maanantaina, kesäkuuta 30, 2003

Argumentaatiovirheet

Mikko Ellilä kirjoittaa liberaalien blogissa argumentaatiovirheistä, mikä onkin varsin mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Ilkka on myöskin kommentoinut tuota kirjoitusta omassa blogissaan. Koska tämän blogin sisältö perustuu hyvin pitkälle argumentointiin sekä blogin että kommettiosaston osalta, on hyvä syy käydä argumentaatiovirhelista lävitse melko tarkasti. (Skepsiksellä on oma argumentaatiovirhelistansa, joka on perusteluineen varsin onnistunut.) Seuraavassa kommentteja poimintoihin Ellilän argumentaatiovirhelistasta:

"Anekdootti: Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana. Jos tarinan todenperäisyyttä ei pystytä tarkistamaan, tarina on täysin arvoton argumentti. Vaikka kertomus olisi totta, se ei yksittäistapauksena välttämättä merkitse yhtään mitään." Anekdootti sinällään ei ole mikään varsinainen argumentaatiovirhe. Anekdootille pitää antaa se arvo, mikä sille kuuluu. Arvoton se ei kuitenkaan ole. Anekdootti ei todista mitään yleisellä tasolla, mutta sen merkitys on siinä, että se antaa kuvan yleisestä käyttäytymismallista, jonka todenperäisyyttä lukijat kykenevät arvioimaan arkikokemustensa perusteella. Esim: "Serkkuni tuli uskoon ja lopetti ryyppäämisen ja paheelliset elämäntavat". Yleisen luetun ja koetun elämänkokemuksen avulla lukijat voivat anekdootin avulla päätellä melko luotettavasti, että uskoon tulo vähentää yleisellä tasolla ryyppäämistä ja paheellisia elämäntapoja.

"Auktoriteettiin vetoaminen. "Öljy loppuu maailmasta piakkoin, koska arvostetun Rooman klubin raporteissa sanotaan niin." (Rooman klubin raporteissa 70-luvulla sanottiin, että öljy loppuu ennen vuotta 2000). Todellisuudessa öljyn riittävyyden kaltainen objektiivinen fakta ei riipu siitä, mitä joku auktoriteetti sanoo." Tuo Ellilän kommenttihan on aika paha argumentaatiovirhe itsessään, mikä ei tietenkään ole hyvä piirre kirjoituksessa, jossa käsitellään argumentaatiovirheitä. Tottakai maailmassa on äärettömän paljon asioita, joista ihmisillä on käytössään vain osittaista tietoa ja joiden asioiden tilasta loput jää päättelyn varaan. On luonnollista ja järkevää, että arvioihin ja epätäydelliseen tietoon perustuvissa asioissa uskotaan enemmän sellaisiin tahoihin ja auktoriteetteihin, jotka ovat perehtyneet käsiteltäviin asioihin perusteellisesti.

Ellilä kirjoittaa myöskin, että makuasioissa ei ole objektiivista auktoriteettia. Vaikka objektiivista auktoriteettia ei olisikaan, makuasioita voi järjestellä aivan mainiosti määrällisen tai laadullisen auktoriteetin perusteella: "50 miljoonaa amerikkalaista pitää jäätelöä parempana kuin lehmän paskaa" tai "Viinin tuntijat pitävät 5 euron viinejä huonompina kuin 100 euron viinejä". Auktoriteetille pitää antaa se arvo, mikä sille sen asiantuntemuksen perusteella kuuluu.

Ei kommentteja: