Naisen euro on 96 - 97 senttiä. Valtaosa kokonaispalkkaerosta teollisuudessa on seurausta naisten ja miesten sijoittumisesta eri yrityksiin ja edelleen eri työtehtäviin yritysten sisällä. Taustalla lienee erot naisten ja miesten koulutusaloissa, eivät erot koulutustasoissa. Naiset saavat samasta työtehtävästä 3-4 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet, joilla on takanaan samantasoinen koulutus ja yhtä pitkä työkokemus. On syytä muistaa, että tämä ero saattaa selittyä tekijöillä, joita ei tutkimuksessani ole kyetty huomiomaan, toteaa Tomi Kyyrä.Saldoa ja hiljaisuutta.
lauantaina, huhtikuuta 21, 2007
Naisen euro on 96 - 97 senttiä.
Väitöstutkimus:
Jotenkin tuntuu siltä, etteivät tiedotusvälineet aloita välittömästi virheellisen tiedon oikaisukampanjaa. Naisen euro on 80 senttiä. Naisen euro on 80 senttiä. Kun mantraa toistaa tarpeeksi kauan, ihmiset alkavat uskoa siihen. Kolmen prosentin palkkaero on järkyttävintä sitten sen hetken, jolloin Maija ymmärsi suuren vääryyden, ettei hänestä ehkä koskaan tule toimitusjohtajaa - toisin kuin suuresta osasta miehiä. Yliopistokoulutus ja kaikkea.
VastaaPoistaolisiko henryllä tai muilla laittaa linkkejä niihin 80snt-tutkimuksiin? olisi kiva vertailla itse kyseisiä tutkimuksia tähän maltillisempaan. noin niinkuin muodostaakseen objektiivisen mielipiteen ilman propagandaa suuntaan tai toiseen.
VastaaPoistaSuomessa naispuolisten henkilöiden keskipalkka on noin 80% miesten keskipalkasta. Ei tämä sinänsä mikään valhe ole. Samasta työstä naisille maksetaan keskimäärin 96-97% siitä, mitä miehille. Tämäkään ero ei siis välttämättä johdu mistään sukupuolisyrjinnästä tai perusteettomasta naisen työn aliarvostamisesta, vaan muitakin selittäviä tekijöitä saattaa olla, kuten Kyyrä toteaa.
VastaaPoista"Naisen euro on 80 senttiä" on minusta aika mielikuvituksellinen iskulause. Tehokkaasti ovat feministit sen kuitenkin "valtavirtaistaneet".
eivätkös jotkut feministit kyseenalaista juuri sitäkin, miksi "miesten töistä" maksetaan parempaa palkkaa kuin "naisten töistä". esim jos ajatellaan kulttuurissamme tyypillisesti naisille lankeavia kotitöitä, vaikkapa siivoamista, ja miehille lankeavia, esim kodin pikku korjaustöitä. tästä johtuen naiset hankkiutuvat helpommin siivoojan tai tiskaajan töihin ja miehet talonmiehen tai teknikon. jos sitten (ja tämä ei perustu tietoon vaan arvaukseen!) siivoojat saavat kautta linjan huonompaa palkkaa kuin talonmiehet, on meillä käsissämme rakenteellinen eriarvoisuus. totta kai naiset voisivat ilman edeltävää kokemusta teknisistä huolto- ja korjaustöistä hakeutua koulutuksiin ja kyseisen alan töihin, mutta laiskuuttaan tai epävarmuuttaan (tai mistä minä tiedän miksi) naiset hakeutuvat tutuiksi kokemiinsa hommiin. miehille taas se helppo, luonteva valinta tarjoaa automaattisesti paremman palkan. kuka sitten taas tietää, että "miesten työt" ovat vaativampia ja niistä kuuluu siksi saada parempaa palkkaa kuin naisten töistä? tietyt miesten työt ovat varmasti raskaampia, likaisempia, vaarallisempia jne, jolloin korkeampi palkka on ihan paikallaan, mutta onko näin kaikkien töiden kohdalla? onko tätä asiaa edes tarkistettu minkään puolueettoman tahon toimesta?
VastaaPoistajoku selittäisi miesten paremmat palkat historiasta käsin, eli työssä käyville naisille ei nähty tärkeänä maksaa täyttä palkkaa, kun he kuitenkin lähinnä harrastelivat töitä (hyväntekeväisyyttä yms) ja elivät miehensä palkalla. eikä vieläkään oikein kirkkain silmin voi väittää, etteivätkö monet naiset eläisi osittain suurempituloisen miehensä siivellä (esim lomamatkat saattaa mies kustantaa, koska pienipalkkainen vaimo ei voisi muuten lähteä mukaan perheen vuosittaiselle kanarian lomalle). nykyään vaan monet naiset tekevät sen vähemmän halukkaasti kuin ennen - kulttuuri on muuttunut kotirouva-ajoista.
jokainen voisi tietenkin tähdätä siihen suuripalkkaisimpaan työhön ja kouluttautua sen mukaisesti. tässä tulee kuitenkin monella vastaan kiinnostus ja kyvyt: joko kyseiset alat eivät kiinnosta, jokin muu (pienipalkkainen) ala kiinnostaa paljon enemmän tai - ja nyt tulee se kuuma peruna - omat kyvyt eivät riitä/sovi suuripalkkaisille aloille. poliittisesti korrektimpi versio on tietysti että kykyprofiili on naisilla yhtä korkea kuin miehillä, mutta painottunut toisiin asioihin: matematiikan, logiikan ja luonnontieteiden sijaan naiset pärjäävät kielissä, ihmissuhteissa, ym henkimaailman asioissa (esim kulttuuri). nykyään älykkyystutkimuksessa ei halutakaan arvottaa eri älykkyystyyppejä eli virallisen (pc) mielipiteen mukaan kärjistäen tunteikas lörppö on aivan yhtä viisas kuin numeeris-spatiaalinen kyky. vakavasti puhuen, voidaanko epäillä että miehet ovat vaan pelanneet omaan pussiinsa älykkyysasiassa ja esim kielellinen ja kommunikatiivinen lahjakkuus on oikeasti yhtä hyvä lahjakkuuden muoto kuin matemaattinen?
sama palkka samoista kyvyistä siis edellyttäisi erilaisten kykyjen arvottamista: pitäisi päättää arvotetaanko vanhoilla sovinistisilla kriteereillä (joilla miehillä tyypilliset kyvyt edustavat aina suurempaa älykkyyttä) vai nykyisillä pc-kriteereillä (kaikki ovat yhtä hyviä) vai jollain muulla, uudella tavalla.
vielä kiinnostuksesta eri aloja kohtaan: suuri "muna ja kana"-ongelmahan on, ovatko miehet biologisesti kiinnostuneempia luonnontieteistä kuin naiset. jos näin ei ole, voitaisiin kasvatuksella tehdä suuria muutoksia tulevien naisten ammatilliseen kiinnostukseen. vapaampaa myös poikamaisiin leikkeihin ohjaamista pienestä pitäen (siis ei isketä sitä pinkkiä barbieta heti tyttölapsen käteen), kehuilla palkitsemista kaikenlaisista leikeistä (ei vain rauhallisista nukkejen teekutsuista), jne. itse olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että biologialla on suuri merkitys eri sukupuolten kykyihin - ei liene kasvatuksen tulosta, että niin moni nainen on esim täysin suuntavaistoton vielä aikuisenakin.
vielä argumentti eri töiden erilaisesta tuottavuudesta: mielestäni on typerää että hyvin menneen vuoden jälkeen yrityksen jakaessa palkkioita johdolle ja joskus jopa työntekijöille, jotkut ulkopuoliset marmattavat ettei niin saisi tehdä. siis eikö menestyksestään saisi nauttia? samalla logiikalla hyvää taloudellista tulosta tekevissä firmoissa ja tuotantolaitoksissa työskentelevät (yleensä miehet) eivät joidenkin (yleensä naiset) mielestä saisi saada "kohtuuttoman" hyvää palkkaa. no, siinä tapauksessa se raha menisi kyseisen firman johdolle, jossa sielläkin pyörii todennäköisesti lähinnä miehiä. ei sitä ylimääräistä rahaa ainakaan pienipalkkaisille naisille jaettaisi! (ainakaan niin kauan kuin kommunismi pysyy suomesta loitolla..) naiset sen sijaan työskentelevät usein aloilla, jotka eivät tuota mitään, pikemminkin päinvastoin. esim sairaanhoito ei tuo suoria voittoja tai säästöjä maksajalleen (valtio, viime kädessä veronmaksajat ja näiden työnantajat), sen sijaan inhimillinen kärsimys vähenee kummasti kun ihmisiä ei jätetä sairaina tai onnettomuuden jälkeen kuolemaan. voiko ihmisten hengelle laittaa hintaa? tai sille että alle 40-vuotias menestyvää bisnestä luotaava yritysjohtaja pelastetaan veritulpalta ja säilytetään työ- ja veronmaksukykyisenä (unohtamatta hänen muille tarjoamiaan työpaikkoja). sairaanhoidollakin voidaan siis tehdä välillisiä voittoja tai ainakin sen ansiosta voidaan kutsua suomea sivistysvaltioksi.
onko siis oikein maksaa sairaanhoitajalle pienempää palkkaa kuin elektroniikkakokoajalle sillä perusteella, että sairaanhoitajan työ ei kasvata sairaalaan tulevia kassavirtoja toisin kuin piirilevykokoajan työ? missään nimessä tilannetta ei pitäisi korjata vähentämällä piirilevykokoajan palkkaa (sillä hän on sen yrityksen menestymisen myötä ansainnut), mutta miten alas hoitajien palkkoja voidaan hilata sillä perusteella ettei valtion budjetissa ole kasvavan byrokratian vuoksi liikkumavaraa ylöspäin?
siinä pari näkemystäni palkkaeroista.
"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät tiedotusvälineet aloita välittömästi virheellisen tiedon oikaisukampanjaa."
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, etteivät tiedotusvälineet ole edes tehneet uutista tuosta tiedotteesta.
"mutta miten alas hoitajien palkkoja voidaan hilata sillä perusteella ettei valtion budjetissa ole kasvavan byrokratian vuoksi liikkumavaraa ylöspäin?"
VastaaPoistaNiin pitkään voidaan hilata, kuin päteviä hoitajia riittää. Kaikki työnantajat hilaavat palkat mahdollisimman alas riippumatta työn "arvokkuudesta".