Väärien ajatusten kata-logi kirjoittaa 23.5 uudesta "Vaimot vaihtoon"-sarjasta. Itsekin sen katsoin ja kyllä nauratti. Tai oikeastaan itketti - Pötkylöitten perheen isän ja lasten puolesta. Isä oli viimeisen päälle kiltti tossukka. Potentiaalia oli, mutta omaa tahtoa ei ollenkaan. Lapset olivat kelvottoman kasvatuksen uhreja. Vaimo oli melkein niin karsea kuin voi kuvitella: Paksu, laiska ja tyhmä, eikä myöntänyt itsessään olevan mitään vikaa. Paksuus, laiskuus ja tyhmyys vielä menettelevät, jos ne ovat yhdistyneenä nöyryyteen, mutta kun ei.

Kaikkien epätoivoisten vanhojenpoikien pitäisi katsoa tuo jakso ja huomata, että on olemassa kauheampiakin kohtaloita, kuin vanhapoikuus. Sekin kävi selväksi, että kilteille miehille jää musta Pekka käteen elämän korttipelissä.

Kaikista eniten jäi mietityttämään lasten kasvatus. Perhe Pötkylöitten vanhemmat olivat kasvattaneet lapsistaan markkina-arvoltaan samanlaista pohjasakkaa kuin mitä itse olivat. Toinen lapsista oli kiltti, ujo ja paksu, niin kuin isänsä. Potentiaalia oli, mutta miten hän tulisi pärjäämään perheen ulkopuolella? Tuntui siltä, että lapsilta ei oltu vaadittu paljon mitään itsekuria tai ulkopuoliseen kuriin tottumista. Se ei tiedä hyvää "oikeaa" elämää silmälläpitäen. Toinen tyttö oli paksu ja rääväsuinen kopio äidistään. Ja aika karsean näköinen, varsinkin ikänsä huomioonottaen. Tytöille ei oltu opetettu varmaan mitään kauneudenhoidosta. Kun vaihtovaimo oli perheessä ja laittoi ujomman tytön kauniiksi, niin tyttö suorastaan säteili onnesta.

Saako lapsensa kasvattaa miten tahansa? Jos vetää viinaa ja huumeita, sosiaalihuolto tulee hakemaan lapset pois. Jos sen sijaan kasvattaa lapsensa paksuksi, rumaksi pohjasakaksi, niin kukaan ei sano mitään. Kaikki lapset eivät todellakaan pääse lähtemään elämän taistoihin yhtäläisistä lähtökohdista. Ja mikä pahinta, perhe Pötkylöitä riittää tuhansittain.