Tommipommi kirjoittaa 5.5 näin:

Naiset tuntuvat olevan melkoisessa kriisissä muutenkin. Heidän kulttuurinsa ja vuorovaikutustapansa on ajautunut täyteen konkurssiin. Suhteet katkeilevat, mielenterveydet murtuvat.

Naiset ovat ajautuneet erilleen naiseuden syvimmästä olemuksesta: Altruismista, rakastamisesta ja äitiydestä. Naiseuden korkein aste on äiteys ja parasta mitä nainen voi saavuttaa on olla hyvä äiti. Naistenlehtimaailmasta tuo perustotuus on päässyt unohtumaan. Ole laihempi, ole upeampi, satsaa uraasi äläkä tyydy vähempään. Nuo opit tungetaan naisten päähän ja laitetaan heidät kilpailemaan toisiaan ja miehiä vastaan. Naisen perusonnellisuus ei kuitenkaan tule kilpailuista ja voitoista. Jotain jää uupumaan. Pärjääminen kilpailussa on vaikeaa voittamisesta puhumattakaan. Äitiyteen ja rakastamiseen satsaaminen pelastaa suhteet ja mielenterveyden, mutta kuka tukisi sellaista naiskulttuuria?

Tommipommi jatkaa:

Näistä jutellessani olen huomannut hyvin monen naisen olevan kanssani samaa mieltä ja vaikuttaa että todellinen sukupuolisodan rintama kulkee nykyään naistenlehtien "sinulla on oikeus uskaltaa, sinä vahva, upea ja tunteva" -vulgaarifeminismin omaksuneiden ja sitä vastustavien ihmisten (miesten ja naisten) välillä.

Vahvuus, upeus ja tuntevuus ei sovi samaan pakettiin rakastamisen ja altruismin kanssa. Milloin alkaa ensimmäinen todellinen naisliike vastustamaan naisten kilpailullisuutta. Liike, joka kertoo, että rakasta miestäsi ja lapsiasi ja anna heille kaikkesi, niin tulet onnelliseksi. Ei kai sellaista liikettä tule koskaan. Jos naisten mielenterveys järkkyy kilpailupaineiden alla ja suhteet katkeavat, niin ketä feministinen kulttuuri syyttää: Sortavaa patriarkaalista järjestelmää tietenkin. Järjestelmää, joka ei anna naisten kilpailla vapaasti ja miesten kanssa samoilla ehdoilla. Jos vain naiset saisivat lisää valtaa ja saisivat samat edut kuin miehet, niin sitten naiset olisivat onnellisia. Niinpä, mutta valitettevasti vallan haaliminen ja kilpaileminen on naiselle vain eräs tapa selvitä elämästä, ei tapa tulla perustavan onnelliseksi.