaukset sähköpostilla tai jos joku haluaa julkaista parodian omassa blokissaan, niin vain ilmoittautuminen sähköpostilla tai kommenttiosastoon. Aikaa on kuun loppuun asti. Jos yhtään kelvollista osallistujaa ei ilmaannu, niin kirjoitan parodian kyynelsilmin itse. Kilpailu on avoin kaikille.

Palkinnot eivät ole hyvät, mutta julkaisukelpoiset/parhaat parodiat julkaistaan tässä blogissa, mistä seuraa tietenkin määrättömästi mainetta ja kunniaa. Sitten kun minä olen tasa-arvovaltuutettu - tasa-arvoministeri - presidentti, niin voitte osoittaa kiikkustuolista vapisevalla sormella ja sanoa: "Minä muuten tiedän tuon miehen". Vapaille naisille ekstra palkintona voin yrittää järjestää treffit alempitasoisen miehen kanssa. Muuta en voi luvata. Loppu on kiinni lähinnä siitä, kuinka korkealla tuon ATM:n rima sijaitsee.

Harkitsenpa tässä myös oman muita blokeja käsittelevän parodiasarjan aloittamista. Hyviä parodiakohteita olisivat näin äkkipäätään ajatellen ainakin Ilkka(oho, Markkuhan oli äkännyt ihan saman idean), Parisuhde ja Mintun blogi. Feministishumanistiset blogit ovat tosin parodioijalle äärimmäisen haastellisia kohteita.

Tuli muuten mieleeni kysymys, että jaetaanko täällä suomen blogimaailmassa mitään blogioscareita tai muita vastaavia pystejä? Jos ei, niin nyt olisi aika aloittaa. Itsellänikin olisi vielä muutama kirjahyllynnurkka avoimena lisäpokaaleja varten. Ehkäpä ideaa pitäisi esitellä lähinnä Samikin suuntaan, joka voisi miettiä erilaisia palkintokategorioita: Paras tasa-arvoa edistävä kirjoitus, Paras feminististä diskurssia arvosteleva kirjoitus, Naiset naurettavimmassa valossa esittävä kirjoitus jne. Tietenkin jotain muitakin täytekategorioitakin voisi olla. Eikun vaan oscarkomitea pystyyn ja palkinnot postissa tulemaan tänne päin.

Kommentiosastolle on hautautunut monia mielenkiintoisia pointteja, jotka viestiketjujen pituudesta ja moniulotteisuudesta johtuen ovat jääneet syyttä suotta kommentitta. Lienee turha mennä merta edemmäs kalaan, jos lohia polskii omassakin lammessa. Aloitetaan kommenttiosaston kohokohtien purkaminen: Universalissimus on osallistunut kommenttiosastoon loistavilla visioilla ja analyyseillä, joista riittää pohtimisen aihetta pidemmäksikin aikaa. Seuraavassa joitakin poimintoja:

Universalissimus kirjoittaa tulevaisuudenvisiona seksikoneista tässä ja tässä, jotka korvaavat naisen tai ovat jopa parempiakin. Ajatus tuollaisen seksikoneen kehittymisestä vaikuttaa ihan uskottavalta ja todennäköiseltäkin. Jos tuollaiset koneet kehitetään, niin mikä vaikutus niillä tulee olemaan yhteiskunnan rakenteisiin? Tässä muutamia spekulaatioita eri vaihtoehdoista: 1) Seksikoneet saavat miehet pauloihinsa, mikä aiheuttaa naisten ja miesten jakautumisen eri segmentteihin. 2) Seksikoneet lisäävät tasa-arvoa, mutta naisten statusarvo säilyy korkeana heidän niukkuudestaan johtuen, vaikka koneet tarjoavatkin parempaa seksiä 3) Naiset ja fiksut miehet nousevat kapinaan seksikoneita vastaan samalla lailla tai voimakkaamminkin kuin prostituutiota vastaan ja kieltävät seksikoneet naista halventavina. 4) Seksinsaannin kyllästymisasteen saavutettua huippunsa muut arvot nousevat pintaan. a) Miehet panostavat täysillä uraan ja opiskeluun. b) Miehet heittävät täysin vapaalle, koska statuksella ei ole enää merkitystä seksuaalisen tyydytyksen edellytyksenä.

Seksikoneitten yhteydessä voisi nostaa esiin "hauskuuspillerin". Pillerin, jonka nauttimalla päivittäin olisi hauskaa ympäristöoloista riippumatta. Pilleri edistäisi myöskin terveyttä eikä aiheuttaisi riippuvuutta. Sallittaisiinko tällaisen pillerin tulo markkinoille? Tulisiko ihmisistä vain pillereitä popsivia joutilaita? Miten tällaisia pillereitä syövät ihmiset pärjäisivät sodassa muita valtioita vastaan? Vai söisivätkö kaikki muutkin noita pillereitä? Vai kannattasiko noita pillereitä syöttää vihollisille ja vallata sitten heidän maansa? Onko huumevastaisuuden todellinen syy siinä, että huumeet tekevät elämästä niin hauskaa, että muuta ei enää viitsisi tehdä? Olisivatko seksikoneet eräänlainen huume, joka pitäisi kieltää?

Esitetään asiasta vielä konkreettisempia kysymyksiä: Jos nyt joku insinööri olisi keksinyt tuollaisen seksikoneen, joka tarjoaisi paremmat kyydit kuin kukaan nainen ja tuo insinööri tarjoaisi tuota laitetta kaikille Suomen miehille käyttöönsä, niin miten suhtautuisitte asiaan? Naiset, antaisitteko miestenne käyttää tuota laitetta? Miehet, käyttäisittekö tuota laitetta vai pitäytyisittekö luomussa? Miehet, tekisittekö jotain ratkaisuja elämänne suhteen tuon laitteen saatuanne(eroaisitte, lopettaisitte naisten jahtaamisen)? Naiset, hyväksyisittekö laitteen tulon markkinoille mukisematta?

Sekalaisia paloja: Kappas vaan, minäkin taidan olla profeministi. Ainakin tästä määrittelystä poimittujen lauseiden mukaan: " Aivan kuten on useita feminismejä, on myös useita profeminismin muotoja. Kaikkia näkökulmia yhdistää kuitenkin vakaumus kuunnella feminismejä ja naisia...Onko profeministinä olo samaa kuin tasa-arvon kannattaminen? On, mutta se on myös enemmän. Monet ajattelevat, että elämme jo tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Uskomme kuitenkin, että sukupuolten välinen eriarvoisuus piilee pintaa syvemmällä, juurtuneena syvälle sukupuolijärjestelmiin...Ovatko profeministimiehet miesvastaisia? Eivät! Profeminismi ei ole miesvastaisuutta. Itse asiassa uskomme, että profeminismi voi auttaa miehiä elämään tyydyttävämpää elämää...Entä muut yhteiskunnan syrjityt ryhmät? Profeminismi kannattaa ponnistuksia myös muuta syrjintää ja sortoa kohtaan."

Aki Sirkesalo puhuu Iltalehdessä 10.6 seuraavin sanoin: "Sikojen ja huonosti käyttäytyvien miesten joukosta Aki poimii helmiä. Tosi miehekkäisiin oman alansa huippuihin, joille ei ole mikään juttu tuoda esiin lastenhoitoa, kuuluvat esimerkikisi Jani Sievinen ja Teemu Selänne. On ollut aika rankka juttu, että Teemu on ollut töissä lastentarhassa, kuin myös se, ettei hänen tarvitse vetää yksioikoista machoroolia."

Voi pyhät hyttyset, mitä potaskaa! Nyt olen kyllä tosi, tosi vihainen! Kyllä kai nyt lapsikin tajuaa, että kun Gloria-lehden kuvaaja saapuu paikalle, niin Teemu ja Jani ovat haukkoina lapselle lepertelemässä ja vaippoja vaihtamassa. Miehillä on yleisestikin ottaen sellainen geeni, että ulospäin pyritään näyttämään paljon parempaa isää kuin mitä todellisuudessa ollaan. Ja sehän on maailman vanhin kikka saamiseen, että lähdetään lastenklinikan kummeiksi. Tulisivat penteleet alempitasoisten miesten klinikan kummeiksi, niin nähtäisiin, kuinka pyyteetöntä heidän auttamishalunsa on.

Olen nähnyt niin paljon kaikkien laulajien, missien ja kaikenmaailman muitten julkkisten haastatteluja, joissa he levittävät "viisauttaan" kaiken kansan luettavaksi, että nyt alkaa mitta täyttyä. Miksei kysytä viisauksia sellaisilta henkilöiltä jotka tietävät jotakin? Ei minua kiinnosta kuulla, miten Markus Pöyhösen mielestä Irakin tilanne pitäisi ratkaista, miten Jasmin Mäntylä ratkaisisi kulttuuripolitiikan ongelmat tai mitä Eva Biaudet tekisi prostituutioasialle. Sana on valtaa. Miksi ihmeessä sanavalta annetaan sellaisille henkilöille, jotka eivät tiedä tai ymmärrä mitään? Sananvapautta pitäisi tuolta osin rajoittaa. Henkilön pitäisi ensin ajaa "puhumisajokortti", ennenkuin hän pääsisi julkisuuteen esittämään mielipiteitään. Jos tieto ja järki puuttuu, niin tilannehan on sama, kuin että ajokortti annettaisiin kuurosokealle naiselle.

Tähän väliin tunnelman nostamiseksi linkki "vitseihin" tasa-arvosta.

Tommipommi kirjoittaa minuakin askarruttaneista "lapsikuninkaista", jotka pyörittävät vanhempiaan ja isovanhempiaan oman pillinsä mukaan. Millaiset eväät lapsi saa elämään tuollaisella tuollaisella kurittomalla ja itsekuriin kasvattamattomalla kasvatuksella? Huonot, luulisin. Pelätäänkö nykyään, että lapsi traumatisoituu, jos häntä kielletään tekemästä jotakin ja vaaditaan tekemään jotain toista? Eikö kestetä lapsen itkua, jos lapsi ei saakaan kaikkea mitä haluaa? Eikö olisi parempi kasvattaa lapsi oppimaan, että elämässä ei voi saada kaikkea ja jos jotain saa, niin sen eteen on tehtävä töitä(irvileuat ajattelevat tässä välissä, että noinhan ne ATM:t olisi pitänyt kasvattaa)? Lapsen kannattaa oppia kestämään vastoinkäymisiä turvallisessa ympäristössä.

Tuli tässä mieleen sellainen viisaus bloggailuun liittyen, että: "Jos jonkun päivän blogikirjoituksesi näyttää paljon paremmalta kuin kaikki muut blogikirjoituksesi, niin tuo teksti ei ole blogiin soveliasta proosaa. Deletetä se heti pois." Siitä pääsemmekin(edelliseen viisauteen erityisemmin liittymättä) päivän hupipläjäykseen. Mitvit kirjoittaa blogissaan 11.6 todella hauskasti jostain omituisesta jääkiekkojoukkueesta. Voiko tuollaisella joukkueella voittaa yhtään peliä?

Päivän aforismi: "Kiltit tytöt ne pitävät päiväkirjaa; tuhmilla tytöillä ei koskaan ole aikaa." (Tallullah Bankhead)

Jos naisten ja miesten tasojakaumia yritetään esittään graafisesti, niin jakauma voisi näyttää suunnilleen tältä:
M: 1.2..3....4........5.............6
N: ...1....2...3....4....5......6
Tuo yrittää kuvata sitä, että aivan huipulla on kourallinen miehiä, sitten tulevat huippunaiset ja pikku hiljaa naisten osuus kasvaa suhteessa saman tasoisiin miehiin. Tasopohja on kattavasti miesten hallussa - pakkaa sekoittaa vain kourallinen heikkotasoisia naisia. On huomattava, että tasolla tuossa tarkastelussa tarkoitetaan kysyttyyttä vastakkaisen sukupuolen silmissä. "Todellisissa", ominaisuuksiin perustuvissa tasovertailuissa sukupuolten erot ovat paljon pienemmät.

Voidaan esittää kysymys, olisivatko sukupuolet tasa-arvoisempia, jos molempien kysyttyys vastakkaisen sukupuolen silmissä olisi yhtä suuri? Kysyttyyttä voitaisiin säädellä vaikkapa rahansiirroilla. Toivottavin tilanne olisi silloin, kun sekä naisten tasojana ja miesten tasojana olisivat symmetriset. Silloin jokaisessa tasoluokassa olisi saman verran naisia ja miehiä, jolloinka saavutettaisiin tasa-arvo sukupuolten pariutumismahdollisuuksissa sekä suurin onnistuneitten pariutumisten todennäköisyys.

Nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen monessa mielessä. Naisten suuremmasta kysyttyydestä johtuen miehet joutuvat käyttämään keskimäärin enemmän resurssejaan(aikaa, rahaa ja vaivaa) naisten hurmaamiseen kuin päinvastoin. Miehet joutuvat tekemään lähestymisensä niin sanotusti hattu kourassa siinä missä naisella on valta hylätä tai hyväksyä ehdokas. Naiset ovat tavallaan työnantajan asemassa ja miehet työntekijän.

Mietitäänpä hiukan myöskin riippuvuussuhteita. Ennen vanhaan nainen oli tyytyväinen jos hänellä oli edes joku mies, joka ei ryypännyt ja hakannut kauheasti. Nainen teki kovasti työtä pitääkseen miehen, koska nainen oli riippuvainen miehen hankkimasta elatuksesta ja avioituneen naisen sosiaalisesta statuksesta. Jos ajatellaan nykypäivää, niin kehitys on menossa päinvastaiseen suuntaan.

Jos kuvitellaan tilanne, että naiset olisivat täysin riippumattomia miehistä - muuten kuin omien mielihalujensa puolesta, niin millainen yhteiskunta se olisi? Olisiko siellä kysyntää ainoastaan parikymppisille treenatuille uroille hetkelliseen seksuaaliseen tyydytykseen ja älykkäille humoristeille hetki platoniseksi viihdykkeeksi? Sellaistako yhteiskuntaa naiset halajavat? Miten miesten tasa-arvoisuus toteutuisi tuollaisessa yhteiskunnassa? Onko riippuvuussuhteissa sittenkin jotain hyvää? Entäs sitten sellainen yhteiskunta, jossa miesten ja naisten seksitarve olisi tyydytetty vaikkapa kyberseksillä, klooninaisseksillä tai holodeckkiseksillä? Jossa lapsellisuutta ei tuettaisi ja ehkäisy olisi kielletty. Miten parisuhteet toimisivat, vai toimisivatko mitenkään?

Nyky-yhteiskunta nostaa naisten tasovaatimukset niin korkealle, ettei siitä hyödy kukaan - eivät miehet eivätkä naiset. Naiset käyvät baareissa, jossa heitä yrittävät iskeä ylimpään neljännekseen kuuluvat miehet, jolloinka naisten tasotermostaatti asettuu liian ylös optimaalista pariutumista ajatellen. Olisi pariutumisen kannalta edullisempaa, jos tasotermostaatti saisi pienempiä lukemia.

Kuvitellaanpa sellainen kylä jossa asuu vain rumia miehiä ja kutsutaan sitä vaikkapa Tampereeksi. Tuonne kylään tulee yllättäin vierailija Turusta, joka onkin keskitasoinen mies. Tamperelaisten naisten termostaatti on asettunut rumien miesten standardin mukaan, jolloinka keskiverto mieskin vaikuttaa heistä Ridge Forresterilta.

Liian korkea termostaatti aiheuttaa ongelmia myös miehille. Rikkaat perijämiehet, jotka saavat kaiken jo nuorena, ajautuvat helposti huumeiden maailmaan, koska "oikean" maailman kokemukset ja saavutukset on koettu jo nuorella iällä. Ehkä paras elämä olisi sellainen, joka alkaisi pohjalta ja etenisi askeleittain parempaan suuntaan. Jos naiset puuhastelevat nuorena niitten karismaattisimpien hurmaajarenttujen kanssa, loppuelämä on miesrintamalla pelkkää alamäkeä. Siihen ei ole välttämättä helppo sopeutua.

On tullut aika paljon palautetta ja kyselyä siitä, että eikö niitten alempitasoisten miesten sitten tarvitse itse tehdä itselleen mitään ja voivatko he vain odottaa saavansa kaiken hopealautasella. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen päätelmään, että kyllä heidänkin pitää ryhdistäytyä ja ruveta kehittämään persoonaansa. Nyt kaikki alempitasoiset miehet silmät kovina, sillä kurssitus tason nostamiseksi alkaa.

Kurssimateriaalina toimii dipl. ins. Aarno Vakkurin kirja 12 tunnissa meneväksi mieheksi(1973), josta seuraavat lainaukset ovat. Kurssin mottona toimivat Aristoteles Onassiksen kuolemattomat sanat: "Menevän miehen tulee olla aina ruskettunut, myös talvella." Aloitan kurssituksen menevän miehen tärkeimmästä jatkeesta - autosta:

"Yleisesti ottaen menevällä miehellä tulee olla auto. Ainoina mahdollisina poikkeuksina tästä säännöstä voivat olla verraten nuoret miehet, jotka korvaavat henkilöauton omistamisen sen vastustamisella."

"Voiko joku esimerkiksi kuvitella menevää miestä, jolla on menestystä valokuvamallien kanssa, joka käy iltaisin Hesperiassa, Kaivohuoneella ja Kalastajatorpalla ja on sinut TV:n pophahmojen kanssa, ajamassa Kupla-Volkkaria? Mikäli joku voi, hän on pahan kerran harhautunut ja tuntee ylen huonosti menevyyttä. On täysin selvää, että tällaisella menevällä miehellä tulee olla Alfa-Romeo, BMW 1800 tai, kaikkein mieluimmin, Porche."

"Auton ulkonäkö on tärkein sen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Sopivan ulkonäön jälkeen tulee huomio kiinnittää auton mittarivarustukseen, moottorin ääneen ja tuhkakuppien suuruuteen. Kun auton nämä ominaisuudet on punnittu, voi edelleen arvioida sisustuksen laatua, lisävalonheittimien kiinnitysmahdollisuuksia ja vuoteiksi muunneltavia istuimia. "

"Useimmissa autoissa vakiovarustuksena olevat mittarit eivät riitä alkuunkaan, vaan niitä on täydennettä erillisillä sarjoilla. Normaalien nopeus- ja matkamittarien lisäksi autossa tulee olla mittarit kierroslukua, vedenlämpöä, öljynpainetta, latausvirtaa, polttoainetta, alipainetta, öljynlämpöä ja käsijarrua varten. Näiden lisäksi tarvitaan sekuntiosoittimella varustettu suurikokoinen kello sekä kymmenen metrin tarkkuudella toimiva trippimittari."

"Moottorin äänen tulee yleensä olla voimakasta, matalaa murinaa. Tässäkin suhteessa esiintyy selviä puutteita useimpien automerkkien kohdalla. Oikeaoppiseen auton ääneen päästään mm. moottoria virittämällä, mistä puhuttaessa täytyy kuitenkin käyttää termiä "viilaus". Mikäli moottorin viritys tuntuu kalliilta toimenpiteeltä, päästään yhtä hyviin ellei parempiinkin tuloksiin puhkaisemalla auton pakoputkeen sopiva määrä reikiä ennen äänenvaimenninta."

"Ford Mustang ja Capri ovat sen sijaan jo vakavampaa huomiota ansaitsevia automerkkejä. Mittareita olisi tietysti lisättävä ja tuhkakupit uusittava. Omistajan tulisi olla reippaan amerikkalainen, irtotakki ja jopa villapaita käyvät asuina, kunhan ne ovat riittävän kalliita. Amerikkalaisilla yleiset lyhyet housunlahkeet eivät kuitenkaan ainakaaan vielä ole suositeltavia. Lehdistä ei takapenkillä ole väliä, mutta tavaratilassa saisi olla matkagrilli ja farmarit. Naisseuralaisen rintojen tulisi olla huomattavan kookkaat ja kynsien kirkkaan värisiksi lakatut."

Neljäs näytös: Sokrates ja nainen keskustelevat kotitöistä.

Sokrates: - Miten kotityöt pitäisi mielestäsi jakaa?
Nainen: - Tietenkin tasan miehen ja naisen kesken. Ei kai tuossa ole mitään epäselvää.
Sokrates: - Entäs sitten miesten työt, kuten auton kunnostus ja remontointi?
Nainen: - No, miehethän osaavat nuo työt paremmin, joten on luonnollista, että he myöskin tekevät ne.
Sokrates: - Eivätkös naiset osaa sitten siivouksen paremmin?
Nainen: - Siivouksen oppii kyllä kuka vaan. Se on ihan asennekysymys.
Sokrates: - Eikö auton remontoinnin osaaminen ole sitten asennekysymys?
Nainen: - Miehet nyt tykkäävät muuten räplätä autoja ja auton kunto on muutenkin heille tärkeämpi asia.
Sokrates: - Eikös sitten siisteys ole sinulle tärkeämpi asia?.
Nainen: - Kyllä siisti koti on mukavampi sekä miehelle, että naiselle. Ei olisi oikein, että mies vain pääsisi nautiskelemaan naisen työn tuloksista.
Sokrates: - Mitä mieltä olet Jani Sievisestä?
Nainen: - Aivan ihana mies! Sellaisen kun saisi itselleen!
Sokrates: - Mutta Janihan ei tee ollenkaan kotitöitä.
Nainen: - No, ei tietenkään, kun hänellä on uintikiireitä.
Sokrates: - Eli jos miehellä on vaikkapa darts- tai biljardikiireitä, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin?
Nainen: - Kuule, ei kukaan nainen ottaisi sellaista miestä, joka heittää tikkaa kaiket päivät.
Sokrates: - Elikkä, jos mies on tarpeeksi rikas, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin?
Nainen: - Höpsis. Ei raha liity tähän mitenkään. Toki pari voi sopia kotityönjakonsa ihan miten itse haluaa.
Sokrates: - No, suostuisitko sinä sitten jäämään kotiäidiksi?
Nainen: - En varmasti! Naisella on oikeus omaan uraan ja elämään.
Sokrates: - Ottaisitko sinä sitten itsellesi kodinhoidosta huolehtivan kotimiehen?
Nainen: - Älä nyt hulluja kysele. En kai minä nyt mitään työtöntä sosiaalipummia rupeaisi elättämään.
Sokrates: - Selvä. Mitenkäs sinulla on muuten tuo miehenhankintaprojekti edennyt?
Nainen: - Voih, ei kovin hyvin. On vaikea löytää moderneja ja tasa-arvoisia miehiä miehiä, jotka ymmärtävät kotitöitten tasajaon päälle.

Palatakseni feministisen diskurssin käsittelyyn - tämän päivän Hesarissa oli mielipidekirjoitus prostituutiosta, joka antaa kuvan Hesarinkin omaksumasta diskurssilinjasta. Tässä joitakin kommentteja mielipidekirjoituksesta poimittuihin kohtiin:

"Ostaja, asiakas, ihmiskaupan osapuoli ei voi koskaan olla varma, toimiiko prostituoitu "vapaasta tahdosta" vai parittajan tai paritusrenkaan kontrollissa. Asiakas ei voi saada varmuutta, onko nuori prostituoitu täysi- vai alaikäinen." Niin, miksiköhän asiakas ei voi olla varma noista asioista? Miksikö itämafian koronkiskurilta lainaa ottava ei voi olla varma, etteikö maksuerän unohtaminen johda sormien katkomiseen? Valtiohan voisi perustaa bordelleja, joissa valvottaisiin työntekijöiden ikiä. Ai juu, eihän valtio voi niin tehdä, sillä silloinhan valtio olisi parittaja, eikä prostituoitu toimisi enää "vapaasta tahdostaan". Valtion siivousfirmassa töissä oleva on siellä toki omasta vapaasta tahdostaan. Miten varmistetaan, että ihminen toimii "omasta vapaasta tahdostaan"?

"Jos Suomi kriminalisoi prostituution asiakkuuden, se viestittäisi arvovalinnoistaan ihmis- ja perusoikeuksien sekä tasa-arvon kunnioittamisen puolesta ja osoittaisi olevansa sivistynyt yhteiskunta." Elikkä sivistynyt yhteiskunta määritellään feministisen diskurssin kautta. Eikö sivistyneessä, vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen saa harjoittaa sitä ammattia mitä haluaa? Prostituution asiakkuuden kieltäminen vain viestittäisi sitä taantumuksellista ajatusta, että nainen ei saa päättää omasta kehostaan. Haluaako kirjoittaja antaa ymmärtää, että naiset ei ymmärrä, mitä he itse haluavat tehdä?

"Kriminalisointi antaisi viestin, että yhteiskuntamme kunnioittaa turvallisuutta, terveyttä ja välttymistä seksuaaliselta häirinnältä. Lainsäädännöllä on myös yleispreventiivinen merkityksensä. Vaikka mikään rikoslainsäädäntö ei voi täysin poistaa sen piiriin kuuluvia rikoksia, vaikuttaa se asenneilmastoon, arvostuksiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta." Elikkä lainsäädännönkin tarkoitus on kunnioittaa feminististä diskurssia. Asenneilmaston tulee olla sellainen, että alempitasoisilla miehillä ei ole oikeutta seksiin - ei edes rahasta.

"Kun kriminalisoinnin vastustajat yrittävät älyllisesti epärehellisesti vedota edellä mainittuun ja näyttövaikeuksiin, voitaisiin vastaavan johdonmukaisuuden nimissä luopua myös varkauksien, talousrikosten, ryöstöjen, pahoinpitelyjen, lapsipornon, raiskausten, henkirikosten ja pedofilian tai minkä tahansa muun rikoksen rangaistavuudesta." Voisin kyllä mielelläni huutaa kirjoittajan korvaan pari kommenttia älyllisestä epärehellisyydestä. Feministisen diskurssin mukaan on tapahtunut raiskaukseen tai henkirikoksiin verrattava rikos - enää on kyse näytön riittävyydestä.

"On tavoittelemisen arvoista, että kenenkään, ei miehen eikä naisen, ei lapsen eikä aikuisen tarvitsisi myydä omaa kehoaan kauppatavarana tullakseen taloudellisesti ja aineellisesti toimeen." Niinpä. Feministinen diskurssi määrittää tavoitteen ja sen, että kyse ei ole mahdollisuudesta, vaan epämiellyttävästä pakosta."

Jos Hesari jatkaa julkaisulinjanaan tällaisen feministisen tuuban suoltamista, niin vuositilaukset alkavat harvenemaan täällä suunnassa. Myrskyssä oli hauska linkki feministisen ja maskuliinisen diskurssin eroihin. Mitä väkinäisempää naurunne on, sitä paremmin olette omaksuneet feministisen diskurssin.

Armeijaa voisi verrata vaikkapa vakuutukseen tai turvarakenteisiin. Samalla lailla kuin kuin laivaa rakennettaessa joudutaan tekemään päätös siitä - kuinka suuren myrskyn se kestää - joudutaan maan puolustusta miettiessä ratkaisemaan, kuinka vahva puolustus tarvitaan ja kuinka paljon siihen ollaan valmiit sijoittamaan.

Sodan ja hyökkäyksen uhriksi joutumisen vertaukseksi on vaikea keksiä yhtä suurta luonnonkatastrofia. Juuri missään luonnokatastrofissa seuraukset eivät ole niin murheelliset. Tuosta syystä voisi ajatella, että vaikka sodan todennäköisyys olisikin hyvin pieni, niin siltikin sitä vastaan kannattaa vakuuttaa itsensä perusteellisesti ja kalliisti, koska seuraukset sodan tullessa ovat niin kauheat. Esitetään lukijaharjoituslaskelma: Jos hyökkäys Suomeen toteutuisi seuraavan 20 vuoden aikana 0,1 prosentin todennäköisyydellä nykyisellä puolustusbudjetilla, niin olisitteko valmis lisäämään puolustusmäärärahoja tai liittymään Natoon tuon todennäköisyyden pienentämiseksi? Entäs jos hyökkäyksen todennäköisyys olisi 1prosentti tai tai 10 prosenttia?

Tässä vaiheessa keskusteluun voisi ottaa mukaan vasemmistohumanistit. Kun he puhuvat ydinvoimasta ja sen riskeistä, niin tuntuu, että lähes olemattoman pieni riski ydinvahingon suhteen on heille liian suuri. Ydinjätettä ei voi loppusijoittaa, koska ei koskaan voi olla aivan varma loppusijoituksen turvallisuudesta. Kun verrataan mahdollisen ydinonnettomuuden tai sodan tuhovaikutuksia keskenään, huomataan, että sodan aiheuttama tuho on satoja kertoja kauheampi kuin ydinonnettomuuden. Joku yksinkertaisempi oikeistoteknokraatti saattaisi ajatella, että sodalta pitäisi suojautua silloin satoja kertoja varmemmin kuin ydinonnettomuudelta. Vasemmistohumanistit ajattelevat kuitenkin eri tavoin.

Vaikka vasemmistohumanistit pelkäävät ydinonnettomuutta, niin sodan riskit eivät eivät heitä huoleta. Päinvastoin, he vähentäisivät armeijan rahoitusta, eivätkä ainakaan liittyisi Natoon. Jos Suomen puolustus hoidettaisiin "sotavakuutuksella", niin he tuskin vaivautuisivat tuollaista vakuutusta ottamaan. Ydinvoiman mahdollisia tuhoja varten mikään vakuutus ei kuitenkaan ole riittävän suuri. Tottakai aina voi uskoa rauhaan tai siihen, että ei se meidän talo syty palamaan. Onnettomuudethan sattuvat aina muille. Ainahan voi yrittää rauhanpolitiikkaa tai luottaa tulipalon sammutuksessa yllättävään rankkasateeseen. Kannattaako maanpuolustusta suunnitellessa kuitenkaan luottaa valoisaan tulevaisuuteen ja rauhantahtoon, vai pitääkö varautua pahimpaan?

Tasa-arvoinen malli maanpuolustuksen suhteen voisi olla sellainen, että armeija tai siviilipalvelus olisi pakollinen jokaiselle, sukupuolesta riippumatta. Armeijan tulisi olla houkuttelevampi vaihtoehto, jotta sinne saataisiin paras aines. Käpyjä pystyy keräämään heikommillakin valmiuksilla. Jos armeijaan olisi liikaa hakijoita, niin huonommat karsittaisiin pois fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella. Silloin Suomella olisi mahdollisimman hyvä puolustus sekä tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä tuolta osin.

Jokin aika sitten heitin lukijoille kysymyksen siitä, millainen on fiksu mies? Sainkin kysymykseeni nipun vastauksia ja Ilkkakin oli käsitellyt asiaa jo aiemmin blogissaan. Miten sitten fiksuksi pääsee? Vaikka olisi olevinaan kuinka älykäs, niin ei ole välttämättä fiksu. Ja entäs sitten viisaan arvonimi. Miten sen saa itselleen?

Miehiä on kolmea laatua: Fiksuja, älykkäitä ja viisaita. Tyhmiä miehiä ei ole, koska vanha kansanviisauskin jo sanoo, että: "Kaikki miehet ovat älykkäitä".

Fiksu mies on sisäistänyt feministisen diskurssin osaksi luontoaan. Feministiset arvot ovat hänelle yhtä luonnollisesti ja vastaanpanemattomasti oikeita kuin naisillekin.

Älykäs mies ymmärtää, että feministien arvot ovat vain arvoja muitten joukossa. Feminististä diskurssia älykäs mies ei osaa, halua tai viitsi omaksua.

Viisas mies ymmärtää, että feministien arvot ovat vain arvoja muitten joukossa, mutta hän ymmärtää myös senkin, että feminististä diskurssia kannattaa käydä oman etunsa tähden.

Jokainen mies voi itse miettiä, mihin noista ryhmistä hän kuuluu. Trio Erektuksen porukka kuuluu epäilemättä älykkäiden miesten joukkoon. Tähän väliin varoitus fiksuille miehille. Näitä juttuja lukiessaan voi menettää fiksuutensa niin, että ei palaa koskaan ennallaan. Joillekin nuorille kehityskelpoisille miehille, kuten "en sinua vielä tunnelle" sanoisin, että jos menetät fiksuutesi, niin koeta kehittyä viisaaksi, sillä nuorella iällä ei kannata päätyä älykkääksi. Älykkyydelle otollisin aika tulee sitten, kun on jo vanha ja katkera, eikä ole mitään menetettävää.

Jos minä kutsun jotakin miestä fiksuksi, niin kyse ei ole välttämättä ole kehusta, vaan jonkin sortin kateuden ja halveksunnan yhdistelmästä. Mikä taas ei ole kovin fiksua.

Sanahirviö "feministinen diskurssi" pilkahtelee esiin usein minunkin teksteissäni. Lukijoista moni puistelee päätään sen nähdessään ja tuumii: "Eipä ole aavistustaan mitä se tarkoittaa, mutta paha asia se varmaan on, kun sitä kaikesta syytetään." Kurkistetaanpa hiukan, mitä tuon hirviön sisuksista löytyy.

Feministinen diskurssi on sananparsi, jossa feministisiä arvoja pidetään luonnonlainkaltaisina totuuksina, joita ei voi kyseenalaistaa.

Annan esimerkin naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Jos tuhat miestä on puutteessa, niin siitä johtuvaa kärsimystä ei voi missään tilanteessa verrata naisen ruumiin koskemattomuuteen. Tilanne on suunnilleen sama, kuin jos tuhat miestä haluaisi leijjua ilmassa ja vaatisi, että painovoima olisi kytkettävä pois päältä. Toinen esimerkki voisi koskea aborttipäätöstä. Jos kuvitellaan tilanne, jossa nainen on kahden vaiheilla, tekisikö abortin vaiko ei. Kumpikin vaihtoehto olisi naiselle yhtä houkutteleva tai ei-houkutteleva. Tuon naisen mies - sikiön isä - olisi voimakkaasti jomman kumman vaihtoehdon puolella. Vaikka valinta olisi tärkeä tuossa tilanteessa vain lapsen isälle, niin siltikin naisella olisi täysi oikeus päättää ruumiistaan isän mielipiteestä välittämättä, vaikka tilanne olisi naiselle "yhdentekevä".

Feministinen diskurssi hallitsee koko yhteiskuntaa. Jos joku sanoo jotain feministisen diskurssin vastaista, niin häntä katsotaan kuin mielipuolta. Feministinen diskurssi koostuu niistä totuuksista, jotka tuntuvat naisista oikealta. Tunteeseen perustuvissa totuuksissa on se perustavanlaatuinen vika, että nuo totuudet voivat olla täysin ristiriidassa todellisuuden ja toistensa kanssa. Tuo feministisen diskurssin epäloogisuus ja ristiriitaisuus tekee siitä oivan pilkan kohteen.

Feministinen diskurssi on suunnilleen sama asia kuin uskonnolliset totuudet. Tosin uskonnollisissa totuuksissa on esitetty asioille jokin alkuperä, kuten jumalan sana tai Muhamedin julistus. Feministisen diskurssin totuudet vain ovat. Niille ei esitetä mitään perustelua ja se saa riittää. Kuten uskonnoissakin jumala voi olla yhtä aikaa vihainen tai armollinen, niin myös feministisessäkin diskurssissa totuus vaihtelee tilanteeseen sopivalla tavalla.

Minä pyrin kirjoituksillani horjuttamaan feminististä diskurssia osoittamalla sen epäloogisuuden ja olemattoman pohjan, jolle nuo totuudet perustuvat. En voi hyväksyä sitä ajatusta, että toiset voivat asettaa luonnolainkaltaisia perustelemattomia totuuksia, joilla voidaan perustella oikeutus toisille aiheutettuun kärsimykseen, oli tuon kärsimyksen määrä miten suuri tahansa.

Kevyesti kysyy kommentissaan suhtautumistani seuraaviin naisten tarpeisiin: "Henkinen yhteys ja turvallisuus tyydyttävän seksin ehtona, tarve sitoutua lapseen sikiöaikana ja tarve pitää huolta lapsista olemalla lähellä, tarve työn ja kodin yhdistämiseen jne." Mitä mieltä minä olen noista ja vastaavista muista naisten tarpeista? Ajanko vain miesten etuoikeuksia unohtaen naiset?

Minusta nuo luetellut ja muut vastaavat naisten tarpeet ovat ovat naisten onnellistumisen kannalta hyvin tärkeässä asemassa. Ei minulla ole mitään naisten onnellisuutta vastaan ja mitä noihin tarpeisiin ja niiden tyydyttämishankkeisiin tulee, niin olen lämpimästi asian puolesta. Naisilla tulisi olla oikeus pyrkiä onnelliseen elämään noiden perustavaa laatua olevien tarpeiden tyydyttämisen kautta.

Kun nyt olen noiden tavoitteiden toteutumisen puolella, niin mieleeni nousee muutamia avainkysymyksiä: Mihin feministiseen noita asioita ajavaan järjestöön minun olisi liityttävä? Mikä noita tavoitteita edistäviä naisten lehtiä minun olisi tilattava? Ketä noita tavoitteita edistäviä poliitikkoja minun olisi äänestettävä? Valitettavasti minulle ei tule mitään selkeitä vastauksia mieleeni. Mistä se mahtaisi johtua?

Ei naisia kiinnosta ajaa oikeuksiaan noihin asioihin. Nehän kuuluvat heille itsestäänselvästi. He haluavat enemmän. He haluavat tasa-arvoa. Tasa-arvon he määrittelevät feministisestä diskurssistaan käsin niin, että heiltä puuttuu yksi sun toinen asia tasa-arvon toteutumisesta. Tässä vaiheessa alkavat hälytyskellot soimaan minullakin. Jos tavoitellaan tasa-arvoa, niin kyse ei voi olla pelkästään saamisesta. On myös luovuttava omista eduistaan muiden heikompiosaisten hyväksi.

Naiset ja naistenlehtikolumnistit vertaavat olojaan toistuvasti ja ainoastaan vallankahvassa oleviin hyvätuloisiin huippumiehiin, jotka edustavat varsin pientä osaa kaikista miehistä. Mikseivät he peilaa itseään ja tasa-arvovaatimustaan alempitasoisiin miehiin? Mitä alempitasoisilla miehillä on enemmän ja paremmin kuin naisilla? Eipä mitään. Naisilla on aivan eri luokan valinnanmahdollisuudet käytettävissään elämän tärkeitä ratkaisuja tehdessään.

Mielestäni naisilla on oikeus ajaa onnellisuutensa kannalta oleellisia asioita eturyhmäpolitiikkaa(kutsumatta sitä tasa-arvon nimellä) hyväksi käyttäen tai tasa-arvoa, jos he sitä haluavat. Se, mihin heillä ei mielestäni ole oikeutta, on rusinapullatasa-arvon vaatiminen, jossa he määrittelevät tasa-arvon omista lähtökohdistaan niin, että ne asiat - joissa miehet ovat altavastaajina - eivät kuulu tuon tasa-arvovaatimuksen piiriin.

Tänään tulee taas televisiosta "Vaimot vaihtoon"-sarja. Ehkäpä kaikkien aikojen paras markkina-arvotelevisio-ohjelma. Ensimmäinen jakso oli loistava ja toinen jopa hiukan sitäkin parempi. Myös Elleissä on pieni keskustelu aiheesta. Muistellaanpa hetki toisen jakson tapahtumia, joista riittäisi aineksia usempaankin väitöskirjaan:

Ensimmäinen perhe oli "Renttulat", jossa aviomies oli sikarentun prototyyppi suoraan sarjakuvista. Hän ei ollut käynyt koskaan töissä, ei tehnyt kotona mitään, mutta pomotti vaimoaan tekemään sitäkin enemmän. Toinen perhe oli "Hovimestarilat", jossa aviomies oli englantilaisen hovimestarin prototyyppi, sivistynyt, vähän nössö, hyvissä töissä, hyvin artikuloiva, teki tietenkin kaikki kotityöt ja vei vaimoaan pubiin rentoutumaan.

Alkutilanne kuulostaa jo varsin lupauksia antavalta ja sitähän se olikin. Hovimestarilassa vaihtovaimo, joka oli tottunut raatamaan miehen komennon alla, istui toimettomana sohvalla viinilasi kädessä ja pää pyöri siihen tyyliin, kuin että jotakin tekisi mieli tehdä. Renttulan vaihtovaimo paiski hommia miehen komennossa. Ohjelmassa oli hauskoja leikkauksia, kun Hovimestarilassa vaihtovaimo oli miehen tekemässä vaahtokylvyssä shampanjalasin kanssa romanttisen musiikin säestämänä, samalla kun Renttulan vaihtovaimo kuunteli miehen valitusta huonosti laitetusta ruuasta.

Sitten näytettiin Hovimestarilan vaihtovaimoa sohvalla miettimässä, että elämä voisi olla myös tälläistä: "Miten minä voin tämän jälkeen palata mieheni luo takaisin Renttulaan?" Viikon puolivälissä Renttu ja vaimo pääsivät tapaamaan toisiaan hääpäivän merkeissä autossa. Vaimo oli valmiiksi todella myrtynyt, mutta sitten tapahtui jotakin. Renttu aisti selvästi vaimonsa mielialan ja piti vaimolleen niin vakuuttavan puhuttelun heidän rakkaudestaan, että vaimo suli siihen paikkaan. Minäkin olisin varmaan sulanut, niin hienosti tuo renttu osasi sanansa asetella. Ei voi kuin ihailla.

Loppua lähestyttäessä tuon puheen jälkeen alkoikin yllättävä käänne. Rentun vaimo alkoi kääntyä Hovimestarilaa vastaan. Loppuillallisella hän haukkuin Hovimestarilan miehen, joka oli lähinnä koiranpentu, eikä mies ollenkaan ja vaimonkin, joka ei ollut osannut pitää niin hyvää huolta hänen renttumiehestään kuin mitä hän itse pitäisi. Hovimestarilan pariskunta katsoi silmät pyöreinä.

Tuon jakson jälkeen sitä rupesi itsekin miettimään, mitä oikein tapahtui? Oliko renttu niin taitava kääntämään vaimonsa takaisin puolleen vai tajusiko vaimo jollakin tasolla, että hänen markkina-arvonsa ei riitä saavuttamaan sitä, mitä elämä hovimestarilassa oli?Tajusiko vaimo, että hänen renttumiehensä oli parasta, mitä hänen oli sillä hetkellä mahdollista saavuttaa ja teki sittenkin viisaasti? Oli miten oli, niin tuosta jaksosta kyllä näki, miten rentun vetovoima vei sittenkin mennessään.

Hesarin tv-ohjelmakolumnisti(jonka sukupuolta en viitsi mainita) heitti arvelun ilmaan muun muassa siitä, onko vaimojen vaihto sukupuolirasismia? Pitäisikö mieluummin vaihtaa miehiä keskenään? Sitten hän sanoi, että "onneksi ohjelmassa pari miestä on käyttäytynyt esimerkillisen modernisti ja kantanut kotitöistä vähintään osansa". Se, että pari ohjelman naisista ei tehnyt juuri ollenkaan kotitöitä, ei häntä kiinnostanut saati sitten se, että kukaan ohjelman naisista ei ole vaikuttanut(silmämääräisesti arvioiden) innokkalta osallistujalta miesten töihin.

Olen tuota vihablogiväitettä miettinyt omalta kohdaltani ja sanoudun siitä täysin irti. Perusteet: 1) Olen luonteeltani viimeisen päälle rauhallinen mies, enkä suutu juuri koskaan. 2) En ole koskaan sanonut vihaavani femistejä, humanisteja, naisia tai oikeastaan mitään muutakaan. 3) Toki naureskelen ivalliseenkin sävyyn feministeille ja muillekin, mutta naureskelu on eri asia kuin viha. 4) Kuten tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, suosikkiblogeissani on pari jonkin sortin feministi-humanistin blogia, eivätkä ne ole vain naureskelua varten. Kumpikin blogi on todella hyvin kirjoitettu ja vaikkakin heittelenkin pilkkakirvestä aika ajoin sinne suuntaan, niin silti ajattelen noita blogeja lähinnä lämmöllä, en vihalla.

Vihablogiaiheesta on kirjoitellut myöskin Salkkareitten Teemun näköinen mies. En tiedä puhutaanko siellä tästä blogista vai mistä blogeista, mutta seuraavassa kuitenkin muutamia huomioita: On epäprofessionaalista esittää muiden blogien kirjoittajien motiiveiksi insesti- lapsuus- ja muita traumoja varsinkaan, kun ei tunne noita kirjoittajia ja kun ei satu olemaan psykologi(oletan, että hän ei ole).

Mitä sitten tulee nimimerkin(etunimen) käyttöön ja vakavastiotettavuuteen, niin olen kirjoitellut aiheesta jo noin kilometrin verran nyysseissä Korpelan ja kumppaneitten kanssa. Aiheesta kiinnostuneille on seuraavassa linkissä lisää nimimerkkiasiaa. Jokainen voi ottaa blogini niin vakavasti kuin itse haluaa; joku katsoo, että nimimerkkikirjoittaja ei voi kirjoittaa asiaa, joku toinen taas lukee ja miettii itse. Ja mitä vakavasti otettavuuteen tulee, niin jokainen voi miettiä itsekseen, kuinka vakavastiotettava on sellainen kirjoittaja, joka psykolosoi toisten kirjoittajien insesti- ja muista traumaattisista kirjoittamismotiiveista näitä tuntematta ja joka vihjaa "vihablogien" mahdolliseen sisällöttömyyteen suuresta tekstimäärästä huolimatta, vaikka myöntääkin, että ei oikeastaan edes lue niitä.

Kasa kirjoittaa, että "vihablogeissa" huidotaan olkinukkeja ja esitetään pseudotieteellistä paskaa. Tuohan voi tietenkin pitää paikkansa, mutta toisaalta kuka tahansa 9-vuotias voi esittää tuollaisen väitteen. Jotta väitteelle tulisi uskottavuutta, sille tulisi olla muitekin perusteita kuin että: "Jokainen voi lukea itse ja todeta..." Jos "vihablogit" esittävät epätosia väitteitä, niin helpoimmin ja uskottavimmin ne saa kumottua perustelemalla ne vääriksi. Sellainen toiminta saisi myöskin aikaan toivottua interblogistista diskurssia.

Ja pienenä vinkkinä: Jos todella haluatte kyykyttää tätä tai muita inhomianne blogeja, niin laittakaa blogin nimi ja linkki reilusti esille ja esittäkää asiallisia perusteluja(asiattoman huutelun sijaan), joilla kumoatte inhoamanne blogin väitteet. Tuollainen "se blogi, jonka nimeä ei saa ääneen lausua"-politiikka aiheuttaa vain turhaa mystifikaatiota ja lisää inhottujen blogien suosiota salaperäisyysasteen kasvaessa.

Kasan ja Tiramisun suunnalta on tullut hiukan negatiivista kommenttia tännekin suuntaan. Mitä viittaukseen vihabloggeilusta tulee, niin eräs osa minun kirjoitteluani on alempitasoisten miesten edunvalvontapolitiikka ja eräs käyttämäni keino on feministisen diskurssin epäloogisuuksille naureskelu, mikä saatetaan tulkita vihamielisyydeksi. Ei minä tunne kuitenkaan vihaavani naisia. Minä yritän vain parantaa alempitasoisten miesten asemaa ja jos jotain vihaan, niin järjestelmää, joka sallii heidän sortamisensa.

Sekin on totta, että minä narisen jatkuvasti alempitasoisten miesten puolesta. Mutta sehän on juuri demokratiassa hyväksytty ja laillinen tie vaikuttaa. Miten minun sitten pitäisi toimia asiani puolesta? Jos minä treenaisin itseni komeaksi, hankkiutuisin monimiljonääriksi ja hankkisin haaremillisen naisia narisemisen sijaan, niin alempitasoisilla miehillähän olisi silloin entistä vähemmän naisia käytössään. Ja anteeksi vaan naisille naureskeluni, mutta olen vain sellainen, että epäloogisuus on minusta sangen huvittavaa.

Nyysseilyn kuukausikatsauksessani kehuin blogistiyhteisön ilmapiiriä ja sitä henkeä, kuinka kaikkien kukkien annetaan kukkia. Minä peräänkuulutan nyt sitä henkeä, koska valitettavasti en osaa kirjoittaa paremmin ja kaikkia miellyttävästi. Ja toisekseen, olen pitänyt blogia vasta reilun kuukauden, joten on ymmärrettävää, että persoonani ei ole vielä ehtinyt kasvaa täyteen kukoistukseensa.

Kasa puhuu "kovista pojista" ja "koulukiusaajista" viitaten meihin. Minä olen ainakin alistettu ja sorrettu nössö ja ajan nössöjen etua, joten tuo ei voisi olla paljon kauempana totuudesta. Ilkka ja Tommikin taitavat minun käsitykseni mukaan olla paljon lähempänä nössöjä(anteeksi vaan, jos olen väärässä) kuin kovia poikia.

Ja mitä tulee hienoseen tilaajaboikottihenkeen, niin minusta on hiukan epäurheilijamaista poistaa ensin "vihablogit" tilattujen joukosta ja sitten ihailla, kuinka hienosti itse on noussut tilaajalistalla. Kyllä minä sen ymmärrän, että jokainen lukee sitä, mikä kiinnostaa ja mistä pitää - niinhän minä teen itsekin - mutta eikö olisi yhteishengen kannalta parempi, että jokainen pitäisi sellaista blogia kuin tykkää ja lukisi niitä blogeja mitä tykkää ilman vihanlietsontaa(ettei tarvitse perustaa "VihanLietsojat"-blogiryhmää toisia blogeja vastaan vihaa lietsoville blogeille). Minä en ainakaan boikotoi mitään blogeja nyt enkä tulevaisuudessa.

Ja mitä Tiramisukin totesi, että meille on välillä hauska käydä hihittelemässä, niin eikö se sitten ole varteenotettava suhteutumistapa. jos joku blogi vaikuttaa potaskalta, niin hihittelee sille ja ottaa huumorilla, mutta ei niin, että lietsoo vihaa sitä kohtaan.

Villi seksikesä on lähestymässä ja koska blogistienkin joukossa on huomattava määrä tämän kevään ylioppilaita, jotka alkavat ottaa parin vuoden sisään ensimmäisiä varovaisia askeleitaan seksin ihmeellisessä maailmassa, niin ehkäpä on paikallaan lukea heille muutama sananen kirjasta "Mitä olet aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole uskaltanut kysyä". Kirjoittajana on David Reuben. Suomennettu vuonna 1971. Suuri suomalainen kirjakerho. Seuraavassa lainauksia luvusta "Miesten homoseksuaalisuus":

"Homoseksuaaliset nauttivat vaarasta. Se tuntuu melkein osalta heidän seksuaalirituaaliaan. Syistä, joita hän ei itse ymmärrä, homoseksuaalinen pitää luonnollisena sitä, että kutsuu vieraan miehen huoneistoonsa kello kaksi aamuyöllä pitämään hiukan hauskaa."

"Homoseksuaalisissa miehissä on jopa eräs erikoistyyppi, sadomasokistiset homoseksuaalit. Tämä on sellainen homotyyppi, jota toiset homoseksuaaliset pelkäävät."

"Ne, jotka yhdistävät homoseksuaalisuuden ja sadistisen ja masokistisen perversion, kuuluvat kaikkein julmimpiin ihmisiin, joita maailmassa on. Entisinä aikoina he saivat toimeentulonsa ammattikiduttajina ja pyöveleinä. Läheisemmässä menneisyydessä he ovat olleet Hitlerin Gestapon tai SS:n riveissä."

"Todellisuudessa yhdenkään homoseksuaalisen ei tarvitsisi koskaan tulla pidätetyksi seksuaalisten tekojensa takia...Mutta useimmat homoseksuaaliset toimivat toisella tavalla. Heillä on pakonomainen halu harrastaa seksiä julkisilla paikoilla...umpimähkäinen ja häikäilemätön kumppanien valinta on heidän tunnusmerkkinsä. Heidän mieleensä ei näy koskaan juolahtavan, että heidän ahdistamansa vieras mies saattaa olla poliisi, sadomasokistinen homoseksuaali tai kuppaa sairastava. Tämä varomattomuus on erittäin oleellinen piirre homoseksualismissa."

"Pettyneenä, itsepäisenä, masentuneena ja uhmaavana homoseksuaalinen mies jatkaa kokeilujaan. Hän on seksuaalinen Diogenes, joka lakkaamatta etsii siitintä, joka miellyttäisi...Tämän takia hänen on vaihdettava loputtomasti partnereitaan. Hän kokeilee vuoronperään jokaista siitintä ja kääntyy sitten katuvana pois: "Ei, se ei ole tämä!""

Näin aluksi onnittelut Lumille, joka on pystynyt palaamaan pienen pohdiskelun avulla täysipainoiseen elämään todetusta kiiwiallergiasta ja siitä seuranneesta pakkokiiwittömyydestä huolimatta. Tuo tapahtuma toimii innostuksen lähteenä kaikille niille alempitasoisille miehille, jotka eivät ole pitkienkään pohdiskelujen jälkeen kyenneet elämään täysipainoista seksitöntä elämää.

Lumi kirjoittaa myöskin näin: "Tietysti maailma voisi olla helpompi ilman tasa-arvoa. Vai olisiko? Olisitteko miehet muuten valmiita elättämään vaimoa kotona? Kotirouvan elämäkin on aika kallista. Kalliit meikit, vaatteet, huvitukset vievät rahaa. Mutta tietysti hyväpalkkainen mies on varmasti valmis tämän tarjoamaan. Että saadaan naiset takaisin kotiin työelämästä. Ettei tässä nyt vain olisi kyse siitä, että toivotaan asymmetristä tasa-arvoa?"

Minä voin näin alempitasoisten miesten epävirallisena edustajana ja itseni virallisena edustajana vastata tuohon, että kyllä elämä varmaan olisi mukavaa ilman tasa-arvoakin. Vaimo kävisi töissä ja kustantaisi kotiukkonsa oluet, kalastuksen ja huvitukset. Mutta kyllähän hyväpalkkainen vaimo olisi valmis tuon tarjoamaan. Että saadaan miehet pois työelämästä.

Tiramisu kommentoi(hiukan paradoksaalisesti) täälläkin käytyä ihmissuhdediskurssia näin: "Misu ihmettelee Tiran intoa kommentoida ihmissuhteita ruotivia blogeja. Vaikka ilmeisesti näiden blogien kirjoittajat eivät ole IHMISsuhteista kuulleetkaan: kirjoittajien käsitykset lähinnä naurattavat. Ei ihme jos ei suhteilu onnistu kun ajatusmaailma on tuolla tasolla."

Täällä päässä myönnetään, että ihmissuhdetietouteni ei ole aivan parhaalla tolalla. Minä kuitenkin toivoisin, että fiksummilla ihmissuhdetietäjillä riittäisi intoa ja kärsivällisyyttä kommentoida näitäkin kirjoituksia, jotta suhteilunikin onnistuisi paremmin. Siis enemmän hyviä neuvoja ja kommentteja ja vähemmän naureskelua amatöörille, kiitos.

Lukijakysymyksenä heitän ilmaan seuraavan tehtävän: Millainen on fiksu mies? Jos otan esimerkiksi vaikkapa Trio erektuksen muut jäsenet, niin olen kuullut heitä kutsuttavan älyköiksi, viisaiksi, kognitiiviseksi yläluokaksi sun muuksi vastaavaksi, mutta en koskaan fiksuiksi. Miten fiksuksi mieheksi pääsee?

3. Näytös: Sokrates ja nainen keskustelevat asevelvollisuudesta.

Sokrates: Pitäisikö mielestäsi Suomea puolustaa, jos tänne hyökättäisiin?
Nainen: Tottakai.
Sokrates: Kannatatko tasa-arvoa?
Nainen: Tasa-arvon toteutuminen on suurin haaveeni.
Sokrates: Pitäisikö sitten armeijan olla pakollinen naisillekin?
Nainen : Ei tietenkään, sillä naisten on kärsittävä raskausajasta.
Sokrates: Eikös raskaus ole kuitenkin vapaaehtoinen? Eivät kaikki naiset tule raskaiksi.
Nainen: Niin, mutta naiset saavat muutenkin pienempää palkkaa ja tekevät pääosan kotitöistä.
Sokrates: No entäs ne naiset, jotka saavat hyvää palkkaa, eivät tee juurikaan kotitöitä ja eivätkä suunnnittele tulevansa raskaiksi - niin kuin sinä?
Nainen: No, oikeastaan armeijakin voisi laittaa vapaaehtoiseksi tai lopettaa. Sehän on vain turhanpäiväinen historiallinen jäänne.
Sokrates: Elikkä jos mies ei haluaisi puolustaa naista raiskaajia ja valloittajia vastaan, niin se olisi ihan ok?
Nainen: No ei todellakaan olisi! Oikea Mies puolustaa aina naistaan!
Sokrates: Mistä hinnasta sinä hinnasta sinä kävisit armeijan?
Nainen: En mistään hinnasta! On minulla parempaakin tekemistä, opiskelut ja kaikki.
Sokrates: Mutta kannatat kuitenkin, että miesten on pakko mennä armeijaan?
Nainen: Toki. Miehillehän on armeijasta vain hyötyä työnhausssa ja kun kuuntelee miesten armeijajuttuja huomaa, kuinka hauskaa heillä on siellä ollut.
Sokrates(Muuttuu aivan punaiseksi, riisuu sandaalit jalastaan, viskaa ne lähimpään pöpelikköön ja huutaa): Mutta eihän tässä logiikassa ole mitään tolkkua!
Nainen: Hih, no juuri siksihän naisia ei kannata armeijaan laittaa!

Huomioita Lumin viimeaikaisiin kirjoituksiin: Lumi kirjoittaa: "Isovanhempiani ajatellessa tuli vielä mieleen seuraava: jos ihmisellä on puutarha täynnä luumupuita, niin arvostaako hän luumujen syömisen nautintoa vähemmän kuin silloin, jos hän saa vain yhden tai kaksi luumua viikossa?" Erittäin hyvä kysymys. Vastakysymyksenä Lumille: Jos ihmisellä on luumuja niin paljon kun hän vain haluaa, niin pystyykö tuo ihminen ymmärtämään, kuinka kurjaa sellaisen ihmisen elämä on, joka ei pääse puristelemaan luumuja ollenkaan? Huomaako luumujen arvon vasta sitten, kun niitä ei ole?

Mitä psykologeihin ja psykologisointeihin tulee, niin olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että "terapeutti on kallis ystävä ja ystävä on halpa terapeutti."

Vaarallinen, toisille taloudellista, terveydellistä tai muuta merkittävää haittaa aiheuttamaton toiminta tulisi mielestäni sallia kaikille tasapuolisesti. Jos henkilön toiminta aiheuttaa muille terveydellistä vaaraa - kuten autolla ajaminen, tai taloudellista haittaa, kuten ylipaino, niin silloin pitäisi keskustella avoimesti siitä, kuinka suurta haittaa yhteiskunta on valmis kestämään ilman vapauden rajoittamista tai ylimääräisten maksujen langettamista.

Nopeusrajoituksilla voidaan säädellä, kuinka suuria liikenneturmamääriä ollaan valmiit kestämään. Jos autoiluturmat haluttaisiin todellakin vähentää nollaan, niin autoilu kiellettäisiin kokonaan. Eräänä vaihtoehtona ihmisiltä voitaisiin vaikkapa kysyä, kuinka suuren liikennekuolemien määrän he olisivat valmiit sallimaan vuodessa? Jos he vastaisivat vaikkapa 50 henkeä, niin sitten säädettäisiin sitä turmamäärää vastaava yleinen 30kmh nopeusrajoitus. Ihmisiltä voitaisiin myöskin kysyä, kuinka paljon he olisivat valmiit maksamaan veroa itseaiheutetusta ylipainosta aiheutuvien kulujen kattamiseen? Jos he vastaisivat vaikkapa 5 euroa, niin loput rahat perittäisiin läskeiltä rangaistusveron muodossa - 10 euroa jokaiselta ylimääräiseltä kilolta.

Sairaudenhuollossa tehdään priorisointia koko ajan ja yhä kalliimpia hoitoja kehitellään. Keitä hoidetaan koko rahan edestä? Pitäisikö yksinkertaisesti rankalla kädellä listata sairaudet, jotka todennäköisesti ovat johtuneet omasta riskikäyttäytymisestä? Vaikkapa esimerkiksi siihen tyyliin, että keuhkosyöpä- ja maksakirroosihoidoista korvattaisiin vain puolet? Toki silloin osa potilaista joutuisi noitten sairauksien osalta syyttöminä maksumiehiksi, mutta parempi sekin, kuin että kaikki veronmaksajat joutuisivat maksamaan joittenkin yksilöitten riskinotosta.

Eli kiteytettynä: Jokainen saisi elää niin itselle vaarallista elämää kuin haluaisi ilman, että joutuisi sietämään jatkuvaa pakkovalistusta, mutta jos jotakin terveydellistä vahinkoa sattuisi, niin sitä ei korvattaisi täysmääräisenä tai ei ollenkaan. Jokainen saisi syödä rauhassa itsensä vaikkapa 300 kiloiseksi ilman, että kukaan saisi siitä huomauttaa, mutta jos jotain terveydellistä ongelmaa lihavuuteen liittyen tulisi, niin yhteiskunnan korvaukset olisivat osittaiset tai niitä ei olisi ollenkaan. Sama koskisi vaikkapa vuorikiipeilyä. Eikö tämä olisi aika optimaalinen malli, jossa yhdistyisi sekä vapaus, että vastuu?

Panu kritisoi blogissaan sisäpiirin kirjoittelua sekä interblogistista diskurssia(jokainen, joka löytää sanan "diskurssi" blogista vähintään viisi kertaa, saa huutaa "hevonpaskaa!" niin lujaa kuin jaksaa). Siitä olen samaa mieltä, että liika sisäpiiriläisyys on pahasta, mutta toisaalta se tuo blogin pitoon ja asiaan vihkiytyneille lukijoille juonellisesti jännittynyttä ekstrasisältöä. Vähän niin kuin Salatuissa Elämissä. Mitä taas vuorovaikutuksellisuuteen tulee, niin aikomukseni on kyllä hakea ideoita kirjoituksiin muiden blogeista tarpeen mukaan, mutta kuitenkin niin, että lukijoiden ei tarvitse olla erityisen perehtynyt viittamieni blogien sisältöön.

Huomioita Melanien kommentteihin kirjoitustani 1.6 koskien: Miesten alempitasoisuuden määrittelyssä tuomareina toimivat naiset. Rumuus ja tyhmyys eivät välttämättä johda alempitasoisuuteen, jos mies kelpaa naisille seksi- ja seurustelusuhdekumppaniksi. Hjalliksellakin on ollut partnereita. Ujoilla miehillä on sitävastoin on huomattavia ongelmia päästä suhteisiin naisten kanssa. Toisin sanoen, naiset ovat määritelleet heidän tasonsa alhaiseksi.

On totta, että naisten geenit kehottavat naisia valitsemaan sen turpiinvetäjän turpiinottajan sijaan. Toisaalta, miesten geenit kehottavat heitä harrastamaan seksiä juuri sukukypsäksi tulleiden tyttöjen kanssa. Se on kuitenkin kielletty lailla. Miksei myöskin voitaisi hillitä naisten yhteiskunnallisesti haitallisia partnerivalintoja lainsäädännön avulla? Aggressiivisuudesta on varmaan hyötyä yksilölle itselleen, mutta tuskin yhteisölle. Yhteisö on valinnut väkivallan kieltämisen, vaikka väkivallasta varmaan olisi hyötyä isoille, aggressiivisille ja vahvoille miehille.

Mitä oikeuteen lisääntyä ja demokratiaan tulee, niin tasa-arvotavoitteesta vallitsee yhteiskunnassamme konsensus. Sen sijaan mitä tulee tyhmien oikeuteen lisääntyä, niin sitä ei ole rajoitettu mitenkään(itse asiassa edistetty). Siksi tyhmillä miehillä pitäisi olla oikeus lisääntyä. En minä sano, että se on järkevä tavoite, mutta koska tasa-arvo on määrätty demokraattisesti kaikille, niin minä vain vaadin tyhmille miehille vain heidän lakisääteisiä oikeuksiaan. Jos joku vaatii lisääntymisoikeuden rajoittamista vaikkapa tyhmyyden, rumuuden tai ujouden perusteella, niin häntä aletaan hyvin pian kutsumaan natsiksi.

Sosiaalisesti rajoittuneita miehiä on enemmän kuin naisia. Miesten lahjakkuuksien vahvuusalueet ovat muualla. Nykyisessä kaupungistuneessa yhteiskunnassa sosiaalisten taitojen ja halujen merkitys on noussut yhä suuremmaksi. Mutta onneksi ainahan miehet voivat ruveta tietokonenörteksi ja katsella ilmaisia porno kuvia(jos niitä vaikka sattuisi hakukoneella löytymään). Mitä naisten ulkonäön kohentumiseen tulee meikkauksen avulla, niin tuon kohentuman suuruus on merkittävä. Jos naisia tai missejä esitellään saunapuhtaina, niin 30% kauneudesta on kadonnut pesuveden mukana.

Mitä demokratiaan ja sen seurauksiin tulee, niin olen 8.5 kirjoittanutkin aiheesta niin, että demokraattinen valtio voi aivan mainiosti tappaa itsensä sukupuuttoon lyhyessä ajassa. Voidaan vaikkapa kuvitella sellainen teoreettinen demokratia, jossa ehkäisy ja abortit ovat sallittuja, lapsettoman elämän vaihtoehto on varsin hauska ja huoleton, eikä uskonnonkaan kautta paineita lisääntymiseen juurikaan ole. Voidaan kuvitella, että tuollaisessa kuvitteellisessa demokratiassa naiset eivät enää halua synnyttää riittävän paljon, jolloinka väestö alkaa huveta ja keski-ikä vanheta.

Jos me olisimme muurahaisia ja joku eläintutkija vertailisi kahta kekoa nimeltään vaikkapa Suomi ja Afrikka, niin tuo eläintutkija toteaisi: "Suomi-keossa näyttäisi olevan rappeutuva ja elinkelvoton muurahaiskanta, vaikkakin tuon keon muurahaiset ovatkin hämmästyttävän terveitä. Afrikka-keko on rähjäinen ja sen jäsenet ovat sairaita, mutta silti se kykenee pitämää yllä kasvavaa muurahaiskantaa ja valtaamaan uutta alaakin Suomi-keon alueelta. Tulevaisuutta ajatellen ennustan, että pikapuoliin sairaat, mutta lisääntymiskykyiset afrikkamuurahaiset pitävät hallussaan koko metsää. Evoluutio osoittaa taas voimansa ja karsii heikoimmat suomimuurahaiset dinosaurusten seuraan."

Visa kopu on käynnistänyt blogissaan alempitasoisia miehiä huijaavan ja kyykyttävän linkityskampanjan, johon allekirjoittanut ei todellakaan aio osallistua. Hyi kaikille niille, jotka pitävät tuota kampanjaa huvittavana. Tasa-arvon nimissä minä aloitan oman naistutkimus vastalinkityskampanjani. Tervetuloa vaan kaikille naistutkimuksen ystäville.

Kuka lukijoista ei ole koskaan kuullut seuraavia valistustietoiskuja? Käytä pyöräilykypärää, älä juo viinaa, käytä vähemmän suolaa, harrasta enemmän liikuntaa, älä polta tupakkaa jne. Kuka lukijoista haluisi kuulla, lukea ja nähdä nuo tietoiskut uudelleen ja kuinka monta kertaa? Kuinka monta kertaa lukijoiden pitäisi nähdä nuo tietoiskut, että he alkaisivat noudattaa niiden ohjeistuksia?

Minäpä vastaan lukijoiden puolesta. Kaikki ovat nähneet ja kuulleet nuo ohjeet, kukaan ei välittäisi kuulla niitä enää ja vaikka noita toisteltaisiin kuinka paljon, niin kukaan ei muuttaisi käytöstään niiden vuoksi. Tässä vaiheessa mieleen nousee sellainen kysymys, että jos kaikki ovat ne nähneet, kukaan ei haluisi nähdä niitä yhä uudelleen ja kukaan ei muuta käytöstään niiden ansiosta, niin miksi noita kampanjoita tulee joka tuutista yhä uudelleen ja kuka on vastuussa niiden levittämisestä?

Toki minä ymmärrän sen, että koulussa ja ala-asteella lapsille opetetaan, mitä tapahtuu, kun juo viinaa tai ajaa ylinopeutta. Sitä minä en ymmärrä, miksi minun pitää nähdä tuota samaa valistusta yhä uudelleen. Minä olen nähnyt sen jo tuhat kertaa ja osaan sen vaikka unissani ulkoa. Miksei perusteta valistajien lehteä, jonne liikenneturva ja kansanterveyslaitos voisivat julkaista uusimpien nollatutkimustensa tulokset? "Dosentti Änkyrä on tutkimuksessaan saanut selville, että jos ajat autolla kävelykadulla niin paljon kun kulkee, niin se on vaarallista." Sitten jokainen, joka ei tiedä, että viinaa ei kannata juoda, voisi tilata tuon lehden 100 euron vuositilaushintaan. Silloin sekä valistaja että valistusta kaipaava kohtaisivat. "Olipas hienoa, että minä tilasin tämän valistuslehden. En ollut ennen tiennytkään, että tupakka on vaarallista ja että ympäripäissään ei kannata ajaa."

Valistuksessa pännii eniten se, että se on niin yksipuolista. Koko ajan toitotetaan, että viina on vaarallista. On varmaan, mutta eikö tuota vaarallisuutta pitäisi verrata siihen iloon, mitä viinan juominen tuottaa. "Olemme tutkineet, että vaikka viina on vaarallista, niin siitä huolimatta viinan aiheuttamat ilot korvaavat moninkertaisesti siitä aiheutuneet haitat, joten suosittelemme juomisen lisäämistä." Tai pyöräilykypärän käyttö sitten. Miksi ei verrata kypärän käyttämättömyydestä aiheutuvaa lisäriskiä kypärän käyttöön liittyvään hankaluuteen verrattuna? "Kypärä tosin lisää hiukan turvallisuutta, mutta sen käyttö on niin vaivalloista, että ei riskin pieneneminen ei ole vaivan väärti. Ajakaa ilman kypärää, niin pää tuulettuu."

Toiseksi eniten valistuksessa pännii sen epäloogisuus. Vuorikiipeilijöitä seurataan ihaillen, mutta turvavyötä käyttämättömiä katsotaan vinoon ja sanotaan, että "Eikös tuo ole kauhean vaarallista ajaa ilman vyötä" Ja entäs kävelijät sitten. Kävelyonnettomuuksissa kuolee kaksi kertaa enemmän ihmisä kuin auto-onnettomuuksissa. Silti valistus ja rajoitukset koskevat lähinnä autoilijoita. Miksi kävelijöille ei vaadita kävelykypärää pakolliseksi? Entäs nukkuminen sitten? Sängystähän voi pudota milloin tahansa. Minä vaadin nukkumiskypärän kaikille pakolliseksi!

Ja kuka on tehnyt sen päätöksen, että ihminen ei saisi elää vaarallisesti? Itsemurhahan on täysin sallittua - miksi ihmeessä sitten pyöräilykypärää pitäisi käyttää? Kuka tämän turvallisuusmafian on valinnut tehtäviinsä? Onko sellaista kansanedustajaa, joka potkisi liikenneturvan sun muitten valistuspuljujen hemmot kortistoon. Valistakoot lapsia ja halukkaita, mutta minä olen kuullut kaikki valistukset ja vaikka en olisi kuullutkaan, niin minä haluan elää vaarallisesti. Taidankin lähteä tästä pyöräilemään Siwaan ilman kypärää ostamaan suolaa ja pilsneriä. Jos blogipäivitystä ei huomenna kuulu, niin arvaatte, miten on käynyt.

Nimimerkit "Melanie" ja "joo-o" kommentoivat kirjoitustani 28.5 alempitasoisista miehistä ajatuksia herättävästi: Miksi ATM ei saa? Onko evoluution kannalta vain hyvä, että alempitasoiset miehet eivät pääse lisääntymään? Kannattako naiselle diili alempitasoisen miehen ottamisesta? Onko alempitasoisilla miehillä oikeus lisääntymiseen? Mitä suomalaiselle populaatiolle tapahtuu, jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia?

Miksi ATM ei saa? Miehen saamattomuus voi johtua useista epätoivottavista piirteistä tai vain yhdestä haitallisesta ominaisuudesta. Yleisin ja katastrofaalisin ominaisuus miehelle saamisen kannalta on ujous. Ei väkivaltaisuus, uskottomuus, tyhmyys, vastuuntunnottomuus tai psykopaattisuus. Väkivaltaiset ja uskottomat psykopaatit saavat aina. Mielestäni olisi oikein, että ujot miehet saisivat vähintäin yhtä usein, kuin väkivaltaiset ja uskottomat psykopaatit.

Onko evoluution kannalta vain hyvä, että alempitasoiset miehet eivät pääse lisääntymään? Ei ole. Siksi, että ne ominaisuudet, joita naiset havittelevat miehessä evoluution ohjaamina eivät ole niitä ominaisuuksia, jotka ovat nyky-yhteiskunnassa hyödyllisiä. Nyky-yhteiskunta tarvitsee ujoja nörttejä, ei väkivaltaisia apinamiehiä.

Kannattako naiselle diili alempitasoisen miehen ottamisesta? Tuskin. Entäs kannattaako alempitasoiselle miehelle jääminen ilman naista? Tuskin. Elämme demokratiassa ja feministisen diskurssin voimin päämääräksi on määritelty tasa-arvo. Tasa-arvossa kukin saa tasonsa mukaan ja naiset miehen oman tasonsa mukaan.

Onko alempitasoisilla miehillä oikeus lisääntymiseen? Ensinnäkin, se että alempitasoisille miehille suotaisiin mahdollisuus suhteisiin ja seksielämään, ei tarkoita ehkäisyn aikakaudella sitä, että heille olisi suotava mahdollisuus lisääntymiseen. Toiseksi, koska kaikilla naisilla on oikeus lisääntymiseen tasostaan riippumatta, niin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sellainen oikeus tulisi olla miehilläkin.

Mitä suomalaiselle populaatiolle tapahtuu, jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia? Yleisellä tasolla vastaten: Jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia, niin yhteisö tyhmenee ja taantuu. Ja jos tilannetta miettii varsinkin naisten osalta, niin tilannehan on juuri se, että tyhmimmät naiset saavat eniten lapsia. Jos tilannetta tarkastelee tasa-arvon kannalta, niin ilmeistä on, että jos kerran tyhmät naiset saavat enemmän lapsia kuin viisaat naiset, niin sama oikeus olisi taattava tyhmille miehillekin. Jos taas haluttaisiin, että väestön perimä viisastuisi, säädettäisiin sellaiset lait, jolla saataisiin viisaimmat naiset synnyttäjiksi.

Loppukommenttina sanottakoon, että jos havitellaan tasa-arvoa, niin kaikkien on päästävä lisääntymään. Jos taas havitellaan evolutiivisesti perusteltua "viidakon laki"-mallia, niin silloin kaikki tuet tulisi poistaa vaikkapa yksinhuoltajilta ja tyhmille ja vahvoille miehille tulisi sallia mahdollisuus väkivaltaan. Silloin nähtäisiin, kuka todellakin on alempitasoinen. Jos taas havitellaan geneettisesti parasta mahdollista jälkikasvua, niin silloin vain osa ihmisistä saisi lisääntyä. Lisääntyminen ei kuitenkaan ole sama asia, kuin oikeus seksiin ja suhteisiin, jotenka lienee selvää, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös alempitasoisilla miehillä on oikeus niihin.

Lumi antaa selityksensä sille, miksi Panun solvaavaa käytöstä nyysseissä katsotaan läpi sormien ja miksi naiset suhtautuvat Panuun naminami-asenteella: "Ihmissuhteissa oletetaan, että koska P. Höglundin silmille ei syljetä uutisryhmissä, niin se sitten todistaisi jotenkin sen puolesta, että naiset haluavatkin tulla kohdelluksi huonosti. Ei pidä paikkaansa. Pikemminkin tuo ilmiö todistaa naisten kyvyn tuntea myötätuntoa olevan melkein pohjaton."

Ehkäpä kannattaisi laittaa joku raja myötätunnollekin, varsinkin silloin kun puhutaan toistuvasti "rautatangoilla raiskaamisesta" sun muusta vastaavasta. Eikö juuri tuollainen myötätunto kannusta miehiä aivan vääränlaiseen käytökseen? Ehkäpä olen vain katkera, mutta kun minä olen kirjoitellut keskusteluryhmissä ja vaikkakin kirjoitan provosoivasti, niin kuitenkin olen yrittänyt olla asiallinen, olen perustellut väitteeni ja olen ollut valmis puolustamaan väitteitäni, enkä ole sortunut henkilökohtaisuuksiin. Tuosta asiallisuudesta ja rauhallisuudesta minut on palkittu sillä, että puolet naisista ei ole edes suostunut vastaamaan viesteihini ja suuri osa muistakin on suhtautunut minuun varsin kylmäkiskoisesti. Naminami-asennetta ei näy missään.

Se mikä tässä erityisesti korpeaa on se, että vaikka Panu on muuttunut feminististä raivoavaksi sovinistiapinaksi ja minä lievästä sovinistista täyttä tasa-arvoa kannattavaksi feministiksi, niin naisten myötätunto ja flirtti on täysin Panun puolella. Viimeiset sata vuotta olen lukenut naistenlehdistä ja kaikista muistakin lehdistä, että pitäisi kulkea kohti tasa-arvoa ja tasa-arvoon on vielä matkaa ja että tasa-arvoa kannattavat miehet ovat uskomattoman ihania. No niin, tässä on täydellistä tasa-arvoa kannattava ihana(?) mies, mutta naminamia ei näy vieläkään missään.

Lumi kirjoittaa edelleen: "Jos muuten minulta kysytään, niin naiselta siedettäisiin paljon vähemmän vastaavaa käyttäytymistä. Tätähän emme tietenkään koskaan pääse empiirisesti testaamaan, koska naiset harvemmin alkavat kostaa kaikkia elämässään kärsimiä vääryyksiä uutisryhmissä, mutta muistakaa sanani. Naiset ovat valmiita - vastoin kaikkia logiikan lakeja - aina etsimään vikaa itsestään ja oikeuttamaan huononkin käytöksen."

Mitä empiiriseen kokeiluun tulee, niin taidat olla sen verran tuore tapaus nyyssiympyröihin liittyen, että et ole kokenut aikoja, jolloinka Panun naispuolinen klooni julisti ilosanomaansa tähän tyyliin. Ja vastoin kaikkia logiikan lakeja tuo klooni ei löytänyt koskaan vikaa itsestään. Tietenkin voidaan mainita myös tapaus Sami Sihvonen. Hänen sovinistiset fantasiansa eivät ole esteenä tai hidasteena perässä roikkuvalle naisfanilaumalle.

Minun teoriani on(jota tapaus Panu tukee), että aluksi, kun naisia solvaava mies tulee mukaan kuvioihin, naiset yrittävät lannistaa tämän kollektiivisellä halveksunnalla. Ja jos solvaava mies ei suostukaan alistumaan naisten joukkovoiman edessä, vaan lisääkin koko ajan kierroksia solvauksiinsa, niin naiset alistuvatkin itse tuon päättömästi karjuvan rosvopäällikön edessä. Naisten alkuperäinen halveksunta onkin siis vain testi siitä, onko mies alistuja vai johtajatyyppi. Jos mies ei alistu, vaan osoittautuuTosi Mieheksi, niin naiset muodostavat kuin yhteisestä päätöksestä haaremin tyylisen palvovan fanilauman.

Bloggauksen kuukausikatsaus: No niin, tällä blogistilla on nyt kuukausi kirjoittelua takanapäin ja reilut pari viikkoa siitä Pinserin listalla. Olen ollut ihan tyytyväinen päätökseeni aloittaa bloggaaminen ja erityisen yllättynyt blogistiyhteisön mukavasta ilmapiiristä: Seinät leveällä ja lattia matalalla.

Oma mielipiteeni bloggaamisesta on se, että jokainen pitäköön sellaista blogia, kuin itse haluaa ja lukekoot niitä blogeja, jotka kiinnostavat. Ihmisillä on erilaisia motiiveja kirjoittamisiinsa ja jokainen tulkoot omilla motiiveillaan autuaaksi. Mielestäni blogistiyhteisön etu on asettaa rima mahdollisimman matalalle aloittamisen suhteen. Lukijat äänestäkööt hiirikäsillään ja lopputoksen voi lukea top-listalta.

Omia bloggausmotiivejani voi hakea nettikirjoitteluhistoriastani: Joskus vuosia sitten aloitin nyyssikirjoittelun ihmissuhderyhmässä ja muistankin Markun kommentoineen ensimmäisiä kirjoituksiani suunnilleen näin: "Kirjoitat ihan asiaa, mutta jätä pilkun jälkeen välilyönti". Sen jälkeen olen aina jättänyt pilkun jälkeen välilyönnin. Markun kanssa olimme innokkaina keskusteluissa mukana - Ilkkalla ja Tommilla oli jo tuolloin kirjoituksissaan bloggausasenne: Vähemmän väittelyä ja enemmän harkittuja viisauksia. Myöskin Birdy oli väittelyissä innokkaana mukana. Voi olla varsin mahdollista, että emme olleet Birdyn kanssa koskaan samaa mieltä mistään asiasta.

Vuosien kuluessa minusta alkoi tuntua, että olin käynyt kaikki väittelyt moneen kertaan lävitse, eikä minulla ollut sillä saralla enää paljon paukkuja jäljellä. Kirjoitteluni keskusteluryhmissä meni enemmänkin julistamiseksi kuin dialogiksi. Ja koska blogi on oikea media "miehille, jotka rakastavat omaa ääntään", niin näin jälkikäteen ajatellen siirtyminen blogistiyhteisöön oli oikea ratkaisu.

Blogi-ideaan sisäänpääsy vei minulta aika kauan. Ensikosketus tuli Tommipommiin tutustumisen kautta. Se tuntui minusta aluksi aika omituiselta. Sitten Ilkka alkoi myöskin pitämään blogiaan. Jossain vaiheessa aloin seuraamaan noita blogeja tiiviimminkin. Tietenkin oman blogin perustamisen idea kävi mielessä, mutta hiukan minua mietitytti, että jaksaisinko kirjoittaa ja se, että riittäisikö minulla sanottavaa, koska en tulisi kirjoittamaan päiväkirjamaisia tekstejä tai esittämään hupsuja linkkejä ja koska minulla on Henri Hansenin sanoin "suppea diskurssi".

Blogien top-listalla olen sijalla 27 ja tilaajia on 40. Sitemeterin kävijämittari näyttää 196:n kävijäkeskiarvoa. Olen aika tyytyväinen noihin lukemiin. En jaksaisi pitää blogia, jos lukijoita ei olisi. Ja sen verran kilpailuhenkeä löytyy, että on jännää seurata kävijämäärän ja listasijoituksen vaihtelua. Merkittävin osa kävijöistä tulee Pinserin ja Ilkan sivuilta, joten kiitokset sinne päin. Tavoitteita tulevalle en viitsi kauheasti asettaa, koska en viitsi ottaa liikaa paineita itselleni. Listalla tavoite voisi olla pysyminen parhaan kymmenen prosentin joukossa, koska joku on sanonut, että 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Kävijöitä voisi ehkäpä houkutella lisää kirjoittamalla netin ihmissuhderyhmiin ja harjoittamalla piilomainontaa.

Blogistipiirien historia on vahvasti uusmediassa ja tietokonehemmoissa. Tilanne on edelleenkin samankaltainen. Lisää blogeja tulee koko ajan ja tilaajamäärä kasvaa. Vaikka näin sisältäpäin ehkä näyttääkin, että kaikki blogaavat, niin todellisuus taitaa olla se, että blogitietoisuus on hyvin pientä blogiyhteisön ulkopuolella. Jos bloggaajien määrä jatkaa kasvuaan, niin voi olla, että jossain vaiheessa saavutetaan kriittinen massa, joka levittää ilosanomaa laajemminkin "tuulipukunettikansan" pariin.

Ja tähän väliin laitetaan nimimerkki "epätietoisen" lukijakysymys: Ilkka Kokkarisella on tapana piruilla tekniikasta mitään tietämättömälle, paksulle, öyhöttävälle, valkoiselle roskasakille. Mikset sinä toimi samoin? Vastaus: Itseironiani ei ole vielä kehittynyt sille asteelle.

Mitä tekniseen puoleen tulee, niin kateudella katson muiden hienoja blogeja. Sinulle jota en tunne kehottaa kaikkia hankkiutumaan eroon Bloggerin ikeestä. Hyvä vinkki, mutta teknisesti rajoittuneena henkilönä siihen voi mennä oma aikansa.

Muista kuin suosikkiblogeistani voisin nostaa esiin tietenkin Plökin ja pitäjänsä Panun. Panu, entinen feministinen älykkönössö, nykyinen öyhöttävä nettiapinamies, on transformaatiollaan osoittanut itsensä eläväksi todisteeksi teoriastaan, että mitä huonommin naisia kohtelee, sitä kiinnostuneempia ne ovat. Panu on solvannut naisia ainakin nyysseissä kaikilla nykysuomen sanakirjasta löytyvillä sanoilla ja muutamilla keksityilläkin. Lopputulos on se, että nykyään nyyssien naiset lähes syövät Panun kädestä ja flirttailevat kuin pikkutytöt. Kommentointiosastollani kunnostautunut "kevyesti" on myös vanha ihmissuhdekirjoittelututtavuus, joka ei päästä minua niin helpolla kuin muut - hänellä on taito puristaa minusta sellaisia ajatuksia, joita en edes tiennyt päässäni olevankaan. Naistensarjan ihmissuhdekirjoittajien parhaimmistoa.

Blogauksen suhteen etenen tulevaisuuteen hattu kourassa, parhaani tehden ja katsoen, mihin se riittää. Uhota en viitsi, koska olen lukenut useampaa blogia, joissa alkuinnostus on ollut suuri, mutta vauhti on sittemmin hyytynyt mäessä. Blogistiyhteisön voima on sen elävyydessä. Uusia tulee ja vanhoja lähtee. Sitkeimmät pysyvät. Muutamista jo loppuneista laihdutusblogeista tulee mieleeni laihdutuksen ja bloggauksen yhteneväisyydet. Alussa mennään painonvartijoihin, hankitaan sykemittari ja kuntopyörä, lasketaan kaloreita ja puhkutaan intoa täynnä. Lopussa todetaan, että paino on siinä samassa, mistä aloitettiinkin. Paska reissu, mutta kyllä kannatti.

Ilkka heittää minulle leikkimielisen haasteen pohdiskella lihavuutta ja sen aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia. Se onkin hyvin kiinnostava aihe, kuten läskeihin ja laihduttamiseen liittyvät aiheet yleensäkin. Pohdiskeluni pohjalla on oletus siitä, että lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä sairaanhoidollisia kustannuksia ja kysymyksenasetteluna se, pitäisikö yhteiskunnan ja veronmaksajien maksaa nuo kustannukset vai kuuluisiko maksajan osa läskeille itselleen kokonaan tai ainakin osittain?

Lähdetään aluksi demokratian pohdiskelusta. Demokratiassa vahvoilla ovat sellaiset ihmiset, jotka kuuluvat suureen, vihaiseen ja valittavaan ryhmittymään, joka kerää enemmistön säälin, ymmärryksen ja myötätunnon tunteet puolelleen. Lihavat ovat juuri tuollainen ryhmittymä, verrattuna vaikkapa tupakoijiin ja huumeiden käyttäjiin. On vaikeaa tai miltei mahdoton nähdä, miten poliittinen enemmistö saataisiin läskien rangaistusveron puolelle.

Toisena ajatuksena tulevat läskistä aiheutuneiden sairauskulujen määrittely. Tupakka- ja alkoholisairauksien maksattamista asianosaisilla on väläytelty usein, mutta sekään ponsi ei ole edennyt aietta pidemmälle, vaikka tiettyjen noista aineista aiheutuneiden sairauksien määrittely on paljon yksiselitteisempää. Oletetaan kuitenkin, että läski on sinällään vaarallista ja joutaa verolle ilman sairauksien erotteluakin.

Kun nyt ollaan saatu julistettua läski kalliiksi ja poliittinen enemmistö läskiveron taakse, niin seuraa läskien ihmisten määrittely ja heille määrättävät maksut läskiylimäärän mukaan. Siitäkin on vaikeaa päästä yksimielisyyteen, mutta sinällään määrittely onnistuisi varmaan kohtuullisen oikeudenmukaisesti.

Seuraavaksi läskit vaatisivat, että muutkin vaaralliset harrastukset, kuin syöminen, olisi laitettava verolle kunkin harrastuksen kustannusten mukaan: Vuorikiipeily, rullaluistelu, jäillä kävely, ratsastus ja monet muut. Sitten olisikin päästy lähemmäksi kustannusvastaavaa tilaa, jossa jokainen on vastuussa itselleen aiheuttamien terveysriskien mahdollisista kustannuksista. Ajatus sinällään kuulostaa hyvältä, koska en minä halua maksaa, jos joku keksii niinkin hullun idean, kuin että lähtee vuorelle kiipeämään ja loukkaantuu.

Ajatusta voidaan kehittää edelleenkin niin, että sikiöt testattaisiin geneettisesti ja jos joku haluaisi synnyttää kallista perinnöllistä sairautta sairastavan lapsen, niin hänen olisi maksettava lapsestaan aiheutuneet kustannukset.

Helpoiten tuo kaikki hoituisi tietenkin Amerikan mallin mukaisella henkilökohtaisella sairausvakuutuksella, jossa kaikki edellämainitut kohdat on otettu huomioon. Amerikan malli johtaa köyhimpien ihmisten olojen kurjistumiseen, mutta enemmistön elämänhallinnan ja elintason lisääntymiseen, koska he voivat tehdä paremmin päätöksiä omaa entistä suurempaa rahapottiaan koskien. Kai tässä lopulta päädytään vertaamaan pohjoismaista hyvinvointimallia ja Amerikan mallia. Kummassakin on puolensa ja noitten puolien yhteismitallinen vertaaminen on vaikeaa.

Jos kuitenkin ajateltaisiin, että olisi niin viisas tietokone, että se näyttäisi sen riskiprosentin, millä ihminen elämäänsä elää ja ne kustannukset, jotka hän riskistään joutuisi maksamaan, niin haluttaisiinko tuo kone ottaa käyttöön? Jokaisen kotona olisi näyttö, jossa lukisi hänen vuosittainen sairasvakuutusmaksunsa ja ohjeet tuon maksun alentamiseksi. Ja munkkia haukatessa kone pärähräisi huutamaan kuin Tarzan kiimassa.

Naiset, jotka laittavat ilmoituksensa deittinetteihin kertovat, että he saavat 50-200 vastausta, mutta eivät silti löydä sieltä ketään. Missä on vika? Vika voi olla jossakin seuraavista asioista: 1) Kukaan vastanneista miehistä ei ole edes likimäärin kelvollinen, 2) Joukossa on ihan hyviäkin miehiä, mutta nainen on silti liian ronkeli tai 3) Naisella ei ole taitoa tai halua nähdä vaivaa miehen setvimiseksi tuosta joukosta.

Mitä olen deittinettikeskusteluja seurannut, niin vaihtoehto 1 tuskin pitää paikkansa. Kelvollisia miehiä on olemassa - netissäkin. Vaihtoehto 2 pitää paikkansa pienen naisjoukon osalta. Heillä on rima korkealla. Ylivoimainen naisenemmistö kuuluu kuitenkin kategoriaan kolme. Miksi ihmeessä he eivät onnistu seulomaan vastanneista miehistä esiin kelvollista ja sopivaa miestä?

Vika on siinä, että ensinnäkin naiset ovat liian laiskoja käymään koko miestarjontaa lävitse ja se osa, minkä he käyvät lävitse, ei ole se osa, joka heidän olisi kannattanut käydä lävitse alunperinkään. Ja toisaalta, naiset eivät käy lävitse tasoisiaan miehiä, vaan vastanneiden miesten parhaimmistoa. Naiset unohtavat, että he eivät itse ole parhaimmistoa, vaan keskitasoa, jolloinka kannattaisi keskittyä vastaustensa perusteella keskitasoisiin miehiin.

Jos naiset selviytyvät valintavaiheesta löytämällä miehen, niin he ovat todennäköisesti valkanneet itselleen liian tasokkaan miehen, jolla on mielessään vain seksi. Jos mies on vastannut naisen ilmoitukseen, niin se ei kerro muuta kuin sen, että mies on kiinnostunut seksistä ja jos nainen osoittautuu riittävän tasokkaaksi(mitä ei välttämättä tapahdu usein), niin ehkäpä muustakin.

Nettideittailussa kirjoitustaidon osuus korostuu kohtuuttomasti. Kuka naisista laittaa vaikkapa baarissa painoa miehen kynäilytaidoille? Ei kukaan. Entäs arkielämässä? Ei kukaan sielläkään. Nettideittailussakin pitäisi ymmärttä, että vaikka mies ei vaikuta miltään Shakespearelta, niin arkielämässä hän saattaa olla juuri se oikea. Nainen löytää varmasti miehen netistä itselleen, jos hän vain kiinnittää huomion oikeisiin asioihin, ei etsi liian seuraa liian tasokkaista miehistä ja jaksaa ahkerasti käydä läpi vastauksia ja vastanneita miehiä.

Nettideittaaminen on ongelmallista rationaaliselle miehelle. Kun joskus muinoin harrastin nettideittailua, niin vastausprosenttini oli hyvä, koska olin hyvä kirjoittaja ja tiesin, millaisilla teksteillä naisten ilmoituksiin kannatti vastata. Ongelmaksi muodostui se, että minun käsitykseni rationaalisesta tavasta toimia nettideittailussa ja toisaalta naisiin tehoava tapa toimia ja kirjoittaa olivat liian kaukana toisistaan. Mitä oikein tarkoitan?

Sellaisen miehen - jolla on työ ja harrastuksia ja muutakin tekemistä kuin istua päivät tietokoneen ääressä - kannattaa järkevästi ajatellen tehdä yksi ilmoitusteksti, jossa hän kertoo elämänsä faktat, omat ominaisuutensa ja mahdolliset minimikriteerit naisen suhteen. Koska nuo ominaisuudet ja faktat eivät muutu yhtenään, eikä menevällä miehellä ole aikaa kirjoittaa jokaiselle persoonallista vastausta, eikä mies voi olla tunteikas tuntematonta naista kohtaan tai omaperäinen(koska omaperäisesti tuntemattomia ihmisiä lähestyvät henkilöt ovat omituisia), niin siksi tuollainen lähestymistapa nettideittailuun vaikuttaa järkevältä.

Miehestä, joka lähettää kopioituja vastauksia voi päätellä lähinnä sen, että hänellä on tähdellisempääkin tekemistä kuin istuksia koneen ääressä ja sen, että kyseessä ei ole viimeisen päälle hiottu nettihurmuri, joka rustaa jokaiselle naiselle omaperäisen sepustuksen. Ja siitä voi päätellä myös sen, että mies saattaa olla suhteellisen fiksu, koska hän käyttää tulos-panossuhteessa optimaalista nettideittailustrategiaa.

Koettakaapa arvata, tehoaako tuollainen järkevä ja optimaalinen strategia naisiin tai edes fiksuihin akateemisiin naisiin? Juu, hyvin arvattu - ei tosiaankaan. Naiset haluavat saada tietenkin personoidun ja omaperäisen vastauksen, joka erottuu kaikista muista. Ensinnäkin, ottaen huomioon, että mies saa kohtuullisen hyvilläkin kirjoituksillaan vastauksen vain 10-20 prosentilta naisia ja ottaen huomioon sen, että vastauksen saaminen ei vielä takaa yhtään mitään, niin on aika älytöntä voimavarojen tuhlausta kirjoittaa jokaiselle naiselle omaperäinen vastaus. Ainoastaan tyhjäntoimittajilla on siihen aikaa ja sellaista miestähän nainen ei juuri halua. Toiseksi, omaperäisiä kirjoituksia tuntemattomille kirjoittavat lähinnä sellaiset henkilöt, jotka eivät ymmärrä, että sosiaalisen koodin mukaan tuntemattomia lähestytään neutraalisti. Mutta tietenkin naiset tulkitsevat sen omaperäisyyden luovuudeksi tai romanttisuudeksi ja sitten livedeitillä ihmettelevät, että "minkä helvetin propellipään kanssa sitä onkin tullut mailailtua".

Mikseivät naiset voi ymmärtää, että fiksut ja menevät miehet lähettävät kopioituja vastauksia, koska se säästää aikaa ja vaivaa ja että sosiaalisen koodin hallitsevat miehet lähettävät tylsiä faktakuvauksia itsestään, koska omaperäisille tunneilmaisuille ei ole sijaa järkevässä tavassa etsiä kumppania? Mutta kun ei. Naiset suuttuvat, kun havaitsevan kopioidun vastauksen ja faktavastauksen nähdessään päättelevät, että mies on tylsä. Ja sitten valittavat, että: "Kun se ihanan romanttisia ja omaperäisiä maileja lähettänyt mies olikin täysi huijari ja tyhjäntoimittaja".

Iltalehden(vaatii rekisteröitymisen) mukaan Britanniassa suunnitellaan rekisteriä väkivaltaisista miehistä. Nainen tapaa uuden miehen, mutta pelkää törmänneensä mukiloijaan. Entä jos asian voisi tarkistaa rekisteristä?

Ajatushan on mainio, jos naisia todellakin estettäisiin tapailemasta väkivaltaisia miehiä. Silloinhan nössömiehille avautuisivat uudet suuret naismarkkinat. Jos pelkästään tehdään lista väkivaltaisista miehistä - ilman sanktioita heidän kanssaan deittailusta - niin siitähän muodostuu uusi tavoitelluimpien poikamiesten lista. Eräänlainen vaihtoehtolista vankiluettelolle. Steen Christensen ja Mika Muranen saivat vankilaan säkkikaupalla fanipostia. Samalla lailla väkivaltaisten miesten top 10 vetäisi puoleensa naisia kuin kärpäspaperi.

Jos ajatusta listoista kehitellään eteenpäin, niin eikö naisistakin voisi tehdä nalkuttajien ja pihtaajien listan? Kaikki miehet eivät pidä nalkuttajista ja pihtaajista, jolloinka lista antaisi heillekin mahdollisuuden vältellä ei-toivottuja naisia. Oikeastaan väkivaltaiset miehet ja nalkuttaja-pihtaajat voisi parittaa keskenään, jotta saataisiin luotua ikiliikkujapari: Ensin nainen nalkuttaisi ja pihtaisi ja sitten mies löisi, jonka seurauksena nainen nalkuttaisi jne.

Aikaisemmissa kirjoituksissani minua on syytetty naisten syyllistämisestä miesten väkivaltaisuuteen liittyen. Jos nyt kuitenkin Suomessakin otettaisiin väkivaltaisten miesten lista käyttöön ja nainen kuitenkin ottaisi tuolta listalta miehen ja mies hakkaisi naisen, niin olisiko syy edelleenkin pelkästään miehen? Saako nainen valita ja tehdä mitä vaan ilman, että naista saisi koskaan syyllistää?

Mikä on alempitasoisen miehen(ATM) määritelmä? Tuohon voisi antaa vastaukseksi monta erilaista määrittely-yritystä: Mies, jolla ei käy flaksi, mies joka ei saa seksiä, mies joka ei pääsee suhteisiin naisten kanssa jne. Alempitasoisen miehen määrittely-yritykset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: Suppeaan ja laveaan. Suppea määrittely voisi olla: Alempitasoinen mies on sellainen, joka ei pääse seurustelu- tai seksuhteisiin naisten kanssa ollenkaan tai jolle suhteen muodostumisen todennäköisyys on hyvin pieni. Laveampi määrittely voisi olla: Mies, joka ei saa riittävästi seksiä suurinpiirtein haluamiensa naisten kanssa.

Miksi sitten seksin saamattomuus ja suhteeseen pääsemättömyys näyttelevät pääosaa alempitasoisuudessa? Miksi ei vaikkapa huono auto, rähjäiset vaatteet, ruma ulkonäkö tai köyhyys? Siksi, että seksi ja suhteet ovat tärkein tekijä nyky-yhteiskunnassa, joista on jatkuva pula ja koska seksi ja naissuhteeseen pääsy on miehille hyvin tärkeää. Ja toisaalta, miehen taso on helppo havaita seksinsaannin ja suhteisiin pääsyn kautta, koska arvioijina on koko naiskunta, jolla on vahvat motiivit päätyä oikeaan taso-arvioon.

Miksi sitten puhutaan aina alempitasoisista miehistä, eikä juuri koskaan alempitasoisista naisista? Onko alempitasoisia naisia edes olemassa? Alempitasoisista miehistä puhutaan siksi, että heitä kymmeniä kertoja enemmän, kuin alempitasoisia naisia. Melkein kaikki naiset saisivat määrällisesti riittävästi seksiä, jos vain haluaisivat. Toki voidaan sanoa, että: "Entäs sitten, mitä sillä määrällä on väliä, laatu ratkaisee." ja väittää, että miehet ja naiset ovat puutteessa samalla lailla. Tuossa päättelyssä on se vika, että ihmisen ruokahalu kasvaa syödessä. Jos ihmisellä on riittävästi ruokaa, niin tottakai hän seuraavaksi miettii, että olisipa parempaa ruokaa. Ei kuitenkaan voida väittää, että kronkelius perusruuan suhteen olisi yhtä paha tai likikään yhtä paha ongelma kuin se, että ruokaa on liian vähän tai ei ollenkaan.

Alempitasoisten tasa-arvoistumisen esteenä on kolme pahaa estettä: 1) Naiset halveksivat alempitasoisia miehiä, eivät halua auttaa heitä tasa-arvoon, eivätkä oikeastaan halua edes kuulla heidän olemassaolostaa. 2) Naisten hännystelijämiehet tukevat naisten oikeutta halveksia alempitasoisia miehiä ja onhan heillä asiassa myös omakin lehmänsä ojassa. 3) Alempitasoiset miehet eivät voi itse tehdä juuri mitään asiansa eteen, koska demokratia on valitusyhteiskunta ja tosi mies ei valita ja jos valittaa, niin hänen tasonsa alentuu entisetäänkin. Jotain olisi keksittävä.

Tiramisu lukee herra Ambomaalaisen blogia: "Meillä täälä Ambomaasa olla kurjuus ja puute. Ei olla mitään syötävää." Seuraavana päivänä Tiramisu lukee taas herra Ambomaalaisen blogia: "Länsimaala olla liikakin suuhun pantava - heistä kaikista kasva älytön pötkylä. Meillä taas ei olla mitään purtava. Ei tämä kyllä ole se kuulusa tasa-arvo ja globaalinen solidaarisuus." Tiramisu on saanut tarpeekseen ja ryhtyy toimeen.

Tiramisu kirjoittaa omaan blogiinsa: "Kuulkaas nyt herra Ambomaalainen! Ei tuollaista valitusta jaksa kuunnella kukaan. Ai niin, voisit tietenkin kokeilla sellaista ihmettä kuin säännöllistä ja pitkäkestoista ateriointia, jossa syöminen on kaikkien oikeus ja ruoka jaetaan tasapuolisesti tarpeen mukaan. Tekisit niinkuin mekin ja kävisit Siwassa - se on yllättävän lähellä! Niin, tai kolmas vaihtoehto on tietenkin jatkaa samaa nurinaa kuin tähänkin asti elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Arvatkaapa vain, mitä vaihtoehtoa Tiramisu arvelee herra Ambomaalaisen kokeilevan? Uffafa uffafa, hihi hihi hi!"

Tiramisu kertoo mielipiteekseen drinkkien tarjoamisesta miehille sen, että voihan sitä tarjota, jos miehellä on riittävästi markkina-arvoa. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naiset tarjoavat yhtä paljon drinkkejä ja muita etuuksia miehille kuin miehet naisille. Ei feministien palkkamallissakaan makseta palkkaa siten, että muutamille hyvin harvoille naisille maksetaan kuten miehille ja muille naisille ei mitään.

Niin ja rattopojan ura on tietenkin vapaasti valittavissa kenelle vaan - jos on ilmaisten drinkkien tarpeessa - kertoo Tiramisu. Ihan hienoa, mutta ei naisten tarvitse ruveta huoriksi saadakseen ilmaista juotavaa. Huoh, välillä sitä kuulisi mielellään ihan oikeastikin tasa-arvoisia ehdotuksia.

Lumi Adela kysyy, miksi en nostanut "Valkoinen nauha"-kampanjaa koskevassa kirjoituksessani esiin naisten joutumista parisuhdeväkivallan uhreiksi ja siitä koituvia kustannuksia? No, olisin voinut nostaakin, jos naiset ja hännystelijämiehet tunnustaisivat naisen vastuun väkivallan osasyyllisenä. Tyypillisinä femistiseen diskurssiin aivopestyinä sätkynukkeina Valkoisen nauhan porukka näkee kuitenkin vikaa vain miehissä. Se potuttaa.

Väkivaltaisia miehiä voidaan verrata painonvartijoissa käyviin naisiin. Uutena vuotena tai keväällä tehdään pyhä lupaus, että: "Nyt tämä syöminen/hakkaaminen loppuu ja alkaa uusi elämä". Uutta elämää kestää pariviikkoa, sitten tulee ensimmäinen emotionaalinen kriisi ja sitten taas syödään kuin siat tai käytetään vaimoparkoja nyrkkeilysäkkinä. Paksukaiset tai väkivaltaiset ihmiset eivät muuksi muutu. Ja kun eivät muutu, niin kysyn taas, miksi ihmeessä naiset eivät ota tai heitä ei laiteta vastuuseen väkivaltaisten miesten hyysäämisestä?

Oleellisin ja helpoin vaihe väkivallan estämisessä on aviomiehen valitseminen. Tarvitaan vain hiukan logiikkaa(niin no, helppoa ja helppoa). Miettikää nyt itse, että jos haluatte ei-väkivaltaisen miehen, niin millaisen miehen otatte? Kyllä, vastaus on itsestään selvä: Flegmaattisen, pienen, heikon ja nössön miehen. Ensinnäkin, tuo mies tuskin on väkivaltainen ja vaikka olisikin, niin hänestä ei ole vastusta vaimolle. Jos te sen sijaan otatte ison, vahvan, aggresiivisen ja impulsiivisen miehen, niin älkää tulko tänne itkemään, että taas se hakkasi. Totta ihmeessä se hakkasi, koska tuo mies on ominaisuuksiltaan erinomainen hakkaajatyyppi. Senhän näkee kilometrin päähän.

Ja logiikkaa parinvalinnassa voi jatkaa helposti edelleen. Todella monet naiset valittavat, että heillä on uskoton mies. Tottakai heillä on uskoton mies, koska he ovat valinneet sen komean ja viriilin supliikkimiehen. Jos haluatte uskollisen miehen, niin ottaa helvetin ruma, impotentti ja mykkä mies. Se ei käy vieraissa. Ja jos haluatte väkivallattoman ja uskollisen miehen, niin ottakaa se pieni, flegmaattinen, heikko, nössö, helvetin ruma, impotentti ja mykkä mies. Kumppanin valinta on helppoa kun sen osaa.

Miehet pitävät hoikista naisista ja naiset uskollisista ja väkivallattomista miehistä - kun naisilta ja miehiltä kysytään heidän tärkeimpiä kriteereitään tulevan kumppanin suhteen. Tässäkin asiassa miehet ovat paljon huonommassa asemassa! Siinä missä melkein kaikki hoikat naiset ovat jo varattuina, niin kuvailemiani uskollisia ja väkivallattomia sinkkumiehiä on vapaina sinkkuina pilvin pimein. Kyllä naisten kelpaa.

Jokaisella ihmisellä on parisuhde- ja seksisuhdemarkkina-arvo. Miehillä kumpikin markkina-arvo on suunnilleen sama, mutta naisilla seksisuhdemarkkina-arvo keskimäärin paljon korkeampi, kuin naisen parisuhdemarkkina-arvo. Markkina-arvot eivät ole pysyviä, vaan vaihtuvat kaiken aikaa ihmisten ominaisuuksien ja ulkoisten resurssien muuttuessa.

Ihmisen markkina-arvo on helpoimmin havaittavissa sinä hintana, mitä hän saa "myydessään" itsensä pari- tai seksisuhteeseen. Hinta koostuu vastakkaisen sukupuolen yleisesti tavoiteltuina pidetyistä ominaisuuksista. Naisten hinta riippuu suurimmalta osiltaan naisen kauneudesta. Miesten hinta koostuu useammista tasavertaisemmista ominaisuuksista, kuten varallisuudesta, statuksesta ja ulkonäöstä.

Ihmisen markkina-arvon kannalta ei ole oleellista, kuinka moni vihaa ja inhoaa ihmistä. Tony Halme saattaa olla useimpien mielestä vihattu persoona, mutta silti hänen markkina-arvonsa on korkea, koska hän saa itsestään hyvän hinnan. Ei ole oleellista, kuinka moni vihaa, vaan se, rakastaako kukaan "kallis" ihminen. Eräs tie miehille suureen markkina-arvoon on nousta kiistellyksi persoonaksi ja monien vihaamaksi. Kalliisiin naisiin vaikutuksen tekee joka tapauksessa julkisuus ja erottuvuus.

Ihmisten markkina-arvoja on kätevintä verrata autojen markkina-arvoihin. Pakettiauton ja henkilöauton markkina-arvo voi olla aivan sama, vaikka ne vetoavat eri ihmisiin ja eri tarpeisiin. Samalla tavalla eri ihmiset voivat vedota eri markkinasegmenttiin, vaikka heidän markkina-arvonsa olisi tismalleen samat. Malleja ja missejä voidaan verrata vaikkapa Ferrareihin. Kalliita, näyttäviä ja tavoiteltuja unelmien kohteita, mutta toisaalta epäkäytännöllisiä ja kalliita ylläpidettäviksi.

Suhde saman markkina-arvon omaavan henkilön kanssa onnistuu todennäköisemmin kuin jos suhteen osapuolten välinen markkina-arvoero on suuri. Vaikka suhteen osapuolten välinen markkina-arvoero olisi suuri, niin eroa ei välttämättä tule ihmisille luontaisten kiintymystaipumusten ja sosiaalisten paineiden vuoksi. Auton pitämisessä samanlaista kiintymis- ja sosiaalista painetta ole, missä sitten tuleekin esiin ihmissuhde- ja automarkkinoiden välinen suurin ero.

Meinaan melkein pudota perseelleni, kun lueskelen kaikenmaailman miessakkien toimintaohjelmia. Pahempia akkojen hännystelijöitä ei löydy mistään. Fiksuahan se toki on siinä mielessä, että naiset tykkäävät, mutta joku roti pitää naisten perseennuolennassakin olla.

Valkoisen nauhan sivuilta löytyi seuraavanlaisia tekstejä: "Lue artikkeleita, esseitä ja kirjoja maskuliinisuudesta, sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja seksuaalisen väkivallan perimmäisistä syistä. Kasvata itseäsi ja muita tiedostamaan laajempien sosiaalisten voimien välisiä yhteyksiä sekä yksittäisten naisten ja miesten välisiä konflikteja." Kappas vaan, tuo pätkähän oli melkolailla asiaa. Ihme on tapahtunut.

"Esimerkkejä tyypillisestä seksistisestä, hyväksikäyttävästä ja loukkaavasta käyttäytymisestä:
- Naisten pilkkaaminen ja ivaaminen
- naisten julkinen nolaaminen
- Naisten kontrollointi hyökkäävällä puhetavalla,
- Verbaalinen naisten kimppuun naurunalaiseksi tekemällä, arvostelemalla, syyttelemällä ja vähättelemällä"
Juu myönnän, syyllinen niin kuin syytetään, mutta minkäs minä sille voin, että naisten logiikka on mitä on.

"Vastusta seksistisiä, rasistisia, homofobisia ja muita suvaitsemattomia huomautuksia ja vitsejä. Boikotoi ja buuaa koomikoita, jotka hyökkäävät verbaalisesti naisten kimppuun esityksessään." En kai minä nyt rupea tuollaisia vitsejä boikotoimaan, koska ne juuri ovat niitä hauskimpia. Ja turha ruveta buuailemaan siellä kotikatsomoissa tänne suuntaan.

"Tue poliittisia ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneet naisten täydelliseen sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen tasa-arvoisuuteen. Vastusta aktiivisesti ehdokkaita, jotka eivät tätä ole." Minä taidan olla suurinpiirtein ainoa henkilö, joka kannattaa täydellistä tasa-arvoa. Ei kun vaan feministit uurnille minua äänestämään ensi vaaleissa.

"Kehota poikien ja miesten urheilujoukkueiden valmentajia vaatimaan pelaajiaan osallistumaan seksismiä ja miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa käsitteleviin työpajoihin ja seminaareihin." Kuule, ihan varmaan kehotan, jos haluan saada aikaan mojovat naurut.

"Organisoi tai liity sellaisiin miesten ryhmiin koulussa, työpaikalla tai ystävien kesken, jotka työskentelevät seksismin ja väkivallan poistamiseksi." No, osaltaan juuri siksihän Trio erektus on olemassa.

Pitäisikö jokaisella ihmisellä olla velvollisuus valita tasoaan vastaava parisuhdekumppani, jotta mahdollisimman suurelle osalle ihmisistä löytyisi edes joku kumppani? Sanoisin, että kyllä. Eräs harkinnanarvoinen malli olisi sellainen, että lajiteltaisiin sinkut tasonsa mukaan kymmeneen eri kategoriaan. Kumppanin saisi valita vain oman tasoistensa joukosta. Jos henkilö pystyisi nostamaan omaan tasoonsa vaikuttavia ominaisuuksia, niin hän saisi toki hakea siirtoa ylempään kategoriaan. Paria hakiessaan henkilö saisi listan omaan tasokategoriaansa kuuluvista vastakkaisen sukupuolen sinkuista. Kukin saisi pitää vain yhtä kumppania kerrallaan, jotta sinkut eivät loppuisi kesken.

Tasomallini olisi paljon tasa-arvoisempi kuin nykyinen "viidakon laki"-malli. Kaikki ymmärtävät sen, että jos esim. kutsuilla jokaista varten on varattu yksi pizza, niin pizzoja saa ottaa vain yhden, jotta kaikille riittäisi. Miksi ihmeessä sitten parinmuodostuksessa on niin vaikea päästä oikeudenmukaiseen 1+1 malliin. Miksi huippumiesten annetaan sitouttaa ympärilleen "haaremeita" heistä kiinnostuneista naisista? Jos esimerkiksi jollakin rokkarilla on 10 bändäriä, niin 9 miestä jää silloin kokonaan ilman naista. Onko se muka oikeudenmukaista?

Tasomallissani naisten ei tarvitsisi enää juosta huippumiesten ja rokkareiden perässä, koska naisille sanottaisiin suoraan, että nuo miehet eivät ole teidän kanssanne samassa tasokategoriassa. Te olette samassa kategoriassa tavallisten miesten kanssa, joten unohtaa haihattelut ja valitkaa tasoisenne mies. Tasomallini lisäisi onnellisuusastetta, koska kumppani löytyisi yhä useammalle sinkulle ja jokainen saisi omaa tasoaan vastaavan kumppanin.

Kysytte ehkä, että: "Miten se taso sitten määräytyisi?" No, perustettaisiin esimerkiksi tasolautakunta, jolla olisi apunaan taso-tietokoneohjelma. Tuohon ohjelmaan syötettäisiin henkilön tiedot: Ikä, painoindeksi, kauneusaste, varallisuus, status, kuntoindeksi jne. Sitten kone sylkäisisi vastaansanomattoman tuomionsa: Kuulutte 7. tasokategoriaan. Tässä on teille lista saman kategorian vastakkaisen sukupuolen edustajista...Hauskoja hetkiä kumppaninetsinnän parissa!

Naiset eivät pärjää miehille shakissa tai missään muussakaan älylajissa huipputasolla. Naiset eivät pärjää tietenkään myöskään fyysisissä lajeissa. Mikä hämmästyttävintä, ero älylajeissa näyttää olevan miesten hyväksi suurempi kuin fyysisissä lajeissa. Shakissa on yksi nainen 100 parhaan listalla ja sekin on hyvin poikkeuksellista ottaen huomioon shakkihistorian viimeisen sadan vuoden ajalta.

Feministit ovat väittäneet, että naiset ja miehet ovat yhtä älykkäitä. Tuo väite voi pitää paikkansa keskimääräärin, mutta on ilmeistä, että huipputasolla miehet ovat selvästi älykkäämpiä kuin naiset. Kun tarkastellaan tuossa valossa vaatimusta saada lisää naisia huippujohtopaikoille, niin ei voi kuin ihmetellä, onko vaatimukselle perusteita. Jos huippuälykkäissä ylivoimainen enemmistö on miehiä, niin eikö olisi järkevää valita huippujohtajiksikin miehiä? Samalla lailla kun on järkevämpää valita painonnostojoukkueeseen miehiä kuin naisia, koska huipputasolla miehet ovat vahvempia kuin naiset.

On tietenkin valitettavaa, että yritysten ja valtioiden johdossa ei ole naisten sarjoja, kuten kilpailulajeissa. Naiset usein selittävät pärjäämättömyyttään älylajeissa sillä, että: "Eihän minua edes kiinnosta tuollaiset lajit" ja sillä, että: "Naisia on harrastajina vähemmän kuin miehiä, joten huipullakin on vähemmän naisia". Nuo ovat tietenkin arkielämästä tyypillisiä luusereitten selityksiä ja naiset varmaan selittävät pärjäämättömyytensä painonnostossakin sillä, että kun naisia on niin vähän painonnoston harrastajina ja kun heitä ei edes huvita nostaa painoja.

On tietenkin mahdollista, että naisten huonommuus johtuu jostakin kosmisesta äärimmäisen epätodennäköisestä yhteensattumasta ja että naisilla on sellaisia kilpailussa ei-mitattavia ominaisuuksia, jotka kompensoivat kilpailussa tarvittavaa älyllistä suorituskykyä, mutta miksi ottaa riski? Miehet ovat osoittaneet ylivoimaisen paremmuutensa sekä fyysisellä että henkisellä huipputasolla. Onko silloin järkevää valita huipputehtävään nainen toivoen, että tuo nainen olisi kyvyiltään joku luonnonoikku ja kykenisi pärjäämään miesten suorituskyvylle? Ei todellakaan ole.

Itse asiassa on aika ihmeellistä, että feministit eivät ole älähtäneet erillisistä naisten sarjoista shakissa. Naisethan ovat yhtä älykkäitä kuin miehet. Vai ovatko sittenkään?

No niin, ensimmäinen elokuvakäsikirjoitukseni on vihdoinkin valmis. Elokuvan nimi on Pertti Jalaksen Blogi. Elokuvan päähenkilö Pertti on tavallinen, vähän yli kolmekymppinen sinkkumies, jolla on ongelmia elämänhallinnan kanssa. Pertti laihduttaa ja laihduttaa, mutta ei laihdu ja nainenkin pitäisi löytää. Pertti on hiukan höpö - kikattelee väärissä paikoissa, eikä miesten hommatkaan suju luontaisella varmuudella. Kaikki elämänsä tapahtumat Pertti kirjaa ylös Blogiinsa.

Pertin isä järjestää Pertille sokkotreffejä kauniiden, mutta dorkien naisten kanssa. Pertti tuntee olonsa kaikilla noilla treffeillä lähinnä vaivautuneeksi. Pertti on töissä nosturikoneenkuljettajana. Pertin pomona rakennusfirmassa on kuvankaunis, mutta flirttaileva ja Pertille härskejä ehdotuksia tekevä nainen. Pomo havittelee Perttiä lähinnä seksilelukseen ja Pertti mietiskeleekin, kehittyykö suhde mihinkään. Kuvioissa on mukana myös toinen nainen. Kuvankaunis asianajaja, joka on hyväkäytöksinen kotitalousihminen, mutta toisaalta liian sovinnainen ja tylsä. Loppuelokuvan jännitys tiivistyy siihen, kumman näistä sairaan upean näköisistä naisista Pertti lopulta valitsee.

Ai niin, Tässä välillä on tosi hauska kohtaus, jonka tarkoituksena on korostaa Pertin höpöyttä ja Pertin onnettomia miestyötaitoja. Pertti lupaa mennä tapiseeraamaan kaverin kämpän, mutta kun Pertti on niin höpö, niin hän juo liisterin ja naulaa tapetit seiniin.

Lopulta tietenkin käy niin, että näiden kahden maailmanluokan kaunottaren väliltä Pertti päätyy siihen tylsempään vaihtoehtoon. Pertin osaan olen kaavaillut Mikko Kivistä. Pertin pomon osa menisi Janina Frostellille ja tylsänä lakinaisena olisi Viivi Avellan. Jos Renny Harlin tai Aki Kaurismäki sattuu lukemaan tätä blogia, niin ottakaa pojat rohkeasti vaan yhteyksiä tännäpäin. Kyllä tämä juoni taipuu toimintapläjäykseksi tai ankeaksi neuvostorealismiksikin.

"Miehet pelkäävät koulutettuja ja menestyviä naisia!" Kukapa ei olisi kuullut tuota väitettä. Pitääkö väite paikkansa? Osittain pitää ja osittain ei. Miehet tosiaankin pelkäävät menestyviä ja koulutettuja naisia. Miehet eivät kuitenkaan pelkää heitä siksi, että he ovat koulutettuja menestyviä, vaan siksi, että kouluttautuneisuus ja menestyneisyys naisessa korreloi vahvasti muiden miesten hyvin negatiivisina pitämien ominaisuuksien kanssa. Koulutetut naiset ovat vaativampia miestä kohtaan. Koulutetut naiset vaativat suurempaa päätäntävaltaa parisuhteessa.

Useimmille miehille on tärkeää omata suurin osa parisuhteen päätäntävallasta. Mitä vähemmän valtamahdollisuuksia miehellä on ylipäänsä ja mitä vähemmän menestystä miehellä on parisuhteen ulkopuolella, niin sitä tärkeämpää hänelle on valta parisuhteessa. Naisen menestys luo painetta suhteen komentosuhteisiin, jolloinka seurauksena on valtataistelu. Kioskit, jossa on pomo ja työntekijä, toimivat paremmin kuin kioskit, joissa on kaksi pomoa. Jos kaksi pomoa on jostain asiasta eri mieltä ja kummallakin on saman verran päätäntävaltaa, jäädään helposti pattilanteeseen.

Menestyminen nyky-yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla vaatii miehistä käyttäytymismallia: Aggressiivisuutta ja kyynärpäätaktiikkaa. Menestyneillä naisilla nuo taktiikat eivät jää pelkästään työmaailmaan. Menestyvä nainen haluaa valtaa myös kotioloissa.

Pitäisikö miesten sitten alistua menestyvien naisten suurempaan valtaan parisuhteessa? Vastaus on kyllä ja ei. Miehen pitää alistua niin, että nainen kokee, että mies ei alistu, vaan että mies toimii niin kuin toimii siksi, että mies on juuri sellainen. Alistuva mies ei ole kiihottava. Liitto alistumattoman miehen kanssa taas on mahdottomuus. Miehen pitää näytellä, että hän ei ole alistuva, vaikka todellisuudessa onkin. Hyvä keino tuon vaikutelman aikaansaamiseksi on harata tarmokkaasti vastaan yhdentekevissä asioissa: "Minä vaadin, että tämä kuppi on laitettava tähän hyllyyn, tai muuten ei hyvä seuraa!"

Väärien ajatusten kata-logi kirjoittaa 23.5 uudesta "Vaimot vaihtoon"-sarjasta. Itsekin sen katsoin ja kyllä nauratti. Tai oikeastaan itketti - Pötkylöitten perheen isän ja lasten puolesta. Isä oli viimeisen päälle kiltti tossukka. Potentiaalia oli, mutta omaa tahtoa ei ollenkaan. Lapset olivat kelvottoman kasvatuksen uhreja. Vaimo oli melkein niin karsea kuin voi kuvitella: Paksu, laiska ja tyhmä, eikä myöntänyt itsessään olevan mitään vikaa. Paksuus, laiskuus ja tyhmyys vielä menettelevät, jos ne ovat yhdistyneenä nöyryyteen, mutta kun ei.

Kaikkien epätoivoisten vanhojenpoikien pitäisi katsoa tuo jakso ja huomata, että on olemassa kauheampiakin kohtaloita, kuin vanhapoikuus. Sekin kävi selväksi, että kilteille miehille jää musta Pekka käteen elämän korttipelissä.

Kaikista eniten jäi mietityttämään lasten kasvatus. Perhe Pötkylöitten vanhemmat olivat kasvattaneet lapsistaan markkina-arvoltaan samanlaista pohjasakkaa kuin mitä itse olivat. Toinen lapsista oli kiltti, ujo ja paksu, niin kuin isänsä. Potentiaalia oli, mutta miten hän tulisi pärjäämään perheen ulkopuolella? Tuntui siltä, että lapsilta ei oltu vaadittu paljon mitään itsekuria tai ulkopuoliseen kuriin tottumista. Se ei tiedä hyvää "oikeaa" elämää silmälläpitäen. Toinen tyttö oli paksu ja rääväsuinen kopio äidistään. Ja aika karsean näköinen, varsinkin ikänsä huomioonottaen. Tytöille ei oltu opetettu varmaan mitään kauneudenhoidosta. Kun vaihtovaimo oli perheessä ja laittoi ujomman tytön kauniiksi, niin tyttö suorastaan säteili onnesta.

Saako lapsensa kasvattaa miten tahansa? Jos vetää viinaa ja huumeita, sosiaalihuolto tulee hakemaan lapset pois. Jos sen sijaan kasvattaa lapsensa paksuksi, rumaksi pohjasakaksi, niin kukaan ei sano mitään. Kaikki lapset eivät todellakaan pääse lähtemään elämän taistoihin yhtäläisistä lähtökohdista. Ja mikä pahinta, perhe Pötkylöitä riittää tuhansittain.

Blogiryhmäläisten pitäisi satsata enemmän yhteishengen luontiin. Eräs tapa olisi perustaa miesryhmä. TrioErektus kaipaisi toimintaansa juuri tuollaista yhteishengen kipinää. Onnekkaasti löysin miesryhmä Adoniksen sivut(nimi kuvaa osuvasti sisäistä ja ulkoista habitustamme), joista voisimme ottaa mallia:

Voisimme aloittaa vaikkapa voimapiirillä: "Istutaan lattialla kehässä, pidetään toisiamme kädestä, hiljaa, jonkun minuutin aikana ja koetaan miehisen energian virtaavan lävitsemme."

Sitten voisimme tehdä Bloggerin kanssa äkämystyneille Ilkalle ja Tommille mieskehdon: "Mies joka tarvitsee voimaa menee pitkäkseen lattialle ja muut istuutuvat hänen ympärilleen ja koskettavat häntä käsillään. Kaikki kumartuvat eteenpäin hänen ylitseen ja rupeavat hyräilemään ensin omaa, sitten yhteistä säveltä joka sitten saa voimistua ja elää omaa elämäänsä tilanteen ja etukäteistoivomusten mukaan."

Seuraavaksi kutsuisimme Lumin ja Mintun kiinniottajiksi turvakaatumiseen: "Mies seisoo piirin keskellä. Hän sulkee silmänsä ja antaa vähitellen itsensä kaatua johonkin suuntaan, luottaen siihen että muut ottavat hänet vastaan ennen kuin hän osuu lattiaan."

Lopuksi esittäisimme psykodraaman: "Dramatisoi vaikea kokemus. Ensin kerro se ryhmässä. Valitse sitten ryhmästä miehiä näyttelemään kaikki kokemuksesi tärkeät henkilöt tai esineet ja kerro kullekin kaikki mitä hänen tarvitsee tietää osatakseen näytellä roolia. Voit myös valita jonkun toisen esittämään omaa rooliasi jos haluat siihenetäisyyttä. Ohjaa sitten kokemuksesi ja ole tietoinen omista tunteistasi. Voi vaatia psykodraamakoulutusta onnistuakseen." Voisimme esittää vaikkapa kohtauksen "Pakit ravintolassa" tai kohtauksen "Humanistien pilkan kohteena".

Tiramisu on seurannut huvittuneena kirjoituksiani seksuaaliepätasa-arvosta. Kappas vaan, minäkin melkein nauran ääneen, kun joku tohtii ottaa esiin Taleban-naisten kohtalon.

Selvennyksenä Tiramisulle, että en suinkaan syytä naisia tästä tai paljon muistakaan epätasa-arvoisuuksista. Vika on tälläkin kertaa järjestelmässä, joka sallii seksin räikeän epätasa-arvoisen jakautumisen. Siinä mielessä toki syytän naisia, että naisia on ollut mukana politiikassa päättämässä tällaisen järjestyksen ylläpitämisestä. Toki minä ymmärrän sen, että jos on sallittua pitää kymmenen naisen haaremia, niin osa miehistä pitää sellaista ja jos naisilla on mahdollisuus liittyä sellaiseen, niin osa naisista liittyy sellaiseen. On muutettava järjestelmää niin, että se ei ole sallittua.

En aja naisille velvollisuutta antaa kaikille. Ajan pieniä askeleita seksin tasa-arvoisempaan jakautumiseen. Yksi mies yhtä naista kohden-periaate. Mitä esillenostamaasi viettelyyn tulee, niin toki olisi tasa-arvoisempaa, jos naistenkin pitäisi vietellä miehiä siinä missä miehet viettelevät naisia. Olisi mukavaa, jos naiset tarjoaisivat välillä drinkkejä, illallisia ja veisivät lopuksi unelmalomalle Bahamalle.

Kirjoitat, että naiset käyttävät tuhottomasti aikaa ja rahaa kuntosaliin, vaatteisiin ja meikkeihin saadakseen seksiä. Juupa juu. Laitapas vaikkapa internettiin joskus ilmoitus, jossa ruma, kuntoilematon ja meikkaamaton nainen haluaa seksiä. Saat parisensataa vastausta. Sitten kutsut ne kaikki yksitellen kotiisi ja jos kaikki kieltäytyvät sinut nähdessään seksistä, niin olet oikeassa.

Tiramisu kiteyttää ajatuksensa: "Hassu poika, mutta ehkä se joskus vielä ymmärtää, että perustarpeiden tyydyttämisessä solidaarisuutta ei ole, eikä tule." Ihan samat sanat sanottiin puuvillapellolla Texasissa vuonna 1745. Ja katso, mihin Amerikka on tullut.

Ajankohtaiskatsaus: Häkämies hakkasi naisystävänsä, nyt he ovat riemulomalla etelässä. Upi hakkasi Saija Varjuksen, nyt Saija pitää ovia auki Upille, koska Saija on pitkämielinen ja harkitsevainen ihminen. Voiko näistä ja lukemattomista vastaavista tapauksista tehdä loogisia päätelmiä(humanistien ei kannata vaivautua, jotta aivosolu ei nyrjähdä)? Toki voi tehdä.

Tärkein päätelmä on se, että miehen väkivaltaisuudella ei ole naisille juuri mitään väliä. Tylsän vitsin kertonut mies jätetään kuin märkä rätti, mutta hakkaavalle miehelle pidetään ovet auki. Miksi ihmeessä feministit eivät säädä sellaista lakia, että kukaan nainen ei saa mennä takaisin suhteeseen hakkaavan miehen kanssa. Kaikkihan tietävät, että jos lyö kerran, niin lyö toisenkin kerran. Miettikää, mitä tuollaiset hakkaavan miehen takaisin ottavat naiset viestivät? Niin juuri, he viestivät sitä, että "Saa hakata, ei haittaa mitään, suhde jatkuu." On turha pitää väkivallan vastaisia kampanjoita, jos todellisuus antaa täysin päinvastaisen viestin.

Eros Ramazotti on eronnut. Nyt hän on menettänyt uskonsa naisiin. Eros meni naimisiin parikymmentä vuotta nuoremman mallin kanssa, joka ei jäänytkään kotiäidiksi, vaan halusi edetä urallaan. Voi hellanduudeli! Miksi ihmeessä pitää ottaa vaimokseen juuri kuvankaunis malli, jos haluaa kotiäidin. Onko Eros aivan dille? Kuka tahansa paksu ja kouluttamaton tyttö olisi suostunut Erokselle kotiäidiksi, mutta Eros meni ottamaan mallin. Ei kannata ostaa Ferraria, jos mielii autoa nelihenkisen perheen tarpeisiin. Kannattaa ostaa mieluummin vaikkapa Lada. Nomen est omen.

Ilta-Sanomat kysyy, miksi nainen ajaa autoa paremmin? Paremmin tarkoittaa Ilta-Sanomien kielellä sitä, että körötellään kolmeakymppiä moottoritiellä ja odotetaan risteyksessä niin kauan, että yhtään autoa ei ole tulossa kilometrin säteellä. Voihan rähmä, onko feministinen diskurssi vallannut jo autoiluartikkelitkin? Ihmissuhdeasioissa feministinen diskurssi on itsestäänselvyys, mutta että autoilussakin? Yksinkertainen mies kuvittelisi, että jos autolla ajaa ripeästi ja sujuvasti, niin se olisi hyvin ajettu, mutta kun ei - Pitäisi ajaa niin kuin naiset tai satavuotiaat eläkeläiset, niin sitten on hyvä ajaja. Näin se homma etenee.

Puhutaanpa hiukan viherpipertäjistä. Viherpipertäjistä siksi, että en sotkisi vegaaneja, lakto-vegeteristeja ja sun muita greenpeacelaisia toisiinsa. Miettikööt kukin keskenään, kuuluuko hän esittelemääni ryhmään.

Viherpipertäjien logiikka on mietityttänyt minua. Ensinnäkin, minua ihmetyttää se, miksi viherpipertäjät haluavat lopettaa loukkaantuneen eläimen? Tai ymmärränhän minä sen siinä tapauksessa, jos he haluavat lopettaa myöskin loukkaantuneen mummon. Selitykseksi tarjotaan sitä, että loukkaantunut eläin kärsii ja sen kannalta on parasta kuolla. Minä uskon, että kärsivä eläin haluaa kuolla, sinä päivänä, kun näen loukkaantuneen kissan tai koiran vetämässä itseään puun oksaan rasvatun hamppuköyden jatkoksi. Eivät eläimet halua kuolla - eivät edes loukkaantuneina. Huonokin elämä on arvokkaampaa kuin ei elämää ollenkaan.

Viherpipertäjät haluavat lopettaa loukkaantuneet eläimet siksi, että he eivät itse kestä katsoa niitä. Eläin kyllä kestää loukkaantumisensa ja se taistelisi katkeraan loppuun saakka, ellei "ystävällinen" viherpipertäjä tulisi tekemään päätöstä sen puolesta. Jos loukkaantuneen mummon lopettaminen on murha, niin loukkaantuneen eläimen lopettaminen on eläinmurha. Ei minulla sinällään ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa lopettaa loukkaantuneet eläimet. Toivoisin vain, että hän tunnustaisi rehellisesti, että syynä on se, että hän ei itse kestä katsoa loukkaantunutta eläintä, eikä valehtelisi toimivansa eläimen parhaaksi.

Toinen häiritsevä piirre viherpipertäjissä on lajirasismi. Söpöjä eläimiä suojellaan, mutta ei-söpöt jätetään vapaasti kidutettaviksi. Kalastus on eräs törkeimmistä kidutuksen muodoista, mutta viherpipertäjät pipertelevät aivan eri ongelmien parissa. Jos joku korottaa ääntään koiralleen, niin jo on Greenpeacen iskujoukko kahleilla kiinni koiran takajaloissa. Tasa-arvoa niin rumille kuin lutuisillekin eläimille.

Lumi kysyy blogissaan, miksi monet miehet(minä mukaan lukien) kuvittelevat, että irtoseksi lukemattomien miesten kanssa olisi naisten keskuudessa arvostettu juttu? Tuohon voisi vastata vaikkapa niin, että ei ole kovin oleellista tasa-arvon kannalta, kuinka arvostettua irtoseksi on eri sukupuolten keskuudessa - oleellista on, että mahdollisuudet irtoseksin harrastamiseen ovat sitä haluaville yhtälaiset. Minä en tykkää lukea kirjoja, mutta silti verovaroin ylläpidetyissä kirjastoissa käymiseen on melkolailla tasapuoliset mahdollisuudet.

Lumi kirjoittaa: "Minusta ei ole mikään suunnaton etuoikeus saada seksiä milloin vain. Voi olla, että joidenkin ihmisten mielestä tämä on hieno juttu, minusta ei." Tuohon voisi vastata metaforalla: "Minusta syöminen ei ole mikään suunnaton etuoikeus. Syöminen vain lihottaa. Voihan olla, että jotkut Namibialaiset pitävät syömistä hienona juttuna, mutta minä en." Seksin ja ruuan arvon huomaa vasta sitten, kun niitä ei ole.

Lumi kysyy myöskin, olisiko naisilla sitten vastaavasti oikeus vaatia miehiltä romantiikkaa ja uskollisuutta, jos miehet kerran vaativat seksiä? Niin no, minä tunnen useita nössömiehiä, joista tulisi romanttisia, rakastavia ja uskollisia aviomiehiä. Jostain ihmeen syytä he eivät kuitenkaan kelpaa naisille.

Kuinka miesten seksin puute sitten käytännössä ratkaistaisiin? No, ensimmäinen askel olisi päästä konsensukseen siitä, että seksin epätasainen jakautuminen on tasa-arvo-ongelma. Kun tuon ongelman olemassolo on myönnetty, päästään itse ratkaisun hakemisen kimppuun. Oleellisinta olisi rajata huippumiesten haaremikoko lainsäädännöllisesti yhteen naiseen per mies. Silloin naisia riittäisi muillekin. Eräs ratkaisu voisi olla yhteiskunnan tukemat bordellilipukkeet, joilla pääsisi ilotaloon leffalipun hinnalla. Noilla parilla konstilla päästäisiin jo hiukan lähemmäs tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Laihdutus ja läskit ovat olleet tarkastelun alla ainakin Ilkan, Markun, Lumin ja tietenkin Kutrin blokeissa. Pohdintaa on sellaisista ikuisuuskysymyksistä, kuten: Saako ihminen olla niin läski kuin haluaa? Pitäisikö läskien maksaa enemmän veroa kattaakseen suuremmat hoitokulunsa? Onko laihtuminen ylipäänsä mahdollista?

Laihtumisessa hankalaa on se, että 95 prosenttinen tai jopa 99 prosenttinenkaan suoritus ei riitä. Jos jossakin urheilulajissa tekee 95 prosenttia harjoitteista, niin voi olla tyytyväinen ahkeruuteensa. Jos laihduttaessa on syömättä 95 prosenttia ajasta, mutta syö 5 prosenttia ajasta kuin sika, niin itsekuriinsa ei voi olla täysin tyytyväinen. Pitäisi pystyä vähintään Jutilan 110 prosentin suoritukseen(Tosin epäilen, pystyykö Juti pääsemään laihdutuksessa aivan tuohon lukemaan).

Laihdutuksessa vastakkain ovat munkin tuoma lyhyen tähtäimen nautinto ja munkittomuuden tuoma pitkän tähtäimen tyytyväisyys. Kun ihmisellä on tsemppi päällä ja motivaatio ladattuna, pitkän tähtäimen suunnitelma voittaa. Kun taas ihminen on allapäin, munkki on ainut lohtu ja pitkät tähtäimet saavat unohtua. Ihmisen elämä on täynnä valintoja lyhyen ja pitkän tähtäimen välillä. Lukeako tenttiin vai katsoako telkkua? Mennäkö lenkille vai löhöilemään? Ihminen joka valitsee aina sen hauskimman vaihtoehdon, on pian ihmisraunio. Ihmiseltä, joka valitsee aina sen tylsemmän vaihtoehdon, puuttuu elämästä hauskuus. Olisi löydettävä sopva kompromissi.

Mitä lihavuuden vähentämiseen tulee, niin suhtaudun epäilevästi ehdotettuihin lihavien pilkkaamismetodeihin. Minä voisin kannattaa vaikkapa cooperin testin perusteella annettavia verohyvityksiä, jolloinka huonokuntoiset joutuisivat maksamaan enemmän. Jokainen kuntalainen saisi käydä vuoden aikana juoksemassa ja sairasvakuutusmaksut määräytyisivät sen mukaan. Tietenkin läskeille pitäisi hyvittää alentunut elinikä eläkemaksujen alentamisella. Aiheuttaako alkoholi, läskit ja tupakointi enemmän kuluja sairastumisten kautta kuin mitä ne säästävät eläkemaksujen kautta?

Kutri manailee sitä, kuinka suuri huomio mediassa annetaan liian suuren laihdutusinnon tuomitsemiseen. No, media antaa muutenkin aina väärät mittasuhteet ongelmien välisen suuruuden vertailussaan. Liiallinen laihdutus ja anokreksia saavat kohtuuttoman suuren huomion verrattuna läskiyden aiheuttamiin markkina-arvo-ongelmiin. Toisaalta kirjat ja artikkelit korostavat aivan liikaa terveyden merkitystä laihdutuksen motiivina. 95 prosenttia laihduttamisen todellisista motiiveista liittyy oman markkina-arvon nostoon. Jos syömisellä olisi vain terveydellisiä haittoja, mutta ei ulkonäöllisiä ja markkina-arvollisia haittoja, niin juuri kukaan ei jaksaisi laihduttaa.
On se syöminen sen verran hauskaa.

Sarjassamme arkistojen helmiä: Ilkka Kokkarisen vesivertaus 18.4:

Kuvitellaan ajatusleikkinä seuraava, hieman todellisuudesta yksinkertaistettu maailma. Jokainen kyseisen maailman asukas tarvitsee vettä juodakseen. Kuitenkin vain puolella maailman asukkaista, nk. "vedellisillä", on kullakin hallussaan yksi vesilähde, joka pulppuaa tarpeeksi juotavaa kahden ihmisen tarpeiksi päivässä. Oletetaan lisäksi, ettei saviruukkuja tai muitakaan astioita ole keksitty, eikä vettä voi siten varastoida, eli jos jostain lähteestä ei jonain päivänä juo kukaan, vesi valuu hukkaan. Ihmiskunnan toinen puoli, "vedettömät", joutuu hankkimaan juotavansa joko pyytämällä sitä joltakin vedelliseltä, tai vaihtoehtoisesti juomalla maassa olevista lätäköistä pahanmakuista vettä, joka kyllä pitää sitä juovan hengissä muttei lainkaan tyydytä janontunnetta. Oletetaan vielä lopuksi, etteivät vesilähteet pysy ikuisesti puhtaina ja raikkaina, vaan vuosien myötä kunkin "vedellisen" oman lähteen laatutaso huononee vähitellen, kunnes noin 40 vuoden jälkeen kyseisen lähteen vesi maistuu oikeastaan jopa pahemmalta kuin lätäkköjen kuravesi.

Tuosta päästäänkin sujuvasti keskustelemaan vallasta. Onko kukaan kuullut lausetta: "Valta on edelleenkin miehillä"? Tuo lause viittaa siihen, että miehillä on edelleenkin suurin osa johtopaikoista hallussaan. Jokaisella yksittäiselläkin ihmisellä on kuitenkin enemmän tai vähemmän valtaa. Valta on kykyä saada toinen toimimaan haluamallaan tavalla, vallan avulla voi saada haluamiaan hyödykkeitä ja vallan voi usein muuttaa rahaksi. Raha on valtaa ja valta on rahaa.

Missä piilee tavallisen ihmisen valta? Tavallisella köyhällä opiskelijatytölläkin on enemmän valtaa, kuin mitä useimmilla miehillä koko elämänsä aikana. Köyhä opiskelijatyttö voi vallallaan saada vaikkapa ilmaisia aterioita tai drinkkejä baarissa tai hän voi saada kantoapua raskaiden tavaroiden nosteluun tai apua Windowsin asennukseen. Opiskelijatyttö voi saada valtaansa käyttämällä asunnon käyttöönsä ilman vuokraa tai hän voi valtaansa käyttämällä tienata pienen omaisuuden - ilman mitään koulutusta. Ilmaista seksiä opiskelijatyttö saa vallallaan treenattujen nuorukaisten kanssa niin paljon kuin haluaa.

Kuinkahan paljon valtaa on vastaavalla tavallisella köyhällä opiskelijapojalla? Ei juuri minkäänlaista valtaa. Hänellä ei ole mahdollisuutta vuokrattomaan asumiseen, vallalla hankittuun rahaan tai ylenmääräiseen seksiin treenattujen nuorten naisten kanssa. Vaikka pienellä osalla miehistä on valtaa enemmän kuin kenelläkään muilla, niin silti miesten ylivoimaisella enemmistöllä on valtaa vähemmän, kuin kenelläkään muilla. Suurin tasa-arvo-ongelma valtaan liittyen on se, mitenkä osa tavallisten naisten vallasta saataisiin siirrettyä tavallisille miehille. Naiset tuskin luopuvat vallastaan vapaaehtoisesti, jotenka valtaa tasoittavalle lainsäädännölle olisi olemassa sosiaalinen tilaus.

2. Näytös. Sokrates ja nainen robottitehtaalla.

Sokrates: - Minulla olisi sinulle pieni tehtävä. Suostuisitko sinä auttamaan minua?
Nainen: - Millainen tehtävä?
Sokrates: - Kyse on tasa-arvo-ongelmasta, jonka ratkaisemiseen tarvitsisin apuasi.
Nainen: - No, sellaisessa ongelmassa olen aina valmis auttamaan! Olenhan lukenut naistutkimusta ja olen myöskin jäsenenä lukuisissa tasa-arvolautakunnissa!
Sokrates: - Kyse on eräästä robottitehtaasta. Tuon tehtaan robottimaassa on tasa-arvo-ongelma.
Nainen: - Millainen ongelma?
Sokrates: - No, robottimaassa on kolmenlaisia robotteja: Hainen-robotteja, Huippuhies-robotteja ja tavallisia Hies-robotteja.
Nainen: - Hih, onpas roboteilla hupsut nimet! Mikä ongelma niillä on?
Sokrates: - Kaikki nuo robotit pitävät heksistä. Ongelma on siinä, että Hainen-roboteilla on tarpeeksi heksiä, Huippuhies-roboteilla on heksiä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tavallisilla Hies-roboteilla ei ole heksiä ollenkaan tai sitä on liian vähän.
Nainen: - Kelpaisikohan ratkaisuksi se, että Hainen-robotit ja Huippuhiesrobotit antaisivat osan heksistään tavallisille Hies-roboteille, jotta kaikki robotit pääsisivät nauttimaan heksin iloista!
Sokrates: - Periaatteessa kyllä, mutta Hainen-robotit ja Huippuhies-robotit eivät suostu luovuttamaan osaakaan heksistään pois.
Nainen: - Robottimaahan pitäisi sitten varmaan säätää sellainen laki, että ne joilla on heksiä paljon, joutuvat luovuttamaan osan heksistään niille, joilla on sitä vähän tai ei juuri ollenkaan.
Sokrates: - Tuo kuulostaa mainiolta ratkaisulta, mutta vaihdetaanpa hetkeksi puheenaihetta aivan kokonaan.
Nainen: - Sopii minulle.
Sokrates: - Keskustellaanpa hetki tavallisista miehistä. Olisiko heilläkin mielestäsi samanlailla oikeus seksiin, kuten naisilla ja huippumiehilläkin?
Nainen: - Ei todellakaan! Jos mies ei pysty iskemään naista, niin olkoon ilman! Jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Ei seksi ole mikään perustarve. Tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa! Mutta...eikö voitaisi unohtaa nämä inhottavat seksinhaluiset tavalliset miehet ja puhua taas niistä mukavista roboteista? Jookos?

Tommipommi esitti 20.5 allardilaisen nelikenttänsä. Tässä on minun versioni siitä ihmissuhdekenttään sopeutettuna:

Cargo-kultisti: Uskoo ihmissuhteissa yössä kohtaaviin laivoihin ja prinssitarinoihin. Elää enemmän haave- kuin reaalimaailmassa. Jos kokematon, niin voi olla mies tai nainen, mutta kokeneempana aina nainen. Tuhahtelee parisuhdemarkkina-arvoteorioille. Jotkut ihmiset vain sopivat toisilleen paremmin kuin toiset. Tavoittelee vain parasta tai sitä oikeaa. Luulee oikeasti, että Kauniit ja Rohkeat on dokumentti. Cargo-kultisti on yleensä hyvännäköinen ja sosiaalinen, ei koskaan ruma. Cargo-kultistilla kaikki voi mennä hänen tasonsa ansiosta loistavasti tai päättyä katastrofiin ja kyyniseen realismiin.

Huijari on yleensä mies. Hänellä on lähinnä seksi mielessään ja hän tietää, mitä satuja naisille kertomalla sitä saa. Huijari ymmärtää, miten lihamarkkinat toimivat ja mistä naruista kannattaa vedellä. Huijari ei kuuntele, mitä naiset sanovat haluavansa, koska hän tietää, mitä he todellisuudessa haluavat. Naishuijarilla on mielessään raha. Hän tietää mitä miehet haluavat: Olla ihailtuja, flirtin kohteena ja tietenkin seksiä. Mieshuijarista ei tule mitään erityistä - hän vain nauttii seksistä. Naishuijarista tulee rikas leski tai useimmiten rikas eronnut.

Tekijöissä on miehiä ja naisia. Tekijä kuuntelee, mitä vastakkaisen sukupuolen edustajat sanovat haluavansa. Naistekijä laihduttaa, liittyy marttakerhoon ja on iloinen. Naistekijä menestyy kovalla työllä, mutta häviää toisinaan nopealiikkeiselle naishuijarille. Miestekijä on surkea tapaus. Hän lukee Anna-lehdestä, että naiset pitävät kilteistä miehistä, jotka tekevät kotitöitä, eivät ryyppää ja ovat rehellisiä. Baarissa miestekijä sanoo naiselle rehellisesti: "Olisinhan minä voinut mennä muitakin sinun kanssasi yhtä hyvän näköisiä naisia iskemään, mutta sinä olit lähempänä." Tekijämies puurtaa ja puurtaa, mutta valmista ei tule koskaan, koska huijarit hallitsevat markkinoita. Tekijänaisista tulee perheenäitejä ja tekijämiehistä kunnollisia, raittiita ja vakavaraisia vanhoja poikia tai yksinhuoltajaäidin apupoikia.

Teknoluddiitit ovat naisia. Heillä on kovat vaatimukset miesten suhteen, mutta heillä ei itsellään ole mitään erityistä tarjottavaa. Jos heitä neuvoo kehittämään heidän luonnettaan miellyttävämmäksi, kotityö- tai seksitaitojaan paremmiksi, niin he sanovat: "Tällainen minä olen ja tällaisena minun on kelvattava. Ihmisen on kelvattavana omana itsenään." Miehistä he tosin ovat sitä mieltä, että miesten tulisi tehdä jotain itselleen kelvatakseen. Teknoluddiitit ovat nuorina huijarimiesten patjoja ja vanhoina katkeria vanhojapiikoja.

Naisen maineen merkitys on puheenaiheena Elleissä. Keskustelun aloittajalla on värikäs menneisyys, jonka hän ei soisi paljastuvan miehelleen, joka on sitä mieltä(omasta rellestelymenneisyydestään huolimatta), että naisen tulisi olla taustaltaan siveä: Tässä kommenttejani keskustelusta poimittuihin lausahduksiin:

"Eihän maineessasi ole mitään vikaa! Jos todella pelkäät miehesi jättävän sinut, jos joku aukaisee suunsa "kyseenalaisesta maineestasi", niin eiköhän koko suhde ole pohjautunut hieman kohtuuttomille vaateille ja arvostuksille."

Kyllä maineessa on vikaa, jos sitä pitää salata mieheltään. Olen lukenut monien naisten toivovan, että heidän miehensä olisi melko pitkä, jotta nainen voisi käyttää korkkareita näyttämättä naurettavalta. Kai siveän taustan vaatimus on vähintään yhtä kohtuullinen kuin miehen pituuden vaatimus?

"Jos naisella/miehellä on itsetunto kohdallaan, niin eivät kai muiden määrittelyt paljon vaa'assa paina?"

Jos runsaasti seksisuhteita harrastaneet naiset tuntuvat miehestä iljettäviltä hutsuilta, niin eipä siinä jää paljoa merkitystä muitten määrittelyille ja itsetunnolle.

"Minulle merkitsee ainostaan se, että itse tiedän kuka olen ja mitä olen tehnyt. Kuka tahansa saa ajatella minusta mitä lystii."

Kuulostaa hienolta, mutta kukaan ihminen ei ole tuollainen. Ja joku ihminen olisi tuollainen, hän olisi niin sietämätön sosiopaatti, että hänet olisi laitettava pikaisesti kaltereiden taa. Ja toisaalta, henkilöllä, jolle muitten mielipiteet eivät merkitse mitään, ei ole tarvetta selitellä mitään.

"Ihmiset, rakkaat, olisko suvaitsevaisuus mitään? :)"

Tarkoitat siis, että miehen pitäisi iloisena suvaita sitä, että hänen vaimonsa on iljettävä hutsu? No, mikä ettei sinä päivänä, kun naiset suvaitsevat, että heidän miehensä on megaläski runkkarinörtti. Pliis, naiset - lisää suvaitsevuutta kehiin.

"Etsin sitä oikeaa, välillä menen sänkyyn, välillä en. Jos joku pitää helppona, I don't give a fuck."

Juu, selitellään vaan lisää, miten sillä ei ole väliä, mikä käsitys miehillä sinusta on. Miksi sitten meikkaat ja laihdutat, jos miesten käsityksillä ei ole väliä?

"Hyviä vastauksia on sulle tullut. Eli olet oma itsesi ja JOS mies jättää sinut menneisyytesi takia ei hän ole sinun arvoinen."

Elikkä jos nainen on iljettävä hutsu - joita mies ei voi sietää - niin mies ei ole naisen arvoinen. Jo on logiikkaa.

"Jos nainen taas yleisesti tunnetaan siitä, että hänellä on ollut tosi useita one night standeja tms. niin sanon kyllä että se on aika paha turn-off monelle miehelle. Kaksinaismoralismia, mutta minkäs teet."

Samalla lailla kaksinaismoralismia kuin se, että naiset haluavat pitkän miehen, vaikka ovat itse lyhyitä. Minkäs teet.

Kari Kiianmaa kertoo 17.5 Keskisuomalaisessa parisuhteen valtataistelusta. Kun kuherruskuukausi on ohitse, alkaa taistelu vallasta. Tällöin kumpikin pyrkii muuttamaan toisen sellaiseksi, millainen itse haluaisi tämän olevan.

Valtaistelun lopputulos määräytyy sen mukaan, miten sopeutuvia suhteen osapuolet ovat. Jotta suhteella olisi onnistumisen mahdollisuus, vähintään jomman kumman on oltava sopeutuvaa tyyppiä. Jos itse ei ole ollenkaan sopeutuva, niin olisi syytä pyrkiä valitsemaan vastaavasti sopeutumiskykyisempi partneri.

Sopeutumiskyvyn puute tulee selvästi esiin Mintun selibaattipäiväkirjan osassa 3. Ei ole oleellista kuka valtataistelun aloittaa, sillä se tulee ennenpitkään kuitenkin. Oleellista on se, kumpi sopeutuu. Minttu päivittelee sitä, että naisen alistumista miehen komentoon pidetään normaalina. Ei se ole sen normaalinpaa kuin miehen alistuminen naisen komentoonkaan. Naiset eivät vain usein huomaa omia vallankäytön muotojaan, koska he pitävät niitä "luontaisina" käytösmuotoinaan, siinä missä mies käyttää valtaa harkitummin. Naisen vallankäyttöä voi olla esimerkiksi se, että seksi ei enää kiinnosta kumppanin kanssa. Se, että kyse on luontaisesta kiinnostamattomuudesta, ei tee vallankäytöstä juuri yhtään vähäisempää tai hyväksyttävämpää verrattuna siihen, kuin että nainen vain pihtaisi tahallaan.

Mintulla virhe on tapahtunut jo parinvalintaviheessa. Hänellä on ilmeisestikin taipumuksenaan valita kumppaneikseen voimakastahtoisia miehiä tai liian korkean markkina-arvon omaavia miehiä, mikä on hänen tapauksessaan selkeä virhe, sillä hän ei itse ole alistuva tai riittävän sopeutumiskykyinen persoona. Jos kumpikaan ei ole sopeutumiskykyinen, parisuhde on tuomittu epäonnistumaan. Suomessa on yllin kyllin heikkotahtoisia miehiä, jotka kykenisivät suhteeseen Mintun kanssa, mutta he eivät ilmeisesti Mintulle kelpaa, kuten hän toisaalla antaa ymmärtääkin. Vaihtoehdoksihan ei sitten jää muuta kuin pidättäytyminen suhteista.

Jos henkilö ei osaa valita itselleen soveltuvia kumppaneita tai on liian ronkeli, vaikka tietääkin, että tietyntyyppiset kumppanit ovat hänelle vääriä, niin ei kannattaisi kauheasti valittaa maailman ja muitten pahuutta, vaan tarkastella itseään ja etsiä vikaa sieltä suunnasta. Kari Kiianmaan sanoin: "On otettava vastuu omasta onnellisuudestaan".

Lumi Adela kirjoittaa 16.5 yli nelikymppisistä sinkkumiehistä. Lumi kertoo aivan oikein, että tuollaisten sinkkumiesten on hyvin vaikea löytää itselleen nuorta tai lapsetonta kumppania - tai yleensä ketään kumppania. Lumi neuvoo myöskin, että nelikymppinen mies ei tule löytämään sielunsiskoa parikymppisestä menohaluisesta nuoresta naisesta ja että suuri ikäero kaataisi kuitenkin todennäköisesti suhteen. Olen paljolti samaa mieltä.

Muutama asia tuossa jää kuitenkin askarruttamaan. Olen itse neuvonut monituisen kerran sinkkunaisia, että jos sinkkuus vaivaa ja alituiseen tulee tarve valittaa, että: "Ei löydy ketään", niin silloin pitäisi laskea rimaa kumppanille asetettavien vaatimusten suhteen. Naisten vastaus minulle on lähes poikkeuksetta seuraavan tyylinen: "Ihan hieno ajatus, mutta en oikein voi millään alkaa suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jota kohtaan en tunne mitään erityistä vetovoimaa. Suhteen aloittaminen olisi petos sekä kumppania ja itseäni kohtaan ja todennäköisesti suhde loppuisi pian. En valitettavasti voi tyytyä vähempään."

Tuo vastaus on minusta ihan järkeenkäypä ja siksi kysynkin: Miksi miesten sitten pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä he haluavat? Jos joku mies haluaa seurustella parikymppisten neitojen kanssa, niin eikö hänellä ole oikeus pyrkiä tuohon tavoitteeseensa iästään riippumatta? Eikö jokaisen kannata tavoitella sellaista kumppania, johon tuntee oikeasti vetoa?

Sitä paitsi, vaikka parikymppiset kollit ovat toki hyvän näköisiä ja samalla aaltopituudella samanikäisten tyttöjen kanssa, niin siihen heidän avunsa loppuvatkin. Parikymppisellä miehellä ei yleensä ole juurikaan omaisuutta tai mainittavia tuloja, hän ei ole valmis sitoutumaan nyt tai pitkiin aikoihin, eikä hänellä ole suurta kokemusta parisuhteen hoidosta. Nelikyppisellä miehellä on valtteinaan valmius sitoutumiseen, rahaa, asunto, auto ja elämänkokemusta riittämiin.

Kaikki näkökohdat huomioonottaen minusta tuntuu, että vanhemmat miehet ovat parempi vaihtoehto pysyvää suhdetta hakevalle neidolle kuin samaikäiset miehet - johtuen pääasiassa vanhempien miesten paremmasta sitoutumisvalmiudesta. Siksi olisikin syytä mieluummin kannustaa kuin lannistaa nelikymppisiä miehiä suhteisiin nuorten neitojen kanssa.

Katsoin osittain Sunnuntaivekkaria 18.5. Kupletin juoni oli se, että vierailevasta pariskunnasta mies oli hyvin kiltti ja sympaattinen: Piti ainoana firmasta vuoden hoitovapaan, hoiti kotia, hoiti lapset ja sairaat lapset. Nainen oli tullut liittoon suoraan vanhempiensa luota. Jossain vaiheessa liittoa hän kyllästyi kilttiin mieheensä ja halusi päästä maistelemaan sinkkuelämän iloja. No, erilleen muutto tuli. Mies hoiti lapset ja sairaat lapset. Vaimo rietasteli muitten miesten kanssa. Mies hoiti lapset.

Kuten arvata saattaa, aikansa hilluttuaan nainen tulee katumapäälle. Eihän noista kelvottomista rentuista ole mihinkään. Mutta eipä hätää. Juhahan on niin kiltti mies, että hän ottaa kyllä vaimon takaisin, vaikka kärsikin koko eron ajan vaimon rietasteluista - Koska Juha on niin kiltti mies. Vaimo oli oikeassa. Juha oli niin kiltti, että ei voinut hylätä rakasta vaimoaan, vaikka vaimo oli se sika mikä oli(Tässä vaiheessa katsoja olisi halunnut nähdä numeron 47 lapikkaan kuvan vaimon persuuksissa).

Katsojalle tulee tässä vaiheessa mieleen se kysymys, että miksi ihmeessä tuo pariskunta oli mennyt televisioon? Jos minä olisin tuo kiltti Juha, niin minua hävettäisi silmät päästäni, että olisin antanut vaimon lähteä pelehtimään kesken avioliiton ja jos olisin tuo nainen, niin tuntisin itseni niin suureksi siaksi, että ei tulisi mieleenikään mennä silmät sädehtien kertomaan tuota tarinaa.

Kaikesta tuosta tulee mieleen, että viimeisten 50 vuoden aikana naisten taso parisuhdekumppaneina on mennyt koko ajan alaspäin, kun taas miesten taso ylöspäin. Naiset ovat uskottomampia ja kotityötaidottomampia, miehet kiltimpiä ja kotityöintoisempia. Miettikää, jos otettaisiin mies ja nainen 50-luvulta tähän päivään? Kelpaisiko 50-luvun mies tämän päivän naiselle? Entäs 50-luvun nainen tämän päivän miehelle? Ei ole kovin vaikea pähkinä. Jos tasoerojen kehityssuunta jatkuu tätä vauhtia, kestävien parisuhteiden muodostus muuttuu mahdottomaksi.

Blogini saamasta palautteesta: Kehuja on tullut yllättävän paljon, ottaen huomioon, että blokini on ollut Pinserin listalla vasta viisi päivää ja varsinkin muistellen nyysseilyaikojani, jolloinka selvästi yleisin kuulemani kommentti oli: "Voi v***u, mitä p****a. Plonk!" Ehkäpä mainittava osa sivulleni eksyneistä vain ajattelee nuo sanat mielessään, samalla kun toinen käsi etsii epätoivon vimmalla selaimen Back-nappulaa ja toinen käsi koneen Reset-nappulaa.

Ilkka Kokkarinen kehuu blokiani maailman toiseksi parhaaksi. Kiitoksia vaan. Ilkka taitaa kuitenkin liioitella - no, ehkä olen kymmenen sakissa, mutta toisena...Toisaalta, kaikkihan tietävät, minne suuntaan huipulta pääsee. Tommipommi on tehnyt mielenkiintoisen BlokiRyhmät-sivun, jossa Väärien ajatusten kata-logi ja tämä blogi ovat ylennettyinä TrioErektuksen roudareiksi. No, hyvän bändin roudarina on aina ilo olla(kaljapalkalla).

Lumi Adela vertaa allekirjoittanutta Candace Bushnelliin - Sinkkuelämää-sarjan kirjoittajaan. Hän ei tosin kerro, onko kopio parempi kuin alkuperäinen. Olen otettu vertauksesta joka tapauksessa. Ande taas kertoo blogini olevan "tämän hetken suosikkinsa". Kirjoituksesta ei tosin selviä, onko tuo hetki 13 oluen ja kahden viskin jälkeen hiukan ennen sammumista.

Jokaisen itseään kunnioittavan blogistin velvollisuuksiin kuuluu toisinaan julkaista huumorilinkkejä. Aluksi huumorikuva miesten tekopyhyydestä. Auts! Nyt sattuu.

Sitten on luvassa hauskaa verbaalista huumoria. Yksinkertaisempia lukijoita varten kommentoin niitä kohtia, joissa kannattaa nauraa:

"Minulle anarkismi ja feminismi merkitsevät pohjimmiltaan samaa oppia erilaisin painotuseroin. Molemmissa on kyse luovuudesta ja vapaudesta."

Haha hah hih hii, aivan uskomatonta huumoria!

"Mutta mitä ovat ihmisoikeudet? Niistä voidaan tehdä listoja - oikeus olla joutumatta kidutetuksi, oikeus syödä, oikeus puhua ja ilmaista itseään vapaasti..."

...oikeus seksiin, oikeus kieltäytyä armeijasta, oikeus osallistua aborttipäätökseen...

"Anarkismi myöntää yksilöiden oikeuden elää luovasti elämäänsä ja olla vapaita. Se halveksii Valtiota, koska Valtion tehtävänä on rajoittaa - ellei peräti tuhota - yksilön luovuutta: hänen kykyään olla vapaasti vuorovaikutuksessa maailman kanssa."

Hmm...tuossa on itua. Ilman valtiota jokainen jokainen mies saisi vapaasti toteuttaa luovuuttaan ja harrastaa seksiä kenen naisen kanssa haluaa.

"Luin äskettäin artikkelin SPD:sta ja oli todella järkyttävää huomata mitä naiset joutuivat kestämään tuossa liikkeessä. Naisia halvennettiin avoimesti SPD:n lehdissä."

Ei hyvänen aika. Nyt kaikki äkkiä vaihtamaan puoluetta kokoomuksen Ilkka Kanervan hellään huomaan.

"Toinen syy miksi feminististen kysymysten syrjäänsysääminen ei ole hyväksyttävää, on se, että naisten sorto on todella erilaatuista kuin köyhien ja työväenluokkien sorto. Naisten sorto on pikemminkin rasismin kaltaista, sillä rasismissakin on kyse ihmisten alentamisesta ja heidän kelpoisuutensa mitätöinnistä:"

- Jos et pysty naista iskemään, niin ole sitten ilman!
- Nelikymppiset ukot kuvittelevat, että nuoret naiset olisivat heistä kiinnostuneita. Eivät todellakaan ole!
- Jos kolmikymppisellä miehellä ei ole ollut seksisuhteita, niin hänessä on jotain pahasti vialla!

"On hyvä pitää vallankumous käynnissä, koska on välttämätöntä ylläpitää jännitettä kerrostuneen yhteiskuntamme joka tasolla, jotta lopulta kaikki tasot romahtavat kasaan."

Juu hienoa, jatkakaa samaan malliin vaan.

"Feminismin perimmäinen tavoite on saavuttaa jotakin hyvin paljon anarkistista utopiaa muistuttavaa: itsensä organisoiva yhteiskunta, joka perustuu vapaaseen kanssakäymiseen ylivallan sijasta."

Hyvä, että tavoitteet ovat sentään realistisella tasolla.

"Anarkismi ja feminismi ovat molemmat tarpeellisia ja kykeneviä käsitteellistämistapoja muutoksen aikaansaamiseksi."

Hah haa, hih hih, hoo hoo! Kiitos!