keskiviikkona, elokuuta 06, 2003

Uskottomuus ja toisena naisena oleminen

Uskottomuus puhuttaa ihmisssuhdekeskustelupalstoilla, kuten Elleissä. Yleisimmin keskusteluissa syyllisen osassa on mies ja keskustelun ydin pohtii toisen naisen problematiikkaa. Onko uskottomuuden suurin syy miehessä vaiko toisessa naisessa? Jos kummatkin ovat syyllisiä, niin miten syyllisyys jakautuu heidän keskensä? Vaimoilla on usein tapana kohdistaa arvostelun kärki toiseen naiseen miehen sijasta. Se onkin tietenkin järkevää, jos tavoitteena on taistella miehestä. Sitoutuminen puolisoon on yhteisön paineista ja ja ihmisen sitoutumistaipumuksesta johtuen niin voimakas, että liitto päättyy varsin harvoin eroon, vaikka toinen nainen tuntuisikin toisinaan paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Miehillä on varmaan joku evoluutiobiologinen kaava, joka saa heidät etsimään itselleen toisia naisia, mutta kun valinnan paikka vaimon ja toisen naisen välillä tulee, niin valinta kohdistuu huomattavan usein vaimoon, vaikka liitto ei niin ruusuinen olisikaan. Toisille naisille miehen palaaminen vaimon helmoihin tulee katkerana yllätyksenä, koska mies on usein luvannut ihan vilpittömästikin jättää edellisen elämänsä. Hetket toisen naisen kanssa voivat olla miehelle huumaa, mutta kun suhde paljastuu ja kriisi iskee, niin tilalle astuvat toiset vahvemmat tunteet, jotka tekevät sivusuhteelle stopin. Esimerkkinä voisi muistella Timo T. A. Mikkosen seikkailuja kymmenien naisten kanssa anteeksiantoineen ennen lopullista lähtöä. Uskollisuus ja uskottomuus kuviota voisi verrrata laihduttamiseen. Aluksi sitoudutaan laihdutukseen, mutta sitten herkkujen himo alkaa painaa päälle vähitellen ja lopulta niitä napsitaan salaa kaapista. Lopulta tulee kriisi, jossa punnitaan elämänarvot uudelleen: Haluaako ihminen olla laiha vai munkkien salasyöppö?

Kannattaako toiseksi naiseksi ryhtyä? Miksi toiseksi naiseksi ryhdytään, kun kokonaisiakin miehiä olisi saatavina? Totuus on, että hankkimalla miehen osaomistukseen nainen voi saada itselleen tasokkaamman miehen kuin hakkimalla koko-omisteisen miehen. Nainen käyttää silloin seksuaalimarkkina-arvoaan hyväksi parisuhdemarkkina-arvonsa sijaan. Toisena naisena olemisessa on hyvät puolensa: Nainen voi vain nauttia miehen parhaista puolista ilman riitelyjä, nainen voi nauttia miehen tarjomista kestityksistä ja toistuvasta suhteen vahvistamiseksi tehdystä iskemiskäyttäytymisestä, jollaiseen miehen ei tarvitse vaivautua liitossa ollessaan, nainen voi nauttia sinkkuuden, tuoreen seksin ja nopean suhteen lopettamisoption ihanuudesta. Monelle naiselle toisena naisena oleminen onkin ilo ja autuus - aluksi. Toisena naisena oleminen voi olla antoisaa, jos nainen pystyy hyväksymään sen, että enempää ei tule ja sen, että hän ei ehkä kelpaisikaan muuhun kuin toisen naisen rooliin.

Jossakin vaiheessa useimmille toisille naisille tulee kuitenkin himo saada enemmän. Mies täytyy saada omaksi. Silloin alkavat ongelmat ja lopussa seisoo helposti toisen naisen emotionaalinen tuho. Ukkomiehiin on helppo rakastua, koska se on monille naisille tapa saada hyväksyntää ilman oikean suhteen aloittamisen ja kelpaamisen problematiikkaa. Seksi kelpaa ainakin ukkomiehille, eikä naisen tarvitse miettiä luonteensa ehkäpä muita heikkouksia, jotka kaatasivat helposti tavallisen suhteen. Asiasta voisi kehitellä sellaisen teorian, että naiset, jotka huomaavat ainakin alitajuisesti, että heillä ei ole tietyistä luonteenpiirteistä johtuen mahdollisuutta päästä tavalliseen onnelliseen parisuhteeseen, hakeutuvat toisen naisen rooliin, jossa noista luonteenpiirteistä ei ole haittaa. Nuo haitalliset luonteenpiirteet nousevat toki esiin sitten, kun toinen nainen alkaa hakeutumaan ykkösnaisen rooliin.

Toisena naisena olemisessa on muutamia vakavia ongelmia. Ongelmia, jotka kostautuvat pitkällä tähtäimellä. Nainen joutuu elämään salailevaa elämää, mikä loitontaa häntä normaaleista sosiaalisista ympyröistä. Suurin ongelma on siinä, että nainen ei pysty kasvamaan ihmisenä samalla tavalla, kuin oikeassa suhteessa ollessaan. Nainen ei joudu kohtaamaan luonteensa heikkoja puolia ja kehittämään niitä, eikä hän opi sietämään miehen vikoja, jotka tulevat vääjäämättä esiin oikeassa parisuhteessa. Toisena naisena oleminen on antautumista nautintojen vietäväksi, osittaista luopumista itsekurista, itsekunnioituksesta ja elämänhallinnasta ja tyytymistä korvikkeeseen. Toisena naisena oleminen voi olla parasta, mihin joku nainen pystyy, mutta se ei ole pitkällä aikavälillä parasta, mitä nainen voi parhaimmillaan saavuttaa.

3 kommenttia:

  1. oppirahansamaksanut16/5/09 15:51

    Toinen nainen/ toinen mies voi olla myös avio- tai avoliittossa elävän ihmisen tuki ja turva. Riippuu ihan hirvittävän paljon eri tekijöistä ja tilanteista, on vaarallista vetää vain yhteen näkökulmaan perustuvia johtopäätöksiä. Se, että tuleeko tuosta vakisuhteen ulkopuolisesta suhteesta pidempiaikanen suhde onkin sitten jo toinen juttu.

    VastaaPoista
  2. SUURIN ongelma on siinä, että nainen ei pysty kasvamaan ihmisenä samalla tavalla, kuin oikeassa suhteessa ollessaan. Nainen ei joudu kohtaamaan luonteensa heikkoja puolia ja kehittämään niitä..

    No ei vaiskaan, kun nainen on jo parisuhteita/avioliittoakin nähnyt ja todennut, ettei tästä mitään tule. Tai siis se ex-puoliso on todennut. Parisuhteeseen syystä tai toisesta kykenemättömälle naiselle toisena naisena olo on PARASTA mitä hän voi 'saavuttaa'. Näin se on nähtävä. Mitä tulee miehen vikoihin ja puutteisiin - jo ne ovat realisoituneet aiemmissa suhteissa, eikä 'kokenut' naisemme kuvittelekaan ukkomiehensä olevan joku Mr. Perfect.
    Meitä on moneen junaan, toisen oikea on toisen väärä.

    VastaaPoista

Valitse itsellesi joku nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. Älä laita ruksia kohtaan "Anonyymi".