Yliylempitasoinen mies

Birdy ja Peggy pähkäilevät sitä joittenkin miesten osoittamaa halveksuntaa, jota he osoittavat monipartnerisia naisia kohtaan. Poliittisesti epäkorrekti selittää ilmiön itsetuntoteorialla. Seuraava lainaus on Peggyltä:

Sinkkuystävä oli seurustellut lyhyen aikaa miehen kanssa ja sitten erään illallisen ääressä pariskunta oli leikkisästi keskustellut aikaisemmasta suhdehistoriastaan. Nainen oli kertonut hänellä olleen 12 rakastajaa aikaisemmin. Alkuun sivistyneen ja mukavan tuntuinen mies oli siitä riehaantunut ja kirjaimellisesti huoritellut tuon naisen mitä rumimmin sanakääntein. Illallinen oli päättynyt siihen ja orastava suhdekin kai. Itse ainakin lopettaisin siihen paikkaan, jos menneisyydessäni joku asia innostaisi miehen halveksimaan minua ja huorittelemaan törkeästi.

Kun kuulin tästä, en ensin tahtonut uskoa jonkun ihmisen olevan noin käsittämättömän pikkumainen ja pienisieluinen. Kai tämä on taas se vanha kysymys siitä, kuinka monta miestä "kiltillä tytöllä/naisella" saa olla. Paitsi että koko kysymys on aivan järjetön. Jotenkin tuntuu vaikealta ajatella, että kolme on hyvä, mutta neljä on sitten liikaa. Tai että viisi on OK, mutta kuudennen jälkeen olet hutsu. Voi kun käsittäisi tuon logiikan.

Itselläni on asiasta ominaisuusteoria. Ihmiset pitävät ja halveksivat kumppaniehdokkaisssaan erilaisia ominaisuuksia. Nuo preferenssit eivät ole jakaantuneet symmetrisesti eri sukupuolten kesken. Eräs epäsymmetrinen preferenssi näyttääkin juuri olevan se, että miehet torjuvat jyrkemmin monipartneriset kumppaniehdokkaat kuin naiset. Samalla tavalla naiset torjuvat jyrkemmin esim. itseään tyhmemmät tai sosiaalisesti alemmalla tasolla olevat miehet.

Onko sitten väärin, että joku ominaisuus, kuten monipartnerisuus naisessa koetaan vastenmielisenä ominaisuutena? Jos on, niin silloin samaa suhtautuminen pitäisi tuomita suhteessa muihinkin preferensseihin. Birdy syyttää ilmiöstä sukupuoliajattelun piilorakennetta. En minä näe tuossa mitään erityistä piilorakennetta, vaan lähinnä evoluutiobiologisesti varsin itsestäänselvän sukupuolieron.

Mistä naisten suuttuminen sitten tähän subjektiin liittyen oikein johtuu? Luultavimminkin siitä, että naisten tuntuu usein olevan vaikea hyväksyä sitä faktaa, että monipartnerisuus laskee naisen parisuhdemarkkina-arvoa huomattavasti. Sitten selitellään "happamat pihlajanmarjat" -tyyliin, että "en minä olisi sellaista miestä halunnutkaan, joka ei arvosta monipartnerisia naisia".

Kymmenen syytä, miksi miehet jättävät naisen, mutta joita he eivät koskaan kuitenkaan kerro.

Dyro on tehnyt seuraavanlaisen havainnon:

Henryllä on blogistanin parhaat naiset.

Havainto pitää paikkansa, minä olen todellakin virtuaalimaailman yli-YTM. Minulla ei ole pelkästään virtuaalihaaremia, vaan tasokkaimmista naisista koostuva haaremi, jossa puristelen päivittäin heidän henkisiä ulottuvaisuuksiaan. Toisinaan päästän toki miehiäkin kartanooni, kuin Hugh Hefner konsanaan.

Filosofisesti voidaan kysyä, syyllistynkö itse juuri samaan paheeseen virtuaalisesti, josta soimaan muita miehiä materiaalisesti? Siinä kun virtuaali-ATM:t pitävät omia blogejaan, joissa ei ole muita kommentaattoreita, kuin satunnaisesti piipahtelevat karvaiset, keski-ikäiset ja lukihäiriöiset nörttimiehet, niin minä käsittelen naisia samanaikaisesti henkisinä objekteina välittämättä heidän fyysisyydestään tipan tippaa.