Ihmissuhdekapitalistien eturyhmätaistelijat

Seuraavassa kommentteja Sebastynen foorumikeskustelun puheenvuoroihin:

Menee hiukan asian sivusta, mutta mielestäni osalla ihmisistä ei saisi olla oikeutta löytää kumppania/lisääntyä. Anteeksi ahdasmielisyyteni mutta en näe syytä miksi vaikka henkilö joka jokaisessa suhteessaan pahoinpitelee joko henkisesti, tai fyysisesti kumppaniaan, olisi "oikeutettu" jatkamaan tekojaan.

Tuossa on hyvä pointti, jota olen itsekin täällä korostanut. Valitettavasti naiset kuitenkin suosivat parinvalinnassaan noita väkivaltaiseksi osoittautuneita miehiä. Sarjamurhaajat ja pikkupoikien raiskaajat saavat vankilaan enemmän rakkauskirjeitä naisilta kuin kukaan ATM voisi koskaan kuvitella. Juhani Palmulla, Esa Tikkasella tai Matti Nykäsellä riittää naisia väkivaltaisuudestaan huolimatta - tai luultavimminkin sen johdosta. Ja loppujen lopuksi kaikkia miehiä vaaditaan pitämään valkoista käsivarsinauhaa ja häpeämään kaikkien miesten puolesta. Yhteiskunnallisilla toimilla tulisi tuollaiset väärät valinnat estää.

Mitä taas tulee oikeuteen löytää kumppani, niin ei kai semmosta oikeutta ole, jos olis niin mistä se tulis, ja olisko sitten vastaavasti jollain velvollisuus OLLA kumppani?

Oikeudethan ovat niitä, jotka laissa määrätään. Ja oleellistahan kumppanin löytämisessä on se, että markkina-arvoerot miesten ja naisten välillä eivät saisi kasvaa liian suuriksi, kuten nykyään suuntaus on. Se on riippuvaista lainsäädännöstä ja yhteiskunnallisista toimista. Tuota retoriikkaa voisi myöskin verrata rikkaiden kapitalistien retoriikkaan: "Ei kai ihmisillä pitäisi olla oikeutta saada sosiaaliturvaa ja olisiko muka jollakin sitten velvollisuus maksaa tuollaista sosiaaliturvaa omista vaivalla hankituista rahoistaan?"

Mut joo, kyllä kivoille soisin kumppanin, mutten mä sitä minään oikeutena pidä. Kai ihmiset ansaitsee sen minkä saamiseksi ne on valmiita näkemään vaivaa?

Ihan hyvä. Ja jos tavoitellaan tasa-arvoa, niin vaivan pitäisi olla molemmille sukupuolille yhtä suuri.

Pointtihan tässä koko keskustelussa on tasa-arvossa. Minä väitän, että jos markkina-arvoja tasataan niin, että kumppanin löytäminen (seksiin/suhteisiin) blaa blaa on yhtä työlästä miehille ja naisille ja jos yhtä henkilöä kohden on yksi kumppani, niin silloin sukupuolet ovat tasa-arvoisessa asemassa. Tuollaista asetelmaa voidaan lähentyä yhteiskunnallisin toimin.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että parisuhdemarkkina-arvokapitalistit, eli naiset, kuten vaikkapa Sebastynen poppoo haluaa pitää kiinni "rahoistaan", eikä halua luopua niistä "köyhien hyväksi". Se ihan samanlaista eturyhmätoimintaa kuin vaikkapa juuri rikkailla kapitalisteilla, jotka eivät halua luopua rahoistaan köyhien hyväksi. Tuollainen on rehellistä ja avointa toimintaa.

Mutta jos feministien tapaan väitetään, että ajetaan tasa-arvoa ja että kannatetaan tasa-arvoa ja samalla kielletään naisten markkina-arvoedun ja sen merkitysten olemassaolo, niin silloin on pakko sanoa, että se ei ole tasa-arvoa eikä sitä saa kutsua tasa-arvoksi.

"Yes, it's true that I've been rejected by every woman I've ever asked out, but I'm completely not bitter about it. Women are just trying to do what we're all trying to do: find the best mates we can. They cannot be faulted for acting on the same biological impulses that men do."

Aivan oikein. Ei naisia pidäkään syyllistää, koska se ei auta mitään. Ongelmat pitää ratkaista yhteiskunnallisilla toimilla ja lainsäädännöllä, kuten sosiaaliturvan ja verotuksen kanssakin tehdään. Ei verotustakaan hoideta niin, että syyllistetään rikkaita antamaan rahansa köyhille.