Sex/Gender jaon ongelmallisuus

Moira Gatens:

Useat feministiset teoriat ja julkaisut ovat ottaneet genderin keskeiseksi selittäväksi kategoriakseen, tavoitteenaan vastustaa biologista reduktionismia. Genderin merkitystä korostavien ryhmien taustalla on ajatus mielestä passiivisena tyhjänä tauluna, jonne yhteiskunta kirjoittaa käyttäytymisohjeet sosiaalistavilla oppitunneillaan. Fysiologinen ruumis nähdään siten vain lähinnä sosiaalisten oppituntien passiivisena välittäjänä. Loogisena johtopäätöksenä tyhjän taulun oletuksesta saadaankin ratkaisu naisten alistamisen lopettamiselle: uudelleenkoulutus ja patriarkaatin alistavien ja keinotekoisten koodien poisoppiminen, johtaen poliittisesti korrektiin ja tasa-arvoiseen ihmiseen, androgyyniin. Tuo väitetty keinotekoinen yhteys naisellisuuden ja naisen vartalon sekä maskuliinisuuden ja miehen vartalon välillä muodostaa Gatensin kritiikin pääkohteen.

Eräs naisliikkeen polttavimmista kysymyksistä koskee seksuaalisen tasa-arvon ja seksuaalisen eron välistä käsitettä. Gatensin mukaan seksuaalisen tasa-arvon ajajat vääristelevät niiden feministien asemaa, jotka kannattavat seksuaalisten erojen politiikkaa. Seksuaalisten erojen kriitikoilla on tapana jakaa sosiaalisen tutkimuksen kenttä tiukasti kahtia a) ympäristön merkitystä korostaviin ja b) essentialisteihin.Gatensin pyrkimyksenä on osoittaa seksuaalisia eroja kannattavia feministejä kohtaan esitetyt syytökset essentialismista ja biologismista vääriksi.

Psykoanalyytikko Robert J. Stoller (1968) tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että transseksuaalisuuden alkuperä on kokonaan sosiaalisesti, eikä suinkaan biologisesti tai fyysisesti määräytyvä. Stollerin mukaan miestransseksuaaliksi tuleminen on seurausta varhaisen äiti-lapsi suhteen laadusta. Stollerin tutkimus otettiin innostuneesti vastaan feministien keskuudessa ja sitä käytettiin teoreettisena oikeutuksena tasa-arvolle sukupuoleen katsomatta. Innostus Stollerin tutkimusta kohtaan juontaa liberaalin humanismin noususta 1960 -luvulla ja siihen liittyneestä uskosta koulutuksen mahdollisuuksin muutoksen aikaansaajana. Sukupuolten samanlaistamisyrityksen onnistuminen vaatii kahden teesin toteutumista: 1) Ruumis on passiivinen ja neutraali suhteessa tietoisuuteen. Tietoisuus on ensisijainen ja määräävä. 2) Yksilön elämänkokemuksia voidaan muuttaa vaihtamalla kulttuurisia käytäntöjä Jos nuo kaksi oletusta pitävät paikkansa, maskuliinista ja feminiinistä käytöstä voidaan pitää keinotekoisina käytöksen muotoina, jotka eivät ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen.

Sex/gender jaottelu tekee selkeän eron biologisen ruumiin ja mielen välille. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, voidaanko tuollaista eroa tehdä. Freud korostaa, että esimerkiksi havaitsemistapahtumaa ei voida redusoida mieleen tai ruumiiseen liittyväksi, vaan että se tulee pikemminkin ymmärtää subjektin aktiivisuutena. Jos hyväksymme ajatuksen seksuaalisesti eriytyneestä subjektista, emme voi hyväksyä sitä väitettä, että patriarkaatti on sosiaalisesti organisoitunut systeemi, jossa maskuliininen gender asetetaan feminiinisen genderin yläpuolelle. Ei ole olemassa neutraalia kehoa - on olemassa naisen ja miehen keho ja siten keho on aina sukupuolittunut subjekti. Jos identtinen sosiaalistaminen aiheuttaa miehissä ja naisissa erilaista käytöstä, miesten ja naisten kehoja ei voida pitää neutraaleina subjekteina. Jokainen keho kantaa mukanaan niitä merkityksiä, jotka se on kohdannut elämänsä aikana. Miehen ja naisen kehon erilaisella sosiaalisella arvolla täytyykin siten olla vaikutus miehen ja naisen tietoisuuteen.

Puhdasoppinen sex/gender jaottelu tarkastelee ihmisen mieltä ja mieleen sisältyviä ideoita. Tuollaisessa tarkastelussa jätetään huomioimatta naisen ja miehen erilainen elämänhistoria kaikkine kokemuksineen ja implisiittisesti sitoudutaan ihmisen behavioristiseen perusluonteeseen. Jotkin ruumiilliset kokemukset, kuten kuukautiset, liittyvät kuitenkin naisena olemiseen naisen kehon kautta ja siten antavat miehen feminiinisyydelle erilaisen sisällön. Voidaankin olettaa, että kuukautisilla on vaikutusta siihen, kuinka tyttö kasvaa omaan seksuaalisuuteensa. Pointti on siinä, että keholla on vaikutus patriarkaalisen sosiaalisen todellisuuden muodostumiseen. Miehen feminiinisyydellä on siten väistämättä laadullinen ero verrattuna naisen feminiinisyyteen. Ajatus tietoisuuden täydellisestä sosiaalisesta konstruktiosta on siten hylättävä.

Miesten ja naisten seksuaalisiin eroihin uskovia feministejä syytetään usein essentialisuudesta ja epähistoriallisuudesta. Syytettä voidaan pitää ironisena siten, että sukupuolten samanlaisuutta korostavat feministit uskovat itsekin miesten ja naisten samankaltaistamisen onnistuvan ilman sukupuolten historiallisen taustan huomioimista. Syytöksiä epähistoriallisuudesta ja essentialismista voidaankin esittää kumpaankin suuntaan. Sukupuolten välisiin eroihin uskovat teorioitsijat eivät pidä objektina fyysistä kehoa, vaan pikemminkin tietyssä historiallisessa tilanteessa sijaitsevaa kehoa. Sukupuolen sosiaalista konstruktiota korostavissa teorioissa biologista kehoa ei nähdä eletyn elämän kautta muodostuvana imaginaarisena kehona. Jos kuitenkin haluamme ymmärtää sex/gender erottelua paremmin, on meidän kiinnitettävä huomiota imaginaarisen kehon käsitteeseen.

On siis selvää, että miehen kehon ja maskuliinisuuden sekä naisen kehon ja feminiinisyyden välillä on olemassa yhteys. Ei ole essentialismia myöntää, että tuo yhteys on seurausta monimutkaisesta historiallisesta, kulttuurisesta ja psykologisesta verkostosta. Feminiinistä käytöstä ei siten tule nähdä pelkästään patriarkaalisen sosialisaation tuloksena, vaan myöskin biologiaan liittyvien kulttuurisesti jaettujen fantasioiden ilmentyminä ja niihin kohdistuvina reaktioina.

Sara Heinämaa:

Englanninkielisellä kielialueella sosiaalinen sukupuoli gender ja biologinen sukupuoli sex ovat muodostaneet suurempia perusteluja kaipaamattoman kahtia jaottelun. Genderin käsitettä käytetään kahdella eri tavalla: 1970-luvun feministien mukaan gender pitää sisällään mentaalisia piirteitä ja käyttäytymispiirteitä. Muodollisemmassa määritelmässä gender viittaa niihin sukupuolipiirteisiin, jotka määräytyvät yhteiskunnasta ja kulttuurista käsin. Gender-käsitettä käytetään myöskin usein itsestäänselvyytenä perustelematta sen tarkempaa sisältöä, vaikka filosofisesti ajatellen käsite on kaikkea muuta kuin selvä.

Sex/Gender jaottelu on usealla tapaa moniselitteinen. Käytössä on sekä sisällöllinen että muodollinen erottelu, jotka ovat sen lisäksi usein toisiinsa kietoutuneina. Jos sisällöllistä ja muodollista käyttötapaa ei eroteta tosistaan, sex/gender erottelun suhde mieli-ruumis ja kulttuuri-luonto jaotteluihin jää epäselväksi. Myöskin mielen ja ruumiin välinen rajanveto pitää sisällään perustavanlaatuisia filosofisia ongelmia, jotka vaatisivat tarkempaa käsitteellistä määrittelyä. On myöskin huomattava, että feministiset teoriat ovat perinteisesti vastustanut mieli-ruumis ja kulttuuri-luonto jaotteluja, joita sex/gender jaottelun käyttäminen edellyttää.