torstaina, marraskuuta 29, 2007

Naiset

Naisten outoudet:
1. Miksi naiset aina valittavat sitä, että mies vain katsoo tissejä, vaikka lähes jokainen nainen oikein pitää tissejään tyrkyllä "asiaan kuuluvalla" vaatetuksella?

Naiset: Lähes jokainen nainen ei pidä tissejään tyrkyllä. Ne, jotka pitävät, haluavat että tissejä katsotaan, mutta eivät haluaisi saada miehiä kiinni katselusta, koska siitä voi tulla naiselle olo, että olisi vain kimpale lihaa.

Useimmat naiset haluavat näyttää hyvältä, itsensä ja muiden silmissä. Sinkkunaiset saattavat pukeutua potentiaalista seurustelukumppania silmällä pitäen. Mutta ei se tarkoita että kaikenmaailman ukkojen pitäisi kyylätä, vain niiden joita nainen haluaa itsekin katsella.

jos mies katsoo MUUTAKIN kuin tissejä, niin eihän se haittaa. Mutta kun sinä kuolaat vain tissejä ja puhut tisseilleni (haloo, mun pää on paljon ylempänä!!!) niin se on melkoisen yksitoikkoista.... Olen muutakin kuin kaksi tissiä.
Seksikäs mies?
Onko (jotkut) naiset tosiaan niin monimutkasia olioita, että voivat pitää miestä seksikkäänä minkä tahansa piirteen ansiosta? Siis vaikkei mies mikään hyvännäköinen olisikaan saatika atleettikroppainen, silti jokin muu piirre voi olla seksikästä? Miehillähän asia on aika simppeli. Seksikäs nainen on yksinkertaisesti hyvännäköinen nainen. Miehelle naisen seksikkyys on lähes täysin ulkonäöllistä.

51 kommenttia:

  1. Tämän siitä nuorten naisten fasistisesta pahuudesta saa. Joutuu taas nuori mies vankilaan naisen takia:

    http://www.iltalehti.fi/helsinki/200711296912504_hi.shtml

    VastaaPoista
  2. http://www.narttu.net/index.php?option=com_zoom&Itemid=88888891&page=view&catid=24&key=9&hit=1

    VastaaPoista
  3. Onko siinä siis jotain vikaa jos naisille keskimäärin miehen seksikkyys ei ole yhtä ulkonäkökeskeinen juttu kuin miehille naisen seksikkyys?

    VastaaPoista
  4. Miehistä se vain tuntuu omituiselta, koska mies näkee sekunnin murto-osassa, onko nainen seksikäs vai ei. En minä ymmärrä, miksi miehen pitää olla menestynyt, kunnianhimoinen, itsevarma jne. ollakseen seksikäs. Ja lisäksi naiset ovat riippuvaisia muitten naisten mielipiteistä, oma arvostelukyky ei riitä. Kerrassaan omituista.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sekin on mahdollista, että mies on niin hyvän nököinen, että on seksikäs ihan vaan siksi. Sen ulkonäön lisäksi on sitten muitakin ominaisuuksia, joilla seksikkyyden voi saavuttaa.

    Kaiken näköiset hassutkin asiat voivat ola toisille seksikkäitä. Eräs naispuoleinen ystäväni esim. pitää Nicolas Cagea ja Kevin Spaceytä seksikkäinä, koska näillä on niin seksikkäät silmäpussit... Ihan oikeesti!

    VastaaPoista
  6. Joop, hyvin usein kuulee naisten hämäriä seksikkyyden määritelmiä; "Musta älykkyys on seksikästä" .. mutta sitten kun kysyy että "Ai, sä tykkäät kynäniska-linuxnörteistä?", tuleekin aika nyrpeätä kommentointia tyyliin "No en mä sitä tarkottanu". Juupajuu, älykkyyskin on seksikästä silloin kun se ilmenee YTM:n kautta..

    Luulenkin, että naiset puhuvat näistä seksikkyysjutuista ylläpitääkseen valtadiskurssiaan (en voi uskoa että käytin moista sanaa, enkä edes tiedä käytinkö sitä oikein :)) hämäämällä nörttimiehiä valheellisiin luuloihin siitä mikä on heidän mielestään seksikästä, sekä pimittääkseen pinnallisuutensa, pahuutensa ja fasisminsa, ilkeytensä, turhamaisuutensa jne..

    Mutta on toki myös mahdollista, että naisen römpsä ei pelkästä ulkonäöstä kostu, koska naisilla on enemmän valtaa. Tämä tekee naisista vaativampia; ja tuo Barry Schwartzin video on sikäli osuva, että kun parinhakutilanteessa naisilla on liikaa vaihtoehtoja, niin MIKÄÄN mies ei ole enää kyllin hyvä (escalation of expectation - odotusten nousun vuoksi).

    Niinpä vaikka jossain toisenlaisessa yhteiskunnassa naisella saattaisi pöksyt kostua komeuden vuoksi, länsimaisissa nyky-yhteiskunnissa se ei riitä lähellekään, vaan vaaditaan isot tulot, paljon karismaa ja jännittävää itsevarmuutta, urheiluauto, kunnianhimoa, röyhkeyttä, omaisuutta, ja toisten naisten suosiota että vaginan liukaste-erittäjänystyrät jaksavat vääntäytyä toimimaan.

    Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molemmat sukupuolet pitäisivät seksikkäinä suurinpiirtein samanlaisia asioita. Ajatelkaas, jos yhtäkkiä heräisimmekin maailmasta, jossa ei ole esimerkiksi rahaa. Naiset joutuisivat varmaan paniikkiin, kun eivät voisikaan enää haaveilla miljonääreistä..

    - Vortac

    VastaaPoista
  7. Yrittäkää nyt jätkät päättää onko naisissa vittumaista se, että ne ovat pinnallisia ja vaativat mieheltä ulkonäköä, kuten pari postausta sitten vollotitte, vai se, että pelkällä ulkonäöllä ei sänkyn asti pääse, kuten tässä postauksessa vollotetaan. Vähän konsistenssia, kiitos.

    Samaa voisi pyytää omiin itseanalyyseihinne siitä, mikä naisessa on olennaista. Että oletteko pinnallisia niin kuin tässä postauksessa luvataaan, vai syvällisempiä, kuten siinä aiemmassa.

    VastaaPoista
  8. Vai että konsistenssia. Ensinnäkin edellä olleessa avautumisessa ei ollut mitään ristiriitaa, ja toiseksi naisten käytöksestä saa konsistenssia hakea vainukoirien kanssa. Taas törmätään tähän, että mieheltä vaaditaan täydellisyyttä ja erehtymättömyyttä, nainen saa olla mitä tahansa ja kelpaa aina.

    VastaaPoista
  9. Hmm, tulipa mieleen lukiessani uudelleen tuon ensimmäksi mainitun naisten omituisuuden pari juttua.

    Taas tämä sama outous nostaa päätään; mies, joka haluaa vain YHTÄ (1) asiaa, on jotenkin kammottava ja iljettävä ja epämoraalinen.

    Siis mies, joka katsoo _VAIN_ tissejä (no, oikeastaanhan tämäkin on jo kaksi asiaa! :)), on öglö.

    Mutta mies, joka katsoo himoiten sekä tissejä että vaginaa, on jotenkin moraalisempi ja parempi ihminen?

    Tai tissejä ja hiuksia? Tätä naisten logiikkaa ei minun ihmislogiikkani taivu tajuamaan sitten millään.

    Eli jos mies haluaa vain seksiä, hän on kamala, mutta jos mies haluaa sekä seksiä että vaatii paljon muutakin, hän onkin ihana? Miksi esim. 'kunnianhimo' on naisista jotenkin niin hieno ominaisuus? Yleensähän se liittyy juuri röyhkeyteen ja siihen, ettei kunnioita toisia ihmisiä.

    Kunnianhimoa ei pidetä yleensä ongelmana kuten vaikkapa pelihimoa.

    No, se ryöpsähti taas ohi aiheen. On vain niin paljon kummasteltavaa, ettei sitä varmaan koskaan saa täysin kirjoitetuksi mihinkään.

    Toinen on se, että naiset haluavat kontrolloida katseita. Pelimiehet ja YTM:ät saavat siis vapaasti katsoa jopa VAIN tissejä (eli vain ATM:ien täytyy vaivautua himoitsemaan muutakin kuin vain yhtä asiaa), mutta ATM-miehet eivät saisi katsoa tissejä maksamatta siitä katselemalla muuallekin samalla.

    Jos joku voi selventää tämän vyyhdin, niin kunnioitan syvästi ja nostan pipoa. (varsinaista hattua ei ole)

    On toki mahdollista, että asia on oikeasti täysin selkeä, mutta se vain vyyhtiytyy yrittäessäni tajuta sitä jotenkin väärällä tavalla tms. Eli että vyyhti olisi vain minussa ja mielessäni. Olisin siltikin kiitollinen kärsivällisestä selityksestä asian suhteen.

    - Vortac

    VastaaPoista
  10. vortac: "mies, joka haluaa vain YHTÄ (1) asiaa, on jotenkin kammottava ja iljettävä ja epämoraalinen.

    Siis mies, joka katsoo _VAIN_ tissejä (...), on öglö.

    Mutta mies, joka katsoo himoiten sekä tissejä että vaginaa, on jotenkin moraalisempi ja parempi ihminen?

    Tai tissejä ja hiuksia? (...)

    Eli jos mies haluaa vain seksiä, hän on kamala, mutta jos mies haluaa sekä seksiä että vaatii paljon muutakin, hän onkin ihana?"

    oletan ilmiön johtuvan osin seksuaaliobjektiksi joutumisen pelosta, osin miehen säilyttämisen halusta. ensiksikin, on ylipäätään paha juttu pitää vain naisen sukupuolisista tunnusmerkeistä eli rinnoista ja genitaaleista. on romanttisempaa sanoa pitävänsä myös naisen silmistä tms. toisekseen mitä enemmän ainutlaatuisiksi koettuja, miehen mielestä kivoja piirteitä ja ruumiinosia naisessa on, sitä varmemmaksi nainen tuntee olonsa suhteessa mieheen. viitsiäkseen vaihtaa naisen toiseen miehen pitäisi naisen ajattelun mukaan löytää jostain parempi - ja mitä enemmän erilaisia hyviä piirteitä naisessa on, sitä vaikeampi miehen on löytää parempaa. nainen itse ajattelee näin suhteessa mieheen.

    "Miksi esim. 'kunnianhimo' on naisista jotenkin niin hieno ominaisuus? Yleensähän se liittyy juuri röyhkeyteen ja siihen, ettei kunnioita toisia ihmisiä."

    itse en ole huomannut että kunnianhimoiset ihmiset olisivat röyhkeitä ja toisia kunnioittamattomia, pikemminkin menestyäkseen täytyy olla hyvät sosiaaliset taidot ja näin ollen toisten kunnioitus on usein tavallista paremmin hallussa. en ole koskaan saanut perusteluja näiltä päinvastoin ajattelevilta ihmisiltä (kuten vortac) siitä, miksi kunnianhimo, röyhkeys ja toisten kunnioittamattomuus korreloisivat keskenään. ainoa keksimäni selitys on, että näin ajattelevat ihmiset rinnastavat kunnianhimon rikollisuuteen - itse taas rinnastan sen työ- ja sosiaalisessa elämässä menestymiseen (määrittelisin kunnianhimon juuri voimakkaana pyrkimyksenä menestymiseen). en näe rikollisia varsinaisesti kunnianhimon ohjaamina, koska suurin osa yhteiskunnasta ei pidä heidän tekojaan kunniallisina - no, mafia voi olla jonkinlainen poikkeus tähän sääntöön.

    kunniaa haluavat ihmiset ovat toki valmiita saavuttamaan sen muiden kustannuksella, mutta onko tämä jotenkin väärin tai röyhkeää? voisivathan kaikki muutkin voittaa saman aseman yrittämällä tarpeeksi. jos ei itse jaksa yrittää, miksi pitäisi polkea muutkin alas? (kokemukseni mukaan toisten menestyksestä valittavat eniten juuri ne, joiden oma aktiivisuus rajoittuu räkäpallojensa neppailuun kattoon - eivät siis ne, jotka ovat mukana kilpailussa menestyksestä.) itse haluaisin siis kovasti tietää, MIKSI toisten kunnianhimo ja menestys on joidenkin mielestä niin väärin. mistä tämä ajattelu on opittu? vortac? eihän koulussakaan pidetty vääryytenä että joku sai parhaan numeron kokeesta tai hyppäsi pituutta paremmin kuin kukaan muu - päin vastoin, se nähtiin positiivisena ja kannatettavana toimintana. mistään lapsuuden sosialisoinnista ei voi siis olla kyse.

    jännää kyllä, minulla on kkunnianhimoa koskien paha sukupuolibias: näen kunnianhimottoman naisen jotenkin hyväksyttävämpänä tapauksena kuin miehen (yritän koko ajan työstää pois tätä biasta). kunnianhimoton ihminen on joka tapauksessa minun näkökulmastani yleensä hemmoteltu ja infantiili, kateellinen ja muita kyräilevä, kaiken hyvän itselleen ilmaiseksi vaativa, laiska, vetelä ja saamaton hippi sekä loisija. kuulostaa kummasti vihervasemmiston ja feminismin touhuilta, vai mitä? eihän sellaista vaan voi pitää seksikkäänä.

    VastaaPoista
  11. tikka kirjoitti:
    "en ole huomannut että kunnianhimoiset ihmiset olisivat röyhkeitä ja toisia kunnioittamattomia, pikemminkin menestyäkseen täytyy olla hyvät sosiaaliset taidot ja näin ollen toisten kunnioitus on usein tavallista paremmin hallussa."

    Kuka tahansa pitää ystävistään. Muttei se tee ketään sinänsä sosiaalisesti taidokkaaksi, mukavaksi tai mitään muutakaan sellaista. Minulla on sellainen mielikuva (ja vain mielikuva, mutta silti) että varmasti siellä ns. kunnianhimoisten joukossa on paljon samanhenkisyyttä ja selkääntaputteluakin, minkä sitten kaikki kokevat samanlaisena - mutta vain ryhmän sisällä. Joku ulkopuolinen näkee heidät tympeän elitistisenä, sisäänpäinlämpeävänä sakkina.

    "voisivathan kaikki muutkin voittaa saman aseman yrittämällä tarpeeksi. jos ei itse jaksa yrittää, miksi pitäisi polkea muutkin alas? eihän koulussakaan pidetty vääryytenä että joku sai parhaan numeron kokeesta tai hyppäsi pituutta paremmin kuin kukaan muu"

    Miksi kuvittelet että kaikki voisivat voittaa? Tuo jos mikä on epärealistinen käsitys. Toki peruskoulussa jokainen saattoi saada kympin, mutta yo-kokeissa on sen sijaan enemmän elämää vastaava arvostelutyyli... Ei sillä ole (suurimmalle osalle) väliä, kuinka paljon panostaa, joku on kuitenkin parempi.

    "kunnianhimoton ihminen on joka tapauksessa minun näkökulmastani yleensä hemmoteltu ja (...) kyräilevä"

    Miten voi olla sekä hemmoteltu että kyräilevä...? Muutenkin listasi on niin pitkä ja tarkka, ettei voi ajatella sen olevan edes vitsikäs. Sinuahan todella puistattavat jotkut ihmiset! Ja se taasen varmasti puistattaa monia muita; leimaat samassa muutkin "kunnianhimoiset".

    Nämä ovat ihan kreisejä juttuja. Tunnen erään (mielestäni) hyvin menestyneen tyypin, hänellä tuntuu olevan kaikkea. Mukava parisuhde, mielekästä tekemistä, harrastuksia ja erityisosaamista, rahaakin. Ja silti hän, jostain syystä, kuvittelee olevansa tavallinen ihminen; hän pelkää elitistin ja eliittiin kuulumisen leimaa. En tiedä onko se hänen oma heikkoutensa, jonkinlainen "pitäisi olla VIELÄkin enemmän" -virheajatelma, vaiko jotain muuta, mutta selvästikin kaikki kuvittelevat oman tasonsa olevan jonkinlainen normi. Siis että "heikommat ihmiset" ovat räkäpalloneppailijoita, "kunnianhimoiset" tiukkoja ja töykeitä.

    Ken on oikeassa?-)

    VastaaPoista
  12. nörttö: "Miksi kuvittelet että kaikki voisivat voittaa?"

    en luule että kaikki voivat voittaa, ainoastaan että kuka tahansa voi voittaa. "kuka tahansa" pätee tietysti vain niin kauan kuin oletetaan kaikkien olevan terveitä tai muuten kykeneviä kilpailemaan muiden kanssa samalla areenalla ja samoilla ehdoilla. oli kyse sitten parisuhteista tai taloudellisesta menestymisestä en suostu laskemaan ketään pois pelistä esim väärän asenteen takia: henkilö itse toki jäävää itsensä jos ei usko mahdollisuuksiinsa, mutta minä en pidä henkilöä kisan keskeyttäneenä vaan ainoastaan hitaana lähtijänä. sinäkin olet sellainen, nörttö.

    "Miten voi olla sekä hemmoteltu että kyräilevä...?"

    hemmoteltu ei vaadi itseltään mitään suorituksia, kyräileva kadehtii toisten saavutuksia. eivät nämä kai toisiaan pois sulje?

    VastaaPoista
  13. tikka kirjoitti:
    "en luule että kaikki voivat voittaa, ainoastaan että kuka tahansa voi voittaa. "kuka tahansa" pätee tietysti vain niin kauan kuin oletetaan kaikkien olevan terveitä tai muuten kykeneviä kilpailemaan muiden kanssa samalla areenalla ja samoilla ehdoilla."

    Hmm. Haluaisin palata siihen esimerkkiini yo-kisoista. En muista ollenkaan, miten ne pisterajat tarkalleen menivät, mutta kuvitellaan että pisteitä on jaossa 0-100, tyhjästä paperista täydellisiin vastauksiin. Kymmenen ihmistä ottaa osaa. Heidän vastaustensa pistemäärän mediaani on esimerkiksi 80. Silti auttamatta vain yksi saa parhaimman arvosanan - ja joku reputtaa väkisin. Etkö koe että elämä olisi tällaista? Toisin sanoen, vaikka kaikilla olisi kuinka tasaiset mahdollisuudet, vain pieni määrä ihmisistä todella saa kaiken? Ja jostakusta tulee yhtä väkisin ATM, denso, whatever... Eipä sinänsä, ettenkö diggaile kovasti esimerkiksi Star Trekistä, jossa kaikki ovat hyvin motivoituneita, osaavia ja työstään niin paljon pitäviä, että tekevät sitä palkatta, haha. Se ei kuitenkaan, sattuneista syistä, ole todellisuutta. Itse asiassa uskon, että vaikka joskus päästäisiin tilanteeseen, jossa kaikki "paskatyöt" olisi robottien tekemää, ei kaikille riittäisi edelleenkään edes haasteita...

    "hemmoteltu ei vaadi itseltään mitään suorituksia, kyräileva kadehtii toisten saavutuksia. eivät nämä kai toisiaan pois sulje?"

    Ajattelen että hemmoteltu olisi saanut kaiken vaivatta, ja yhä edelleen eläisi pumpulissa. Mikä motivaatio hänellä olisi kyräillä ketään vastaan? Korkeintaan kait ilkkua hyväosaisuuttaan. Ja aidot kyräilijät ovat kait heitä, jotka ovat katkeroituneet joko pelin absoluuttisen pahuuden takia, tai omaa soveltumattomuuttaan siihen. Mutta joku muu varmaan toki näkee nämä toisin, ei siinä mitään.

    Muuten, mitä tulee "hitaisiin lähtijöihin", niin onko se todella aina kannattavaa pelata, ihan siitäkin huolimatta, että olisi jo auttamatta häviöllä/jäljessä, mutta silti kuitenkin potentiaalisesti ihan kunnon peluri? Toki, jos maailma on sellainen, että jokin saavutettu status on paras ja lopullinen vastaus siihen, mikä kaikessa on mielekkäintä... Mutta entäs ne, jotka mielellään nauttisivat vaikka maisemista, niistä jotka suhisevat ohi liian nopeasti, mikäli elää hirveän hektisesti? Ja entäs ne, jotka näkevät ja kokevat, kuinka muut ovat jo kaukanakaukana, eikä oma nuoruus enää kantaisi sinne asti. (Minuahan henk.koht. estää se, etten ole koskaan kuvitellut eläväni kauhean vanhaksi, joten tässä iässäkään ei tunnu enää kovin mielekkäältä ryhtyä mihinkään pitkäaikaiseen juttuun.)

    PS: Onko Blogger muuttanut tätä kommenttisysteemiä jotenkin... enää ei saa laittaa linkkiä nimimerkkiin mukaan, jos ei ole rekisteröitynyt? Hmm.

    VastaaPoista
  14. nörttö: "Haluaisin palata siihen esimerkkiini yo-kisoista. En muista ollenkaan, miten ne pisterajat tarkalleen menivät, mutta kuvitellaan että pisteitä on jaossa 0-100, tyhjästä paperista täydellisiin vastauksiin. Kymmenen ihmistä ottaa osaa. Heidän vastaustensa pistemäärän mediaani on esimerkiksi 80. Silti auttamatta vain yksi saa parhaimman arvosanan - ja joku reputtaa väkisin. Etkö koe että elämä olisi tällaista?"

    hmm, en suoraan sanoen keksi yhtäkään merkittävää tapausta elämästäni, jolloin olisin kärsinyt moisesta kilpailutilanteesta. sain itse ne ällät omassa lukiossani. en kuitenkaan usko että kukaan toinen jätti sen takia lukematta kirjoituksiin, että "joku nyt kuitenkin on itseä parempi ja vie ne ällät". eihän etukäteen edes voi tietää kuka menee puihin ja kuka yllättää. muistan kuinka yksi koko lukion ajan lusmunnut poika otti hirveän loppukirin pari kuukautta ennen kirjoituksia ja kirjoitti 2 ällää. kukaan ei olisi ennalta uskonut.

    "Toisin sanoen, vaikka kaikilla olisi kuinka tasaiset mahdollisuudet, vain pieni määrä ihmisistä todella saa kaiken? Ja jostakusta tulee yhtä väkisin ATM, denso, whatever..."

    niin, jos kaikilla on samat mahdollisuudet, mikä estää sinua olemasta se joka saa kaiken haluamansa? solidaarisuus muita kohtaan? kilpailutilanteen pelko? en kyllä edes usko monenkaan tilanteen elämässä olevan kuin yo-kirjoitukset (joissa kai paras 5% saa ällän; oma arvosanasi riippuu siis muiden pisteistä ja niiden suhteesta omiin pisteisiisi, ei omista pisteistäsi suhteessa täysiin pisteisiin). jotkut nyt tietysti ajattelevat parisuhteiden olevan tällaista peliä, jossa naiset aina suhteuttavat vaatimuksensa miesten yleiseen tasoon hyväksyen vain ylimmän 5% tms. itse en näe tällaista kaavaa yhteiskunnassa (ihmisethän pariutuvat koko ajan muilla kuin nörttirintamilla) enkä pidä sitä muutenkaan kovin rakentavana näkökulmana. miksi pitäisi luoda itselleen henkinen vankila? kenenkään ei muuten ole pakko ruveta densoksi, ainakaan ellei densoksi määritellä esim eniten alkoholia kuluttavaa 5% väestöstä.

    "Muuten, mitä tulee "hitaisiin lähtijöihin", niin onko se todella aina kannattavaa pelata, ihan siitäkin huolimatta, että olisi jo auttamatta häviöllä/jäljessä, mutta silti kuitenkin potentiaalisesti ihan kunnon peluri? Toki, jos maailma on sellainen, että jokin saavutettu status on paras ja lopullinen vastaus siihen, mikä kaikessa on mielekkäintä..."

    vastasitkin jo itse kysymykseesi. ja jos on jäljessä voi vaikka vaihtaa joukkuetta, esim maajoukkueesta amatöörien puulaakiin. kukaan ei ole pakotettu kilpailemaan samassa ryhmässä tai edes samoilla markkinoilla koko ikäänsä.

    "Mutta entäs ne, jotka mielellään nauttisivat vaikka maisemista, niistä jotka suhisevat ohi liian nopeasti, mikäli elää hirveän hektisesti? Ja entäs ne, jotka näkevät ja kokevat, kuinka muut ovat jo kaukanakaukana, eikä oma nuoruus enää kantaisi sinne asti. (Minuahan henk.koht. estää se, etten ole koskaan kuvitellut eläväni kauhean vanhaksi, joten tässä iässäkään ei tunnu enää kovin mielekkäältä ryhtyä mihinkään pitkäaikaiseen juttuun.)"

    nyt menee jutut vaikeammiksi kuin mihin pystyn lonkalta vastaamaan. siis näyttäisi olevan sen verran isojen aiheiden pintaraapaisuja, ettei ole mielekästä näillä eväillä koittaa osua asian ytimeen. siispä pidättäydyn vastaamasta.

    VastaaPoista
  15. tikka kirjoitti:
    "eihän etukäteen edes voi tietää kuka menee puihin ja kuka yllättää."

    Suunnilleen voi, kyllä. Ja uskon että se myös tietyllä tapaa ohjaa ihmisten käyttäytymistä. Kenties alitajuisesti, jos ei ihan näin raa'asti, kuin itse koen, eli ettei mitään kannata tehdä, kun oma mahdollisuuteni voittoon on käytännössä olematon. Toki on aina poikkeuksiakin: kenties jopa tekee sen spurtin vaikka kokeissakin - ja toisaalta joku kympin oppilas menee stressin ja odotusten tähden aivan lukkoon. Mutta ne ovat vain yksittäisiä tarinoita, todella... (Ja ei, se että jokainen on oma ihmisensä, EI tarkoita että jokaisella olisi oma uniikki tarinansa.)

    "jotkut nyt tietysti ajattelevat parisuhteiden olevan tällaista peliä, jossa naiset aina suhteuttavat vaatimuksensa miesten yleiseen tasoon hyväksyen vain ylimmän 5% tms."

    Todista että asia ei ole noin?-) Tästähän se herra Schwartzkin puhui. Tai jos ei olekaan niin, että kaikille naisille kelpaa vain viiden prosentin kerma, niin ehkä he silti suostuisivat/pystyisivät olemaan onnellisia vain niiden YT-miesten kanssaan...

    "kenenkään ei muuten ole pakko ruveta densoksi, ainakaan ellei densoksi määritellä esim eniten alkoholia kuluttavaa 5% väestöstä."

    Ei määrittelyllä ole sinänsä väliä, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin näkee ja kokee tietyn määrän kanssaihmisistään densoiksi. Sama homma AT-miesten kanssa.

    "vastasitkin jo itse kysymykseesi"

    Vain sinun maailmassasi. Itse en kaipaa kovinkaan paljon mammonaa tai tunnustusta. Sääli siis, että samalla kun en tavoittele niitä, jään paitsi naisistakin, jotka kyllä kelpaisivat. "No mutta sittenhän sun kantsis painaa töitä niska limassa ja nostella puntteja samaan aikaan!" Vaan onko sekään sen arvoista? Varsinkin kun nuoret naiset ja YT-miehet pääsevät naatiskelemaan kaikesta aika vähäisillä ponnistuksilla.

    VastaaPoista
  16. Kaikille riittää haastetta jo pelkästään omaan itseen (siis -todelliseen- itseen) tutustumisessa ja itsensä kehittämisessä. Rakkauden ilmentäminen toisille on aina haasteellista, jne.

    Yhteiskunnan kehittäminen mahdollisimman hyväksi kaikkien kannalta on myös suuri haaste. Kyllä sitä haastetta riittää .. ja sitten kun lähdetään tapaamaan toisten planeettojen asukkaita, on siinäkin paljon haasteellisia tilanteita.

    Mutta eivät elämässä vain haasteet ole tärkeitä. Elämä on niin moninaista, että 'haasteellisuuden' ylistäminen on hiukkasen pakkomielteisen oloista ja vääristynyttä toimintaa.

    Itse en hirveästi välitä haasteista, elämä itsessään on jo ihan tarpeeksi haasteellista, etteivät ylimääräiset haasteet kiinnosta. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka silmät loistaen puhuvat haasteellisista työpaikoista, joita himoavat, esimerkiksi.. kai se on sitten sitä kunnianhimoa..

    Mutta on syytä muistaa laulu 'en himoitse valtaa kunniaa', vai mitenkäs se meni.. :) Kunnia on epätodellista eikä tyydytä. Elämässä on paljon todempia ja syvempiäkin asioita, joihin kannattaisi mieluummin keskittyä.

    Kunnianhimosta on hyötyä tietyllä tasolla (nuorempana sieluna), tietyissä asioissa jne.. mutta ei se mikään hyvän ihmisen mitta ole. Kunnianhimosta seuraa välittömästi arvojen vääristymä, sillä kuinka voit arvostaa herkkää hiljaisuutta, kauneutta ja luontoa sekä harmoniaa, kun koko ajan mielessä takoo että pitäisi saada enemmän kunniaa..?

    - Vortac

    VastaaPoista
  17. nörttö: "Mutta ne ovat vain yksittäisiä tarinoita, todella..."

    ja juuri kun aioin kommentoida että jokainen onkin vain yksittäinen ihminen -

    "(Ja ei, se että jokainen on oma ihmisensä, EI tarkoita että jokaisella olisi oma uniikki tarinansa.)"

    höh. harmi, mutta itse en voi ajatella näin kollektivistisesti itsestäni tai muistakaan.

    ""jotkut nyt tietysti ajattelevat parisuhteiden olevan tällaista peliä, jossa naiset aina suhteuttavat vaatimuksensa miesten yleiseen tasoon hyväksyen vain ylimmän 5% tms."

    Todista että asia ei ole noin?-)"

    yli 5% miehistä pariutuu; kelpaako?

    "Tai jos ei olekaan niin, että kaikille naisille kelpaa vain viiden prosentin kerma, niin ehkä he silti suostuisivat/pystyisivät olemaan onnellisia vain niiden YT-miesten kanssaan..."

    odotuksillaan jokainen luo tietysti todellisuutensa, eli jos päättää olla onnellinen vain tietynlaisen miehen kanssa niin sitten on. hyvänä esimerkkinä pakkoavioliitoissa ollaan (oltu) ihan onnellisia, sillä asiaan on suhtauduttu neutraalisti tai jopa positiivisesti. lähes kaikkihan haluavat ensisijaisesti olla onnellisia siinä parisuhteessa, jonka löytävät/ ovat löytäneet.

    kannattaa olla onnellisuuteen kykenevä jo ENNEN kuin pariutuu. silloin asioista osaa nauttia ja olla jopa kiitollinen, eikä odota kärttynä että se toinen tekee minut onnelliseksi jollain taikatempuilla. ei ytm:kään pidä onnellisena sellaista joka ei löydä onnellisuutta sisältään.

    "Ei määrittelyllä ole sinänsä väliä, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin näkee ja kokee tietyn määrän kanssaihmisistään densoiksi."

    ajatteletko tosiaan niin, että huolimatta siitä kuinka vähän maailman eniten juova juo, häntä pidetään juoppona? eli jos kaikki juopot raitistuisivat olisivat normaali-ihmiset yhteiskunnan uusia juoppoja. jos hekin raitistuisivat lähes 100%sti, joku raukka kuitenkin vielä joisi joskus jotain ja saisi siksi juopon tittelin.

    "sama homma AT-miesten kanssa."

    kuten sanottua, en usko että naiset ovat niin nirsoja, vaikka toki rankkaavat miehet järjestykseen ja yrittävät saada tasoonsa nähden parhaita. en pidä kuitenkaan järkevänä lannistua tällaisista meitä ympäröivistä rakennelmista (esim sos. hierarkia) vaan toimin mielummin etuni mukaisesti rakennelman antamissa puitteissa. vain siten toivomiani asioita tapahtuu.

    "Itse en kaipaa kovinkaan paljon mammonaa tai tunnustusta. Sääli siis, että samalla kun en tavoittele niitä, jään paitsi naisistakin, jotka kyllä kelpaisivat. "No mutta sittenhän sun kantsis painaa töitä niska limassa ja nostella puntteja samaan aikaan!""

    toki tuo vaikeuttaa asiaa, mutta kaikki naiset eivät kaipaa samoja asioita. itse pidän punttien nostelua tai muuta urheilullisuutta sekä isoa kroppaa negatiivisina piirteinä miehessä. kunnianhimoa pitää olla, mutta sellaisilla elämänalueilla joiden päälle itsekin ymmärrän. jotkut muut naiset taas haluavat mieheltä vahvat käsivarret ja ylipäätään ison, turvallisen ladonovimiehen, mutta miehen ammattina saa olla vaikka varastomies.

    "Vaan onko sekään sen arvoista? Varsinkin kun nuoret naiset ja YT-miehet pääsevät naatiskelemaan kaikesta aika vähäisillä ponnistuksilla."

    jos itselleen tärkeät asiat arvottaa sen mukaan, miten helppo ne on saada suhteessa muihin ihmisiin, sitten mitään vaikeaa ei tietenkään voi pitää arvossa.

    VastaaPoista
  18. vortac: "Itse en hirveästi välitä haasteista, elämä itsessään on jo ihan tarpeeksi haasteellista, etteivät ylimääräiset haasteet kiinnosta. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka silmät loistaen puhuvat haasteellisista työpaikoista, joita himoavat, esimerkiksi.. kai se on sitten sitä kunnianhimoa.."

    ehkä oma elämäni on vähemmän haastavaa kuin sinulla? kun aivoilleni ei ole tavallisissa arjen askareissa koko ajan aktiviteettia, keksin uusia tapoja haastaa itseni. kun hallitsen jotkut uudet asiat, lisään vaikeusastetta tai siirryn seuraaviin haasteisiin.
    (muistan vieläkin, kun nuorena sain ensimmäisen kännykän jossa oli matopeli; pelasin sitä hurmoksessa niin kauan kunnes onnistuin kasvattamaan madon koko ruudun kokoiseksi, jolloin peli päättyi tulkintani mukaan voittooni. sen hetken jälkeen en enää ikinä enää koskenut matopeliin - mitään suurempaa haastetta kun ei ollut näköpiirissä.)

    "Kunnia on epätodellista eikä tyydytä. Elämässä on paljon todempia ja syvempiäkin asioita, joihin kannattaisi mieluummin keskittyä. (...) Kunnianhimosta seuraa välittömästi arvojen vääristymä, sillä kuinka voit arvostaa herkkää hiljaisuutta, kauneutta ja luontoa sekä harmoniaa, kun koko ajan mielessä takoo että pitäisi saada enemmän kunniaa..?"

    eivät nämä asiat niin mustavalkoisia ole etteikö samaan aikaan voisi olla mitään muuta kuin kunnianhimoinen. pakkomielteen puolellehan tuo muuten menisi, jos ei koskaan mistään nauttisi. en muuten tiedä miksei itsensä (ja muiden) voittaminen tyydyttäisi; minua se tyydyttää kovin, toisin kuin asioiden huonosti tai kohtalaisesti tekeminen.

    VastaaPoista
  19. tikka kirjoitti:
    "ajatteletko tosiaan niin, että huolimatta siitä kuinka vähän maailman eniten juova juo, häntä pidetään juoppona?"

    Onhan tuo vähän hassu skenaario, joo, mutta kyllä, noin minä ajattelen. Uskon että ihmisillä on synnynnäinen halu muodostaa porukoita ja hierarkioita. Ehkä alunperin viha ja aggressio kohdistuivat naapuriheimoihin, myöhemmin myös oman heimon jäseniin, kun väkimäärä kasvoi. Ja nyt elämme jossain ihmeen megayhteisössä, jossa vastustajia, kuviteltuja ja todellisia, on loputtomasti. Suosikkiesimerkkini ovat nuorten alakulttuurit: periaatteessa ne kaikki sisältävät ihan samanlaisia nuoria, mutta silti heidän pitää ryhmittyä, että eroaisivat niistä toisista. Hulvatonta.

    "en pidä kuitenkaan järkevänä lannistua tällaisista meitä ympäröivistä rakennelmista"

    Jos olet tottunut voittamaan, et ehkä ymmärrä, miten lannistavaa on aina hävitä.

    Vortacille suunnattu heitto:
    "ehkä oma elämäni on vähemmän haastavaa kuin sinulla?"

    Viitaten edelliseenkin, tuo toteamasi vaikuttaa tuskallisen todelta...

    "lähes kaikkihan haluavat ensisijaisesti olla onnellisia siinä parisuhteessa, jonka löytävät/ ovat löytäneet."

    ...ja kun AT-miesten kanssa ei pariuduta, niin...

    VastaaPoista
  20. nörttö: ""en pidä kuitenkaan järkevänä lannistua tällaisista meitä ympäröivistä rakennelmista"

    Jos olet tottunut voittamaan, et ehkä ymmärrä, miten lannistavaa on aina hävitä."

    en ole aina voittanut mutta ilmeisesti yli jonkin kriittisen raja-arvon, jonka jälkeen mahdollisuuksiinsa voittaa uskoo enemmän kuin varmaan epäonnistumiseen.

    "Vortacille suunnattu heitto:
    "ehkä oma elämäni on vähemmän haastavaa kuin sinulla?"

    Viitaten edelliseenkin, tuo toteamasi vaikuttaa tuskallisen todelta..."

    se nyt oli tarkoitettu sarkasmiksi.. vaikkei sitä kai kukaan tajua, koska olen nainen ja kaikki siis tuodaan minulle hopeatarjottimella. en tietenkään tiedä vortacin elämän mahdollisista vaikeuksista mitään, mutta itse en pidä normaalielämää kovin haastavana (johon vortac siis mielestäni viittasi). toisaalta työskentelen jatkuvasti elämänhallintani kanssa niin, että aluksi vaikeiksi kokemani asiat pikkuhiljaa helpottuvat ja voin taas ottaa uusia vaikeampia tehtäviä listalleni. se on sitä itsensä kehittämistä, jota täälläkin on sivuttu muodossa "naiset kaunistautuvat miehiä varten" ja "ytm:t kehittävät itsessään naisia miellyttäviä ominaisuuksia". tämä on ehkä täyttä hepreaa niille, jotka eivät koskaan kehitä itsessään mitään kenenkään takia, mutta tämä piirre saattaa yhdistää parisuhteisiin pääseviä miehiä ja naisia. myös parisuhteessa olen suoriutuja; kysyn palautetta käyttäytymisestäni ja yritän parantaa sitä sekä ilahduttaa kumppaniani.

    ""lähes kaikkihan haluavat ensisijaisesti olla onnellisia siinä parisuhteessa, jonka löytävät/ ovat löytäneet."

    ...ja kun AT-miesten kanssa ei pariuduta, niin..."

    enpä heti keksi mitä tarkoitit..

    itse tarkoitin siis että kaikki haluavat varmaan että heillä jo on se onnelliseksi tekevä asia, esim kumppani, ei että pitää taistella jostain 5% prosentista parhaita miehiä saadakseen jonkun joka pystyy tekemään henkilön onnelliseksi. sellaisesta kunnianhimosta ei ole siis minun tapauksessani kyse.

    mitenkähän tämä liittyy siihen, ettei atm:ien kanssa pariuduta.. luovutan, en keksi.

    VastaaPoista
  21. "enpä heti keksi mitä tarkoitit"

    Kirjoittelen omalta kannaltani. Otetaan aksioomaksi "AT-miesten kanssa ei pariuduta". Tällöin on turhaa argumentoida - noh, meille AT-miehille ainakaan - että eivät naiset oikeasti yritä vain viiden prosentin eliittiä, vaan tykkäävät miellyttää ja tulla miellytetyiksi "ihan tavallisissa" parisuhteissa. Sellaisia ei kuitenkaan omassa maailmassani ole, en minä sellaista tule kokemaan. Ja se heijastelee sitten koko elämään; jo aiemmin kirjoitin, ettei kukaan voi olla esimerkiksi kunnianhimoinen, jos ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta voittaa. Ajattele esimerkiksi rampaa. Mikään määrä tahdonvoimaa ja treeniä ei häntä auta. Sen sijaan jos on ihan normaali tyyppi, kenties peräti juoksemisesta kiinnostunut, on hyvinkin helposti perusteltavissa miksi olisi mielekästä treenata ja treenata sitten kunnolla kanssa. Voitto häämöttää!

    VastaaPoista
  22. nörttö: "(...)"ihan tavallisissa" parisuhteissa. Sellaisia ei kuitenkaan omassa maailmassani ole, en minä sellaista tule kokemaan. Ja se heijastelee sitten koko elämään"

    miksi parisuhteettomuus heijastelisi koko muuhun elämääsi? eikö pikemminkin toisinpäin? ei siis niin, että parisuhteettomuutesi takia et pääse kouluihin, et saa töitä (lienee laitonta syrjimistä edes kysyä perheenperustamisaikeista), et pärjää harrastuksissasi, jne. pikemminkin niinpäin että haluttomuutesi nähdä vaivaa hyvän tutkinnon, työpaikan ja mukavien harrastusten saamiseksi on osaselitys parisuhteettomuuteesi. voin tietenkin olla väärässä..

    VastaaPoista
  23. "miksi parisuhteettomuus heijastelisi koko muuhun elämääsi? eikö pikemminkin toisinpäin?"

    Koska en voi voittaa, en jaksa enkä viitsi nähdä vaivaa minkään tähden. JOS voisin saada suhteen niin tietenkin SITTEN kantsisi tehdä sitä sun tätä. Ja elämä noin muutenkin olisi mukavaa. Tipuin kuitenkin kelkasta jo vuosikausia sitten. Se on hieman taustatarinana nimimerkillenikin. Nimittäin nörtti-identiteetti oli joskus Se Juttu, mutta kun jouduin toteamaan, että jopa nörtit saivat myöhemmin tyttöystävät, ja minä en, en voinut enää olla edes heidän, sen koulukiusatun ja epäcoolin sakin jäsen. Minussa oli jotain luotaantyöntävän tympeää. Tällainen nörttö vaan. Eli kun en onnistunut samoilla eväillä silloin kun olin vielä kaveripiirin kanssa tasoissa, niin miten nyt - vanhempana, kyynisempänä ja katkerampana - olisin yhtään otollisempaa seuraa? En tietenkään ole, kiinnostan ketään vielä vähemmän. On siis yksi hailea mitä teen "elämälläni".

    VastaaPoista
  24. nörttö: "Koska en voi voittaa, en jaksa enkä viitsi nähdä vaivaa minkään tähden. JOS voisin saada suhteen niin tietenkin SITTEN kantsisi tehdä sitä sun tätä."

    etkö voi voittaa millään muullakaan elämänalueella; tehdä jotain mielekästä vaikka se ei johtaisi naisen saamiseen? vai onko kaiken tekemisesi motiivina vain parisuhde? en edelleenkään tajua miten voit tietää ettet voi sillä alueella voittaa. mitä voitto sinulle ylipäätään tarkoittaa? kukaan ei voi tietenkään luvata että ihan varmasti voit voittaa - sitähän ei tiedä kukaan - mutta yhtä vähän voi tietää ettei jollain ole mitään mahdollisuuksia (jos nyt ei puhuta jostain neliraajahalvaantuneesta olympialaisissa).

    minulla kunnianhimo ja kaikenlainen tekeminen kyllä liittyy myös kaikenlaisiin muihin asioihin - esim itseni toteuttamisen arvoon. naisenahan en edes kasvata parisuhdearvoani olemalla kunnianhimoinen, pikemminkin päinvastoin. olenhan töissä pitkiä päiviä, edistän vapaa-ajalla omia projektejani, jne enkä siis ole laittamassa ruokaa ja palvelemassa miestä kunnon pikkuvaimon tapaan.

    "(...) taustatarinana nimimerkillenikin. Nimittäin nörtti-identiteetti oli joskus Se Juttu, mutta kun jouduin toteamaan, että jopa nörtit saivat myöhemmin tyttöystävät, ja minä en, en voinut enää olla edes heidän, sen koulukiusatun ja epäcoolin sakin jäsen. Minussa oli jotain luotaantyöntävän tympeää."

    kas, vaistonvaraisesti uhmaan tympiö-identiteettiäsi käyttämällä vain nimen loppuosaa, pitäen sinua siis siihen tavalliseen, parisuhdemahdollisuudet omaavaan nörttisakkiin kuuluvana. sori.

    "Eli kun en onnistunut samoilla eväillä silloin kun olin vielä kaveripiirin kanssa tasoissa, niin miten nyt - vanhempana, kyynisempänä ja katkerampana - olisin yhtään otollisempaa seuraa?"

    mikä fiksaatio sinulla on muiden kanssa samaan tahtiin etenemiseen? samoin kuin vain varmaksi kokemasi voittomahdollisuuden eteen vaivan näkemiseen? asiat voi nähdä niin erilailla jos on tarpeeksi halua saada niihin muutosta. ilmeisesti missaan nyt vaan jotain perustavanlaatuista sinusta, minkä takia en ymmärrä estojasi.

    VastaaPoista
  25. Menee jo vähän kummaksi tämä kirjoittelu... off-topicia vähintään. Mutta ehkä nyt vielä kerran.

    "etkö voi voittaa millään muullakaan elämänalueella; tehdä jotain mielekästä vaikka se ei johtaisi naisen saamiseen? vai onko kaiken tekemisesi motiivina vain parisuhde?"

    Nuorempana sitä jaksoi tehdä kaikenlaista, innostua niiden nörttien mukana kaikesta sellaisesta, joka nyt tuntuu täysin triviaalilta. Kuten vaikka tiettyjen pelien pelaaminen, tietyistä elokuvista ja elokuvaohjaajista diggailu, eräänlaisen ryhmähengen nostatus. Vertaisryhmät ovat hyvin tärkeitä. Mutta, kuten kirjoitin, tipuin niistä pois.

    Ei tavoitteeni aina ollut "pelkästään" tytön löytäminen. Tai ainakin jaksoin tehdä myös muita asioita siinä ohessa, vaikkei ketään kiikarissa näkynytkään. Kuitenkin todella jossain vaiheessa , muutama vuosi takaperin, oli pakko myöntää itselleni, että en vaan sitten kelvannutkaan kellekään. Enkä edes tajua, miksen. Kaverini olivat/ovat yhtä tylsämielisiä kuin minäkin. Tosin toki nykyään elämässään edenneitä, mutta silloin lukiossa ja lukion jälkeisinä vuosina olimme tasoissa... kumma juttu.

    "kukaan ei voi tietenkään luvata että ihan varmasti voit voittaa - sitähän ei tiedä kukaan"

    Olet itsekin sitä mieltä, että yleensä (eli suurin osa) ihmisistä pariutuu. Täten voisi ajatella, deterministisesti, että kun on synnytysosastolla salillinen vauvoja, heistä suurin osa tulee löytämään parinsa. Ja kun tutkitaan tilastoja minkä ikäisenä se yleensä tapahtuu, voidaan tehdä lisää oletuksia... Harva ihminen putkahtaa peliin "takavasemmalta", vielä vähemmän voittaen sitten kaiken, ns. mustana hevosena. Olen friikki mutten poikkeus.

    "mikä fiksaatio sinulla on muiden kanssa samaan tahtiin etenemiseen?"

    Jos eläisin autiosaarella, mikä määrittäisi hyvän elämän? Olisiko se täysin minusta kiinni? Entäs nyt, Suomen suurimmassa kaupungissa, eikö normaalius ja tavoiteltava elämä ole sitä, mitä muutkin tekevät? (Puhumattakaan siitä, että todella ennen halusin näitä asioita, kovastikin, se vaan ei toiveena riittänyt.)

    Js eihän nyt kukaan oikeasti pelaa, jos ei usko voittoonsa, edes jotenkin? Ihmiset lottoavat, koska - vaikka voitto on epätodennäköistä - se ei ole mahdotonta. Sen sijaan pidän äärimmäisen epätodennäköisenä että minä, huonontuneessa tilanssani, mitään voisin enää saada aikaan. Teinivuosiani en ainakaan voi kokea enää uudelleen, en siihen tapaan kuin olisin halunnut.

    "ilmeisesti missaan nyt vaan jotain perustavanlaatuista sinusta, minkä takia en ymmärrä estojasi."

    Se on se fatalismi.

    VastaaPoista
  26. Fatalismi selittänee paljon. Silti, on noita yli kolmikymppisiä, jotka pariutuvat ensi kertaa eläessään. Ei paljon, mutta eivät nemahdottomiakaan ole; jotkut siis oikeasti tulevat hommaan mukaan myöhäisessä vaiheessa.

    VastaaPoista
  27. "Silti, on noita yli kolmikymppisiä, jotka pariutuvat ensi kertaa eläessään."

    He ovat mielestäni yhtä naurettavan säälittäviä, kuin sellaiset, jotka päättävät tappaa itsensä vasta jossain siinä 30-40 ikävuoden tienoilla. Siis kamaan, kyllähän nyt elämän perseyden olisi pitänyt tulla ilmi jo kauan tuota aikaisemminkin? Ja samaan tapaan se, jos sitten joskus, ikivanhana, jonkun löytääkin, niin onko siitä mitään iloa enää?

    Mäpä kerron menneestä viikostani. Olin elokuvissa erään kaveritytön kanssa, ja kun tarpeeksi kauan vinguin ja ruinasin, hän suostui kulkemaan kanssani käsikädessä kaupungilla. Se oli uutta ja hienoa! Mutta myös ongelmani ydin: minulle kaikki, minkä muut ovat kokeneet jo teini-iässä, on jotain mystistä. Kenen kanssa jakaisin tällaisia kokemuksia? Ei se kaverinikaan asiasta välittänyt, oli pikemminkin nolostunut, kun minä niin asiasta hihkuin ja jaksoin vängätä... Toki jotkut osaavat suhtautua elämään niin, että se voi olla kivaa vielä vanhempanakin, mutta mielestäni se vaatii kyllä kivan nuoruuden myös. Sitä en saanut.

    VastaaPoista
  28. ehkä tämä on tosiaan väärä foorumi näin kahdenvälisille keskusteluille (-> mese?), mutta vielä ei toisaalta henkan luuta ole viuhunut. pysytäänhän tässä siinä mielessä aihepiirissä, että sinä edustat mentaaliseen loukkuun ajautunutta atm:ää ja minä fasistisen pahaa naista, kaiken saanutta kermapersettä. voi olla ihan viihdyttävääkin luettavaa.

    en siis malta olla kommentoimatta vielä tätä:

    nörttö: "Harva ihminen putkahtaa peliin "takavasemmalta", vielä vähemmän voittaen sitten kaiken, ns. mustana hevosena."

    mitähän mahdat tarkoittaa kaiken voittamisella? eiköhän se riittäisi että löytäisi jonkun tavallisen tytön/naisen, jolla on jalat maassa ja joka on haaveillut tavallisesta poikaystävästä. "kaiken" voittamisesta tulee itselleni mielikuva vähintään jonkun miss maailman saamisesta.

    muiden kanssa samaan tahtiin etenemiseen voi toki pyrkiä, mutta jos se nyt ei vaan onnistunut niin miksi jättää koko homma siihen. analogiana voisi ottaa esiin vaikka aikuisopiskelijat; ihmiset jotka menevät yliopistoihin "väärän ikäisinä" 4-5-kymppisinä, koska ovat nuoruudessaan esim kasvattaneet lapset tai luoneet jotain poikkeuksellista uraa. tietenkin voi nähdä koulun porttien sulkeutuneen edestään jos ei ole päässyt sisään esim 25 v. ikään mennessä, mutta mikään pakko moisia rajoituksia ei ole tehdä itselleen.

    fatalismi on kieltämättä minusta hyvin outoa, vähän niinkuin reikihoito tai horoskoopitkin. en jaksa uskoa useimpiin asioihin, joihin liittyy maagisia voimia tai luonnon-/universumin järjestyksiä (tms).

    VastaaPoista
  29. "...vielä ei toisaalta henkan luuta ole viuhunut."

    En tiedä onko Henry täältä koskaan poistanut kommentteja. En ole ainakaan huomannut. Ja on sääli ettei se forum koskaan oikein ottanut toimiakseen. Kokisin sen rennompana paikkana kirjoittelulle. ("No mikset sä kirjoita omaa blogia?" En viitsi. Minulla on kylläkin ollut jo vuosia nettipäiväkirja, mutten viitsi sekoittaa tätä nimimerkkiä niihin teksteihin. Tai toisinpäin. Tämän blogin lukeminen ja tänne kommentointi on ihan omanlaistansa hupia.)

    "eiköhän se riittäisi että löytäisi jonkun tavallisen tytön/naisen, jolla on jalat maassa ja joka on haaveillut tavallisesta poikaystävästä."

    Binäärimaailmassani voi joko saada kaiken, tai olla saamatta mitään. Täten, jos kohtaloni olisi löytää joku, voisin samantien onnistua ties missä. Voisi ajatella janaa: toinen pää ilmentää varmaa onnistumista, toinen mahdottomuutta. Tyttöystävä lähentelee mahdottomuutta. Mutta toisaalta jos sen saa, on jo hyvinpaljon lähempänä vieläkin mahdottomampia, epätodennäköisempia asioita...

    Eikä siinä mitään pahaa ole, jos vaikkapa aloittaa yliopisto-opinnot vanhana, JOS todella on käyttänyt hyvin sen väliajan! Minuakaan ei ollenkaan haittaisi (opiskelujen kanssa) paikallaan nyhjääminen, jos minulla sattuisi olemaan lapsia, heh. Sehän olisi perin mielekästä puuhaa, kasvattaa niitä.

    Mitä tulee Meseen, niin helkkari hei, mähän olen IRKKAAJA! Haha. Mutta jos joku haluaa lähettää meiliä, niin aito(at)luuseri.net palvelee. Tai tsekatkaa uusin deittiliite Citystä, joku niistä pösilöistä olen minä! ;-)

    VastaaPoista
  30. nörttö: "Mitä tulee Meseen, niin helkkari hei, mähän olen IRKKAAJA! Haha. Mutta jos joku haluaa lähettää meiliä, niin aito(at)luuseri.net palvelee."

    oliko tuo nyt kutsu vai ei? ;)

    VastaaPoista
  31. En tiedä mitään kutsuista. Ne vissiin todella liittyy Messengeriin...? Se on kuitenkin kökkö systeemi ihan perinteiseen irkkiin verrattuna, joten en käytä sitä. Siitäkään huolimatta että tytöt eivät yleensä osaa irkata, korkeintaan juurikin mesettää... Email onkin se välimuoto muille.

    VastaaPoista
  32. TN:
    "Tai tsekatkaa uusin deittiliite Citystä, joku niistä pösilöistä olen minä! ;-)"

    Jaa-a. Kovin kauan/tarkkaan en ole seurannut kirjoittelua, joten vaikea arvailla. Ei kai nyt sentään tämä:

    Minä tuhkamuna! Etsin rikasta/kaunista ja hyvän vartalon omaavaa naista.

    Mutta mitäs tuo vaikeasti tavoiteltavan esittäminen täällä oikein on, kun fiksut hehkeät naiset houkuttelevat mese- ja meiliseuraksi? ;)

    VastaaPoista
  33. Haha, kiitos arvauksesta! Ohi kuitenkin meni. Enkä tämän enempää viitsi kommentoidakaan.

    Onko muuten sellaisiakin todella, kuin "vaikeasti tavoiteltavat"? Ajattelin että se on jotain romanttisten komedioiden hömppää. Sellaista leikkiä isoille ihmisille, jotka kuitenkin näkevät toistensa toimien läpi.

    VastaaPoista
  34. Ihmisen psyyke taitaa olla rakennettu niin, että jos jokin asia ei tunnu onnistuvan millään, sitä lakkaa yrittämästä ja alkaa tehdä jotain muuta. Yleensä tämä on ihan hyödyllinen juttu, esimerkiksi jos se saa lyhyen nörtin luopumaan koripallomenestyksestä haaveilemisesta ja keskittymään johonkin mikä sujuu hyvin, vaikka koodaamiseen.

    Jos naisasioissa tulee toistuvasti takkiin, se on pahempi juttu. Seksuaalis-parisuhteilulliset tarpeet kun eivät häviä minnekään, vaikka naisten iskemisen yrittämiseen tulisikin estoja (tai pelkästään tympääntyminen) jatkuvien epäonnistumisten takia.

    Luulisin että ne jotka skorettavat vasta kolmekymppisinä ovat niitä jotka ovat jossain vaiheessa omaksuneet "pitäkää tunkkinne & pimppanne" -asenteen ja keskittyneet tekemään omaa juttuaan. Sitten sen oman jutun kautta on ehkä tullut rahaa, statusta ja itsetuntoa ja sitä kautta on sitten joku nainenkin löytynyt. (Valitettavasti kaikki "omat jutut" eivät ole sellaisia millä saisi rahaa ja statusta, joten mikään pomminvarma tapa tuokaan ei taida olla.)

    Jos taas ei löydä omaa juttuaan tai omaksu tervettä vihaa vaskistisen pahoja psykonarttuja kohtaan, taitaa jo ennen kolmeakymmpiä päätyä masennuksen kautta viinaan, Jeesukseen tai hautaan. Jeesus lienee noin yleisesti terveellisin vaihtoehto, mutta tiedä sitten masentuneelle ATM:lle. Viinalla voi ehkä tuurilla saada alkoholisti-ATN:n jos sitä juo kapakassa eikä yksin kotona. Hauta sitten... sinnekin jotkut päätyvät, levätköön rauhassa.


    Tässä on muuten yksi miehinen nollasummapeli: poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, ja jos miehiä ei kuole tarpeeksi nuorena, osa jää naisettomaksi.

    Ehkäpä nuoret naiset eivät tämän takia aina ymmärrä nollasummapelejä. Huonoimmassakin tapauksessa nuorelle naiselle on aina tarjolla ATM. Naisen ei tarvitse välttämättä kilpailla suoraan muiden naisten kanssa, vaan hän voi "olla oma itsensä" ja katsoa millainen mies tarttuu haaviin. YTM:ien tavoittelu vaati muiden naisten voittamista, mutta YTM:ltäkin voi saada satunnaisesti pelkkää seksiä ilman että on "voittanut" muut naiset.

    Miehen puolestaan kannattaa olla oma itsensä, jos hän on YTM. Jos ei ole, kannattaa olla parempi kuin häviäjät. Häviäminen ei kannata.

    VastaaPoista
  35. nörttö: "En tiedä mitään kutsuista. Ne vissiin todella liittyy Messengeriin...?"

    ajattelin vaan kutsuitko/pyysitkö minua mailaamaan vai oliko tieto ylimalkaisesti kaikille tarkoitettu. enkä tiedä vastausta vieläkään.

    brunologi: "Mutta mitäs tuo vaikeasti tavoiteltavan esittäminen täällä oikein on, kun fiksut hehkeät naiset houkuttelevat mese- ja meiliseuraksi? ;)"

    mese- ja meiliseura ei kai tarkoita suhdetta tai seksiä, joten se tuskin ilahduttaa nörttöä. nörttö varmaankin myös tietää minun olevan suhteessa. hehkeyttäkään ei ole missään vielä yleisesti todistettu.

    VastaaPoista
  36. anonyymi: "poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, ja jos miehiä ei kuole tarpeeksi nuorena, osa jää naisettomaksi.

    Ehkäpä nuoret naiset eivät tämän takia aina ymmärrä nollasummapelejä. Huonoimmassakin tapauksessa nuorelle naiselle on aina tarjolla ATM."

    muistaakseni ikäluokat tasoittuvat sukupuolten suhteen aika varhaisessa vaiheessa. poikia kuolee paljon jo sikiöaikana, pieninä synnynnäisiin vammoihin ja alle 5-vuotiaina onnettomuuksissa. en ole varma ovatko puntit jo siinä kohtaa tasan sukupuolten välillä, mutta eivät erot ainakaan enää suuria ole.

    VastaaPoista
  37. tikka:
    "nörttö varmaankin myös tietää minun olevan suhteessa."

    No, läppänä. Kyllä tuo tieto oli minullakin hallussa. Mutta kun näytti myös Arawn aiemmin ehdottelevan TN:lle meilin heittoa, niin... huikeena läppänä.

    "hehkeyttäkään ei ole missään vielä yleisesti todistettu."

    Sotkenko vai etkös sinä ollut omien sanojesi mukaan hollywood-tähtien näköinen? ;) Olen toki näitä juttuja seurannut, jaksoittain. Ja joskus kommentoinutkin, aiemmin ilman vakionikkiä. Minun piti kesällä vastata yhteen sinun (muistaakseni) esittämääsi kysmykseen, mutta se jäi. Ehkä aihe ajankohtaistuu tässä uudelleen. Tai no, tämän blogin ikuisuusaiheeseen se liittyi joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  38. "Mutta kun näytti myös Arawn aiemmin ehdottelevan TN:lle meilin heittoa, niin... huikeena läppänä."

    Arawn kait hämmentyi siitä, kun kerroin, että olemme hänen kanssaan tavanneet joskus. Vähän hassua tosin, jos Arawn todella haluaisi tietää, kuka sitten olinkaan. Ei edes minulla ole halua tutustua kaikkiin ihmisiin jotka tapaan. (Koska suurin osa ihmisistähän on ihan perseestä muutenkin, haha.)

    "ajattelin vaan kutsuitko/pyysitkö minua mailaamaan vai oliko tieto ylimalkaisesti kaikille tarkoitettu. enkä tiedä vastausta vieläkään."

    No jos kauheasti haluaisit jotain meilata, niin tuo on ainakin ihan toimiva osoite (vaikkei sitä joku kerran halunnutkaan uskoa). Sinänsä en pohdi asiaa, niin harvoin muutenkaan saan meiliä, vaikka silloin tällöin eri osoitteita esille jätänkin.

    "Ihmisen psyyke taitaa olla rakennettu niin..."

    Tuo teksti oli, by the way, täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  39. hyvinpä brunologi seuraa täällä juttuja. itsekään en ole nykyistä nikkiäni käyttänyt vielä edes kuukautta, mutta silti tunnut hyvin tietävän ja muistavan mitä joskus männäkesänä/-vuonna olen kirjoitellut. :) ip-osoitettako seuraat?

    mikähän se hollywood-tähtijuttu taas olikaan.. että näytän ilman meikkiä yhtä karsealta kuin nelikymppiset rupsahtaneet näyttelijättäret (myöskin ilman meikkiä)? no, jos se ja pelkkä oma sanani asiasta lasketaan..

    juu, täällä kyllä luuppi pyörii loputtomasti itseään toistaen. se on tietysti naisten vika sekin, kun eivät keksi mitään uusia juttuja joita voisi täällä repostella.

    VastaaPoista
  40. tikka:
    "muistaakseni ikäluokat tasoittuvat sukupuolten suhteen aika varhaisessa vaiheessa. poikia kuolee paljon jo sikiöaikana, pieninä synnynnäisiin vammoihin ja alle 5-vuotiaina onnettomuuksissa. en ole varma ovatko puntit jo siinä kohtaa tasan sukupuolten välillä, mutta eivät erot ainakaan enää suuria ole."

    Nope. Ei riitä poikien isompi kuolleisuus mihinkään. Meinasin heittää tähän omaa vastamutuani, mutta kävin sitten katsomassa väestörakennetaulukkoa.

    Vuoden 2006 koko maan keskiväkilutietojen mukaan 18-vuotiaiden ikäluokassa on poikia 32 383 ja tyttöjä 30 997. 30-vuotiaita miehiä on 34 461 ja naisia 32 542. Ihan merkittäviä eroja.

    Huom. vasta 51-vuotiaista löytyy ikäluokka, jossa naisia on enemmän. Ei nuorna miesnä paljon lohduta, että vaarina on valinnanvaraa. (Ja tietysti vaarina sanan laajemmassa, ei-sukulaissuhteita kuvaavassa merkityksessä.)

    On toisaalta niin, että pk-seudulla ja Helsingissä erityisesti on nuoria naisia suhteellisesti todella paljon. Esim. 22-vuotiaita naisia on 4 932 ja miehiä vain 4 034. Siellä on nörtön markkinat.

    Tilastokeskuksen sivuilta noita tihrustin:
    http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp

    VastaaPoista
  41. tikka:
    "itsekään en ole nykyistä nikkiäni käyttänyt vielä edes kuukautta, mutta silti tunnut hyvin tietävän ja muistavan mitä joskus männäkesänä/-vuonna olen kirjoitellut. :) ip-osoitettako seuraat?

    En ole riittävän nörtti kyetäkseni siihen. Kirjoitustyylejä opin kyllä tunnistamaan luullakseni aika hyvin. Ja onhan sinulla tuo tapa kirjoittaa kaikki pienellä.

    Anonyymin kirjoittamassa ja nörtön komppaamassa tekstissä oli minustakin asiaa. Tartuin siihen sukupuolijakaumaan, kun tikkana nostit sen nokittavaksi!

    VastaaPoista
  42. "Siellä on nörtön markkinat."

    Voi kuule. Vaikka täällä olisi kymmenentuhatta 22-vuotiasta naista, en usko, että heistä ketään kiinnostaisin. Ei se oikein ole määrästä kiinni. Olenhan elämän aikana kuitenkin kohdannut, jollain tapaa ajateltuna, satoja tyttöjä. Ei ole todennäköistä että olisin törmännyt vain "vääriin" kaikki nämä vuodet.

    VastaaPoista
  43. Jaa niin, Arawnin hehkeyden voi todeta blogistaan, kun kerran on lomakuvatuksiaan pannut näytteille. :)

    VastaaPoista
  44. TN:
    "Voi kuule. Vaikka täällä olisi kymmenentuhatta 22-vuotiasta naista, en usko, että heistä ketään kiinnostaisin. Ei se oikein ole määrästä kiinni. Olenhan elämän aikana kuitenkin kohdannut, jollain tapaa ajateltuna, satoja tyttöjä. Ei ole todennäköistä että olisin törmännyt vain "vääriin" kaikki nämä vuodet."

    Their loss! (Yeah right, noita rohkaisuja en kyllä niele itsekään.) :)
    Mutta on se Hesan markkinatilanne oikeasti miehelle suhteellisen edullinen.

    VastaaPoista
  45. TN: "He ovat mielestäni yhtä naurettavan säälittäviä, kuin sellaiset, jotka päättävät tappaa itsensä vasta jossain siinä 30-40 ikävuoden tienoilla. Siis kamaan, kyllähän nyt elämän perseyden olisi pitänyt tulla ilmi jo kauan tuota aikaisemminkin? Ja samaan tapaan se, jos sitten joskus, ikivanhana, jonkun löytääkin, niin onko siitä mitään iloa enää?"

    Yli kolmikymppinen on jo ikivanha? Mikähän 60-kymppinen sitten on? Muumio? :)

    Ja ilmeisesti niille parin löytäneille yli kolmikymppisille siitä on iloa. Ovat vaikuttaneet vallan tyytyväisiltä, katkeruus on ainakin jossain määrin laimentunut jne. Ja kun mies ei ole kolmi- nelikymppisenä mitenkään liian vanha isäksikään.

    "Mutta myös ongelmani ydin: minulle kaikki, minkä muut ovat kokeneet jo teini-iässä, on jotain mystistä. Kenen kanssa jakaisin tällaisia kokemuksia? "

    Lord Boredomin tai Tigerin? :) Netistähän käsittääkseni löytyy näitä, jotka eivät ole kokeneet kummempia teini-iässä vaan vasta myöhemmin. Itse tiedän montakin ja vähän riippuen miten teini-ikä määritellään, lähenen itsekin heitä.

    "Toki jotkut osaavat suhtautua elämään niin, että se voi olla kivaa vielä vanhempanakin, mutta mielestäni se vaatii kyllä kivan nuoruuden myös. Sitä en saanut."

    Itse en ajattele, että se vaatisi kivan nuoruuden. Kun puhuin noista pariutuneista yli kolmikymppisistä, heillä nimenomaan oli aika kenkku lapsuus ja nuoruus. En oikein tiedä, mikä sen ratkaisee, että ketkä ovat onnellisia vanhempana, vaikka lapsuus oli nihkeä ja nuoruus kauhea. Jotkut ovat, toiset eivät. En kuitenkaan itse ole fatalisti, joten uskon, että siihen voi vaikuttaakin.

    "Mitä tulee Meseen, niin helkkari hei, mähän olen IRKKAAJA! Haha. "

    Mikäs sinun nickisi onkaan? ;)

    Mesettäminen on ihan plääh. Turhauttavaa, kun juurikin on kavereita, jotka eivät suostu irkkiin!

    "Arawn kait hämmentyi siitä, kun kerroin, että olemme hänen kanssaan tavanneet joskus. Vähän hassua tosin, jos Arawn todella haluaisi tietää, kuka sitten olinkaan. Ei edes minulla ole halua tutustua kaikkiin ihmisiin jotka tapaan. (Koska suurin osa ihmisistähän on ihan perseestä muutenkin, haha.)"

    En olisi kysynyt, jos en haluaisi tietää. :)

    VastaaPoista
  46. TN: "He ovat mielestäni yhtä naurettavan säälittäviä, kuin sellaiset, jotka päättävät tappaa itsensä vasta jossain siinä 30-40 ikävuoden tienoilla. Siis kamaan, kyllähän nyt elämän perseyden olisi pitänyt tulla ilmi jo kauan tuota aikaisemminkin? Ja samaan tapaan se, jos sitten joskus, ikivanhana, jonkun löytääkin, niin onko siitä mitään iloa enää?"

    Yli kolmikymppinen on jo ikivanha? Mikähän 60-kymppinen sitten on? Muumio? :)

    Ja ilmeisesti niille parin löytäneille yli kolmikymppisille siitä on iloa. Ovat vaikuttaneet vallan tyytyväisiltä, katkeruus on ainakin jossain määrin laimentunut jne. Ja kun mies ei ole kolmi- nelikymppisenä mitenkään liian vanha isäksikään.

    "Mutta myös ongelmani ydin: minulle kaikki, minkä muut ovat kokeneet jo teini-iässä, on jotain mystistä. Kenen kanssa jakaisin tällaisia kokemuksia? "

    Lord Boredomin tai Tigerin? :) Netistähän käsittääkseni löytyy näitä, jotka eivät ole kokeneet kummempia teini-iässä vaan vasta myöhemmin. Itse tiedän montakin ja vähän riippuen miten teini-ikä määritellään, lähenen itsekin heitä.

    "Toki jotkut osaavat suhtautua elämään niin, että se voi olla kivaa vielä vanhempanakin, mutta mielestäni se vaatii kyllä kivan nuoruuden myös. Sitä en saanut."

    Itse en ajattele, että se vaatisi kivan nuoruuden. Kun puhuin noista pariutuneista yli kolmikymppisistä, heillä nimenomaan oli aika kenkku lapsuus ja nuoruus. En oikein tiedä, mikä sen ratkaisee, että ketkä ovat onnellisia vanhempana, vaikka lapsuus oli nihkeä ja nuoruus kauhea. Jotkut ovat, toiset eivät. En kuitenkaan itse ole fatalisti, joten uskon, että siihen voi vaikuttaakin.

    "Mitä tulee Meseen, niin helkkari hei, mähän olen IRKKAAJA! Haha. "

    Mikäs sinun nickisi onkaan? ;)

    Mesettäminen on ihan plääh. Turhauttavaa, kun juurikin on kavereita, jotka eivät suostu irkkiin!

    "Arawn kait hämmentyi siitä, kun kerroin, että olemme hänen kanssaan tavanneet joskus. Vähän hassua tosin, jos Arawn todella haluaisi tietää, kuka sitten olinkaan. Ei edes minulla ole halua tutustua kaikkiin ihmisiin jotka tapaan. (Koska suurin osa ihmisistähän on ihan perseestä muutenkin, haha.)"

    En olisi kysynyt, jos en haluaisi tietää. :)

    VastaaPoista
  47. Arawn kirjoitteli:
    "Yli kolmikymppinen on jo ikivanha? Mikähän 60-kymppinen sitten on? Muumio? :)"

    Omassa teini-ikää ihannoivassa maailmassani asiat ovat about noin, kyllä. Toki on niitäkin joille elämä maistuu miltei hautaan saakka. En itse sitä vaan saata ymmärtää, kun jo tämä neljännesvuosisata on ollut niin takkuamista ja eritoten yksinäistä.

    "mies ei ole kolmi- nelikymppisenä mitenkään liian vanha isäksikään."

    Silti haluaisin olla mieluummin nuori isä. Mutta teoreettinenkin mahdollisuus siihen sammuu ihan pian, samoin kun en sitä teini-ikää saa.

    "Lord Boredomin tai Tigerin? :)"

    Ehehhehe, no kiitti vaan, niin! Tarkoitin siis tyttöjä. Haluaisin kokea sellaisten kanssa. Sääli että olen yhtä kokematon kuin rippileiriläiset. Enkä ollenkaan keksi, mistä sellaisen tytön itselleni pokaisin.

    "Mikäs sinun nickisi onkaan? ;)"

    En kerro sitä, sillä minulle nauretaan jo nykyiselläänkin ihan tarpeeksi. Lisäksi oikea nimeni näkyy sekä irkissä että galleriassa, enkä halua sen enempää huomiota.

    VastaaPoista
  48. TN: "Omassa teini-ikää ihannoivassa maailmassani asiat ovat about noin, kyllä. Toki on niitäkin joille elämä maistuu miltei hautaan saakka. En itse sitä vaan saata ymmärtää, kun jo tämä neljännesvuosisata on ollut niin takkuamista ja eritoten yksinäistä."

    Ihan uteliaisuudesta, miksi teini-iän ihannointi? Suurin osa ei käsittääkseni pidä teini-ikäänsä ihanana aikana - edes niistä, jotka silloin seksiä harrastivat.

    "Ehehhehe, no kiitti vaan, niin! Tarkoitin siis tyttöjä. Haluaisin kokea sellaisten kanssa. Sääli että olen yhtä kokematon kuin rippileiriläiset. Enkä ollenkaan keksi, mistä sellaisen tytön itselleni pokaisin."

    No mut puhuit kokemuksien jakamisesta... Se kai yleensä tarkoittaa keskustelua muiden kanssa omista kokemuksistaan.

    VastaaPoista
  49. Arawn kyseli:
    "Ihan uteliaisuudesta, miksi teini-iän ihannointi? Suurin osa ei käsittääkseni pidä teini-ikäänsä ihanana aikana - edes niistä, jotka silloin seksiä harrastivat."

    Niin, moni on minulle vaikeroinut, että teini-ikä oli yhtä helvettiä - siitä huolimatta että heillä tuntui olevan päällisin puolin ne asiat, mistä minä jäin paitsi. En osaa arvella, mikseivät nauttineet olostaan silloin. Toki minäkin mieluummin asun omillani ja olen täysi-ikäinen/-oikeuksinen ihminen. Mutta jos ajattelee, että teininä olisi voinut olla vaikka oma huone ja se tyttöystävä ja loputtomasti aikaa ilman huolia, vanhemmilta tuleva ilmainen raha, kaveripiiri koulussa... kaikkea sellaista. Ne koettuani olisin "valmennettu" hyvin myös tähän ajanjaksoon, eli nuoruuteen tai varhaisaikuisuuteen tai mikä helvetti tämän nimi onkaan.

    "No mut puhuit kokemuksien jakamisesta... Se kai yleensä tarkoittaa keskustelua muiden kanssa omista kokemuksistaan."

    Hmm. No tarkoitin kyllä sitä, että haluaisin kokea jonkun tytön kanssa yhdessä asioita. To be a part of. Share with. Miten ne suomentuvat? Eikö se ole "jakamista"? Plööh. On niin surullista ja lannistavaakin kuulla juttuja tyyliin "en ikinä voisi olla ensikertalaisen kanssa, kun ei mulla ole aikaa eikä halua enää kouluttaa ketään". Minullekin on todettu noin monesti!

    VastaaPoista
  50. Juu, voin ymmärtää, että se on masentavaa. Tuota pelkoa on muuten naisillakin jossain määrin, joskin epäilemättä se on selkeästi korostuneempi miehillä. Vähän kenkkua kyllä semmoinen; en täysin ymmärrä, mitä vikaa siinä opettamisessa. Hyvin harvassa ovat ne gurut (niin miehissä kuin naisissakin), joita ei tarvitse parisuhteessa lainkaan opettaa. Ihmiset tykkäävät eri asioista ja harva osaa etukäteen sanoa, mistä oma kumppani tykkää - ja kauhean moni "kokenutkaan" ei tiedä, miestä itse tykkää! Ja sit kehdataan ruikuttaa, ettei "haluta" opettaa ketään... ehkä osalla vika on siinä, että kun ei itsekään tiedetä, ei osata opettaa, mutta tätä ei haluta myöntää. Siksi toisen pitäisi muka olla guru ensikättelyssä.

    Ja ne ihan perusjutut eivät juuri vaadi opettamista - luonto ajaa ensikertalaisenkin tikan kyllä puuhun. Tästä todisteena ovat ne lapset, joita seksipimennossa ennen avioliittoaan eläneet pariskunnat silti onnistuvat tuottamaan.

    VastaaPoista
  51. Ei lapsien tuottaminen ole ongelma. Pian niitä tehdään keinotekoisesti alusta loppuun saakka. Sen sijaan - kuten tavallaan kirjoititkin - täydellisen itsevarmuuden saavuttamiseen ja omista asioistaan selville pääsemiseen vaaditaan kokemuksia, kokemuksia, kokemuksia. Ja niitä ei saa, jos ei jo alussa päässyt kyseiseen jatkumoon mukaan. Siispä: miksi tehdä mitään. 12765.

    VastaaPoista

Valitse itsellesi joku nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. Älä laita ruksia kohtaan "Anonyymi".