Luuseriuden ytimessä

Opettavainen keskusteluketju miesten ja naisten eroista:

Mies 1: Kirjoitin tänne viime joulukuussa siitä, millaista on elää luuseriuden ytimessä - puoli vuotta on kulunut, eikä mikään ole muuttunut kovinkaan paljoa. Takana on nyt kaksi ankeaa teekkarivuotta, jonka aikana en ole hankkinut mitään erityisen mahtavaa sosiaalipiiriä - "vapaa ja itsenäinen nuoren aikuisen elämä" on tuottanut sen verran hedelmää, että olen oppinut laittamaan monenlaisia ruokia itsekseni; olen myös toiminut aktiivisesti "salapoliisina" pyrkimyksenäni vihdoin ja viimein selvittää, että missä seksuaalinen pariutuminen OIKEASTI tapahtuu. Netissä ei ainakaan tapahdu mitään, tämän voin sanoa useamman vuoden kokemuksella - suurin saavutukseni kyseisessä kontekstissa on parilta tytöltä saadut mese-osoitteet; jaksoin "jutella niitä näitä" muutaman illan ajan ja jahka kyllästyin, minulla ei ollutkaan enää mitään syytä pitää Gaimia päällä.

Juottolat & räkälät:
Kiinnostukseni baareja & yökerhoja kohtaan heräsi syksyllä 2004, kun muutin omilleni asumaan, eivätkä vanhemmat enää voineet kytätä perääni. Yleinen mielikuva alkoholittomista ihmisistä on se, että he ovat säyseitä nössöjä, joita ei seksikään kiinnosta - ainakaan minun kohdalla tuo ei pidä paikkaansa. Toisinsanoen ainoa syy, miksi baarit ovat kiinnostaneet minua on niiden yleinen de facto(googlaa josset tunne määritettä) -asema seksuaalisen pariutumisen ympäristönä. Olen käynyt varmasti 20 eri paikassa, johon taatusti kuuluu kaikki pääkaupunkiseudun olennaisimmat, joten minua on melko turha ohjeistaa, että käy siellä tai käy täällä - joukossa niin keski-ikäisten pulsujen kuin napapaita-pissistenkin kansoittamia. Tiedä sitten, onko sosiaalisessa näkökentässäni jokin kuollut piste, mutta seksuaaliseen pariutumiseen viittaavaa toimintaa ja vuorovaikutusta en ole juurikaan havainnut - tokihan ihmisiä näkee syleilemässä toisiaan, mutta aika harvoin. "Tuosta vain" jututettavia/jututtavia ihmisiä ovat vain henkilökunta ja satunnaiset kännikalat(mene muualle hönkimään, saatana). Yksinolo baarissa on hyvinkin ahdistavaa - kaikki ihmiset ovat osa jotakin porukkaa ja itsestäni tuntuu siltä, että päälläni on suuri, eteerinen, kolmiuloitteinen pystyakselin ympäri pyörivä "LUUSERI"-teksti. Kun ottaa huomioon, että omista kavereistani ei ole mitään apua tässä asiassa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää väkisin ujuttautua johonkin porukkaan - olen tehnyt tämän muutaman kerran melko laihoin tuloksin. Muistan kerran, kun eräässä porukassa ollessani yksi tytöistä silmäili minua ikään-kuin-kiinnostuneesti, mutta en jaksa alkaa puimaan sitä sen syvemmin, koska se menisi liialti tämän keskustelualueen kaikkein tyypillisimpään paskanjauhantaan("Merkitsiköhän se nyt jotain, mitä teen kun en saanutkaan hänen puhnroaan?!").

Olen kirjoittanut Suomi Kaksneloseen monta kertaa ennenkin ja olen saanut monenlaista ohjeistusta - kaikkein korneimpana suosituksena se, että minun pitäisi mennä huoriin tai iskeä niin ruma nainen, että vaikeusastetta ei olisi. Perusteena tällaisille toimille on ollut itsetunnon/itsevarmuuden parantaminen naisten suhteen, mutta minun tuskin tarvitsee perustella, miksi en aio niihin ikinä turvautua. Kaikkein suurimman ohjeistustietokannan muodostavat "pelimies"-sivustot, joita on paljon ja joiden arkkimuotona toimii http://www.fastseduction.com (siitä kaikki muut online-seduction-communityt ovat saaneet alkunsa). "Seduktionismin" lukeminen on sivistänyt minua, mutta ei poistanut kaikkein keskeisintä ongelmaa siitä, että missä ylipäätänsäkään tapaisin sujuvasti tyttöjä.

Melko ärsyttävä palautteen muoto, mitä erityisesti vanhemmat naiset antavat on se, miten hyvä poikaystävä/aviomies minusta vielä tuleekaan jollekin - toivotaan niin, mutta en pidä sitä vain erityisen ajankohtaisena. "Vakavan parisuhteen" & perheenperustamisen perusedellytykseksi voidaan katsoa edes jonkin verran vakaampi elämäntilanne mitä minulla tällä hetkellä on, mutta ennenkaikkea minun pitäisi HALUTA sitä - siirtyäkö suoraan pornografian lihaisan yltäkylläisestä fantasiamaailmasta uskolliseen parisuhteeseen, yeah right; en halua tulla samanlaiseksi kuin isäni, joka on ollut 25 vuotta naimisissa ja aina iltaisin heti kun silmä välttää, menee katsomaan pornokanavia/-sivuja.

Mitä sitten aion tehdä jatkossa: on laiskaa ja luuserimaista vain levittää persettään tietokoneen äärellä, mutta toisaalta on todella turhauttavaa olla pelkkänä "turistina" yöelämässä - pitäisi olla jokin tapa edetä progressiivisesti ja tulen epäilemättä kohdistamaan huomiota ja energiaa niihin bileisiin ja ehkä-muihinkin-aktiviteetteihin, jotka tapahtuvat useampien eri koulujen opiskelijoiden välillä ja tätäkautta saada kontaktia niihin söpöihin kauppiksiin, humanisteihin sun muihin; teekkarien omat aktiviteetit eivät ole minua ikinä kiinnostaneet.

Nainen: haluan sanoa teille kaikille listaa tekeville, epätoivoissanne baareja tms. kiertäville,seuranhakupalstoilla roikkuville et oikeasti paras tapa löytää se kumppani on unohtaa paniikki, pakko, etsiminen, analysointi yms. ja alkaa elää!!

Kun opitte hitusen rakastamaan itseänne, löydätte edes sen yhden hyvän puolen itsestänne ja alatte uskoa et joku voisi oikeasti teistä tykätä. Kunnioitatte itsekin itseänne. JA unohdatte kavereiden älyttömät puheet huorista ja "rumista" naisista.

Lopetatte sen paniikinomaisen etsinnän ja alatte elää normaalia, haluamaanne elämää, harrastamaan itseänne kiinnostavia juttuja, niin aivan varmasti se kävelee teitä vastaan siellä missä vähiten odotatte!!

Ihan vilpittömästi tämän itse kokeneena ja toisten kohdalla nähneenä sen lupaan!!

Eli hyvät ystävät, jättäkää jo se ruikutus! Tuli vastaan tai ei sitä oikeaa, niin ei se valittamalla löydy.

Ohjeita ja neuvoja on turha kysellä, kun ette niitä kumminkaan noudata. Kai kaikki nyt tietää kuinka miestä/naista voi yrittää iskee ja missä! Mutta te ette noudata niitä!

Omat suhteet on alkanu esim. Olin koirankaa lenkillä ja kundi tuli autolla viereen ja kysy et lähenkö kahville joskus? Siinä numerot vaihtu jne.

Kerran menin yksin kahville ja kundi kysy tiskillä et tuunko niitten pöytään (hänen kaveri ja kaverin muija oli pöydässä). No, meninhän minä! jne.

En ole erikoisen hyvännäköinen, en OLLENKAAN ylpeä. Aika peikko oikeastaan. (27.v kumminkin)Itsetietonen ja rento mutten aseta muidewn yläpuolelle. Silti on tarjouksia sadellu ja itsekkin olen tehnyt mm. työpaikalla aloitteen.

Tuossa vain muutama esimerkki siis. Miten on mahdollista ettei teille muka IKINÄ käy flaksi??? En voi tajuta! Kaikille tutuillenikin on käynyt samantyyppisiä juttuja ja tavannut sulhonsa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa.

Ihan oikeesti alan uskoo että teissä on todella oltava jotain vikaa, kun ei muka IKINÄ ole saanut kontaktia. Varsinkin kun sanotte olevanne vielä hyvännäköisiä? Itse kun en ole (tai no joo, tavallisen näkönen) ja silti onnistaa...

Mies 2: Sinä olet nainen, sinulle tehdään aloitteita joten et voi edes käsittää mistä on kysymys, joten yksinkertaisesti käsket lopettamaan ruikutuksen. Mene jatkamaan omaa "itsetietoista" (vai kenties, -riittoista) "omaa elämääsi" "kun sellainenkin on" toisin kuin muilla. Tekstistäsi päätellen olet kusipää ja sinua iskisin korkeintaan nyrkillä, mahdollisesti tuopilla tai pullolla.

On kyllä tyhmyyden huipuu, kun 27v-nainen kertoo omia kokemuksiaan rinnastaen ne jotenkin miesten tilanteeseen. Luulisi sinun tajuavan, että miehet joutuvat tekemään naisille ne aloitteet eikä päinvastoin. Normaali mies saa odotella niitä naisten aloitteita vaikka lopun ikäänsä. Jatkuvat pakit ja torjunta lähestymisyritysten yhteydessä saa monen miehen aika varovaiseksi.

Mies 3: Naisten on täysin mahdotonta asettua miesten asemaan parinmuodostusasioissa.

Annan ihan konkreettisen esimerkin:

Nainen. Mene baaritiskille istumaan. Käynnistä sekuntikello. Pysäytä se kun ensimäinen (ennalta tuntematon) mies tulee juttelemaan.
Tarkista aika kellosta. Ei liene vielä tunneista kyse.

Omalla kohdallani kello käy 35:tä vuotta.

Parinmuodostuksessa koko työrupeama on (yllättäen) sälytetty miesten hartioille.
Meissä miehissä on hyvin pieni prosentti sellaisia joille naiset tulevat suoraan tekemään lähempää tuttavuutta.

Mies 4: Omassa kaveripiirissäni(siis itseni ikäisiä miehiä) tyypillinen partnerisaldo on binäärinen(nolla tai yksi) - kaltaisiani täysin kokemattomia "B-miehiä" on siis todella paljon. Lisäksi on pari "ykköstä" joilla on ollut tämä yksi ja sama tyttöystävä melko pitkään. Mikä on meidän "nollien" kohtalo?

Muutaman vuoden nuorempana olin melko viisaasti(!) asennoitunut siten, että mitä tällä asialla stressaisin - elämässä on paljon muitakin haasteita. Mitä klisheisen väkinäiseen neitsyyden menetykseen(tiedätte kyllä) tulee, olen katsonut ansaitsevani parempaa - nyttemmin asenteeni seksiä kohtaan on muuttunut huomattavasti karummaksi; se, että minut dumpattaisiin kokemattomuuteni takia tuntuu jo itsessään kokemisen arvoiselta :P

Miespuolisen neitsyen motto: Fake it 'til you make it :)