Kevyesti kysyy kommentissaan suhtautumistani seuraaviin naisten tarpeisiin: "Henkinen yhteys ja turvallisuus tyydyttävän seksin ehtona, tarve sitoutua lapseen sikiöaikana ja tarve pitää huolta lapsista olemalla lähellä, tarve työn ja kodin yhdistämiseen jne." Mitä mieltä minä olen noista ja vastaavista muista naisten tarpeista? Ajanko vain miesten etuoikeuksia unohtaen naiset?

Minusta nuo luetellut ja muut vastaavat naisten tarpeet ovat ovat naisten onnellistumisen kannalta hyvin tärkeässä asemassa. Ei minulla ole mitään naisten onnellisuutta vastaan ja mitä noihin tarpeisiin ja niiden tyydyttämishankkeisiin tulee, niin olen lämpimästi asian puolesta. Naisilla tulisi olla oikeus pyrkiä onnelliseen elämään noiden perustavaa laatua olevien tarpeiden tyydyttämisen kautta.

Kun nyt olen noiden tavoitteiden toteutumisen puolella, niin mieleeni nousee muutamia avainkysymyksiä: Mihin feministiseen noita asioita ajavaan järjestöön minun olisi liityttävä? Mikä noita tavoitteita edistäviä naisten lehtiä minun olisi tilattava? Ketä noita tavoitteita edistäviä poliitikkoja minun olisi äänestettävä? Valitettavasti minulle ei tule mitään selkeitä vastauksia mieleeni. Mistä se mahtaisi johtua?

Ei naisia kiinnosta ajaa oikeuksiaan noihin asioihin. Nehän kuuluvat heille itsestäänselvästi. He haluavat enemmän. He haluavat tasa-arvoa. Tasa-arvon he määrittelevät feministisestä diskurssistaan käsin niin, että heiltä puuttuu yksi sun toinen asia tasa-arvon toteutumisesta. Tässä vaiheessa alkavat hälytyskellot soimaan minullakin. Jos tavoitellaan tasa-arvoa, niin kyse ei voi olla pelkästään saamisesta. On myös luovuttava omista eduistaan muiden heikompiosaisten hyväksi.

Naiset ja naistenlehtikolumnistit vertaavat olojaan toistuvasti ja ainoastaan vallankahvassa oleviin hyvätuloisiin huippumiehiin, jotka edustavat varsin pientä osaa kaikista miehistä. Mikseivät he peilaa itseään ja tasa-arvovaatimustaan alempitasoisiin miehiin? Mitä alempitasoisilla miehillä on enemmän ja paremmin kuin naisilla? Eipä mitään. Naisilla on aivan eri luokan valinnanmahdollisuudet käytettävissään elämän tärkeitä ratkaisuja tehdessään.

Mielestäni naisilla on oikeus ajaa onnellisuutensa kannalta oleellisia asioita eturyhmäpolitiikkaa(kutsumatta sitä tasa-arvon nimellä) hyväksi käyttäen tai tasa-arvoa, jos he sitä haluavat. Se, mihin heillä ei mielestäni ole oikeutta, on rusinapullatasa-arvon vaatiminen, jossa he määrittelevät tasa-arvon omista lähtökohdistaan niin, että ne asiat - joissa miehet ovat altavastaajina - eivät kuulu tuon tasa-arvovaatimuksen piiriin.