Tavismies ei kiinnosta

Uutta Escort-ohjelmaa katsoessa huomaa, että matkakaveri valitaan 95 prosenttisesti ulkonäön ja olemuksen viehättävyyden perusteella. Puheilla ja sisäisellä kauneudella ei ole merkitystä pätkän vertaa. Samalla tulee verranneeksi neljää suomalaista miestä Unelmien poikamiestytössä oleviin kanditaatteihin. Eipä voi suomalaisista miehistä ja Amerikan ihmeistä puhua samana päivänä. Unelmien poikamiestytön kaksi jäljellä olevaa miestä ovat kumpikin varsin vakuuttavia ja eri tavalla vahvoja kilpailijoita. Miten suomalaiset kilpailijat voivatkin olla näissä paritusohjelmissa niin tönkköjä? Naispuolisen kilpailijan kaveri ylisti naisen miesmakua. Häh? Millainen sitten on huono miesmaku? Se, että pitää tavallisista ja turvallisista miehistä?

Elleissä keskustellaan tavallisten miesten kiinnostamattomuudesta: "Kuvitellaan, että huoneeseen saapuu miesporukka: kiinnitän huomiota "ääripäihin", siis todella komeisiin tai muuten vain persoonallisiin tyyleihin (biker, kalju jne.). Jos tavallinen mies hymyilee tavallisissa sinisissä farkuissa (no, vaatteet eivät ole olennaista) jossain nurkassa, en kiinnostu. Miehen pitää osata kantaa itsensä ja olla ylpeä kaikesta tavallisuudestaan - sillä tavalla minut saa kiinnostumaan persoonasta. Ja sanonpa vielä senkin, ettei raha kiinnosta. Valta ja jännitys, vaarallisuus ja nämä kyllä."

"Illuusio riittää, tai ainakin tieto siitä, että mies on valmis yllättämään, vaarallisellakin tavalla. Tylsyys ja liika turvallisuus on tukahduttavaa. Vai miksi luulette, että poliisimurhaaja Sten Christensen sai (tai Euran Daltonit...) vankilaan hiiirmuisesti ihailijakirjeitä?"

"Naiset haluavat "vaarallisen" miehen. Todellisuudessa naiset eivät halua kuitenkaan sitoutua mieheen, joka on päivittäin tekemisissä todellisen vaaran kanssa, koska pidemmän päälle se on rasittavaa varsinkin sitten kun on lapsia. Varmaan moni poliisi saa kuulla vaimon valitusta, kun työ on epäsäännöllistä ja vaarallistakin. Tämä 'nainen' myöntää itsekin, että tahtoo myös turvallisuutta. Mutta ei liikaa, koska se on sitten tukahduttavaa nössöyttä. Milloin miehen pitää olla kiltti ja milloin "vaarallinen"? Nainen päättää sen tilannekohtaisesti?"

"Monet miehet tietävät tämän naisten mieltymyksen "vaaraa" kohtaan. Miksemme sitten keksi jotain tällaista tarinaa eli hyväntahtoista p*skapuhetta, mitä voisimme syöttää naisille? Esitämme pari viikkoa jännittävää sankaria, josta sitten paljastuukin tavis. Nainen saa jännityksensä ja mies saa naisen. Kaikki olisivat tyytyväisiä."

"Sain tarpeekseni ääripäästä liki kymmenen vuotta kestäneessä suhteessa. Enää ei valta tai vaarallisuus kiinnosta pätkääkään. Sanotaan, että naiset, jotka eivä itse uskalla tuoda vihaansa tai muita negatiivisia tunteita esiin, haluavat vaarallisen (tai vastaavanlaisen) miehen, jonka kautta voivat "elää". Minun kohdalla ainakin piti paikkansa, mutta nyt on oppirahat maksettu."

Onko naisten aina maksettava oppirahat ja vietettävä parhaat vuotensa vaarallisten miesten kanssa ja sitten kun ollaan yli kolmekymppisiä yksinhuoltajia, niin kerrotaan viisastumisesta ja siitä, että vaaralliset miehet eivät enää kiinnosta. Miksei naisille opeteta jo koulussa, että vaarallisia miehiä tulisi vältellä?