Toistoa ja muita ajatuksia

Kilpikonnana maailmassa kirjoittaa:

"Suurin harhaluulo ihmisillä taitaa olla se, että voimme näissä keskusteluissa ihan oikeasti vaikuttaa toisiimme ja muuttaa toistemme mielipiteitä."

Ei minulla ainakaan ole sellaista harhaluuloa kaikkien näiden keskusteluvuosieni jälkeen. Toisten mielipiteitten muuttaminen on päämääränä toivoton. Jokaisen on muutettava omat mielipiteensä silloin, kun hän niin parhaaksi näkee.

"Kuinkakohan mones kerta tämä on, kun Ihmissuhteet käsittelee esimerkiksi naisten asevelvollisuutta? Mikään tässä keskustelussa ei ole muuttunut, vaikka sitä on käyty säännöllisin väliajoin. Mitään oppimista muistuttavaakaan ei ole tapahtunut."

Kuinkahan mones kerta on, kun Hesari käsittelee Palestiinan tilannetta tai hallituksen toilailuja? Miksi Hesari kirjoittaa viikko toisensa jälkeen samoista aiheista?

Miksi feministit jaksavat jauhaa kehitysmaiden naisten huonosta asemasta tai lapsiorjista? Kukaan ei kuitenkaan opi mitään, vaikka keskustelua käydään säännöllisin väliajoin.

Lupaan lopettaa kirjoitukset asevelvollisuudesta sinä päivänä, kun asevelvollisuus on tasa-arvoistettu.

Keskisuomalainen kertoo totaalikieltäytyjä Jussi Hermajan maapaosta siten, että Hermajan rikos vanhenee viidessä vuodessa, eikä Suomi voi vaatia Hermajan luovuttamista Belgiasta, koska rikosnimikkeen pitää olla tunnettu molemmissa maissa. Siviilipalveluksesta kieltäytyminen ei ole rikosnimike Belgiassa.

Kriittinen mieli kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Eihän sitä tiedä kuinka usein esim. Isosiskon kirjoittaja lukee Henryn blogia! Monille bloggaajille tulee kummallinen kuvitelma omasta näkyvyydestä ja huomionarvoisuudesta: oletettu vastapuoli saattaa taas lukea enemmän uutisryhmiä tai vaikkapa nettilehtiä kuin toisia blogeja."

Se on totta, että bloggaajilla on illuusio näkyvyydestään, mutta Isosisko lukee kyllä melko varmasti tätä blogia, koska kirjoitamme samoista aiheista, minä haukun säännöllisin välein Isosiskon kirjoitukset pystyyn ja onhan Isosisko joskus kommentoinutkin tämän blogin kirjoitusta.

Kevyesti:

"Mutta tottahan se on, että keskustelu alkaa aina seuraavalla kerralla ihan alusta. Ja minäkin toistan itseäni turhan paljon - ehkä se on geeneissä. :-)"

Miksi huolestua toistosta? Jos joku asia tuntuu toistolta, niin senhän voi jättää väliin ja odottaa tuoreempia aiheita. Kyllä elimistö laittaa hanttiin, jos toistoa on liian paljon. Päätellen kommettien määrästä suosittuihin toistuviin aiheisiin voisi päätellä, että toistoa ei ole edes tarpeeksi.

Unelma:

"Ehkä minun on myös vaikeaa sisäistää, että joku voi kirjoittaa ikäänkuin aloituksella: "minun mielestäni...", mutta sitten ei kai voikaan luottaa ollenkaan siihen, että kyseessä olisi jokin asia, joka = kirjoittajan mielestä ts. hänen rehellinen kantansa."

Kyllä sanomani asiat ovat rehellisiä kantojani - rehellisiä kantoja todellisuuden olemuksesta. Kirjoituksissani ei ole juuri ollenkaan "puhtaita" mielipiteitä, vaan arvioita faktoista ja todellisuuden olemuksesta suhteessa tavoiteltuun lopputulokseen.

"Sitä en kyllä suostu tekemään, että kiitän Henkkaa siitä, että hän toimii "kunniallisesti" kommenttiosastonsa suhteen, eikä esim. poista itselleen epätoivottuja viestejä."

En oikein edes ymmärrä ajatusta "epätoivotuista" viesteistä. Minä haluan selville totuuden. Ei minulla ole mitään kiveen hakattua oppijärjestelmää, jota yritän puolustaa kynsin hampain.