Taiteilijat palkkakuopassa

Hesari kertoo, että suomalainen taiteilija ansaitsee yhä vähemmän. Suomen taiteilijaseuran pääsihteeri Piia Rantala kertoo, että taiteilijoita koulutetaan aivan liian paljon. Opiskelijat haluavat opiskella taiteita ja siksi ammattikorkeakouluihin on perustettu koko ajan uusia taiteen linjoja. Toisaalta Piia myöntää, että ylikoulutusta tarvitaankin, jotta syntyy lahjakkuuksien löytämiseen tarvittava laaja massa.

Tässä vaiheessa nousee mieleen kysymys, että kuinkakohan moni veronmaksaja kannattaa laajoja taiteilijoiden apurahasysteemejä ja runsaitten taiteilijamassojen koulutusta. Taidetta on mukava piirustaa, mutta ikävä kustantaa.

Peräti 79% kirjailijoista nautti tutkimusvuonna jonkinlaista apurahaa. Eikös tämä bloggaaminenkin ole jonkin sortin kirjailijan hommaa ja voi vaan kuvitella millaisiin sfääreihin minäkin yltäisin muhkean apurahan turvin, kun voisin valjastaa kaikki luovat resurssini pois tarpeettomasta ja tylsästä palkkatyöstä.

Miten minusta tuntuu, että kaikki hyvä taide on jo tehty? Kun kävin Ateneumissa, niin havaitsin, että tämähän on hienoa taidetta ja jos joku kykenee tällaista tekemään, niin voisinhan minä sitä pikkaisen tukeakin. Kiasman taiteesta olin samaa mieltä Tony Halmeen kanssa - täyttä skeidaa. Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että Suomi ei tarvitse yhtään taiteilijaa tai iskelmätähteä enempää. Ilmeisesti taiteilijan status on niin tärkeä, että se halutaan saada ansiotasosta välittämättä. Tästä lähtien minua saa kutsua blogitaiteilijaksi.