Ilonpilaajat ovat jo ehtineet narista, että pitää valita pätevyyden mukaan, ei sukupuolen. Miten voi pätevöityä, jos ei saa mahdollisuutta? Johtajaksi on huono oppia, jos ei pääse johtamaan. Naisten ongelma on ollut tähän asti pikemminkin liika pätevyys ja täydellisyyden tavoittelu. Sellaiset ihmiset eivät uskalla antautua uusiin haasteisiin, joissa saattaa tehdä myös virheitä. Miehet puolestaan ovat loistavia heittäytyjiä. Sekaan vain ja mokaamaan, sillä seuraavalla kerralla menee paremmin.Nettiauervaara niitti naisia.
Vallan ottaminen vaatii hyvää itsetuntoa, mutta pieniä tyttöjä on pikemminkin kasvatettu kilteiksi ja huomaavaisiksi kuin reippaiksi pelinaisiksi. Poikia kannustetaan kiipeämään puuhun, tyttöä varomaan uutta kesämekkoa.
Moni nuori mies roikottaa puolentoista litran tuttipulloa tai taluttaa mäyräkoiraa, nuori nainen nostaa puntteja ja lenkkeilee. Elämäntapa jättää jäljet: nainen on hoikka ja lihaksikas, mies vatsakas ja pehmeä.
Moni ammatti on naisistunut. Jopa sairaalan leikkaussalissa on naisia kirurgeina eikä vain avustavina sairaanhoitajina kuin silloin ennen. Kirurgia on sentään ollut perinteisten sovinistien viimeisiä temmellyskenttiä.
Vitsit vähissä.
Urahaaveet kaatuvat rahakkaampien mahdollisuuksien koittaessa...
"“Ongelma on koko sukupolven, ei vain sukupuolen. Tietenkin on hyviä miehiä, jotka kokevat epäoikeudenmukaisuutta virkojen haussa. Naiset voivat sentään valittaa sukupuolen perusteella, jos heistä tuntuu, että virkaan valitaan henkilö väärin perustein”, Rotkirch sanoo."
VastaaPoistaHeh, hienoa. Tarinan opetus?-) Aina kannattaa yrittää pelata sukupuolikortti, liittyi se asiaan tai ei!
Rotkirchin tarinoinnissa ärsyttää se, että hän on avioitunut ylöspäin professorin kanssa, ja jos työelämä kohtelee kaltoin, niin Rotkirch voi harkita a) raskaaksi tuloa, joka tarjoaa vaihtoehdon työelämän paineille tai b) mies tienaa varmaa ihan hyvin ja tuskin heittää Rotkirchiä pihalle, vaikka tämän tukijanura ei edistyisi.
VastaaPoistaVoidaankin kysyä, onko miehillä samat vaihtoehdot käytettävissään? Miehen on vaikeaa paeta raskauteen tai avioitua ylöspäin niin, että nainen suostuu elättämään miehen.
Siten, miesten on pakko pärjätä yliopistomaailmassa, koska jos he eivät pärjää, niin ei ole ruokaa itselle ja mahdolliselle perheelle. Miesten työllistyminen yliopistossa onkin siten naisten työllistymistä keskimäärin tärkeämpää, koska miehelle ja miehen perheellä ei ole sellaisia tukiverkkoja, mitä naisilla keskimäärin on.
Yleensä se pärjää paremmin, joka taistelee hengestään kuin se, jolla on kaikenlaisia tukiverkkoja takanaan. Ei siis ole ihme, jos miehet pärjäävät paremmin. Esim. jos minä olisikin kilpailemassa Rotkirchin kanssa samoista paikoista, niin minä olisin valmis tekemään 7 päivää viikossa tutkijan töitä - niin paljon, että se varmasti on enemmän mitä Rotkirch tekee. Minun olisi pakko tehdä, jotta olisin parempi ja jotta saisin leipää. Siten pidänkin itsestäänselvänä, että minut asetettaisiin Rotkirchin edelle tai vastaavien naisten edelle, elleivät he kykene osoittamaan pystyvänsä omistautumaan tutkimukselle minua paremmin. Minun olisi pakko tehdä ja tekisin ja sen olisin parempi työntekijä. Ei siinä ole mitään syrjintää.
Henry, palkat yliopistoilla ovat niin surkeat ja vakituisen työn saaminen niin epätodennäköistä, ettei siellä kukaan "taistele hengestään". Jos on niin hyvä, että voi edes koettaa kilpailla työpaikoista, saa kyllä rahakkaampaa työtä muualta. Siksi "hengestään taistelevat" ovat muualla, yliopistoilla ovat pätkiä tekemässä lähinnä ne, jotka oikeasti haluavat tutkia.
VastaaPoistaTapasi mitata akateemista työtä on hupaisa. Kun esimerkiksi rakennetaan taloa, työtuntimäärä korreloi suoraan tuloksen kanssa (ainakin kunnes rakentaja saa sydänkohtauksen ja kuolee). Tutkimusta tehtäessä on tutkitusti toisin. Kuten varmasti tiedät, tutkijoiden työtä mitataan sen perusteella kuinka monta artikkelia saa läpi refereejulkaisuihin ja kuinka arvostettuihin julkaisuihin niitä saa läpi. Jotta artikkeli hyväksytään, sen on oltava hyvä ja oivaltava. Ei siis auta vaikka kirjoittaisi kuinka monta sellaista artikkelia, jotka eivät mene läpi.
Olosuhteita, joissa kirjoitetaan keskimääräistä enemmän hyviä artikkeleita, on tietysti tutkittu. Tutkimuksissa on huomattu, että rauha keskittyä työhön ilman pelkoa rauhan keskeytymisestä on olennaista. Myös mahdollisuus viettää jonkin verran vapaa-aikaa on olennaista. Niska limassa huohottaen ja 7 päivää viikossa raataen syntyy yleensä huonoa työtä, jolla kukaan ei tee mitään ja jolla ei meritoidu.
Jos ryhmä A ja B ovat toistensa kaltaisia lahjakkuudeltaan ja ryhmä A tekee ahkerammin töitä, niin ryhmä A saa enemmän tieteellisiä artikkeleita aikaiseksi. Siten, vaikka voi olla niin, että yksittäinen jäsen ryhmästä B saa enemmän aikaan vähemmällä työllä kuin yksittäinen jäsen ryhmästä A, niin silti keskimäärin, ryhmä A on tuotteliaampi ja onkin todennäköistä, että ryhmän A edustajia palkataan tutkimaan enemmän, niin, koska he ovat keskimäärin tuotteliaampia.
VastaaPoistaSiten lähestymistapani ei ole hupaisa, vaan loogisesti pitävä päättelyketju.
"Siksi "hengestään taistelevat" ovat muualla, yliopistoilla ovat pätkiä tekemässä lähinnä ne, jotka oikeasti haluavat tutkia."
Itse totesin koulutuksestani ja työhistoriastani, että en tule tod. näk. saamaan töitä muualta kuin yliopistoon ja tutkimukseen liittyen, jos sieltäkään. Siten vaikka haluankin tutkia, niin kyllä vaassa painaa myös se, että muualle ei pääse.
Jätit nyt täysin huomiotta sen, millaisissa olosuhteissa tutkijat tutkitusti tuottavat hyvää jälkeä.
VastaaPoistaToki ahkeruudella on merkitystä, mutta kuitenkin yliopistolta jo töitä saaneet ihmiset ovat sen verran ahkeria kaikki, että ahkeruudella on vaikea kilpailla. Ratkaiseva mittari ei tosiaan ole se, montako artikkelia saa kirjoitettua, vaan montako artikkelia saa julkaistua ja missä. Niinpä yksi julkaistu artikkeli on painavampi kuin 10 julkaisematonta.
Suosittelen lämpimästi hieman laajemman pätevyyden hankkimista. Esimerkiksi minä en jaksaisi tätä apurahanhakurumbaa jos en tietäisi, että voin halutessani milloin hyvänsä lopettaa ja elättää itseni oikein mukavasti suomentajana. Tuo tieto antaa mielenrauhaa, mikä on tutkimustyössä tarpeellista.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Stefan+Wallin+kutsuu+itseään+radikaaliksi+feministiksi/1135226874387
VastaaPoista"..Miten voi pätevöityä, jos ei saa mahdollisuutta? Johtajaksi on huono oppia, jos ei pääse johtamaan. .."
VastaaPoistaEi muutakuin armeijaan ja aliupseerikouluun! Miksi jättää tämä mahdollisuus käyttämättä, jos siellä pääsee johtamaan?
Jos joku on niin vitun tyhmä, että lankeaa tällaisten nettiauervaarojen kusetuksiin, niin uhri sietäisi saada sakot.
VastaaPoista