Kanadalaisten kadonnut huumorintaju

Ylioppilaslehdessä on parisuhdeasiaa:

"Kaikkea toimintaa tulee arvioida ainoastaan sen kannalta, miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Esimerkiksi nalkutus on reiskoille enemmän kommunikaatiota kuin kontroversiaa. On ihanaa, kun nainen kertoo tunteensa ja pystyy keskustelemaan suhteen epäkohdista. Se on paljon parempi kuin nainen, joka hautoo tunteitaan eikä anna kumppanille mahdollisuutta ymmärtää. Nalkutus on rakkauden apostoli."

Pahis kirjoittaa ihmissuhteista ja markkinataloudesta:

"Ominaista ihmissuhteille on, ettei niissä käytetä juurikaan rahaa, vaan homma toimii puhtaasti vaihtokauppoina, joiden kokonaisarvon perusteella ihmiset päättävät kuinka hyviä yhteistyökumppaneita muut ovat. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy - seksi on palveluhyödyke, jota on kaupattu myös rahaa vastaan varmaan aina niin kauan kuin rahaakin on ollut."

Itseään netissä myyvä lesboneitsytopiskelija on huutokaupattu 20 200 dollarin hintaan. Yliopiston puhenainen sanoo: "Tämä huutokauppa kertoo opiskelijoiden rahaongelmista." Minulle se kertoo, että jotkut pystyvät selvittämään nuo rahaongelmat vähällä vaivalla.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna amerikkalaisten uskottomuusskandaalit vaikuttavat paisutelluilta. Jostain syystä suomalaiset lehdet eivät jahtaa juttuja kotimaamme poliitikkojen syrjähypyistä. Jatkuukohan samanmoinen meno amerikassa vuosikymmenestä toiseen, vai tapahtuuko suhtautumisessa uskottomuuteen joku muutos? Muutos voi tapahtua liberaaliin suuntaan tai sitten ehdokkailta aletaan vaatia entistä nuhteettomampaa henkilöhistoriaa.

M&M karkit pakkautuvat pienempään tilaan kuin täydelliset muodot.

Conan O'Brien on suututtanut kanadalaiset vihjailemalla quebeciläisten ovat homoudesta. Conanin ohjelmaa kuvaillaan rasistiseksi roskaksi. Mihin kanadalaisten huumorintaju on oikein hävinnyt?