Anssi Kela ja kaksinaismoraali

Sain saman sähköpostipalautteen kuin Tommi, jossa pyydettiin kirjoittamaan Anssi Kelan kaksinaismoraalisista toilailuista. En ole sinut Anssi Kelan elämänvaiheiden kanssa, joten puhun lähinnä niistä ehkäpä epätosista mielikuvista, joita minulle on Anssista muodostunut. Ensimmäiset mielikuvat Anssista tuovat mieleen uskovan ja raittiin, poikkeuksellisen periaatteellisen rock-henkilön. Anssin naidessa itseään vanhemman rippikoulunopettajansa kuva todella hienosta - sanoisinko jopa markkina-arvoteoriaa uhmaavasta - miehestä vahvistuu. Nyt eron koittaessa tapahtuu paluu maanpinnalle ja Anssi vaikuttaa suuremmalta pettymykseltä kuin Matti Nykänen konsanaan.

Anssin kohtalosta tulee mieleen, että on paljon kauheampaa yrittää olla hyvä muitten silmissä ja sitten epäonnistua kun elää sikamaisesti koko elämänsä. Voin tuntea Anssin kokeman häpeän, kun hänelle ilkutaan hänen laulunsa sanoista ja menetetystä pyhimyksen viitastaan. Ihmisen ei kannata yrittää olla moraalisesti muita parempi, sillä jos tuolta tieltä lipsahtaa, niin kateuden kauan odottama vastaisku on armoton. Eikö elämässä ole mitään oikeudenmukaisuutta? Anssi sentään yritti, päinvastoin kuin monet muut. Ken markkina-arvon lakia uhmaa, kokee häpeän kuoleman(vanha viidakon sananlasku).