Ruumismia

Laitetaan tähän alkuun vähän ruumistisia ajatuksia. Kun lukee vanhojen ajattelijoiden ajatuksia huomaa, että niissä ei ole tämän päivän näkökulmasta katsottuna juuri järjen hiventäkään. Silti noita vanhoja ajattelijoita lainataan ja opetetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ajattelin, että eikö olisi parempi ruumistisesti kerätä vanhoista ajatelmista ne hyvät ajatukset ja pitäytyä niissä. Ja unohtaa ne epäonnistuneet viritelmät.

Ei kai polkypyöräinstituutissakaan opeteta niitten polkupyöränrakentajien ajatuksia, jotka rakensivat toimimattomia pyöriä? Von Tötterströmiä, jonka pyörässä oli neliöpyörät tai Rubenshlageria, jonka pyörässä ei ollut ketjuja. Ei, polkupyöristä opetellaan vain ajanmukaisia tietoja ja virheelliset tiedot jätetään unholaan.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Hobbes (s. 1588). Kun Hobbes kuuli 41-vuotiaana geometriasta, niin hän innostui siitä kauheasti ja kehitti filosofisen järjestelmän, jossa ihmistä ja yhteiskuntaa tutkittaisiin geometrisellä menetelmällä...Hobbes yritti kuutioda pallon ja neliöidä ympyrän, eikä ymmärtänyt antaa periksi edes matemaatikon painostuksen edessä, vaan piti kannastaan kiinni....Hobbes kehitteli luonnontilan käsitteen, jossa ihmiset olisivat olemassa ilman yhteiskuntaa ja päätteli, että tuollaisessa tilassa ajauduttaisiin sotaan kaikki kaikkia vastaan. Ja tietenkin Hobbes sitten päätteli tuolta pohjalta, miten yhteiskunta tulisi rakentaa...Kun valtio on kerran muodostettu, alamaisilla ei ole enää oikeutta muuttaa hallintomuotoa.

Yhdellä naisella kolmesta on pienet seksihalut.

Hyvä syy soittaa hätäpuhelu.

Cityssä keskustellaan, valitseeko mies laihemman vai paksumman naisen.

Voiko ihmisen elämän tuhota hyväksikäyttösyytteillä vielä vuosia tapahtuman jälkeen, keskustellaan Ilta-Sanomien palstalla.

Aivoröyhtäisyjä puhuu argumentoivaa kirjoitustapaa vastaan.

En muista nähneeni yhtään pitempää viestiketjua, jossa tieto konvergoituisi kohti totuutta ja edes suurin osa viestiketjuun osallistuvista näkisi valon.

Itse taas katson, että viestiketjut kyllä lähestyvät totuutta teesin ja antiteesin kautta. Keskustelijat eivät löydä kylläkään valoa yksittäisten keskusteluketjujen kautta, mutta toisinaan kuitenkin jotain valonpilkettä vuosien keskustelun jälkeen. Ja se miksi he eivät löydä valoa johtuu siitä, että ihmiset eivät aivorakenteensa puolesta pysty ottamaan vastaan kovin paljon omasta totuudestaan poikkeavaa tietoa vastaan. Ei keskustelusta sinänsä.

Mutta mikä pahempaa, tätä tapahtuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, "ikuisesta syyskuusta" toiseen. Ryhmään tulee uusia lukijoita ja kirjoittajia, joiden kanssa käydään samat iänikuiset vänkäämiset ja jankkaukset, vuodesta toiseen.

Uudet lukijat lähtevät nolla-tilanteesta ja heidän kouluttamiseensa menee nuo samat vuosimäärät kuin miten edellisten kouluttamiseen on mennyt.

Olen tässä viime aikoina testaillut myös epäargumentatiivisempaa keskustelutyyliä toisaalla, mutta se ei mielestäni ole kovin hedelmällistä tai muutenkaan mukaansa tempaavaa. Tuollainen arvorelativistisen humanistinen keskustelutyyli, jossa jokaisella on oma totuutensa jota pitää lähestyä kunnioittaen, ei kauheasti sytytä ainakaan minua.

Isosisko lainailee television feministikeskustelua:

Vallan määrä on vakio. Vaatimus naisen yhteiskunnallisen aseman nostamisesta miehen tasolle on edellyttänyt vallan uudelleenjakoa ja siten luopumista joistain jo saavutetuista eduista.

Samalla tavalla naisten tulisi luopua seksuaalisen vallan avulla saavutetuista eduista.

Ei meidän valkoisten länsimaisten EU-kansalaisten puhtaasti hyötymielessä kannata avata rajoja pakolaisille. Tai puuttua siihen, että kolmannen maailman maissa sekä lapset että aikuiset tehtailevat meille päällepantavaa mahdottomissa olosuhteissa. Tai auttaa Biafran, Kosovon tai Beslanin hätääkärsiviä. Mutta ihmisoikeustyössä ei ole kyse kannattavuudesta, vaan halusta tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi kaikille.

Ei naisten kannata hyötymielessä avustaa seksinpuutteesta kärsiviä miehiä, mutta miesten auttamisessa onkin kyse halusta oikeudenmukaisuuteen.

Joskus muiden aseman parantamiseksi tehty työ tarkoittaa myös sitä, että itse on luovuttava jostakin.

Amen.