Olympialaisia ja elokuvaa

Olympialaisia on taas katsottu. Tuomio: Uintilajeja on liikaa. Jos joku ei pärjää, niin hän keksii uuden uintityylin, jolla varmaan pärjää. Ampumalajien idea on tyhmä siinä mielessä, että ne perustuvat pikemminkin epäonnistumisen välttämiseen kuin onnistumiseen. Haulikkoammunnassakin onnistuminen on rutiinia ja ohilaukaus poikkeuksellista. Miekkailu näyttää enemmän lastenleikiltä kuin urheilulta. Painonnostajanaisilla tuntuu olevan akne yleisenä vitsauksena. Clerasilia kehiin. On väitetty, että rantalentopallo on enemmän seksiä kuin urheilu. Niin onkin, mutta mitä sitten? Vähäisellä naisten vaatetuksella ne dollarit kotiutetaan. On se Waldner ihme äijä. Lopettanut jo suurinpiirtein pingiksen ja silti pronssiottelussa.

Katselin tänään syrjäsilmällä sitä parasta mahdollista viihdettä, eli vanhaa suomalaista elokuvaa. Katupeilin takana vuodelta 1949. Muutamia huomioita: Yhdessä kohtauksessa jossain kahvilassa ylioppilaslakkipäinen feministi julisti: "Mies ei koskaan maksa minun puolestani, me olemme tasaveroiset!" Ei niin yllättäen, elokuvan miespääosanesittäjä ei valinnut feministiä, vaan feministin seurassa olleen naisellisemman tytön. Naisellinen tyttö olikin sitten oikein perinaisellisen kikattava. Muutenkin kolmasosa kohtauksista oli täynnä ylioppilaslakkisia ihmisiä. Elokuva olisi pullollaan tyylikkäitä vanhoja rouvia. Nykyelokuvissa vanhoja rouvia ei näe. Isä sanoi jossain vaiheessa tyttärelleen: "On sopimatonta viedä mies huoneeseen, jossa on sänky!" Joku pappa sanoi: "Minä menen ottamaan pienen tupluurin." Naisellinen tyttö sanoi: "Osallistun hyväntekeväisyyskabareehen, joka on järjestetty Venäjän vähäosaisten hyväksi." Vaihtona miessankarille oli höperö tiedemiespoika, joka oli kiinnostunut ainoastaan sammakoista, käärmeennahoista ja hämähäkeistä. Ja kuten varmaan arvasittekin, elokuva oli parempi katsottuna kuin luettuna.

Nettailettomien ihmisten joukossa törmää toisinaan tai ainakin usein - varsinkin silloin kun ehdottaa heille nettiyhteyden hankkimista - esitykseen siitä, että netissä roikkuminen on ajanhukkaa ja ajan voisi käyttää paremminkin. Samalla tavalla varmaan kuulisi, että bloggaaminen on ajanhukkaa ja senkin ajan voisi käyttää paremmin, jos bloggaamisesta kertoisi. Täällä blogistanissa tuollaisia väitteitä kuulee harvemmin. Miksi? Siksi, että kun tekee muuta kuin bloggaa, niin alkaa miettimään, että onko tämä joku muu hauskempaa tai järkevämpää kuin bloggaaminen ja saa vastaukseksi, että ei. Eli väite siitä, että bloggaaminen on ajanhukkaa ja että parempaa voisi tehdä on uskottava vain uhkeiden blondien kanssa sekstailevan miehen tai Mitvitin suusta kuultuna. Ja kun sosiaalinen elämä tipahtaa nollaan niin huomaa, että sosiaalinen elämänkin on aika typerää turhuutta, johon ajaa vain vertaisryhmän paine (Toivottavasti en kuulosta liikaa Tommipommilta).

Hyväksyttävän rajalla olevaa feminististä käytöstä.

Pakollinen olympiavideo.

Pakollinen video alastonolympialaisista.

Probleema kahta tikkua siirtäen.