Kovaa peliä Australiassa

Parittelupeli on mennyt kovaksi Australiassa:

Naiset asettavat säännöt parittelupeleille Australiassa. Jopa ranskalaiset miehet maailmankuuluina rakastajina ovat joutuneet tiukoille. Naisten seksuaalisia ilmauksia pidetään positiivisina miten tahansa he niitä ilmaisevatkin - miesten seksuaaliset ilmaukset sen sijaan ovat negatiivisia ja alistavia. Maskuliinisuutta demonisoidaan siinä määrin, että miehen tekemiä seksuaalisia ehdotuksiakin pidetään epäilyttävinä. Jotkut feministit menevät niin pitkälle, että mikä tahansa penetraatio naiseen on heidän mielestään raiskaus. Heteroseksuaalisuus on miesten valtaa naisten yli.

Naiset valittavat, että mies ei soita seuraavana päivänä, "koska hän sai mitä halusikin". Kun joku vihdoin äkkäsi kysyä miehiltä, miksi he eivät soita, vastaus oli, että he pelkäsivät tulevansa torjutuiksi.

Naisille sanotaan, että jos he tuntevat itsensä hyväksikäytetyiksi, ahdistelluiksi tai syrjityiksi, he ovat. Riippumatta siitä, tulkitsevatko he tilanteen väärin. Viesti on se, että naisten tunteet ovat tärkeitä, mutta miesten tunteet eivät. Toiset naiset yrittävät saada flirtillään miehen ihastumaan ja tekemään ehdotuksen. Miesten vaikea erottaa tuollaista härnäystä oikeasta asiasta. Miestä käytetään objektina naisen huvitukselle, eikä häntä kohdella omana persoonanaan.

Australian neuvontatoimisto suosittelee vanhemmille naisille lesboutta, koska sopivista miehistä on pulaa.

Naisten vihaa pidetään terveenä merkkinä voimiensa tunnustamisesta, mutta miesten vihanilmauksia pidetään negatiivisinä.

Warren Farrell huomattaa, että vain kuuluisilla ja rikkailla miehillä on sama määrä seksuaalista valtaa kuin naisilla. Miehillä ei yksinkertaisesti ole samaa valinnanvaraa kuin naisilla - valita sitä, ovatko vastakkaisen sukupuolen lähentely-yritykset likaisia ja pahoja, vaiko miellyttäviä ja palkitsevia. Miehiä kehotetaan ilmaisemaan tunteitaan avoimemmin ja olemaan sitä kautta haavoittuvampia. Miehiä ei kuitenkaan palkita haavoittuvuudeta, vaan sen peittämisestä."

Carey Roberts kirjoittaa feminismin ja sosialismin yhteyksistä:

Radikaalin feminismin eräs peruskivi on se, että vaimona ja äitinä oleminen on naisten hyväksikäyttöä. Radikaalifeministit toimivat kulttuurisodan edelläkävijöinä tavoitteinaan:

- Naisten lastenhankintahalujen vähentäminen.
- Perheinstituution kyseenalaistaminen.
- Saman palkan lupaaminen naisille epäsamoista töistä.
- Sukupuolikiintiöiden vaatiminen kansallisiin vaaleihin.
- Miesten "naisistaminen".

Muutama suuri kivi osuu melkein taloon.