Kristillisyys ja feminismi

MIEHEYS JA NAISEUS KRISTILLISEN JA FEMINISTISEN MALLIN MUKAAN:

Feministinen teoria

Sukupuolten väliset erot johtuvat pääasiassa kulttuurisista tekijöistä, kuten kasvatuksesta ja ympäristöstä. Tasa-arvo on sellainen absoluutti, jota ei saa kyseenalaistaa. Feministisessä teoriassa se tarkoittaa sukupuolten mahdollisimman suurta samanlaisuutta, androgyynisyyttä. Mies ja nainen ovat 2 mahdollisimman samanlaista kappaletta, jotka eivät suinkaan täydennä toisiaan, vaan ovat lähinnä rinnakkain. Mies ja nainen eivät voi olla tasa-arvoisia keskenään, jos he eivät tee samoja asioita, jos heillä ei ole kaikkia samoja mahdollisuuksia uralla etenemiseen, itsensä toteuttamiseen ja oman tulevaisuutensa suunnittelemiseen. Nainen ei ole tasa-arvoinen miehen kanssa, ennen kuin lastenhoito ja kotityöt on jaettu tasan miehen kanssa ja ennen kuin puolet poliittisesta ja taloudellisesta vallasta on naisilla.

Sukupuolten roolit ja tehtävät ovat keskenään vaihdettavissa ja korvattavissa kuten koneen osat. Emme ole ensi sijassa miehiä ja naisia, vaan persoonia. Feministit ovat verranneet naisia miehiin ja kadehtineet heitä. Myöhemmässä vaiheessa feministit alkoivat nähdä sukupuolten välisissä eroissa jo hyvääkin ja se johti naisen korostamiseen kaikessa. Sukupuoli ei ole ratkaiseva, kunhan se on nainen. Naisen erilaisuudesta tuli ylpeyden, itseluottamuksen ja viime kädessä totuuden lähde, sillä naisen kokemus historiassa ja tässä ajassa kertoo totuuden asioista.

Avioliitossa on oltava sama tasa-arvo kuin koko yhteiskunnassa. Miehellä ei saa olla erityistä johtoasemaa eikä naisen tule sopeutua. Ei ole miesten ja naisten rooleja ja tehtäviä, vaan kaikki työt ovat jaettavissa keskenään. Kieltäessään luomiseen perustuvan miehen ja naisen mallin erilaisuuden feminismi on ottanut itselleen oikeuden määritellä itse oma olemassaolonsa.

Feminismi väheksyy avioliittoa ja suosii avosuhteita, sekä miesten ja naisten välillä että lesbo- ja homosuhteita. Feminismi onkin tehnyt voimaperäisesti työtä heikentääkseen avioliiton asemaa yhteiskunnassa. Se on tapahtunut moraalin romahduksen avulla, kun avosuhteet ovat yleistyneet ja tulleet hyväksytyiksi, säätämällä avioerolaki, josta on poistettu vastuu ja syyllisyys ja joka on saatavissa 6 kk:ssa, ajamalla kotiäidin aseman alas, jolloin naiseuden arvo on laskenut, suuntaamalla lähes kaikki yhteiskunnan tuki kodin ulkopuolella työskenteleville naisille ja väheksymällä ylipäätään avioliittoinstituutiota.

Se hakee tasa-arvoa niin perheessä kuin julkisen vallan suhteen. Miehen julkinen valta on jaettava naisen kanssa ja siitä syystä on säädetty mm. tasa-arvolait ja tehty kiintiöitä naisille ja miehille. Lopullinen tavoite on kuitenkin matriarkaatti, jossa naiset hallitsevat suvereenisti.

Feminismi on halunnut riisua miehen hänen maskuliinisuudestaan, tehdä hänestä pasifistisen pehmomiehen, jolloin pikkupojille ei edes saanut ostaa pyssyjä leluiksi, ettei heistä tulisi aggressiivisia. Tosin pikkupojat ovat aina osanneet tehdä itselleen vaikka kepeistä pyssyjä. Kun mies sitten pehmeni pehmomieheksi, naiset eivät olleetkaan häneen tyytyväisiä; jokin särmä puuttui. Mieheltä on sekä viety että hän on itsekin luopunut auktoriteetistaan niin perheessä kuin koko yhteiskunnassa ja se näkyy kaikkialla yleisenä auktoriteetin arvostuksen puutteena.

Feministit ovat halunneet myös osallistua itse itsensä elättämiseen ja valitettavasti kovin monet joutuvatkin näin tekemään yksinhuoltajina. Naispuolisten yksinhuoltajien suurimpia ongelmia on toimeentulon hankkiminen perheelle ja perheen tulotason aleneminen.

Feminismi on määrätietoisesti kyseenalaistanut Raamatun mallin mukaisen naiseuden arvon ja merkityksen ja tuonut sen rinnalle androgyynisen, miestä muistuttavan naiseuden. Feministinen ei tarkoita samaa kuin feminiininen, naisellinen, vaan androgyyninen. Feminismin myötä miehistä on tullut entistä feminiinisempiä ja naisista puolestaan maskuliinisempia.

Kaikkein kovimman hyökkäyksen feminismi nosti kotiäitiyttä vastaan, koska se ei sopinut filosofian mukaiseen ajatteluun roolien vaihdettavuudesta. Äidit piti saada kotoa pois työelämään hinnalla millä hyvänsä ja siinä on varsin hyvin onnistuttu, koska enää pieni osa naisista hoitaa itse lapsensa kotona, mikä oli aikaisemmin normi. Feminismissä näkyy lapsivihamielisyys, koska sen mielestä kuka tahansa voi korvata äidin lapsen ensisijaisena hoitajana ja kasvattajana. Lapsi ei ole niin tärkeä, että äidin tulisi uhrata hänen takiaan mitään; sen sijaan lapsen tulee sopeutua aikuisen tarpeiden mukaan.