Höpinää Mat:ista

Yhä edelleenkin huomaan, että jokainen tuntuu tulkitsevan MAT:aa omalla tavallaan eikä yhteisymmärrystä paljon löydy. Yritän tässä kuitenkin valottaa omaa käsitystäni mahdollisimman selkokielisesti. Lähdetään liikkeelle eräästä vallan määritelmästä:

Mitä enemmän ihmisellä on valinnanvaraa, sitä enemmän hänellä on valtaa.

Eli, jos ihminen voi tehdä mitä tahansa tai vaikkapa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, hänellä maksimaalinen määrä valtaa. Naisilla on enemmän valtaa sitä kautta, että heillä on enemmän valinnanvaraa. He voivat valita suuremmasta joukosta seksi- tai parisuhdekumppaneita, he voivat hankkia seksillä rahaa suoraan tai prostituution kautta tai vaikkapa opintosuorituksia tai asuntoja asuttavaksi ilman vuokranmaksuvelvoitetta.

Tässä vaiheessa joku (tai kaikki) naiset sanovat, että "en minä halua olla prostitoitu tai hankkia rikasta aviomiestä." Niinpä. Vallassa ei ole kyse siitä mitä sinä haluat, vaan siitä, mihin sinulla on mahdollisuus halutessasi. Jotkut naiset haluavat ja tekevät.

Seuraavaksi naiset sanovat: "Niin, mutta eihän prostituution mahdolisuus ole mikään oikea etu. Naiseudelle ei tee hyvää toimia prostituoituna, eli kysessä ei ole mikään todellinen etu."

No ajatellaan, että minulla on jääkaappi täynnä olutta (niin kuin onkin) ja ajatellaan sitten vaikkapa jotakin minua köyhempää miestä jolla ei ole varaa ostaa olutta. Naisten logiikan mukaan tuo mies, jolla ei ole varaa ostaa olutta on minua paremmassa asemassa, koska viina tuhoaa aivot ja humalassa kaatuu aina portaissa.

Laitetaan tähän väliin sitten yksi konkreettinen markkina-arvoetu, jonka naiset kiistävät myöskin: On huomattavan suuri etu, että korkeamarkkina-arvoisena nainen voi mennä baariin ja viettää siellä illan tapahtumien keskipisteenä. Ihmiselle on hyväksi tuntea itsensä arvokkaaksi ja halutuksi yksilöksi. Mitäpä on elämä tuntematta joskus olevansa vastakkaisen sukupuolen selksuaalisten halujen kohde? On hyvin tavallista, että varatut naisetkin käyvät baareissa kohottamassa itsetuntoaan sormustaan piilotellen. He saavat viihdytystä ja seuraa. Tuollaisella seikalla on luultavasti merkitystä myöskin terveydelliselllä ja mielenterveydellisellä alueella.

Naiset sanovat tähän väliin: "Ai se on muka etu olla miesten huomion kohteena, juopot tulevat ehdottelemaan kaikenlaista ei tyttöjen kanssa voi pitää hauskaa." Kyllä se vaan on etu. Ruman naisen päiväkirjaa lukiessa huomaa, että se on huomattava etu. Tietenkään se ei ole sellainen etu, jossa ei olisi myöskään haittoja. Sama ongelmahan se on vaikkapa rocktähdillä, jotka jotka joutuvat hätistelemään rumimpia edestä pois. Sitten kun naiset lihottavat itsensä tahallan muodottomiksi ja käyvät päivittäin happokylvyissä minä uskon, että suosittuna oleminen ei ole etu.

Kommenttiosastolta poimittua:

Mielestäni tähän "huoritteluun" pitäisi nyt saada joku järki - kaikkia ihmissuhteita voi toki pitää kaupankäyntinä, jossa jotain annetaan ja jotain saadaan.

Turha tähän keskusteluun on vetää mitään sen leimaavampia käsitteitä. Eiköhän pysytellä tieteellisemmän asiallisella pohjalla.

Jos "seksi" tässä keskustelussa ei siis viittaa ensisijaisesti suoraan seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan enemmänkin pariutumiseen, huoraamispuheet tuntuvat tarpeettomilta - kysehän on vain normaalista kilpailusta siitä, ketkä pääsevät jatkamaan sukuaan.

Se, että markkina-arvo antaa valtaa ja mahdollisuuksia ei välttämättä ole yhteydessä suvunjatkamiseen. Tasa-arvossa ei yleensäkään ottaen ole mitään erityisen normaalia. Tasa-arvon on tasa-arvoa, sanoisi Nykäsen Masa, jos olisi vapaalla jalalla

Seksillä saatavat edut ovat kyseenalaisia.

Kuinka paljon naisille pitäisi maksaa, että he hankkiutuisivat miehille kelpaamattoman rumiksi? Mistä miehet olisivat valmiit luopumaan saadakseen saman markkina-arvon kuin keskivertonaisella? Kuinka paljon naisilta pitäisi siirtää rahaa miehille, jotta miehet olisivat yhtä kysyttyjä naisten keskuudessa kuin naiset miesten keskuudessa?