Epäsuositeltava käytös parisuhteessa

Lainaus Falmawenin blogista varoituksena nykynaisille tyypillisistä ajattelutavoista, joiden varaan on vaikea rakentaa onnistunutta ja tyydyttävää parisuhdetta:

Kun kaksi sattumanvaraisesti valittua ihmistä asuu samassa asunnossa, on suoranainen ihme, jos heillä on sama käsitys siitä, mikä on riittävän siistiä ja kuinka paljon todella tarvitsee siivota. Melkeinpä väistämättä siistimpi pitää toista sottapyttynä, vähemmän siisti taas toista siisteysintoilijana.

Ollilla on hieman erilainen käsitys keittiön vaatimasta siisteyden määrästä. En halua mitenkään parjata, mutta mittani alkaa olla täynnä, kun toistuvista huomautuksista ja pyynnöistä huolimatta cheddar-juuston kääreet ja ranskalaispussit jäävät edelleen ajelehtimaan pöydälle ja maitopurkit tiskipöydälle. Meillä on sopimus, että Olli siivoaa kylpyhuoneen ja minä keittiön, mutta se ei kuitenkaan ainakaan minun mielestäni tarkoita sitä, että siivoan myös Ollin jäljet. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi sen verran jaksaa liikkua, että kurottaisin sen metrin oikealle, kumartuisi vähän ja laittaisi roskat suoraan roskikseen.

Olen valmis siivoamaan keittiöstä sellaiset vähitellen tulevat käytön jäljet, kuten leivänmurut leikkuulaudalla ja pienet lattialle tipahtaneet roskat. Jos toinen kuitenkin ruokaa laittaessaan sotkee koko pöydän, en katso, että sen siivoaminen kuuluu minulle. Jos sotketaan kerralla paljon, se kuuluu myös siivota itse. Olen huono huomauttamaan asioista ystävälliseen sävyyn, siis siten, että huomautuksella olisi jotain tehoa. Jos pyydän nätisti, pyyntö kaikuu kuuroille korville. Seuraava aste onkin sitten se, että alan tahtomattani nalkuttaa ja piikitellä pisteliäästi. Välimuotoja ei ole. En tiedä, miten saisin viestini yksiselitteisesti perille ilman, että leimaudun nalkuttavaksi akaksi.

Jos päivittäiset ajatukset pyörivät sen ympärillä, mitä kotitöitä toinen ei tehnyt tai huomioinut, henkilön tai hänen kumppaninsa arkielämän tulevaisuudelle ei voi antaa kovin ruusuista ennustetta. En sano tätä sillä, etteikö Falmawenin ajatuksissa olisi ihan looginen ja perusteltu pointti. Minä en vain itse haluaisi suhteeseen, jossa töitä jaellaan "bisnespohjalta" omista oikeuksista kiinni pitäen. Mieluummin preferoisin naista, joka saa tyydytystä siitä, että hän tekee miehensä onnelliseksi, eikä pohdi päivät pitkät sitä, mitä kotitöitä miehen olisi tehtävä paremmin - varsinkin kun naisilta itseltään jäävät usein monet "miesten työt" vähemmälle huomiolle. Kyse on pohjimmaltaan ajattelutavasta, joka on tiukassa vastavuoroisuuden odotuksessaan nautittavan rakkausuhteen vastainen.

Nalkuttaako vaiko eikö nalkuttaa? Laura Doyle kirjoitttaa kirjassaan Heikko vahva vaimo asiasta seuraavasti:

"Aluksi avioliittoni oli mainio. Sitten aloin näkemään mieheni vikoja yhä selkeämmin ja aloin oikomaan hänen käytöstään. Se oli minun tapani auttaa häntä kehittymään. Minun näkökulmastani asia oli niin, että jos hän vain oppisi siistimään jälkensä jne, niin kaikki olisi hyvin.

Mieheni ei reagoinut opastukseeni hyvin...mitä kovemmin yritin muuttaa häntä, sitä enemmän hän harasi vastaan ja meistä molemmista tuli ärtyneitä ja turhautuneita."

Kun Laura ei onnistunut muuttamaan miestään nalkutuksella, hän muutti itsensä "antautuneeksi vaimoksi". Laura lopetti neuvomasta miestään ajamisessa, terveydestään huolehtimisessa, pukeutumisessa ja hän jopa lopetti epähyväksyvien ruumiineleiden käytön. Toisin sanoen Laura alkoi kohdella miestään vastuullisena aikuisena sen sijaan, että hän olisi kohdellut hän vastuuttomana nuorukaisena.

Naiset Usan armeijassa oikeistonaisten silmin:

- Ann Coulter: Women should not be allowed in the military because, "in addition to not being able to carry even a medium-sized backpack, women are too vicious."

Peggy Noonan: She blames feminism for producing the type of woman capable of committing such crimes. The women's auxiliary corps of yore would never have been so "cruel," so "coarse," so "vulgar," sniffs Noonan. "They apparently did not think they had to prove they were men, or men at their worst."

Linda Chavez: "The new sex-integrated military interferes with unit cohesion and results in less discipline" by encouraging the kind of rampant sex (and pregnancy!) that plagues today's armed forces.

Avioliiton etuja:

- Non-marrieds have significantly higher rates of mortality; 50% higher among women and 250% higher among men.

- For men, staying married boosts the chance of surviving to age 65 from about 2 out of three to almost 9 out of 10.

- Marital status is one of the most important predictors of happiness. 40% of the married said they are very happy with their life in general, compared to just under a quarter of those who were single or who were cohabiting.

Noiden lukujen valossa on aika selvää, että varsinkin miesten avioitumismahdollisuuksia pitäisi edistää, jotta kansanterveyttä ja onnellisuutta saataisiin edistettyä.