Sukupuolen moninaisuus

Maarit Huuska:

Kulttuurisen sukupuolikäsityksemme mukaan sukupuolia on kaksi: mies ja nainen. Sukupuolet ajatellaan toisensa poissulkeviksi - jos olen nainen, en voi olla mies - sekä ominaisuuksiltaan erilaisiksi, vastakkaisiksi ja toisiaan täydentäviksi. Sukupuolen ajatellaan määrittävän perustavanlaatuisella tavalla ihmisen persoonaa, hänen toimiaan, tunteitaan, ulkomuotoaan, taitojaan ja muita ominaisuuksiaan.

Kulttuurissamme sukupuolta pidetään ihmisen synnynnäisenä, pysyvänä ja jatkuvana ominaisuutena. Jos olen nyt mies, en voi elämänhistoriani aikana muuttua naiseksi. Oletus on, että kaikki ihmiset voidaan yksiselitteisesti jakaa jompaan kumpaan sukupuoliryhmään. Oletetaan myös, että sukupuolten välillä on eroottinen ja seksuaalinen vetovoima - miehet haluavat naisia ja naiset miehiä. Kahden erilaisen sukupuolen olemassaolon ja alkuperän ajatellaan perustuvan luontoon ja ihmisen biologiseen rakenteeseen.

Ihmiset eivät jakaudu biologisilta ominaisuuksiltaan selkeästi kahteen sukupuoleen...Ihmisiä ei voida sujuvasti jakaa kahteen biologisilta sukupuoliominaisuuksilta erilaiseen ryhmään: miehiin ja naisiin - aina on poikkeuksia, valittiin mikä sukupuolen luokittelukriteeri tahansa. Kahden toisistaan eroavan ihmisluokan sijaan olisi ehkä realistisempaa puhua vaikkapa aste-eroista "sukupuolijanalla" tai sukupuolimoninaisuudesta ja sukupuolten kirjosta.

Kirjoittaja ei näytä ymmärtävän, että luokitus voi olla hyvin käyttökelpoinen, vaikka jako ei olekaan täysin selkeä kaikilta ominaisuuksiltaan. Kyse on siitä miten ihmiset ajattelevat ja käyttävät kieltään ja tuossa jatkumossa jako miehiin ja naisiin on mitä perustavinta laatua. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että miesten ja naisten ominaisuuksissa olisi eroja, vaan siitä, että olemassa miehekkäitä ja naisellisia ominaisuuksia, joita ylivoimainen enemmistö ihmisissä arvostaa valitessaan kumppania.

Sukupuolen kokemiseen varmaankin vaikuttavat lapsen olemus ja lapselle luontainen toiminnan tyyli, jonka ympäristö määrittää joko tyttömäiseksi tai poikamaiseksi. Lapsen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saama palaute itsestään omalta perheeltään, läheisiltään ja ikätovereiltaan vaikuttaa lapsen sukupuolikokemukseen. Samaistuisiko ihminen tytöksi tai pojaksi, jos häneltä ei kukaan sitä odotettaisi?

Kysymys on suunnilleen sama kuin että kasvaisiko lapsesta hoikka ja hyvännäköinen, jos hänelle syötettäisiin kaiket päivät lihottavaa ruokaa. Ehkä kasvaisi, ehkä ei, mutta oleellista tuossa on se, että vanhemmat tai ympäristö yrittäisivät lihottaessaan lasta tehdä hänelle suurimman mahdollisen karhunpalveluksen. Samalla tavalla vanhemmat, jotka eivät kasvattaisi esim. pojastaan miehekästä vaan tytön, romuttaisivat kasvatuksellaan pojan markkina-arvon, mikä olisi suunnilleen juuri sama, kuin että poika lihotettaisiin väkisin ihrakasaksi.

Kahden sukupuolen maailma ei pysyisi pystyssä, ellemme jatkuvasti uudistaisi sitä arjen toimillamme. Kokeile, mitä tapahtuu, kun teet toisin.

Ei sitä tarvitse kokeilla: seksuaalinen markkina-arvo laskee ja rimaa kumppanin suhteeen on pakko laskea.