Liberaali feminismi

Liberaalifeministien tavoite on vapauttaa naiset alistavista sukupuolirooleista, jotka rajoittavat ihmisen kasvua ainutlaatuiseksi itsekseen. Liberaalifeministien eräänä tavoitteena on edetä kohti androgyynistä yhteiskuntaa, jossa sukupuoleen esiintyvää syrjintää ei esiintyisi. Androgynia vapauttaisi sekä miehet että naiset kulttuurisesti tuotetusta maskuliinisuuden ja feminiinisyyden häkistä. Liberaalifeministit ovat yhtä mieltä siitä, että biologisen sukupuolen ei tulisi määrätä ihmisen sosiaalista sukupuolta.

Betty Friedanin(1963) mukaan keskiluokkaiset, valkoihoiset kotiäidit tuntevat itsensä helposti tyhjiksi ja onnettomiksi. Elämä jää tarkoituksettomaksi ja lääkkeeksi tarvitaan oma ura kodin ulkopuolella. Ura luo kodinhoitoon yhdistettynä kuitenkin kaksoistaakan, eikä naiselle jää omaa aikaa.

Liberaalifeministeillä on sympatiaa sellaisia miehiä kohtaan, jotka eivät pääse toteuttamaan lapsikeskeistä kutsumustaan työelämässä, mutta miesten kokema syrjintä ei ole olleenkaan niin systemaattista kuin naisten kohtaama syrjintä.

Yhteiskunnan tulisi korvata naisten menneisyydessä kokemat epäoikeudenmukaisuudet ja naishakijoille tulisi taata etulyöntiasema yliopistoihin pääsyssä. Naiset pitäisi päästä kaikkiin ammatteihin Usassa, kuten kaivostyöntekijöiksi.

Liberaalifeminismiä on kritisoitu siitä, että se laittaa painoarvon lähinnä kulttuurille, biologian merkityksen unohtaen. Toinen kritiikin aihe löytyy siitä, että miehiset arvot asetetaan kaikkein korkeimmalle tavoiteltavalle jalustalle. Naiset, joiden identiteetti koostuu äitiydestä tai vaimoudesta saattavat suuttua kuullessaan, että ne ovat vain problemaattisia rooleja.

Liberaalia feminismiä on moitittu myöskin poliittisesta solipsismista eli siitä, että ihmiset ovat eritäytyneitä ja autonomisia ilman sosiaalisia siteitä. Toinen moitinnan aihe on heidän poliittinen skeptisminsä, jonka mukaan sille, mistä ihmisen hyvinvointi koostuu tai miten sinne päästään ei voida antaa yleispätevää vastausta.