sunnuntaina, marraskuuta 23, 2003

Evoluutioteorian yhteys ihmisen olemukseen

J.P.Roos ja Anna Rotkirch pohtivat kriittisesti ajatusta siitä, että kaikki olemassaoleva on havaittavaissa vain kielenkäytön yhteydessä. Ajatusta, että todellisuuden luonne on vain yhteinen sopimus. Heidän esittämänsä evoluutiobiologiset ajatukset vastaavat hyvin minun ajatuksiani. Minun on hyvin vaikea ymmärtää ajatusta sellaisten yhteiskunnallisten teorioitten toimivuudesta, joissa ei oteta huomioon ihmisille tyypillisiä biologisia taipumuksia.

Sosiologien näkemys:"”Totuus on kielen asia”;”yleisen totuuden kriteerien etsimisen sijaan meidän on tutkittavat esimerkiksi sitä, minkälaisia seurauksia jonkin asian totena pitämisellä on” ja ”Ainoa mitä meidän olisi syytä tietää on se, voiko jokin toinen kuvaus olla hyödyllisempi tätä nimenomaista tarkoitusta varten”"

"Wilsonin jälkeen sosiobiologia ja evoluutiopsykologia ovat kehittyneet huimasti ja ne ovat pystyneet selittämään monia sellaisia asioita, jotka yhteiskuntatieteiden piirissä ovat selittämättömiä tai voivat saada vain tautologisen selityksen (“patriarkaatti on olemassa koska miehet alistavat naisia”)."

"Monet yhteiskuntatieteilijät eivät tiedä, että seksuaalisuudelle, vanhemmuudelle, kielen kehitykselle, tunteille, jopa loogiselle päättelylle on olemassa hyvin pitkälle empiirisesti ja teoreettisesti varmistettu evoluutioteoreettinen selitys. Samalla kun he kuvittelevat että luonnonlait ovatkin sosiaalisesti konstruoituja, luonnon”lait” - evoluutioteoriat - ovat ottaneet haltuunsa osan heidän leikkikentästään."

"Evoluutioteoreettiset perusnäkemykset tiivistämme seuraavasti:

1.Elämä maailmassa on kehittynyt darwinilaisen luonnollisen valinnan seurauksena. Tämä koskee myös ihmisen fyysisiä ja psyykkisiä toimintavalmiuksia ja –taipumuksia.

3.Sellainen inhimillinen käytäntö, jonka seurauksena mahdollisimman moni jälkeläinen on syntynyt, selviytynyt hengissä ja itse lisääntynyt, on ollut evoluution kannalta adaptiivista, sopeutuvaa. Ne yksilöt, joiden geeniperimä parhaiten mahdollisti tiettyä käyttäytymistä, olivat meidän esiäitejämme ja -isiämme.

6.Evolutiivisesti adaptiivinen käytäntö – jota tässä kutsumme myötäsyntyisiksi toimintataipumuksiksi – on kuvaileva, ei normatiivinen termi. Raiskaus, rakkaus, solidaarisuus ja valehtelu ovat kaikki ihmisillä myötäsyntyisiä toimintataipumuksia, mikä ei tarkoita että ne kaikki olisivat moraalisesti hyväksyttävissä. .

7.Evolutiivisesti adaptiivinen käytäntö voi olla sekä tietoista että tiedostamatonta. Esimerkiksi naisten on kannattanut rajoittaa lastensa määrää, jotta he itse ja jokunen lapsi säilyisivät hengissä. Rajoittamiselle on olemassa laaja kokoelma enemmän tai vähemmän tahdonalaisia toimintamalleja, alkaen ruumiin raskaaksi tulemisen estosta imetyksen aikana aina vastasyntyneen hylkäämiseen.

Tässä kannatta toistaa Steven Pinkerin esittämä luettelo kaikesta siitä mikä EI ole yhteiskunnallisesti konstruoitua tai opittua vaan modulaarisesti olemassa habituksen osana (siten että tarvitaan tiettyjä kytkentöjä näiden taitojen aktivoimiseksi):

1. Intuitiivinen mekaniikka

2. Intuitiivinen biologia, miten kasvit ja eläimet toimivat

3. Luvut, laskeminen

4. Suurten alueiden mentaaliset kartat

5. Asuinalueen valinta, turvallisten, informaatiorikkaiden alueiden valinta (yleensä savannien kaltaisia)

6. Vaara, pelon tunteet fobiat, myrkylliset eläimet

7. Ruoka, mitä on hyvä syödä

8. Tartunta, myös inhon tunne

9. Oman hyvinvoinnin seuranta, surun, mielialojen tunnistus

10. Intuitiivinen psykologia, muiden ihmisten käyttäytymisen ennustaminen, petos, valheet

11 Eräänlainen sisäinen nimikortisto: yksilöiden, sukulaisten, statuksen, palvelusten vaihdon, ominaisuuksien painotuksen järjestelmä

12 Itsekäsitys, oman itsen analyysi ja esittäminen toisille

13 Oikeudenmukaisuus, käsitys oikeuksista ja velvoitteista

14 Sukulaisuus, ml nepotismi

15 Seksi, seksuaalinen kiintymys, uskollisuus, mustasukkaisuus

Jos puoletkin tästä listasta pitää paikkansa, niin se merkitsee aikamoista mullistusta juuri yhteiskuntatieteelle!"

"On helpompi opettaa lapsi pelkäämään käärmeitä kuin sähköjohtoja, vaikka jälkimmäisten pelkääminen olisi paljon tärkeämpää)."

"Myötäsyntyiset toimintataipumuksemme johtavat siihen, että on olemassa tietty sosiaalisten kenttien rakenteiden skaala. Jokaisella sosiaalisella kentällä on esimerkiksi käsitys moraalista, häpeästä, kilpailusta ja lojaliteetista. On myös todennäköistä, että mitä demokraattisempi kenttä on, sitä vahvempi parisuhde vanhempien välillä ja sitä enemmän mies osallistuu lastensa kasvatukseen – ja päinvastoin"

"Samalla lailla Soile Veijolan hieno käsite naistapaisesta ja naistyylisestä toiminnasta sopisi kuvailemaan meidän tässä ehdottamaa yleistä habitusta. Se edellyttää vain että luovutaan sellaisista määritelmistä, jossa luonto a priori torjutaan – nyt kaikki puhe naisesta ”lajiolentona” sijoitetaan päinvastoin määritelmällisesti ”patriarkaatin luomaan naiskuvaan”."

"Vaihtoehtona ovat pikemminkin "vain" teoriapitoiset konstruktionistiset yhteiskuntakäsitykset ja paremmin todellisuutta kuvaavat yhteiskunnan ja luonnon yhteyttä korostavat käsitykset ."

Ei kommentteja: