Kiltit tytöt eivät pääse minne vaan

Kirjassa Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt minne vaan, kirjan tekijä Ute Ehrhard kertoo kirjan pohjaideasta seuraavasti: "Älä ole niin kiltti pärjäät paremmin. Naisten on mahdollista edetä alistuneesta kiltteydestä iloiseen ja turvalliseen itsekkyyteen. Kiltteys ei ole menestyksen avain, vaan jarru!"

Tuo takakannen teksti kuulostaa lähinä jonkin huuhaa-puolueen julistukselta ja sitä kirjan sisältö hyvin pitkälti onkin. Muutenkin kirja on aika mielenkiinnottomasti ja puuduttavasti kirjoitettu. Jos tuota tekstiä hiukan analysoi, niin eihän itsekkyys ole mikään "turvallinen" tai edes erityisen iloinen ideologia. Se on kyllä totta, että kiltteys on menestyksen jarru, jos menestyksellä tarkoitetaan menestymistä kilpailutilanteissa ja etenemistä uralla. Jos taas puhutaan menestyksestä elämässä yleensä ja menestyksestä parisuhteessa, niin asia on lähinnä päinvastoin, varsinkin silloin, jos nainen joutuu opettelemaan itsekkäämpään elämäntyyliin "perusluontoaan" vastaan.

Mitään huomiota ei kiinnitetä myöskään siihen, miten naisen muuttuminen itsekkäämmäksi vaikuttaa häntä ympäröivän piirin kokonaisonnellisuuden kehitykseen. Sillä ei kai ole mitään väliä. Toisaalta oletetaan perusteettomasti, että kaikilla naisilla on kiltteydestä luopumisen jälkeen kykyjä ja potentiaalia "menestykseen". Sillekään ei uhrata montaa ajatusta, kuinka vaivalloista kiltteydestä uloskasvaminen on ja onko se vaivansa väärti. Kirjassa esitetään myöskin ilmeisen virheellisiä tieteellisen oloisia väittämiä ilman mitään todisteita niiden oikeellisuudesta.

Kirja väittää näin: "Kaikki se, mitä pidetään luonnostaan naisellisena tai miehekkäänä , iskostetaan lapsen mieleen tiedostamattomasti jo varhaislapsuudessa, ja tulkitaan sitten synnynnäiseksi...Jo kymmenen kuukauden ikäisinä tytöt heijaavat nukkejaan. Jotkut tutkijat nimittävät tätä nukenheijaamisrefleksiksi. Onko se ironiaa vai kitkerää väärin tulkintaa. Tällaista käytöstä tulkitaan virheellisesti äidinvaistoksi, mutta kyseessä on jatkuva tytön naiselliseksi harjoittamisen tulos"

Kirjan mukaan tyttöjä ei pitäisi ilmeisesti kasvattaa suurempaan varovaisuuteen kuin poikia. Koko traditionaalisen kasvatuksen perinne kyseenalaistetaan: "Pikkutytöille opetetaan, että on vaarallista liikkua kodin ulkopuolella...Sen sijaan, että tytöt saisivat vapaasti toteuttaa impulssejaan, heidät suggeroidaan uskomaan, että heidän on parempi pysyä siellä, missä he ovat...Yhtä hienovaraisin menetelmin tyttöjen annetaan ymmärtää, että heillä ei ole matemaattisia eikä johtajan kykyjä"

Kirja avaa uusia mullistavia kasvatusfilosofisia uria: "Monet ymmärtävät varhaisen huolehtivaisen kasvatuksen kohtalokkaat seuraukset, mutta valitettavasti vanhempien kasvatuskeinot eivät silti muutu."

Kirja listaa vaarallisia alistumisen muotoja: "Naiset eivät useinkaan tajua, että he lähettävät hymyllään metaviestin joka tekee heistä avuttomia ja alistuvia...Alistumishymyys liittyy melkein aina alistumiseleitä tai alistumisrituaaleja....Mitä tiukempi hame, sitä sitä rajallisempi liikkumavapaus, mitä korkeammat korot, sitä epävarmemmin seisoo...Riippuvuuskierre vain laajenee ajan mittaan. Kierteen lopussa saattaa olla vaikea henkinen sairaus. Se kehittyy jatkuvasta sopeutumisesta ja alistumisesta."

"Nuoret tytöt oppivat jo varhain sen harhakäsityksen, että ulkonäkö on tärkeämpi kuin äly...Vielä nykyisinkin nuoret tytöt itkevät ulkonäköään."

"Naisen koko olemus viestii: Olen pieni ja avuton...Sohavallakin naiset istuvat usein nurkassa, miehet melkein aina tilaa vievästi...Jo monien naisten katseet ilmaiset selvemmin kuin tuhat sanaa, että he ovat valmiit alistumaan...Miehillä on himokas katse. Jos naiset omaksuvat miesten katselutavan, niin heitä syytetään heti seksuaalisesta vokottelusta tai aggressiivisuudesta...Mene jonkin ystävättäresi kanssa kapakkaan ja katsele siellä olevia miehiä. Silmäile heitä arvioivasti ylös ja alas. Havainnoi omia tunteitasi ja miesten reaktioita."