Elämä on usein valintoja lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen nautintojen välillä. On mukavaa löhötä, syödä suklaapatukkaa, nettailla ja rentoutua - lyhyellä tähtäimellä. Sitä vain kun jatkaa rittävän pitkään, huomaa olevansa veltto, paksu ja mitään aikaansaamaton sohvaperuna. Sitten iskee paniikki. On satsattava tulevaisuuteen, trimmattava vartalo kuntoon, laihdutettava, opiskeltava ja tehtävä kodin remontti loppuun. Skarppaaminen ja elämän lankojen hallinta tuntuu juuri siltä oikealta ja yllättävän helpoltakin. Mutta sitten, veto alkaa loppua yhtäkkiä. Miksei välillä voisi pitää yhden huilipäivän pienten nautintojen parissa? Onko elämä pelkkää tulevaisuuteen panostamista ja raadantaa? On parempi pitää päivä taukoa, syödä suklaapatukoita ja löhötä - ja jos päivän tauon pitää, niin onko toisestakaan päivästä sen ihmeempää harmia...

Monien ihmisten ongelmat johtuvat pääasiassa lyhytaikaisten nautintojen koukkuun jäännistä. Syömisestä, ryyyppäämisestä, huumeista, irtoseksin metsästyksestä ja kaikenlaisesta muusta vastaavasta. Liiallinen nautinnonhalu tai itsekurin puute ajaa ihmisen ongelmiin ennen pitkää. Ihmissuhdeongelmatkin ovat usein kärvistelyä turvallisen, mutta tylsän parisuhteen ja jännittävien irtosuhteiden välillä. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia, että he halajavat molempien perään.

Vaikeinta on löytää sopiva balanssi. Kohtuus kaikessa. Joiltakin kaikki sujuu kuin luonnostaan, toisille tasapainon hakeminen merkitsee jatkuvaa ja läpi elämän kestävää pinnistelyä.