Kivi, paperi, sakset

Vanhaa "Kivi, paperi, sakset"-peliä pelaan myös kilpailumielessä. Pinnallisesti katsoen pelissä on kyse tuurista. Kolmella eri heitolla on kuitenkin oma luonteensa.

Kivi on aggressiivisin heitto. Monet kokemattomat pelaajat käyttävät ajattelmatta kiveä puolustautumiseen jäädessään alakynteen. Sakset edustavat kontrolloitua aggressiivisuutta ja niitä pidetään terävänä heittona. Monet pelaajat käyttävät saksia itsevarmasti ollessaan johdossa. Paperi on hienostunein heitto. Pelaajat käyttävät sitä korostaakseen arvokkuuttaa tai häviötilanteessa jättävät käyttämättä sen kokonaan, koska se symboloi epäaggressiivisena antautumista.

Oleellinen taito on vastustajan eleiden lukeminen ennen heittoa ja omien eleiden piilottaminen tai niillä hämääminen. Tosipelaajat käyttävät valmentajaa päästäkseen eroon paljastavista eleistään.

Erilaisia strategioita: 1)Kaaos. Yritetään valita satunnainen heitto. Teoriassa hyvä strategia, mutta ihmisten valinnat ovat harvoin täysin satunnaisia ja eleet voivat silti paljastaa aikeet. 2) Gambiitissa valitaan etukäteen kolmen heiton sarja. 3) Suututtamalla vastustajan "vanhanaikaisella" hänet voi saada toistamaan perusstrategioitaan ja sitä kautta helposti luettavaan tilaan.

Yksityisetsivä esittelee Crockerin säännön keskusteluille, jonka voin itsekin melko tarkkaan allekirjoittaa: "Crockerin sääntö mahdollistaa muille keskustelijoille sanoa sanottavansa sinulle mahdollisimman lyhyesti ilman, että heidän tarvitsee yrittää olla ystävällisiä. Jos suutut, niin suuttuminen on oma vikasi. Kaksi Crockerin sääntöä käyttävää ihmistä pystyy kommunikoimaan vähimmässä mahdollisessa ajassa, koska heidän viestiensä tarkoitus ei ole sisältää ylimääräistä sosiaalista informaatiota. Älä kuitenkaan julista käyttäväsi Crockerin sääntöä, ellei sinulla ole sen noudattamiseen vaadittavaa henkistä kuria. Crockerin sääntö ei tarkoita sitä, että voit loukata toisia, vaan sitä, että toisten ei tarvitse huoletua siitä, että he ehkä loukkaisivat sinua.