Miksi naiset eivät kommunikoi selkeästi?

Matthew Fitzgerald kirjoittaa naisten ja miesten kommunikointitapaeroista:

Naiset sanovat usein, että miehet eivät osaa kommunikoida. He tarkoittavat, että miehet eivät osaa kommunikoida niin kuin naiset kommunikoivat toistensa kanssa. Miesten mielestä naiset eivät osaa kommunikoida ollenkaan. Naisilla on neljä eri kommunikointistrategiaa:

1. Naiset eivät koskaan sano suoraan, mitä he tarkoittavat. Sen sijaan he kiertelevät ja kaartelevat jättäen miehen arvailemaan, mitä heillä oikeastaan on mielessä. Kun nainen sanoo, että "se on sinun päätöksesi", niin hän tarkoittaa, että "sinun on paras arvata, mitä minä haluan ja antaa se minulle heti". Kun nainen sanoo "tee mitä haluat", hän tarkoittaa, että "en halua sinun tekevän niin ja kadut tekoasi myöhemmin".

2. Koska naiset eivät ole tottuneet toimintaan, he puhuvat ja puhuvat ratkaisujen etsimisen sijaan. Nainen pallottee eri vaihtoehdoilla ja lopulta kysyy ratkaisua mieheltä. Jos mies ehdottaa eri ratkaisua, mitä nainen on ajatellut, nainen rankaisee miestä siitä, että mies osaa lukea hänen salaisia halujaan.

3. Koska naiset toimivat hormoneidensa ohjaamina, naisten ajattelumallit ovat kaukana loogisista. Naiset rakastavat tukeutumista tuntemuksiin ja vaikutelmiin - juuri siksi heidän käytöksensä on usein niin virheherkkää, mieliala-altista ja irrationaalista. Naiset ajattelevat ja puhuvat estrogeenipilvessä. Naisilla on rasittava kyky ajatella kahteen eri suuntaan yhtä aikaa. Kun mies sanoo naiselle, että "pidän hiuksistasi", niin nainen saattaa kysyä, että "etkö pitänyt edellisestä kampauksestani?"

4. Naiset odottavat miesten olevan ajatustenlukijoita. Jokainen nainen voi kertoa sinulle, että miehen vain pitää tietää, mitä nainen haluaa seksuaalisesti, mihin nainen haluaa mennä, mitä hän haluaa tehdä jne.

Sitten vastauksia Pörrön kirjoitukseen:

" Olen Kuukkelidraamasta lähtien lueskellut Henryn tekstejä miesten (ja eritoten Henryn itsensä) syrjimisestä."

En minä kirjoita erityisesti itseni syrjimisestä.

Jo tässä lyhyessä ajassa on teksteistä läpi välittynyt asenne, että sosiaalisesti kömpelöiden miesten huono flaksi on asia, josta ei saa keskustella kuin vakavasti.

Aika ihmeelliseen kuvan olet saanut.

Minusta !AT:n parodia Henryn julistuksista oli varsin onnistunut. Alempitasoisten miesten arkkityyppi ei ainoastaan herätä sääliä vaan huvitusta - aivan samalla lailla typerä blondi herättää monelaisia tunteita, ei ainoastaan halua kokeilla saisiko tuon jollain tarinalla jallitettua.

Alempitasoisten miesten asema herättää "tavallisessa" kansassa lähes pelkästään huvitustusta. Jos poliitikko lähtisi vaatimaan ATM:lle oikeuksia naissuhteisiin, hänelle naurettaisiin päin naamaa. Tuollainen heikompiosaisia ilkeästi pilkkaava huumori ei vain mielestäni ole eettisesti kestävää huumoria, vaikka se hauskaa olisikin. Ei vammaisille tai Afrikan nälkäänäkevillekään naureskelua ilkeilymielessä katsota hyvällä silmällä. Tarkoitukseni on nostaa ATM:n asema esiin niin, että heidät nähdään sinä kärsivänä ryhmänä, mikä he ovat, eikä pelkästään ilkeän pilkan kohteena.

Tai miten se on miespoloilta pois jos naisten aseman epäkohtia tutkitaan ? Kun Henry pilkkaa naisten oikeutta pysyvään työpaikkaan tulee mieleen, mahtaako Henryn mielestä pilkan tarkoituksena olla osaltaan estää naisia vaikuttamasta omaan asemaansa demokratian hyväksymillä keinoilla: poliittisella vaikuttamisella, asioiden esiin ottamisella ja tasa-arvoisten oikeuksien vaatimisella. Oh wait, eihän tämä ollutkaan minun oma ajatukseni pilkan motiiveista vaan Henryn.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että naisille järjestettäisiin pysyvät työpaikat. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että naisten tasa-arvoepäkohdat ratkaistaisiin muutenkin. Koko ongelmahan tässä tasa-arvokeskustelussa on siinä, että vastavuoroisesti feministit eivät ole valmiita poistamaan miesten tasa-arvoepäkohtia oikeastaan millään osa-alueella.

Jos Pörrö ei ole huomannut, niin politiikassa on mukana lähes ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka ajavat naisten tasa-arvoasioita. Kun kadulla kysellään ihmisiltä tasa-arvon ongelmista, niin eivät he ole kuulleetkaan miesten ongelmista, koska kukaan ei ole heille niistä kertonut. Tai ovat korkeintaan kuulleet, että jotkut miehet ovat niin luusereita, että eivät saa iskettyä naisia ja sitten he nauravat pilkallisesti päälle. Hesari taas väitti, että syrjäytyneiden miesten asiasta ollaan kovinkin huolisissaan, mutta korkeastikoulutettujen naisten pätkäongelmista ei. Kyse on valtamedian asenteesta suhteessa feminismiin ja miesten ongelmiin. Miten kansa voisi edes tietää miesten ongelmista, jos niitä ei tuoda esiin valtakunnallisissa tiedotusvälineissä ja jos tuodaankin, niin silloin esimerkkeinä epäongelmista verrattuina eliitin ongelmiin.