Feminismi ja kauneus

Laura Kipnis:

There's simply an irreconcilable contradiction between feminism and femininity, two largely incompatible strategies women have adopted over the years to try to level the playing field with men.

The reason they're incompatible is simple. Femininity is a system that tries to secure advantages for women, primarily by enhancing their sexual attractiveness to men. It also shores up masculinity through displays of feminine helplessness or deference. But femininity depends on a sense of female inadequacy to perpetuate itself. Completely successful femininity can never be entirely attained, which is precisely why women engage in so much laboring, agonizing, and self-loathing, because whatever you do, there's always that straggly inch-long chin hair or pot belly or just the inexorable march of time.

Feminism, on the other hand, is dedicated to abolishing the myth of female inadequacy. It strives to smash beauty norms, it demands female equality in all spheres, it rejects sexual market value as the measure of female worth.

For some reason, the majority of women simply would not give up the pursuit of beautification, even those armed with feminist theory.

The beauty culture is a heterosexual institution, and to the extent that women participate in its rituals, they, too, are propping up a heterosexual society and its norms. The problem for a feminist is that historically speaking such norms have worked out far less advantageously for women than for men.

Feminismi siis yrittää kieltää naisia pätemästä kauneutensa avulla. Kollektiivisesti toteutettuna feminismi todellakin toimisi naisten eduksi ulkonäön saralla, koska se poistaisi nollasummaisen kauneustaistelun naisten välillä. Käytännössä agenda ei kuitenkaan onnistu, koska mitä useampi nainen omaksuu feministien rumuuden aatteen, sitä enemmän etuja kauneuteen ja feminiinisyyteen panostavat naiset saavat miehiltä.

Feminismi haluaa kieltää seksuaalisen markkina-arvon olevan naisen arvo. Tuossa tavoitteessaan se yrittää mahdottomia. Kompromissina nykyfeministit yrittävätkin poimia rusinat sekä seksuaalisen markkina-arvon maksimoinnista että ulkonäöttömän arvon maksimoinnista, mikä johtaa tietenkin ristiriitaisiin tunnelmiin: Pitää olla kaunis ja haluttu, mutta sillä ei saisi olla oikeasti olla merkitystä, vaikka tietenkin sillä on.

Naisen perusluonteenpiirre suhteessa on tyytymättömyys. Aina löytyy parannettavaa niin miehestä kuin suhteestakin. Kun tuo tyytymättömyys kanavoidaan feminismin loputtomien vaatimusten ja kauneusstandardien kanssa, saadaan hyvin ristiriitainen soppa, jossa naisista on tullut entistä tyytymättömämpiä ja syyllinen tuohon tyytymättömyyteen löytyy heteroseksuaalisesta instituutiosta ja patriarkaalisesta sorrosta.