Susannan huonoja selityksiä

Minäkö miestenvihaaja?

Puolileikillinen suutelulupaukseni on paljastanut pari mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin: Ironia ja varsinkin itseironia on liian vaikea laji putkiaivojen tulkittavaksi. Varsinkin kansanedustajan esittämänä.

Toiseksi: Jotkut eivät ole tajunneet, että kyse ei ollut mistään kannattajien ostamisesta. Vaikka kyseessä oli vitsi, halusin herättää keskustelua ja kaivaa esiin niitä miehiä, jotka ihan OIKEASTI ja AIDOSTI vastustavat seksin ostamista tasa-arvo- ja ihmisoikeussyistä. Ei siksi, että joku lupaa suudella.

Lylyrajaloita en siis arvellutkaan tavoittavani. Mutta juuri hänenlaisensa ovat tulkinneet kannaottoni kannatuksen ostamiseksi, eräänlaiseksi kerjäämiseksi. Miksiköhän?

Minä en pidä kerjäämisestä. Se on säälittävää. Jos haluan pyytää ihmisen vaikkapa kahville, toivon, että hän tulee sinne vapaaehtoisesti. Muussa tapauksessa asia jääköön sikseen. Ei tulisi mieleenkään pakottaa ihmistä paikalle. Eikä turvautua rahalla tai muilla epätoivoisilla täkyillä houkutelemiseen. Se olisi aikamoista pakkopullaa.

Seksin ostamisessa on myös kyse eräänlaisesta kerjäämisestä. Myyjä ei tee sitä siksi, että se olisi hänelle nautinto. Kyse on pelkästä rahan tienaamisesta. Ostaja taas hankkii rahalla jotain sellaista, jota ei syystä tai toisesta muuten saa.

Eikö kerjääminen ole sitä, että vongataan pillua ilman aikomusta antaa mitään vastineeksi? Baarit ovat täynnä kerjääviä miehiä. Ostaminenhan on nimenomaan kerjäämisen vastakohta. Ostaminen perustuu tasapuoliseen vaihtoon, kun taas kerjääminen siihen, että kerjääjällä ei ole antaa haluamastaan asiasta mitään vastaavan arvokasta vastinetta kerjäämisen kohteelle.