Naistutkimus on tieteen irvikuva

Christine Stolba paljastaa tutkimuksessaan "Lying in a Room of One's Own: How Women's Studies Textbooks Miseducate Students", että naistutkimus ei ole oikeaa tiedettä. Naistutkimuksen tavoite on siirtää tietoa, ei tuottaa sitä. Eniten Stolbaa hämmästytti se, että naistutkimuksen oppikirjoissa ei ollut mitään sellaisia näkökulmia, jotka olisivat kyseenalaistaneet naisen aseman patriarkaalisen kulttuurin uhrina.

Stolba sanoo, että "sama palkka samasta työstä" ei riitä naistutkijoille. He haluavat "vertailukelpoiset palkat" - samaa taitotasoa edustavista töistä samat palkat. Se jää hämäräksi, miten naistutkijat aikovat tuon saavuttaa, jos he eivät edes suostu myöntämään eriävien mielipiteiden olemassaoloa.

Naistutkimuksen oppikirjat pitävät avioliittoa epäilyttävänä ja äitiyttä taakkana. Vaimona oleminen liittyy yhteiskunnan yhteiskunnan tapaan kahlita naisia.

Esimerkki naistutkimuksen näkökulmasta: "Kehittyneempi orjuuden muoto on se, missä orjat eivät edes huomaa tilannettaan ja jossa he uskovat tehneensä valinnat itse. Naisten kontrollointi patriarkaatissa toimii juuri noin."

Elizabeth Nickson kysyy: "Palkkaisitko naisen, jolla on tutkinto naistutkimuksesta?"

Naistutkimuksen sisältöä: "Systeemi pakottaa naiset heteroseksuaalisuuteen ja heteroseksuaalisuutta pidetään yllä sosiaalisen kontrollin avulla. Kulttuurimme on institutionalisoinut käytännöt, jotka olettavat naisten olevan seksuaalisesti suuntautuneita miehiin päin."

"Moderni avioliitto tekee naisista taloudellisesti ja emotionaalisesti miehistä riippuvia. Moderni avioliitto on sosiaalisten konfliktien lähde ja tehty miehiä varten."

Professori Marilyn Frye(Women's Studies at Michigan State University) sanoo: "Avainmekanismi maailmanlaajuiseen naisten hallintaan ja hyväksikäyttöön on naisten heteroseksuaalisuus"

Naistutkimuksen helmiä: "Naistenhakkaaminen johtuu institutionaalisista järjestelyistä, jotka eristävät naisen kotiin ja antavat miehille vallan."

"Heteroseksuaalisuutta pidetään yllä sosiaalisen kontrollin avulla."

"Tyttäret löytävät itsensä usein liittoutuneena äitinsä kanssa vierasta mieselementtiä - isää - vastaan."

Naistutkimuksessa ei yksinkertaisesti esiinny faktoja: "Feministiteoreetikot kaikkialla ovat vakuuttuneita, että missään ei ole puhtaasti paikkansapitäviä tutkimuksia, koska ne kaikki on tehty miesnäkökulmasta."

Voimakkaat tai sankarilliset konservatiivinaiset, kuten Florence Nightingale, Golda Meir ja Margaret Thatcher jätetään huomioimatta tai heitä pidetään luopioina."

Tulkintavirhe syntyy, kun naistutkimuksen oppikirjat käyttävät jokaista tutkimusta, tilastoa ja todistetta osoittaakseen, että naiset ovat uhreja ja miehet etuoikeutettuja sortajia.

Alice Graves sanoo: "Naistutkimuksen opetus loukkaa älyämme. Haluan tietää totuuden miehistä ja naisista. Eikö professorimme usko, että pystymme ajattelemaan itse?"

Naistutkimus hylkää faktat ja nostaa esiin myytit. Naistutkimus sekoittaa ideologian ja tieteen.