Lapsettomuus valintana

No niin, nyt on sitten Minttukin nähty televisiossa. Mintun esiintyminen ja argumentointi oli varsin onnistunutta. Mintun tyyli vastasi aika hyvin hänen kirjoituksistaan saamaani kuvaa. Olemus oli yhdellä sanalla kuvattuna pelottava, kuten kirjoituksensakin. Verrattuna muihin "ylifiksuihin" keskustelijoihin, Minttu oli terävä ja hyvin asiat tiivistävä. Muut keskustelijat asettivat sanansa niin, ettei kukaan varmasti loukkaannu, siinä missä Minttu sai ainakin kerran aikaan pienen hiljaisuuden haastavilla vertauksillaan. Yhteenveto: Hyvä televisioesiintyjä, erosi piristävästi poliittisella epäkorrektiudellaan ja tiivistetyllä argumentoinnillaan(molemmat osittain netistä imettyinä?). Vaikutti livamaailmaan siirrettynä älykkäältä, mitä ei välttämättä täällä netissä havaitse, koska vertailuympäristö on vaativampi. Jään odottelemaan avoliittopäiväkirjan ilmestymistä.

Lapsettomuudessa valintana on luonnollisesti ongelmana se, että se voi olla vain harvojen naisten "herkkua". Jo nykyään vähälapsisuus on tehnyt Suomen väestörakenteen kestämättömäksi pitkällä tähtäimellä. Jos lasten määrä laskee edelleen, on mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunta tukee tai patistaa naisia lasten tekemisen pariin. Luultavasti kannustamalla naisia ottamalla rahaa alempitasoisilta miehiltä ja antamalla sitä synnyttäjille. Helpointa olisi tietenkin vain kieltää ehkäisy ja abortit, sekä edistää kiihkouskonnollisuutta.

Pitäisikö jokaisen synnyttämistä aikovan olla hyvin vankassa parisuhteessa ja miettiä projektiaan 20 vuotta eteenpäin, jotta hän voisi saattaa lapsen maailmaan turvallisin mielin? Jos noin toimittaisiin, niin jo nyt alhainen syntyvyys romahtaisi olemattomaksi. Toisaalta, monista sattumalapsista, parisuhteettomista lapsista ja muista epämääräisissä olosuhteissa kasvaneista lapsista kasvaa useimmiten ihan normaaleja aikuisia. Ennen vanhaan, monissa muissa maissa ja uskonnollisissa piireissä on käytäntönä vain synnyttää mahdollisimman paljon lapsia miettimättä syntymisympäristöä. Luultavasti on vain parasta kehittää yhteiskunnan tukirakenteita vanhempikanditaattien liiallisen kelpoisuuden arvioinnin sijaan. Kelpoisuudessa kun voi olla vikana pienet, mutta merkitykselliset kasvatusperiaatteet.

Maailmanlaajuisesti ajatellen liika lapsellisuus on suurempi ongelma kuin lapsettomuus. Maapallolla olisi luultavasti monta ongelmaa vähemmän pohdittavina, jos ihmisiä ei olisi niin paljoa. Yksilön, yhteiskunnan ja maailmanlaajuinen etu ovat usein ristiriidassa keskenään, niin kuin tässäkin asiassa. Kenen etu tulisi asettaa etusijalle?