Sukupuutto ja synnytyspakko

Lauantain Hesarissa Kirsi Warpula kirjoittaa japanilaisen perhemallin muuttumisesta. Japanissa väestö ikääntyy ja naiset synnyttävät keskimäärin 1,3 lasta. Vanhempien luona asuvien "loissinkkujen" määrä kasvaa. Eräs poliittikko Japanissa ehdotti, että sosiaaliedut kiellettäisiin vaimoilta, jotka eivät ole synnyttäneet. YK on puolestaan kiinnittänyt huomiota naisten vaikeuksiin Japanin työelämässä. Ikäpyramidin ongelmaan ei löydy ratkaisua vanhoista perhemalleista, muttei myöskään taloudellisista porkkanoista, jotka ovat menettäneet merkityksensä vauraissa maissa. Kuinka yksilön tarve viettää sisältörikasta elämää, edistää omaa työuraa, elää tasa-arvoisessa ja kestävässä parisuhteessa yhdistetään suurempaa syntyvyyteen?

Japania uhkaa sama osittaisen sukupuuton ongelma kuin Suomea ja muitakin kehittyneitä maita. Vai onko sukupuutto mikään ongelma? Onko tärkeämpää, että naiset saavat elää täyttä lapsetonta elämää ilman painostusta synnyttämiseen?

Maat voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: 1) Maihin, joissa naiset saavat elää vapaasti tarpeidensa mukaan ja 2) maihin, joissa naiset ovat synnytyskoneina hellan ääressä. Feministisen teoreeman mukaan naisilla tulee olla halutessaan vapaus olla synnyttämättä. Mihin se sitten pahimmillaan johtaa? Siihen, että tuon feministisen teorian mukaan elävät maat etenevät kohti sukupuuttoa, mikä taas johtaa siihen, että maapallo kansoittuu 2-kategoriaan kuuluvista maista, joissa naiset ovat synnytyskoneina. Feminismi näyttäisi olevan itse itsensä tuhoava aate. Vai onko sittenkin kyseessä sovinistien katala salajuoni? Menestystä elon taistelussa havittelevan maan kannattaa saastuttaa vihollismaat feministisellä meemillä, mikä aiheuttaa maan tuhoutumisen sisältä käsin liian alhaiseen syntyvyyteen. Ydinaseet ovat käyneet vanhanaikaisiksi.