maanantaina, tammikuuta 12, 2004

Naisten nettideittailuongelmia

Elleistä löytyy naisille tavallinen nettideittailuongelmatapaus:

Nettideittailija: "Ihme tapahtui ja ahkeran nettideittaamisen (n. 30 miestä) jälkeen eräs tyyppi kolahti kunnolla!... Seuraavana yönä nukuttiin yhdessä, sitten harrastettiin jo seksiä, nautinnollista sellaista. Mies on fiksu, kivannäköinen ja syvällinen, synkkaa tosi hyvin aloitamme ja päätämme toistemme lauseet. Miksi nyt yhtäkkiä tuntuukin siltä, että en haluakaan tätä?...Sanoi, ettei halua enää tapailla muita, mutta minäpä haluan... Olen ollut vuoden sinkkuna ja koko sen ajan olen toivonut löytäväni Sen Oikean. Nyt kun sellaiselta vaikuttava mies olisi käden ulottuvilla, tuntuu ahdistavalta ja tekee mieli jatkaa Täydellisen miehen etsimistä."

Nettideittailija 2: "Olen tismalleen samassa tilanteessa kuin alkuperäinen. Mutta olen ratkaissut asian niin että aion tavata myös ne jäljellä olevat tyypit. Mielestäni sun kannattaa kertoa asiasta ihan rehellisesti tälle miehelle asiasta. Sano että olet luvannut lähteä treffeille etkä halua pettää lupausta. Ja tapailemisesta deittinet systeemissä onkin kysymys. Ja sen jälkeen asia etenee kuten etenee. Voin kertoa että jos et tapaa noita muita miehiä niin mietit ties kuinka kauan että jos joku niistä olisi parempi..."

Monelle nettideittailijalle matka voi muodostua tärkeämmäksi kuin päämäärä. Toisaalta ilman päämäärää ei olisi matkaakaan. Ei ole vaikea ymmärtää nuo luettuaan, miksi naisilla on rima korkealla. Miehiltä pukkaa vastauksia enemmän kuin ehtii tapaamaan ja täydellisetkään yksilöt eivät kelpaa, koska ainahan voi löytää vielä täydellisemmän.

Nettideittailija: "Mikä minua vaivaa? Haen virheitä siitä miehestä koko ajan, esim. hänen pukeutumiseensa en ole tyytyväinen, tekisi mieli mennä ostamaan hänelle uusia vaatteita. Mutta kun tosiasia on se, että mies on muuten lähellä täydellistä... Miksi olen näin helkkarin pinnallinen, vaikka esitän syvällistä? APUA!"

Niin nettideittailussa kun baarideittailussakin on se vika naisten kannalta, että kun nainen lähtee etsimään miestä kriteeripainotteisesti, ketään ei kelvollista ei tunnu löytyvän. Paljon parempi tapa naiselle olisi ensin tutustua mieheen vaikkapa työn kautta ja sitä kautta antaa tunteittensa hoitaa rakastumisprosessi ilman tietoista kriteerien pähkäilyä, mutta kaikille ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa.

Vai onko asia niin, että epätäydellisyydestään huolimatta parasta aikaa elämässä on sen oikean etsiminen, ei löytäminen. Etsiessään tai tavoitettaan toteuttaessaan ihmisellä on toivoa paremmasta ja se jos mikä on elämässä tärkeää. Kun tavoite on saavutettu, tulee hetkellinen täyttymyksen tunne ja vääjäämätön alamäki. Kannattaisiko varsinkin naisten orientoitua siihen, että mitään sitoutumisen arvoista ei netistä löydy ja vaikka löytyisikin, niin siltikin etsiminen on hauskempaa. Vähän niin kuin urheilijalla, joka ei jää juhlimaan voittoaan vaan lähtee hakemaan aina uusia saavutuksia.

Näin miehenä noiden naisille tyypillisten "ottaiskohan jonkun näistä 30 täydellisestä miehestä vai jatkaisko etsintää..." nettideittailuongelmien lukeminen ottaa luonnollisestikin pannuun. Muinaisina nettideittailuaikoinani kirjoitin varmaan satojen naisten kanssa, mutta menestys oli surkea, vaikka runoilin kuin ruuneperi. Enkä ollut markkina-arvoteoriasta tai alempitasoisista miehistä vielä edes kuullutkaan.

Pinseristä löytyy mielenkiintoisena uutuutena Koirapuisto, jossa voi keskustella sellaistenkin blogien aiheista, joilla ei ole kommenttiosastoa.

Ei kommentteja: