Lumi kysyy blogissaan, miksi monet miehet(minä mukaan lukien) kuvittelevat, että irtoseksi lukemattomien miesten kanssa olisi naisten keskuudessa arvostettu juttu? Tuohon voisi vastata vaikkapa niin, että ei ole kovin oleellista tasa-arvon kannalta, kuinka arvostettua irtoseksi on eri sukupuolten keskuudessa - oleellista on, että mahdollisuudet irtoseksin harrastamiseen ovat sitä haluaville yhtälaiset. Minä en tykkää lukea kirjoja, mutta silti verovaroin ylläpidetyissä kirjastoissa käymiseen on melkolailla tasapuoliset mahdollisuudet.

Lumi kirjoittaa: "Minusta ei ole mikään suunnaton etuoikeus saada seksiä milloin vain. Voi olla, että joidenkin ihmisten mielestä tämä on hieno juttu, minusta ei." Tuohon voisi vastata metaforalla: "Minusta syöminen ei ole mikään suunnaton etuoikeus. Syöminen vain lihottaa. Voihan olla, että jotkut Namibialaiset pitävät syömistä hienona juttuna, mutta minä en." Seksin ja ruuan arvon huomaa vasta sitten, kun niitä ei ole.

Lumi kysyy myöskin, olisiko naisilla sitten vastaavasti oikeus vaatia miehiltä romantiikkaa ja uskollisuutta, jos miehet kerran vaativat seksiä? Niin no, minä tunnen useita nössömiehiä, joista tulisi romanttisia, rakastavia ja uskollisia aviomiehiä. Jostain ihmeen syytä he eivät kuitenkaan kelpaa naisille.

Kuinka miesten seksin puute sitten käytännössä ratkaistaisiin? No, ensimmäinen askel olisi päästä konsensukseen siitä, että seksin epätasainen jakautuminen on tasa-arvo-ongelma. Kun tuon ongelman olemassolo on myönnetty, päästään itse ratkaisun hakemisen kimppuun. Oleellisinta olisi rajata huippumiesten haaremikoko lainsäädännöllisesti yhteen naiseen per mies. Silloin naisia riittäisi muillekin. Eräs ratkaisu voisi olla yhteiskunnan tukemat bordellilipukkeet, joilla pääsisi ilotaloon leffalipun hinnalla. Noilla parilla konstilla päästäisiin jo hiukan lähemmäs tasa-arvoista yhteiskuntaa.