Suomalaisen miehen masennus

"Yhteiskunnassamme on hirveä salaliitto, miesten masennuksen kulttuurinen piilottaminen"

J.P Roos tarkastelee artikkelissaan Terrence Realin kirjaa I Don't Want to Talk About It, joka käsittelee miesten piilomasennusta: "Realin mukaan masennus on paljon yleisempi ongelma kuin luullaan. Varsinkaan miehet eivät edes tunnista olevansa masentuneita. He tuntevat, että elämä on tyhjää, työ raskasta, he kiukuttelevat lähiympäristölleen, saavat selittämättömiä raivokohtauksia, harrastavat pakonomaisesti jotain, juovat liikaa, ovat silloin tällöin masentuneita - ja ajattelevat elävänsä ihan normaalia elämää."

"Piilodepressio on ytimeltään itsearvostuksen häiriö. Se on jotain mitä yritetään torjua, peittää, kieltää. Avoimessa depressiossa annetaan häpeän ja arvottomuuden tunteen hallita kun taas piilo depressiossa nämä tunteet näyttäytyvät raivona, ylettömänä itsekorostuksena (grandiosity), addiktiona."

"Suomessa sen sijaan masennus on suorastaan kunniallinen ja hieno selitys ihmisten ja yhteisöjen ongelmille. Itse asiassa se antaa monelle huonosti käyttäytyvälle miehelle hyvän alibin sille, miksi hän juo, hakkaa vaimoaan ja äärimmäisessä tapauksessa tappaa tämän tai koko perheensä."

"Samoin on minusta ilmeistä, että ehkä jopa enemmistö suomalaisista miehistä on Realin määrittelyn mukaan lievästi masentuneita. Tämä on ainakin oma vaikutelmani, kun olen lukenut melko paljon suomalaisia elämäkertoja ja toisaalta perehtynyt suomalaiseen stereotypiaan miehistä."

"Meillä ei edes nähdä depression erityisyyttä tai depressiota taustalla kun suomalaiset miehet käyttäytyvät depressiivisesti tai kokevat elämänsä tietyllä tavalla. Masentunut olo - se miltä masennus 'tuntuu' - näyttäisi vastaavan monen suomalaisen miehen kokemusta normaalista elämänmenosta."

"Kuitenkin tautina masennus on ollut naisten tauti: naisille on tehty merkittävästi useammin depressiodiagnooseja ja heitä on myös hoidettu sen takia. Sen sijaan miehillä depression sijasta on saatettu hoitaa erilaisia seurauksia kuten väkivaltaista käyttäytymistä, alkoholismia ja sydänoireita. Mutta vielä useammin, ja tämä on Realin perusteesi, miehet ovat saaneet esteettä siirtää depressionsa seuraaviin sukupolviin, ennen kaikkea poikiinsa."

"Realin teoria on, että koska pojat kasvatetaan niin, että he eivät pysty ilmaisemaan tunteitaan eivätkä ottamaan yhteyttä muihin, he joutuvat reagoimaan ongelmiin toisilla tavoin, joko addiktioilla tai väkivallalla. Selitys sille, miksi juuri miehet ovat alttiita piilodepressiolle, on yksinkertaisesti se, että miehet eivät pysty luomaan toimivia suhteita, joissa he voisivat purkaa huonoa oloaan."

"Miehet purkavat näin depressionsa negatiivisessa ääripäässä väkivaltaan ja itsetuhoisuuteen, "positiivisessa" ääripäässä pakonomaiseen työntekoon ja harrastuksiin."

"Kulttuurissamme miesten odotetaan olevan kovia ja tyynejä, paljastaen vain vähän tunteistaan. Kyse on kuitenkin vain naamiosta, joka kätkee taakseen paljon kipua. Miehisyyden vaatimus pakottaa tunteiden peittämiseen ja niiden kieltämiseen. Piilomasennuksessaan miehet helpottavat kipuaan purkamalla tunteensa mm. alkoholismiin ja liialliseen työntekoon. Piilomasennus on sairaus, vaikka sitä ei vielä tunnustetakaan sellaiseksi."

"Pääoireena piilomasennuksessa on kypsymättömyys suhteisiin, kyvyttömyys tai haluttomuus omistautua ja antautua haavoittuvaksi kumppanin tai lapsen edessä. Eräänä syynä on sukupuolittunut kasvatus, jossa pojat ohjataan kilpailemaan keskenään ja pidättäytymään tunneilmaisuista."