Markkina-arvot tv-sarjoissa

Marko Ahonen ruotii Keskisuomalaisessa amerikkalaisten komediasarjojen avioparien epäsuhtaisuutta. Mies on usein tavallinen pallinaama, joka on sen lisäksi vähintäänkin hiukan tyhmä ja luonnehäiriöinen. Hänen vaimonsa taas on kuuma kissa. Sarjoista mainitaan Hulluna sinuun, Kaikki rakastavat Raymondia ja pahimpana esimerkkinä Kellarin kunkku. Itsellekin tulee Kellarin kunkkua katsellessa sellainen olo, että miksi ihmeessä noin upea misu on valinnut itselleen potentiaalisen ATM-ehdokkaan miehekseen. Mies on paksu, tyhmä ja paskassa ammatissa, eikä omaa mitään sellaista vetovoimaa, että suhde olisi järkevästi selitettävissä. Amerikkalaisissa sarjoissakin olisi ehkäpä hyvä olla enemmän neuvostorealismia mukana.

Omana televisiosarjaideanani olen kehitellyt sellaista markkina-arvovapaata ihmissuhdesarjaa, jossa parinmuodostus olisi täysin markkina-arvoista riippumatonta. 18-vuotias aerobictytsy seurustelisi nelikymppisen työttömän muurarin kanssa, joka pelailisi kaiket päivät videopelejä. Sadan metrin juoksijamies taas seurustelisi nalkuttavan kolmilapsisen paksun feministiyksinhuoltajan kanssa. Suhteitten ilmeisiä markkina-arvomahdottomuuksia ei seliteltäisi sarjassa mitenkään. Millaisia tuntemuksia tuollaisen sarjan seuraaminen aiheuttaisi katsojissa?

Vastauksia mariikyriin lausahduksiin kommenttiosastolta:

Eikä kai miehen ole mikään pakko laskua maksaa. Sen kun sanoo vaan etukäteen, että lasku puolitetaan jos mennään ulos syömään.

Eikä työnhakijan tarvitse pukeutua työhaastattelua varten mitenkään, sen kun vetää tuulipuvun päälle, kaivelee nenää ja vastaa kysymyksiin jos sattuu huvittamaan. Lopuksi voi sitten sanoa, että "tämmöinen minä olen, jos en kelpaa niin olen sitten ilman."

Monet miehet muuten yrittävät itse suoranaisesti ostaa naisia. Mitäs tähän sanotte? Mitään ei tarvitse sanoa, moi vaan, niin heti alkaa tulojen luettelo ja kesähuvila muistetaan mainita ja uusi auto.

Ainahan miehet yrittävät ostaa naisia, jos ei sitten rahalla, niin sitten tarjoamalla hauskuutuspalveluja tai romanttista viihdettä selvän käteisen sijaan. Miehet, jotka alkavat luettelemaan tulojaan ja omaisuuttaan suoraan naiselle ovat tajunneet ostamisen idean, mutta eivät ole ymmärtäneet ostamisen oikeaa tapaa. Omaisuutta ja tuloja ei saa tietenkään luetella suoraan, vaan ne pitää tuoda ilmi hienovaraisemmin tyyriiden vitjakkeiden ja Rolexien muodossa. Jostakin mystisestä syystä suora ostaminen on naista hyvin etovaa, mutta epäsuora kaupankäynti vetoavaa.

On kyllä sellaisia miehiä, joista ei ole tasa-arvoisiin suhteisiin, koska he eivät pysty kohtaamaan naista ihmisenä vaan kohtelevat naista tavarana tai jonain leluna.

Tuollaisia miehiä on varmaan paljonkin ja yhteisenä nimittäjä tuollaisille miehille on se, että heillä on nainen tai vaihtuvia naissuhteita. Naisten iskeminen onnistuu mieheltä, joka kohtelee naista tavarana välittämättä naisen mielipiteistä. Iskuvaiheessa naisiinkin tekee vaikutuksen mies, joka näyttää tietävän, mitä hän haluaa ja joka ei nöyristele naisten edessä. Jos mies miettii mitä nainen ehkäpä haluaisi, ja että olisikohan hän oikea mies vastaamaan juuri tuon naisen tarpeisiin, ja olisiko iskuyritys naisen mielestä häirtsevää käytöstä, niin koko naisen hankinta kaatuu helposti jatkuviin epäröinteihin.

Tosimies ei koe tasa-arvoa uhkaksi

Minäkin taidan sitten olla tosimies. Kokeeko tosinainen esim. asevelvollisuuden tai yhtäläiset pari- ja seksuhdemarkkinamahdollisuudet miesten kanssa uhkaksi?