perjantaina, marraskuuta 20, 2015

Postinjakelun historiaa ja pohdintaa tämän hetken tilanteesta

 Postinjakelu valtionyhtiössä

Menin postiin töihin vuonna 1985. Posti oli silloin valtion suojatyöpaikka - Postipankkeja oli joka lähiössä, kuten Lohikoskella ja Kangaslammella.

Postinjakelun työt olivat tuolloin helppoja. Töihin mentiin n. kello 7 ja työt oli yleensä tehty klo 10-12. Neljän tunnin päiviä 8 tunnin palkalla. Palkka ei tosin ollut kovin kummoinen, mutta olihan se mukava päästä töistä jo silloin, kun muut työntekijät menivät vasta lounaalle.

Kyseessä oli aikaurakka, eli nopean työtahdin sai itselleen aikahyvityksenä.

Jos jossakin piirissä oli jakaja sairaana, se tehtiin ylitöinä muiden toimesta. Usein kävi niin, että oma 8 tunnin työ + 4 tuntia ylitöitä tuli tehty 4-5 tunnissa.

Esimies kävi konttorilla kerran parissa kuukaudessa ja silloin juotiin pullakahvit. Posti jaettiin omaan tahtiin ja omassa valvonnassa.

Jakovauhtikin oli välillä älytön. Edes 5 minuutin kahvitaukoja ei useinkaan viitsitty pitää, kun pois piti päästä mahdollisimman nopeasti. Piiri jaettiin juoksemalla ja portaissa hypättiin vähintään 2 askelmaa kerralla.

Postista tuli osakeyhtiö

Hulvattomat päivät valtion yhtiössä olivat ohitse vuonna 1994, kun postista tehtiin osakeyhtiö.

Piirit alkoivat suurentua ja postikonttorit harventua.

Aikaurakka pysyi edelleen, vaikka postiherrat pohtivat kuumeisesti, kuinka postinjakajien aikaurakkavoitosta päästäsiin eroon ja kohti 8 tunnin täysiä päiviä.

Ongelma postin jakelun tehostamisen  näkökulmasta on siinä, että postin määrä vaihtelee päivittäin jopa viisinkertaisesti. Joskus on valtavasti lähetyksiä mainoksineen, toisinaan vain vähän.

Jos piirejä koko ajan suurentaa, isoina päivänä jakeluajat painuvat älyttömästi ylityön puolelle. Lyhyinä päivinä jakelijoille ei ole mitään tekemistä, joten yhtä hyvin voi lähteä kotiin.

Aikaurakassa työtahti on myös paljon kovempi kuin normaalijoutuisuus. Kun jakaja pitää tunnin mittaiset tauot ja vähentää työtahtiä, samassa työssä meneekin äkkiä se 8 tuntia, mikä aikaurakan aikoihin tehtiin 5 tunnissa ilman taukoja.

Kankisysteemi

Viimeinen muisto postinjakelusta on kankisysteemi, josta postin suunnittelijat kuvittelivat saavansa suuret säästöt.

Postin lajittelu postinumeroalueelle tehtiin ryhmässä yksittäisten piirien sijaan ja aakkojärjestyksestä piti tulla nopeutuksen avain. Homma meni tietenkin reisille ja päivät venyivät 10-tuntiin säännöllisesti.

Kanki ei toiminut, koska yksittäisen piirin jakaja muistitieto katosi liian suuriin kokonaisuuksiin. Kokenut jakaja muistaa kaikki piirillä asuvat ja asuneet henkilöt, mikä nopeuttaa valtavasti lajittelua, puutteellisia osoitteita sisältävien lähetysten oikean paikan löytämistä ja osoitteenmuutosten tekoa.

Postin uuden leikkaussuunnitelmat

PAU kertoo postin uusista leikkaussuunnitelmista mm. seuraavasti:
  • Työnantaja haluaa siirtyä jaksotyöaikaan. Jaksotyössä työvuoroluettelo laadittaisiin kahden viikon ajanjaksolle. Kahden viikon jakson säännöllinen työaika voisi olla enintään 88 tuntia ja päivittäinen työvuoro 4-10 tuntia (poikkeuksena kuljetus, jossa työvuoro olisi 4-13 tuntia). Työvuoroluettelosta ilmenisi päivittäisen säännöllisen työajan alkamisajankohta, suunniteltu päättymisajankohta sekä työntekijän vapaapäivät.   
Suunniteltu päättymisajankohta tarkoittaa sitä, että työnantaja voi ilmoittaa työpäivän kuluessa milloin työpäivä päättyy. Jos työvuoroluetteloon on merkitty työpäivän suunnitelluksi päättymisajaksi klo. 14.00, se voikin työnantajan ilmoituksella päättyä vasta klo. 16.00 tai jo klo 12. Työntekijä ei voi enää ennakoida ja olla varma työpäiviensä pituudesta. Muutoksella työnantaja haluaa päästä eroon ylityötunneista.
  • Työnantaja tekee työvuoroista epäinhimillisiä poistamalla työehtosopimuksesta seuraavan määräyksen: Postinjakelutyössä muussa kuin autolla suoritettavassa jakelutyössä työvuorot on suunniteltava niin, että suunnitellulla työvuorolla on myös muuta työtä kuin jakelureitillä tehtävää työtä.
Jakajien työvuorot voidaan suunnitella niin, että ne pitävät sisällään pelkkää jakelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että polkupyörä- tai kärryreitillä jakajalla tulisi olla valmiuksia jakaa kymmenen tunnin jakeluosuuksia (työvuoron pituus vähintään neljä ja enintään kymmenen tuntia). Taajama-alueella tällainen jakelureitti voisi tarkoittaa noin 200 kappaletta nelikerroksisia ”hikirappuja”, polkupyöräreitillä täyden postitaakan kanssa kymmenien kilometrien jakeluosuuksia. Nykyohjeistuksen mukaan tähän kykenemätön jakaja on alisuoriutuja, joka voidaan jopa irtisanoa.

Täytyy olla melkoinen karpaasi, jos meinaa vetää 200 hikirappua putkeen.

Merkittävänä tavoitteena postilla näyttää olevan jakajien luppoajan karsiminen, eli tavoitteena on maksaminen vain tehdystä työstä. Siihen skenaarioon vuokratyöntekijät sopivat mainiosti.

Pohdintaa

Postin suunnittelemien leikkausten kohteeksi jouvat työntekijät eivät ole saaneet osakseen sellaista sympatiaa, mitä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen leikkausaikomukset saivat aikaan, vaikka Postin leikkaukset ovat selvästi suurempia.

Posti on osakeyhtiömuodostaan huolimatta julkinen palvelu, jonka suurimmat tappiot tulevat syrjäseutujen jakeluvelvoitteesta. Kaupungeissa jakaminen on erittäin kannattavaa edelleen, mutta syrjäseudulla todella kallista.

Eihän muissakaan julkisissa palveluissa haittaa mitään, vaikka Suomi kyntää miljardien velkasuossa. Naistutkimukselle ja päivähoidolle löytyy velkarahaa tappiollisuudesta huolimatta. Miksi ihmeessä postin työntekijöiden pitäisi maksaa julkisten palveluiden kannattamattomuus omasta selkänahastaan, kun sitä eivät tee muutkaan julkisten palveluiden tuottajat? Valtiohan voi ottaa lisää velkaa, kuten se tekee julkisen sektorin osalta.

Toinen vaihtoehto on laittaa syrjäseutujen asukkaat maksajiksi. Miksi postin työntekijöiden pitäisi subventoida tappiollinen jakelu omasta selkänahastaan. Maksakoon syrjäseudun varakas omakotitaloasukas palvelun todellisen hinnan.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pojat eivät vieläkään voi halata kavereitaan, mutta turpaan saa kyllä antaa - Pääkirjoitukset - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat

Anonyymi kirjoitti...

Rähmis: Pottunokkaiset miehet älkööt vaivautuko | MV!!??

Nöjesguiden söker nya film- och musikrecensenter! Obs: vita män undanbedes.

Ile kirjoitti...

HUOMENNA LAUANTAINA TÄNNE:

FemF 2015 ohjelma

Anonyymi kirjoitti...

Naisjärjestön työntekijöille uhkauspuheluita – puhelimesta kuului laukausten ääniä

Naisasialiitto Unioni kertoo Facebook-sivullaan saaneensa puhelinuhkauksia viime yönä.

Unionin mukaan sen työntekijöille soitettiin useita puheluita, joista kuului konekiväärin tai automaattiaseen tulitusta. Tulitus oli osa kappaletta, jossa seuraavaksi käskettiin "kätkemään homot kaappiin". Unioni aikoo tehdä uhkauksesta rikosilmoituksen.

Myös vasemmistoliiton helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo kertoo saaneensa vastaavan puhelun. Hän sanoo STT:lle, että ei ole vielä päättänyt, aikooko tehdä rikosilmoitusta.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä 18v poika ei halua deittailla – pelkää tulevansa raiskariksi!

David Sherrat, 18, opiskelee Cardiffin yliopistossa Englannissa eikä aio koskaan treffailla, koska pelkää että hänestä tehdään raiskari.

Anteeksi kuinka?

Hän kuuluu miesliikkeeseen nimeltä Men Going Their Own Way (MGTOW) eli Miehet omillaan. Hänen mielestään se on suora vastaus feminismiin.

-Olen antifeministi. En tykkää feminismistä ja se haittaa sukupuolirooleja. Feminismihän tarkoittaa sitä että naiset olisivat heikompia ja miesten pitäisi auttaa heitä. Löytyy paljon myös miehiä, jotka tarvitsisivat apua, mutta eivät saa sitä, hän lausuu brittimedia Metrossa. Hänen mielestään miehiä hakataan parisuhteissa paljon, mutta heihin ei uskota.

David sanoo olevansa luonnostaan antisosiaalinen, mutta heränneensä miesten oikeuksien puolesta ääniin. Hän ei vanno etteikö joskus voisi haluta tyttöystävää, mutta lähtökohtaisesti hän karttaa suhteita naisiin pelätessään hyväksikäyttöä.

-Menet yhdenillanjuttuun ja sinua pian syytetään raiskauksesta, maalailee David piruja.

Anonyymi kirjoitti...

A-studio
pe 20.11.2015


Posti pysähtyi. Studiossa PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen, Paltan varatoimitusjohtaja Tuomas Aarto ja toimitusjohtaja Mika Kiljunen StaffPointista.

Anonyymi kirjoitti...

Pojat eivät vieläkään voi halata kavereitaan, mutta turpaan saa kyllä antaa

Keskustelin 19-vuotiaan kanssa teinipojista. Hänellä oli selkeä mielipide: ”Nykynuoret ovat aivan hirveitä. Paljon pahempia kuin me aikoinaan. Ei mitään rispektiä vanhempia ihmisiä kohtaan.”

Ei mikään harvinainen mielipide, vaikka en odottanut sitä 19-vuotiaalta. Kun ikäsyrjinnästä puhutaan, valitellaan yleensä yli 50-vuotiaiden naisten kohtaloa, mutta teinipoikien puolesta puhuu harva. Siitä huolimatta, että teinipojat eivät ole tervetulleita juuri minnekään.

Kaupunkien kauppakeskuksissa ja maaseudun huoltoasemilla he ovat ei-toivottuja häiriköitä, meluava lauma, joka karkottaa muut asiakkaat.

Pyysin erään koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia poikia kirjoittamaan siitä, miten heihin suhtaudutaan. Kysyin pojilta muun muassa, ketkä suhtautuvat heihin ystävällisesti.

Vastaukset olivat lyhyitä ja riipaisevia: Ei kukaan. Äiti ja iskä. Bowling Housen työntekijät. Jotkut opettajat.

Jäin miettimään poikaa, jolle ei tullut mieleen ketään muuta ystävällistä ihmistä kuin keilahallin työntekijät. Hymyileeköhän hänelle koskaan kukaan?

Entä kuka koskettaa teinipoikaa hellästi? Ei kukaan, jos seurustelukumppania ei ole. Monet pojat panevat vanhemmilleen tiukat rajat kolmentoista ikävuoden korvilla: ei halauksia. Elämme kulttuurissa, jossa pojat eivät vieläkään voi halata kavereitaan. Turpaan saa kyllä antaa.

Väestöliiton Poikien puhelimen palvelukehittäjän Joonas Kekkosen mukaan pojat eivät puhu yksinäisyydestä, mutta se soittajia kuitenkin usein riivaa: kaverien puute, parisuhteen puute, vanhempien puute. Yksinäisimpiä ovat laitoksissa kasvavat pojat, maaseudun homopojat, transnuoret ja maahanmuuttajat.

Poikien murheiden pitäisi huolettaa meitä kaikkia. Yksinäisyys ei ole vain ikävä tunne, joka menee kohta ohi. Monelle se voi olla välietappi matkalla ulkopuolisuuteen. Ulkopuolisuudesta puolestaan nousee paljon sellaista, jonka ei pitäisi tässä yhteiskunnassa lisääntyä: köyhyyttä, sairautta, rikoksia ja rasismia.

Onhan se totta, että pojat tekevät testosteronipäissään typeryyksiä. He huutavat, kiroilevat ja pierevät kilpaa. Heidän hikensä haisee pahemmalta kuin muiden. Pelleilyn takana he kaipaavat toisten ihmisten hyväksyntää ihan niin kuin me muutkin laumaeläimet.

Ehkä teini antaisi rispektiä aikuisille, jos aikuinen näkisi hänet kiinnostavana ihmisenä eikä ärsyttävänä häirikkönä.

Satunnaisia huomioita kirjoitti...

! -Menet yhdenillanjuttuun ja sinua pian syytetään raiskauksesta, maalailee David piruja.

Tuo on täysin odotettavaa. Tuossa ei maalailla piruja seinälle.

Nytimes: Sex Ed Lesson: ‘Yes Means Yes,’ but It’s Tricky

dailycalle: California Trains Kids To Ask For Consent Every 10 Minutes During Sex

theglobeandmail: Can she consent to sex after drinking?

legalinsurrection: California Seeks to Redefine Consensual Campus Sex as Rape

aljazeera: Flagship Blog: Falsely accused of rape? (31.10.2013)

Fire: Victory for Due Process: Student Punished for Alleged Sexual Assault Cleared by University of North Dakota; Accuser Still Wanted for Lying to Police (October 18, 2011)

the Globe and Mail: The new campus sex puritans ( Margaret Wente, Sep. 30 2014 )

NEW YORK DAILY NEWS: Forbes sacks columnist over piece saying 'drunk' female students pose 'gravest' threat to frats; writer responds, 'I stand by every word'

washingtonexaminer: Backlash: College men challenge 'guilty until proven innocent' standard for sex assault cases

time: Guilty Until Proven Innocent: The Skewed White House Crusade on Sexual Assault

newswithviews: Professor Gordon Finley: SEX: THE NEW WAR ON MEN

theatlantic: the Atlantic: No Sex Talk Allowed

cotwa: Most shocking federal policy yet: sexual harassment on campus is now defined by the accuser's subjective feelings, regardless of how irrational they might be

pjmedia: Helen Smith: The War on Men on Campus: Kangaroo Courts and Angry Feminists Await (21.4.2013)

collegeinsurrection: William A. Jacobson: Kangaroo courts for men on campus

cotwa: The legal infirmities in punishing 'sexual coercion'


HTML-koodiasi ei hyväksytä: On oltava enintään 4 096 merkkiä

Anonyymi kirjoitti...

Jos homma menee liian vittumaiseksi, porukka häippäsee. Postihan on jo vuosikaudet suostutellut "vanhaa" jengiä lähtemään houkuttelevilla eropaketeilla. Tilalle on tullut nuoria, jotka sietävät huonompaakin työtä, koska eivät tiedä vanhoista hyvistä ajoista mutta tietävät - tai ainakin toivovat - että homma on väliaikaista. Postinjakamisenhan oppii muutamassa tunnissa ja oman piirinsä noin viikossa. En ymmärrä, mihin tässäkään tarvitaan ay-änkyröintiä - muuhun kuin valtiollisen liiketoiminnan alas ajamiseen. Lentoemännätkin ilmoittivat liittyvänsä AKThen. Se on toisin sanonen näkemiin Finnair.

Naisalat saavat enemmän sympatiaa; Sipilähän jopa kertoi muuttaneensa hallituksen politiikkaa kätilöiden takia. Ylityölisien leikkaus kuulemma olisi haitannut erityisesti paljon vähemmän ylitöitä tekevää sukupuolta.

Mutta postinjakajista lienee aika suuri osa naisia. Varhaisjakelussa varmaan puolet? Mutta ei auta, jos ei profiloidu "naisten työksi".

PAUn kannattaisikin nostaa propagandansa kärkeen Pauliina Postinkantaja. Sipiläkin heräisi.

Anonyymi kirjoitti...

Parisuhdekouluttaja: "Ystävinä ei voi erota"

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi.

Satunnaisia huomioita kirjoitti...

! » Tuo on täysin odotettavaa. Tuossa ei maalailla piruja seinälle.

Nuo linkit toki on Yhdysvalloista eikä Englannista, mutta eiköhän samantapainen käytäntö ole Englannissa.

Myöskin esimerkiksi

Independent: Cardiff University student David Sherratt speaks about why he’s anti-feminist, opposes sex consent classes and wants to remain single (8 November 2015)
Student argues how feminism 'actively harms gender roles' and how male domestic violence victims are discriminated against

Alkuperäinen artikkeli voi olla

The Tab: Meet the anti-feminist who doesn’t ever plan to have a girlfriend


Vaikuttaa että Englannissa on samantapainen käytäntö

The Tab: Why consent workshops are a necessity



The truth is, sexual violence is enabled on a cultural scale. Columnists in broadsheet newspapers write of women “asking for it”, catcalling and groping is an everyday part of the lives of women and LGBTUA+ people, and many people think it’s as simple as “Yes means yes” and “No means no” when our workshops teach there’s a spectrum of misunderstandings in between, and consent can only be an enthusiastic yes.

The Tab: Why I don’t need consent lessons