Haluaisin mielelläni oikaista joitakin tietokirjailija Osmo Tammisalon naistutkimuksesta julkisesti esittämiä paikkaansa pitämättömiä väitteitä, jotka kietoutuvat hänen ongelmalliseen uskomukseensa siitä, että sukupuoli olisi tieteellisesti määriteltävissä esimerkiksi "lisääntymiselinten" tai "sukupuolikromosomien" varassa (HS 7.3.). Vaikka arkiajattelussamme lähdemme helposti liikkeelle siitä yksinkertaistuksesta, että sukupuolia on vain kaksi, joko nainen tai mies, Tammisalonkaan olisi vaikea löytää yhtään vakavasti otettavaa biologia, joka menisi väittämään moista.Tammisalo: Ihmisluontoa etsimässä.
Kuten intersukupuolisten lasten syntyminen kiistatta osoittaa, sukupuolielinten anatomia ei aina anna mahdollisuutta luokitella lapsen sukupuolta yksiselitteisesti. Harvemmilla meistä on myöskään tietoa omista sukupuolikromosomeistamme.
Kuten urheilukilpailujen yhteydessä vielä joitakin vuosia sitten harrastetut kromosomitestit ovat osoittaneet, joukossamme elää muun muassa naisia, jotka eivät tiedä, että heillä onkin XY-kromosomit - muista kromosomivariaatioista ja hormoniresistensseistä puhumattakaan.
Kun sukupuolille ei ole osoitettavissa biologisesti ilmeistä perustaa, kuka saa silloin päättää, ja millä perusteella, kuinka monia sukupuolia on olemassa ja miten ne määräytyvät?
Jos biologia ei määrää sukupuoltamme sen paremmin kuin käyttäytymistämmekään, miksi kuitenkin niin kärkkäästi puhummemaskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä ikään kuin ne olisivat seurausta kaksijakoisesta biologiasta?
Nämä ovat esimerkkejä niistä poliittisista kysymyksistä, joihin naistutkimus on etsinyt vastauksia purkamalla ja analysoimalla sukupuolesta käytyjä määrittelykamppailuja.
Kysymys siitä, millaista valtaa erilaisia "sukupuolia" ja niiden käyttäytymistä määrittelevät tahot käyttävät (Tammisalo itse yhtenä näistä), on keskeisen tärkeä seikka pohdittaessa niitä alistuksen ja syrjinnän mekanismeja, joilla ihmisiä asetellaan erilaisiin luokkiin ja asemiin.
Toistaiseksi naistutkimuksella on osoittaa tutkittua näyttöä siitä, että sillä on tällä saralla käytössään kiistatta parhaat tieteelliset käsitteet, teoriat ja asiantuntemus.
TUULA JUVONEN erikoistutkija, Suomen Akatemian huippuyksikön jäsen, Jyväskylän yliopisto
torstaina, maaliskuuta 20, 2008
Juvonen vs. Tammisalo
HS 20.3: Naistutkimuksella on tutkittua näyttöä
"Kun sukupuolille ei ole osoitettavissa biologisesti ilmeistä perustaa, kuka saa silloin päättää, ja millä perusteella, kuinka monia sukupuolia on olemassa ja miten ne määräytyvät?"
VastaaPoistaNo hitto, tehdään laki, jolla kaikki (siis kaikki Homo Sapiensit, sen kai voi biologikin määritellä jotenkin) julistetaan ihmisiksi ja kielletään sukupuolet. Silloin kaikki ovat samaa sakkia, eikä ketään voida syrjiä sukupuolen perusteella, kun sellaista ei ole. Esim. asevelvollisuus koskisi luonnollisesti kaikkia ihmisiä, ja pörssiyhtiöiden hallituksiin valittaisiin omistajien mielestä parhaat ihmiset. Olisiko tämä mahdollista?
"Suomen Akatemian huippuyksikön jäsen"
Todellinen huippu.
Jippii! Poistetaan sukupuolet, kun naistutkija kerran sitovasti voi todistaa, ettei niitä ole!
VastaaPoistaSeuraavan kerran kun baarissa näköpiiriin tulee nisäkäs, joka esittelee avuliaasti maitorauhasiaan, voinen tyynen rauhallisesti sanoa hänelle: et viittis laittaa nappejas kiinni, täällä on muitakin ihmisiä. Ei nyt olla saunassa, hyvä ihminen.
Miten niin väärin sanottu? Jos menen itse baariin napit auki heppi näkyvissä, saan ainakin portsarin kimppuuni. Luultavasti maitorauhsin varustetut nisäkkäätkin puuttuisivat asiaan ja vaatisivat tuon "pervon" poistamista paikalta.
Maitorauhasilla varustettu nisäkäs voi aivan vapaasti esitellä niin primäärisiä kuin sekundäärisiä sukupuolituntomerkkejään missä haluaa, mutta maitorauhaseton ei. Onko se tasa-arvoa?
Olen käynyt läpi raskaan avioero-oikeudenkäynnin, jonka lopputulos oli, etä lapsi määrättiin minun hoitooni ja ex-vaimo määrättiin maksamaan (naurettavan pieni) elatusapu. Prosessi kesti puoli vuotta ja maksoi tuhottomasti.
Koko prosessin ajan vedottiin siihen, että lapsen synnyttänyt nisäkäs oli nainen ja äiti ja hänellä on luonnostaan paremmat mahdollisuudet ja ominaisuudet kasvattaa ja hoitaa lasta.
Haloo, missä tässä on tasa-arvo! Todistustaakka oli minulla. Minun täytyi todistaa, että ex-vamo oli totinen alkoholisti, pillereiden väärinkäyttäjä ja seksuaalisilta tavoiltaan vähintäänkin vapautunut. Vaikka todisteet olivat kumoamattomat, jaksoi (nais)tuomari jauhaa ja jauhaa asiaa. Hänestä oli täysin käsittämätöntä, että mies pystyisi hoitamaan lapsen. Tuon prosessin jälkeen menetin lapsenuskoni oikeuden tasapuolisuuteen. Mistä perkeleestä on peräisin tuo käsitys maitorauhasin varustetun nisäkkään paremmuudesta kaikkeen, mikä koskee lapsia?
Olen työni puolesta joutunut tekemisiin Pohjoismaisen yhteistyön harjoittajien kanssa. Niissä piireissä vilisee sellaisia femakkoja, että pyysin ja sain vapautuksen yhteydenpidosta kaikkeen pohjoismaisuuteen. Käväiskää missä tahansa pohjoismaisessa seminaarissa niin kauhistutte! Siellä komentoa pitävät arjalaistyyppiset, yleensä ruotsia puhuvat valkyyriat. He lentävät seminaareihinsa ensimmäisessä luokassa, asuvat loistohotelleissa ja paasaavat puhujanpöntössä siitä, kuinka miehet käyttävät väärin asemaansa ja nauttivat suurta palkkaa ja monenlaisia etuja.
Valtion virkamies Adam
Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, mutta toisten konstruktio on tasa-arvoisempi kuin toisten.
VastaaPoista- Vortac
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nuorten+miesten+runsaus+ruokkii+konflikteja/1135234957667
VastaaPoista" Vaikka arkiajattelussamme lähdemme helposti liikkeelle siitä yksinkertaistuksesta, että sukupuolia on vain kaksi, joko nainen tai mies, Tammisalonkaan olisi vaikea löytää yhtään vakavasti otettavaa biologia, joka menisi väittämään moista. "
VastaaPoistaMitä jos päädyttäisiin vielä tähän vanhaan ratkaisuun, että NAINEN on se joka kykenee synnyttämään ja MIES se joka voi siittää. Kummajaiset ovat aivan oma lukunsa. Eiköhän konsensus biologienkin kesken saatais aikan.
Hevonpaskaa sanon minä! Pitääkö tuolle maksaa vielä moisesta ajatuksenjuoksusta palkkaa? Lääkitys kohdalleen!
Ikävä kyllä biologia ei vielä päivittänyt termistöään kehityttyään Juvosen kuvaamalle taholle. Kuvitella, puhutaan *pari*ttelusta, *dip*loidisesta perimästä, ja kuvitelkaa. suku*puolista*.
VastaaPoistaTämä tanskalaistutkimushan ilmiselvästi osoittaa, että sukupuolilla ei ole mitään eroa, vaan kaikki on kiinni kasvatuksesta. Tyttöjähän vanhemmat nimenomaan pelottelevat kummituksilla, kun taas pojat saavat kasvaa rauhassa ilman kummituselokuvia ja -tarinoita.
VastaaPoistaKiinalaisvanhemmat virittelevät aikuisille lapsilleen naimakauppoja puistossa
VastaaPoistaKumitonttu, sinä et huomaa yhtä pointtia. Se on tuo pointti että on olemassa poikkeuksia, jotka eivät vahvista sääntöä, vaan todistavat kaiken vääräksi. Hmm. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että esim. mongoloidilapsien takia täytyisi muuttaa terveen ihmisen määritelmää?
VastaaPoistaEttä on olemassa monenlaisia terveyden tasoja, mutta että jotkin niistä johtavat välittömään kuolemaan. :P
Entä naiset, jotka eivät voi synnyttää tai miehet, jotka eivät voi siittää? Onko siis niin, että xx-kromosomeilla varustettu ihminen on nainen vain noin 25 vuotta, vaikka eläisi 80 vuotta? Lopun aikaa hän on (aiempaa kommentoijaa lainatakseni) "kummajainen".
VastaaPoistaKäsittääkseni ainoa kestävä biologinen sukupuolen määrittely perustuu siihen, tuottaako yksilö sukusoluja, ja millaisia. Ihmisryhmä, jota ei näin voi määritellä, ei ole marginaalinen.
eikö ihmisen biologista sukupuolta määritäkään sekä genetiikka (sukupuolikromosomit), fysiologia (sukupuolielimet), endokrinologia (umpieritys eli hormonituotanto) että neurologia (aivojen sukupuolihormoneille alttiit reseptorit yms)? vertaamalla näiden ominaisuuksien kvaliteettia ja/tai kvantiteettia normaaliin sukupuolten sisäiseen ja väliseen hajontaan (oletettuun normaaliin vertaaminen normaaliuden selvittämiseksi on toki eräänlainen tautologia) ja henkilön ikä ym kehittymisen edellytykset huomioiden (eli verraten ikäadekvaattiin kehitystasoon, normaalin sukukypsyyden saavuttamisiän riippuessa myös ympäristötekijöistä, esim ravitsemuksen tilasta) pitäisi käsittääkseni voida selvittää useimpien ihmisten sukupuoli ainakin tilastollisesti, siis näiden eri osa-alueiden sukupuolisuuksien suhteita vertaamalla. asiaa tietysti monimutkaistaa yksilöiden paljon vaihtelevammat sosiaaliset ja psykologiset sukupuolet, mutta niiden subjektiivisuuden vuoksi olen ainakin itse kiinnostuneempi lähinnä biologisesta sukupuolisuudesta. joka tapauksessa en oikein ymmärrä miksi jotkut haluavat väen vängällä problematisoida niinkin (normaaliarjessa) selkeän asian kuin biologiset sukupuolet.
VastaaPoistaEntä naiset, jotka eivät voi synnyttää tai miehet, jotka eivät voi siittää? Onko siis niin, että xx-kromosomeilla varustettu ihminen on nainen vain noin 25 vuotta, vaikka eläisi 80 vuotta? Lopun aikaa hän on (aiempaa kommentoijaa lainatakseni) "kummajainen".
VastaaPoistaMiksei sitten voisi olettaa, että sukupuoli on ihmiseen liittyvä dynaaminen ominaisuus, joka useimmilla ihmisillä muuttuu ajan ja paikan mukaan?
Ylläolevan konseptin järkevyyttä voi toki oikeutetusti kritisoida, koska se ei sovi arkikokemukseen sukupuolista ja niiden rooleista. Se taas johtuu siitä, ettei siinä puhuta biologisesta sukupuolesta muutoin kuin epäsuorasti.
Naistutkijoiden ongelma tuntuu olevan käsitteiden, teorioiden, syiden ja seurausten sotkeminen keskenään. He puhuvat sukupuolesta silloinkin kun siinä ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä.
Vyyhti voisi alkaa aukeamaan jo pelkästään sillä, että naistutkijat varaisivat "sukupuoli" -sanan käytön vain ja ainoastaan biologisen sukupuolen merkkaamiseen. Kaikkiin muihin käyttötarkoituksiin olisi syytä keksiä joku parempi (mielellään mahdollisimman vähän arvolatautunut) termi.
Niin kauan kuin näin ei tapahdu, eivät naistutkijat voi välttyä kuulostamasta idiooteilta aina kun aukaisevat suunsa akateemisten hyväsisko -iltamiensa ulkopuolella. Valitettavasti tämä koskee myös huippuyksiköiden erikoistutkijoita.
"Miksei sitten voisi olettaa, että sukupuoli on ihmiseen liittyvä dynaaminen ominaisuus, joka useimmilla ihmisillä muuttuu ajan ja paikan mukaan?"
VastaaPoistaNäinhän naistutkimus asian yleensä näkee. Ihan fiksu muotoilu.
All models are wrong, but some models are useful.
VastaaPoistaInterseksuaalisen vähemmistön olemassaolo ei "kumoa" perinteistä biologisen sukupuolen (sex) määritelmää täsmälleen samassa mielessä kuin kvanttifysiikka ei "kumoa" klassisen fysiikan lakeja.
Tiedemies/-nainen ei yksinkertaisesti voi olla pätevä ellei hänellä ole tällaista alkeellisinta suhteellisuudentajua. Rahoitus pois vaan.
joku vois tehdä www.adressit.comiin vetoomuksen "rahat pois naistutkimukselta" ja perustella hyvin.
VastaaPoistaTämä keskustelu sukupuolista, kuinka monta niitä sitten onkaan, on käsittämätöntä tuubaa. Arkiajattelua tai ei, niin toistaiseksi sukupuolestaan epävarma voi tarkistaa omansa vaikka KELA-kortista. Kun sukupuoli vaihdetaan, niin vaihtuu korttikin.
VastaaPoistaToivon mukaan kukan vastuullinen ei ota tuon kaltaista löpinää tosissaan. Keskiajallakin oli omat alkemistinsä.
Naistutkimus on ansiokkaasti osoittanut, että yleinen luulo kahdesta sukupuolesta on väärä. Mutta rahvaalla on monia muitakin virheellisiä käsityksiä, jotka on syytä oikaista:
VastaaPoistaRahvaan käsitys: Kolumbus löysi Amerikan.
Suomen Akatemia vastaa: Väärin, Amerikan löysivät viikingit, joista monet olivat homoja
Rahvaan käsitys: Valas on kala
Suomen Akatemia vastaa: Väärin, valas on normaalipainoinen nisäkäs, joka on ylpeä ulkonäöstään, eikä taivu kaupallisten kauneusihanteiden normeihin.
Rahvaan käsitys: Aurinko laskee länteen
Suomen Akatemia vastaa: Väärin, Aurinko ei laske mihinkään, maapallo kiertää aurinkoa. Ainoa joka laskee jotain on kusifetisisti, joka laskee housuihinsa. Ja tämä on paljon hienompaa, kuin mikään heteronormatiivinen käytös.
eikö ihmisen biologista sukupuolta määritäkään sekä genetiikka (sukupuolikromosomit), fysiologia (sukupuolielimet), endokrinologia (umpieritys eli hormonituotanto) että neurologia (aivojen sukupuolihormoneille alttiit reseptorit yms)?
VastaaPoistaIhmisen sukupuolta on määritelty milloin milläkin tavalla, tarpeiden vaatiessa mukaan. Päätös on usein perustunut lähinnä arvotuksiin ja kulloiseenkin (sukupuoli)politiikkaan, mikä on erityisen haitallista kun ihmiset ovat tottuneet pitämään biologisia auktoriteetteja 'puolijumalina'.
Tuula Juvonen viittaa lähes varmasti tuossa vastineessaan Anne Fausto-Sterling -nimisen tieteenhistorioitsija / radikaalibiologi / naistutkimuksen professorin moninkertaisesti palkittuun teokseen 'Sexing the Body', jossa tämä vääntää erittäin rautalangasta sukupuolen ja seksuaalisuuden rakentumiseen liittyvät määrittelyongelmat levälleen jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Teoksen luettuaan on oikeasti ihan mahdotonta ajatella 'heteronormatiivisesti', koska biologinen tieto paljastuu lukuisiin arvovalintoihin ja painotuksiin perustuvaksi inhimillisen toiminnan alueeksi, ihan kuin mikä tahansa muukin.
Juvosen kikkailu aivan eri alan teoksiin viittailuilla ei tosin osu oikein maaliinsa – Tammisalo on aivan oikeassa vedotessaan keskiarvoistettuun ja reduktionistiseen tietokäsitykseensä, mutta ei nähdäkseni tuo tätä tarpeeksi selvästi julki. Tammisalohan edustaa universalistista käsitystä imisluonnosta ja korostaa tämän selitsvoimaa ja sitä miten käyttäytymisen 'ihmisuniversaalien' tunnustaminen "tekisi ihmiskuvastamme realistisemman".
Naistutkimuksen tiedonintressit ovat varsin erilaiset.
Yleensäkin akateemista sukupuolikeskustelua vaivaa kautta linjan juuri tietynlaisia näkemyksellisiä painotuksia korostava ja muita näkökulmia usein ihans tietoisesti hämärtävä diskurssi. Sukupuoli käsitteenä kattaa koko sosiaalisen todellisuutemme, eikä htenäistä näkökulmaa aiheen käsittelyyn ole helppoa generoida.
'Tasapuolista' tieteellistä tutkimustietoa sukupuolista ei edes naistutkimus kaikessa mahtavuudessaan ole kyennyt tuottamaan, koska se on nähdäkseni niin juopunut omasta erinomaisuudestaan suhteessa (usein apriorisesti oletettuihin) reduktionistis-deterministisiin biotieteisiin, ettei kye näkemään metsää puilta.
Tieteenkritiikkiä ei yksinkertaisesti olla viety tarpeeksi pitkälle.
vertaamalla näiden ominaisuuksien kvaliteettia ja/tai kvantiteettia normaaliin sukupuolten sisäiseen ja väliseen hajontaan (oletettuun normaaliin vertaaminen normaaliuden selvittämiseksi on toki eräänlainen tautologia) ja henkilön ikä ym kehittymisen edellytykset huomioiden (eli verraten ikäadekvaattiin kehitystasoon, normaalin sukukypsyyden saavuttamisiän riippuessa myös ympäristötekijöistä, esim ravitsemuksen tilasta) pitäisi käsittääkseni voida selvittää useimpien ihmisten sukupuoli ainakin tilastollisesti, siis näiden eri osa-alueiden sukupuolisuuksien suhteita vertaamalla.
Mutta kyse on viime kädessä sosiaalisesta sopimuksesta, eikö vain? 'Tieteellinen tieto' siitä kumpaa sukupuolta yksilö on, viime kädessä perustuu standardeille joihin halutaan iskeä tieteen leima. Kyse on symbolisen vallan legitimointirituaalista, sen neuvottelemisesta, kenellä on valta määritellä viime kädessä yksilön sosiaalinen sukupuoli.
Fausto-Sterlingin ja tätä komppaavan Juvosen rautalangasta vääntämä pointti onkin, että yksilön kokemus omasta sukupuolestaan voi olla aivan erilainen, kuin mihin hänet biopoliittisesti lokeroidaan.
Muka-hauskat olkinuket "täysin neuvoteltavissa olevasta sukupuolesta" missaavat pointin täysin. Kyse on siitä, kenellä on ristiriitatapauksissa valtaa määritellä sukupuoli, ja siten pönkittää dikotomiseen sukupuolikäsitykseemme pohjautuvaa idealisaatiota sukupuolten määrittelemisen kaksinapaisuuden välttämättömyydestä.
asiaa tietysti monimutkaistaa yksilöiden paljon vaihtelevammat sosiaaliset ja psykologiset sukupuolet, mutta niiden subjektiivisuuden vuoksi olen ainakin itse kiinnostuneempi lähinnä biologisesta sukupuolisuudesta. joka tapauksessa en oikein ymmärrä miksi jotkut haluavat väen vängällä problematisoida niinkin (normaaliarjessa) selkeän asian kuin biologiset sukupuolet.
Kävisikö sellainen yksinkertainen selitys, että kaikille yksilöille oma sukupuoli ei ole itsestäänselvyys.
Tai laajemmin – se ymmärtäminen että sukupuolen biologinen määrittäminen on mitä olennaisimmin myös sosiaalisen sukupuolen määrittämistä?
-Neo
neo: "Ihmisen sukupuolta on määritelty milloin milläkin tavalla, tarpeiden vaatiessa mukaan. Päätös on usein perustunut lähinnä arvotuksiin ja kulloiseenkin (sukupuoli)politiikkaan"
VastaaPoistasana politiikka biologisen ominaisuuden käärittelyssä haiskahtaa hieman korvaani, mutta samaan aikaan kannatan "poliittisista syistä" sukupuolten rajaamista noin kahteen ja pitämistä mahdollisimman muuttumattomana läpi ihmiselämän. sosiaalipoliittisesti on nähdäkseni siis helpompaa jos sukupuoli ei ole kovin fluidi ja dynaaminen käsite. kokekoot ihmiset sukupuolensa subjektiivisesti ihan miten tykkäävät, mutta parempi ettei kela-kortissa sukupuolen kohdalla ole paljon kummausjälkiä (esim: "aha, pitäisi mennä armeijaan - tänään olenkin nainen..").
"Tammisalo on aivan oikeassa vedotessaan keskiarvoistettuun ja reduktionistiseen tietokäsitykseensä"
tämä tammisalo kuulostaa hyvältä jätkältä. juuri tuollaista pelkistämistä ja keskiarvottamista tarkoitin sillä, että selvitetään sukupuolisista modaliteeteista "keskiarvosukupuoli" niille ongelmatapaukselle (eli heille, joilla gen, fys, endo ja neuro eivät viittaa samaan sukupuoleen). naisilla on tunnetusti taipumusta pikkutarkkuuteen (minullakin), mutta joskus on vaan pakko virtaviivaistaa - jo taloudellisista syistä.
"Yleensäkin akateemista sukupuolikeskustelua vaivaa kautta linjan juuri tietynlaisia näkemyksellisiä painotuksia korostava ja muita näkökulmia usein ihans tietoisesti hämärtävä diskurssi."
hyvä kiteytys. tiedehän ei haluaisi hämärtää mitään, sen sijaan politisointiin sellainen kuuluu kuin kalalle kidukset.
"Mutta kyse on viime kädessä sosiaalisesta sopimuksesta, eikö vain? 'Tieteellinen tieto' siitä kumpaa sukupuolta yksilö on, viime kädessä perustuu standardeille joihin halutaan iskeä tieteen leima."
toki, toki. sukupuolen määrittely voi olla tieteellistä vain suhteessa omiin kriteereihinsä. mitään muutahan meillä ei ole kuin itse löytämämme ja arvottamamme sukupuolinen tunnusmerkistö, sikäli kun esim jumala ei ole laskenut taivaasta kivitauluja joissa oikeat määrittelykriteerit ilmoitetaan.
"Fausto-Sterlingin ja tätä komppaavan Juvosen rautalangasta vääntämä pointti onkin, että yksilön kokemus omasta sukupuolestaan voi olla aivan erilainen, kuin mihin hänet biopoliittisesti lokeroidaan."
what's new? voihan ihminen tuntea itsensä vaikka varsiselleriksi. tällaisten asioiden sekoittaminen yhteiskuntapolitiikkaan on mielestäni aika turhaa. nykyisessä asuinpaikassani nousi äskettäin haloo siitä, ettei jossain yliopiston lomakkeessa ollut ruksittavana muita sukupuolivaihtoehtoja kuin mies ja nainen. joku (naistutkimuksen?) opiskelija oli reagoinut kyseiseen vääryyteen ja alkoi debatoida aiheesta lehdessä.
"Kyse on siitä, kenellä on ristiriitatapauksissa valtaa määritellä sukupuoli, ja siten pönkittää dikotomiseen sukupuolikäsitykseemme pohjautuvaa idealisaatiota sukupuolten määrittelemisen kaksinapaisuuden välttämättömyydestä."
luuleeko joku tosiaan, että yhteiskunta maagisesti muuttaa heidän sukupuolensa toiseksi (tai kolmanneksi..) vain merkkaamalla heidän mielestään väärän sukupuolen kela-korttiin? tuollaista maagista ajattelua tuppaa esiintymään lähinnä pikkulapsilla (esim pukeutumalla hameeseen pikkupoika saattaa luulla olevansa tyttö). yhteiskunnan määrittämän sukupuolen vastustaminen on mielestäni vähän niinkuin libertaristien verotuksen vastustaminen: halutaan nauttia yhteiskunnan takaamista eduista ja järjestyksestä, mutta ei haluta maksaa siitä määrättyä hintaa.
"Kävisikö sellainen yksinkertainen selitys, että kaikille yksilöille oma sukupuoli ei ole itsestäänselvyys."
kai se jostain tuollaisesta hämmentyneisyydestä kertoo. oman epävarmuuden voi kuitenkin olla projisoimatta yhteiskuntaan - eli lähinnä kai ihmettelen sitä tarmoa jolla kaikkien muidenkin sukupuoli yritetään hämärtää.
"Tai laajemmin – se ymmärtäminen että sukupuolen biologinen määrittäminen on mitä olennaisimmin myös sosiaalisen sukupuolen määrittämistä?"
no sehän on toki kvalitatiivisen tutkimuksen ja konstruktionismin perusteesejä.
neo: "Ihmisen sukupuolta on määritelty milloin milläkin tavalla, tarpeiden vaatiessa mukaan. Päätös on usein perustunut lähinnä arvotuksiin ja kulloiseenkin (sukupuoli)politiikkaan"
VastaaPoistasana politiikka biologisen ominaisuuden käärittelyssä haiskahtaa hieman korvaani, mutta samaan aikaan kannatan "poliittisista syistä" sukupuolten rajaamista noin kahteen ja pitämistä mahdollisimman muuttumattomana läpi ihmiselämän. sosiaalipoliittisesti on nähdäkseni siis helpompaa jos sukupuoli ei ole kovin fluidi ja dynaaminen käsite.
'Politiikka'-sanan outous johtunee siitä, että olet tottunut näkemään tieteen tekijät, tulokset ja määritelmät "puhtaan objektiivisina" ja siten kaiken sen edustamaa objektiivisuutta uhkaavan politiikkana.
Uutinen: tiede pyrkii objektiivisuuteen, mutta on väistämättä kulttuurillista aluetta, jossa inhimilliset toimijat ja toiminnan kohteet operoivat myös kulttuurisina toimijoina.
Jos naispikajuoksija määritetään kromosomitestissä mieheksi ja hänen koko uransa mitätöidään, onko kyse politiikasta vai tieteestä?
- neo
"Fausto-Sterlingin ja tätä komppaavan Juvosen rautalangasta vääntämä pointti onkin, että yksilön kokemus omasta sukupuolestaan voi olla aivan erilainen, kuin mihin hänet biopoliittisesti lokeroidaan."
VastaaPoistawhat's new? voihan ihminen tuntea itsensä vaikka varsiselleriksi. tällaisten asioiden sekoittaminen yhteiskuntapolitiikkaan on mielestäni aika turhaa. nykyisessä asuinpaikassani nousi äskettäin haloo siitä, ettei jossain yliopiston lomakkeessa ollut ruksittavana muita sukupuolivaihtoehtoja kuin mies ja nainen. joku (naistutkimuksen?) opiskelija oli reagoinut kyseiseen vääryyteen ja alkoi debatoida aiheesta lehdessä.
---
luuleeko joku tosiaan, että yhteiskunta maagisesti muuttaa heidän sukupuolensa toiseksi (tai kolmanneksi..) vain merkkaamalla heidän mielestään väärän sukupuolen kela-korttiin? tuollaista maagista ajattelua tuppaa esiintymään lähinnä pikkulapsilla (esim pukeutumalla hameeseen pikkupoika saattaa luulla olevansa tyttö). yhteiskunnan määrittämän sukupuolen vastustaminen on mielestäni vähän niinkuin libertaristien verotuksen vastustaminen: halutaan nauttia yhteiskunnan takaamista eduista ja järjestyksestä, mutta ei haluta maksaa siitä määrättyä hintaa.
Toimii lähinnä toisinpäin, ankarimmillaan se estää kansalaisuuden saamisen. Ajattelepa asiaa transseksuaalin näkökulmasta – entä jos lain mukaan tämän sukupuoli on mies mutta tämä on 'muuttunut' naiseksi, eikä voi enää mennä naimisiin vaikkapa uudessa maassa, eikä siten pääse sen kansalaiseksi?
eli lähinnä kai ihmettelen sitä tarmoa jolla kaikkien muidenkin sukupuoli yritetään hämärtää.
No niin, tulihan se sieltä. Sukupuolen määritteleminen on sekä tieteellinen, poliittinen että henkilökohtainen kysymys. Monimutkainen sellainen.
-neo
Vyyhti voisi alkaa aukeamaan jo pelkästään sillä, että naistutkijat varaisivat "sukupuoli" -sanan käytön vain ja ainoastaan biologisen sukupuolen merkkaamiseen. Kaikkiin muihin käyttötarkoituksiin olisi syytä keksiä joku parempi (mielellään mahdollisimman vähän arvolatautunut) termi.
VastaaPoistaMyöhästyit ehdotuksessasi noin 50 vuodella – 'gender'-sanalla on viitattu feminististen tutkijoiden parissa 'sosiaaliseen sukupuoleen' ja sukupuolirooleihin ainakin 60-luvulta alkaen. Itse asiassa:
"In the last two decades of the 20th century, the use of [the word] *gender* in academia increased greatly, outnumbering uses of *sex* in the social sciences."
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=15146141&dopt=AbstractPlus
Naistutkimuksessa 'gender' on useaan otteeseen problematisoitu käsite – Judith Butlerin (1990) kuuluisan muotoilun mukaan Butler "kysyy, miten sukupuoli asiana on rakentunut näyttämään niin itsestään selvältä ja miten tätä itsestäänselvyyttä pidetään yllä". Butler näkee biologisen 'sex'-sukupuolen olevan jo lähtökohtaisesti 'genderin' värittämää.
Hän on siis oikeastaan kaikkien ero-feministejä kritisoivien amisfanipoikien ylin ystävä, koska hän näkee sukupuolen viime kädessä esityksenä ja ytimettömänä, toiston tuottamana performanssina. Myöhemmässä teoriassaan hän korostaa performaation käsitettä, koska sukupuolen tuottamisessa kyse ei hänen mielestään ole niinkään valinnasta, vaan eräänlaisesta sukupuolittumisen pakosta eleiden ja toiston kautta. Sukupuolesta siis rakentuu identiteetti, jonka vakautta täytyy jatkuvasti pitää yllä toistamalla sukupuolta 'oikein'.
Tässä mielessä hänen teoriansa muistuttaa jossain määrin sosiaalipsykologian/sosiologian klassikkoa Erving Goffmania.
Ruotsalaiset kriittiset sukupuolitutkijat käyttävät käsitettä 'genus', joka on eräänlainen rinnakkaismuotoilu liittyen sukupuolisopimuksen ja sukupuolijärjestelmän käsitteistä käytyyn keskusteluun:
http://www.genus.gu.se/
Ai niin, uusille blogin lukijoille tiedoksi – olen looginen oxymoroni eli heteromies & naistutkimuksen tutkinto-opiskelija ja suuntaudun tieteensosiologiseen sukupuolitutkimukseen. Ehdottomasti kiinnostavin ja provokatorisin oppiala mitä ikinä kykenin kuvittelemaan. Täällä Länsi-Siperian maalaisyliopistossa on lunta ainakin 80 senttiä. :-)
PS: Kommentoisin noin 'off record' -> On muuten ihan vitun aksiomaattista, että kaikki maallikot, etenkin mieshenkilöt, esittävät tietävänsä ihan vitun hyvin tietävänsä mitä naistutkimus on, mitä siinä on vialla ja että sen harjoittajien täytyy olla pihalla aivan kaikesta.
Kukaan ei juuri koskaan kysy mitään asiallista, tyyli on ylimielistä kukkoilua foorumilla kuin foorumilla, äijien saunailloista puhumattakaan. Paskaa kulttuuria.
Ajattelin muuttaa koko asetelman kertaheitolla – nykyinen pääosin tasoton likapyykin heittely äärimmäisen hyvin koulutettujen ihmisten naamalle on todella ala-arvoista toimintaa ja kertoo paljon kritisoijien sivistystasosta. Valitettavasti puolustautujilla on ollut havaittavissa vastaavaa sikailua, mikä on ikävää sekin. Jos oltaisiin ihmisiksi vastedes...
- neo
Ai niin, ennenkuin joku keksii kiintiö-olkinuken "Kieltääkö Butler biologian", niin mainittakoo että Butler soveltaa Michel Foucaultin genealogian käsitettä omissa teorioissaan. Mitä sillä edelleen tarkoitetaan, voi löytää Foucaultin teoksista, mm. Power/Knowledge, ym.
VastaaPoista- Neo
Myöhästyit ehdotuksessasi noin 50 vuodella – 'gender'-sanalla on viitattu feminististen tutkijoiden parissa 'sosiaaliseen sukupuoleen' ja sukupuolirooleihin ainakin 60-luvulta alkaen.
VastaaPoistaEi Juvonen käyttänyt selityksessään missään kohtaa 'gender' -sanaa. Olen kyllä selvillä englanninkielessä käytetystä erottelusta mutta minua kiusaakin tämä suomenkielinen tapa käyttää biologiseen sukupuoleen viittaavaa sanaa silloinkin kun kaikki ymmärtävät, että kyse on lopulta jostain ihan muusta. Pitääkö meidän nyt odottaa kymmeniä vuosia, että suomalaiset naistutkijatkin heräävät tähän päivään?
Olen kyllä selvillä englanninkielessä käytetystä erottelusta mutta minua kiusaakin tämä suomenkielinen tapa käyttää biologiseen sukupuoleen viittaavaa sanaa silloinkin kun kaikki ymmärtävät, että kyse on lopulta jostain ihan muusta.
VastaaPoistaMistä 'muusta' oikein puhut?
Biologisen sukupuolen määrittelyjen ongelmattomuus on kyseenalaistettu ansiokkaasti juuri naistutkimuksessa.
- neo
Mistä 'muusta' oikein puhut?
VastaaPoistaPeriaatteessa mistä tahansa asiasta, joka ei suoraan liity biologiseen sukupuoleen. Näitä ovat esim. eri ihmisryhmien roolit yhteiskunnassa, luonteenpiirteet, muut yleiset ominaisuudet jne.
Jos nyt otetaan vaikka tämä kuuluisa "sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio" -lause, niin siinä selvästi puhutaan jostain ihan muusta kuin biologisesta sukupuolesta. Siinä siis käytetään biologiseen sukupuoleen viittaavaa sanaa väärässä asiayhteydessä. Tästä väärinkäytöstä tulisi päästä eroon, jotta jatkossa saataisiin mahdollisuus muodostaa järkevältä kuulostavia lauseita.
Biologisen sukupuolen määrittelyjen ongelmattomuus on kyseenalaistettu ansiokkaasti juuri naistutkimuksessa.
Miksi naistutkimus edes vaivautuu kyseenalaistamaan biologisen sukupuolen määrittelyn fiksautumalla kaikkien nähtävillä muutenkin olevaan harmaaseen alueeseen? Onko biologisten määritelmien hämärtäminen oikeasti se mitä naistutkijoiden pitäisi olla tekemässä?
Minusta on turhaa alkaa väittämään, että joidenkin kromosomipoikkeavuuksien vuoksi sukupuolia on vaikka kuinka paljon. Jos näistä asioista kuitenkin halutaan väitellä, niin se tehtävä kuuluu selvästikin biologeille eikä yhteiskunnan rakenteita päätyönään pohtiville naistutkijoille.
Mistä 'muusta' oikein puhut?
VastaaPoistaPeriaatteessa mistä tahansa asiasta, joka ei suoraan liity biologiseen sukupuoleen. Näitä ovat esim. eri ihmisryhmien roolit yhteiskunnassa, luonteenpiirteet, muut yleiset ominaisuudet jne.
Kaikki nuo ovat gender-tutkimuksen alaisia asioita.
Jos nyt otetaan vaikka tämä kuuluisa "sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio" -lause, niin siinä selvästi puhutaan jostain ihan muusta kuin biologisesta sukupuolesta.
Totta. Kukaan tosin ei ole tuota mieltä.
Siinä siis käytetään biologiseen sukupuoleen viittaavaa sanaa väärässä asiayhteydessä. Tästä väärinkäytöstä tulisi päästä eroon, jotta jatkossa saataisiin mahdollisuus muodostaa järkevältä kuulostavia lauseita.
Sukupuoli ei viittaa meidän kielessämme eksplisiittisesti biologiseen sukupuoleen, vaan implisiittisesti. Väite "vain biologise sukupuolen olemassaolosta" on toinen olkinukkeprojektio, johon törmää tämän tästä.
Englanninkielessä sex ja gender -ilmaisuja käytetään sekaisin aiheessa kuin aiheessa, käytännössä. Valitettavasti.
"Biologisen sukupuolen määrittelyjen ongelmattomuus on kyseenalaistettu ansiokkaasti juuri naistutkimuksessa."
Miksi naistutkimus edes vaivautuu kyseenalaistamaan biologisen sukupuolen määrittelyn fiksautumalla kaikkien nähtävillä muutenkin olevaan harmaaseen alueeseen?
Onko vaihtoehto alkaa sitten kannattamaan jotain "tieteellisen selkeyden projektia", johon esimerkiksi evoluutiopsykologia on sitoutunut? Sen sijaan, että naistutkimus alkaisi tukemaan taksonomisten yleistysten tuottamaa marginalisaatiota, se pyrkii pikemmin kohti pluralistista sukupuolikäsitystä. Tämä edelleen nähdään emansipovana ('vapauttavana'), mm. koska sen nähdään määrittelevän sosialista todellisuuttta pikemmin yksilölähtöisesti ja siten mahdollistaa (edelleen pluralistisen) identiteettipolitiikan soveltamisen sukupuolikysymykseen sosiaalisen todellisuude kontekstissa.
Naisttkimuksessa ja gender-tutkimuksessakyse ei siis ole biologistieteellisten kausaalisuhteiden kiistämisestä tai välttämättäedes suorasta haastamisesta, vaan niiden mielivaltaisuuden ja sopimuksenvaraisuuden, sekä näiden seurausten osoittamisesta.
Onko biologisten määritelmien hämärtäminen oikeasti se mitä naistutkijoiden pitäisi olla tekemässä?
Biologiatieteen, käytännössä eliöitä reduktionistisesti jaottelevien taksonomioiden haastaminen on tietenkin osa naistutkimuksen "kriittistä projektia", koska oppialan keskeinen ajatus on juuri haastaa ja eritellä sukupuolta käsitteenä ja siihen liitettjen merkitysten mielekkyyttä eri näkökulmista.
Toisin kuin biologiassa, naistutkimuksessa moninäkökulmaisuus eri lähestymistapoineen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja tähän on syytä tottua. Juuri luonnontieteilijät ovat tästä syystä usein ensimmäisinä kiistämässä kriittisen sukupuolitutkimuksen näkökulmia, ksoka haluavat omia käsitteet itselleen.
Kyse on siis symbolisen vallan operoimisesta myös tiedemaailman sisällä (DOH!). Eikä sukupuolen suhteen koskaan ole kyse vain tieteellisistä määritelmistä – poliittinen ja sosiaalinen taso ovat aina enemmän tai vähemmän mukana. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikkapa Tammisalon taannoinen siittiö/munasolu -räpistely on todella koomista.
Jos esittämäsi kysymys täytyy edes kysyä, niin tekisin aiheelle väkivaltaa yrittäessäni selittelemään asiaa paremmin kuin tieteensosiologi Anne Fausto-Sterling, joka on repinyt kappaleiksi totunnaiset käsitykset biologisesta sukupuolesta useampaankin kertaan. Suosittelen siis USA:n sosiologiyhdistyksen Robert K Merton -palkinnon saaneen Sexing The Bodyn lukemista kaikille sukupuolen käsitteen 'itsestäänselvyyden' kannattajille.
Aihe on toki raju, hankala, kiinnostava mutta ym. teos on käsittämättömän hyvää tieteensosiologiaa, varmaan (suomalaissyntyisen) Segerstrålen ohella alan parasta antia 2000-luvulla.
Minusta on turhaa alkaa väittämään, että joidenkin kromosomipoikkeavuuksien vuoksi sukupuolia on vaikka kuinka paljon. Jos näistä asioista kuitenkin halutaan väitellä, niin se tehtävä kuuluu selvästikin biologeille eikä yhteiskunnan rakenteita päätyönään pohtiville naistutkijoille.
Mainitsemani Fausto-Sterling on myös palkittu biologi. Hän on esittänyt, puolihuumorilla, että sukupuolia onkin viisi:
http://bms.brown.edu/faculty/f/afs/5sexesrevprnt.pdf
-neo
Ai niin, piti vielä sanoa että oma biasoituneisuutesi biologeihin päin on hykerryttävän naiivia.
VastaaPoista-neo
neo: "Sen sijaan, että naistutkimus alkaisi tukemaan taksonomisten yleistysten tuottamaa marginalisaatiota, se pyrkii pikemmin kohti pluralistista sukupuolikäsitystä. Tämä edelleen nähdään emansipovana ('vapauttavana'), mm. koska sen nähdään määrittelevän sosialista todellisuuttta pikemmin yksilölähtöisesti ja siten mahdollistaa (edelleen pluralistisen) identiteettipolitiikan soveltamisen sukupuolikysymykseen sosiaalisen todellisuude kontekstissa."
VastaaPoistanaistutkimuksen pitää ehkä sekoittaa ja hämärtää omaa tutkimuskenttäänsä, koska se on naistutkimuksen ainoa funktio ja siten olemassaolon edellytys. esim lääketiede ei problematisoi jatkuvasti ainoana työnään sairauden käsitettä ja kritisoi diagnostiikan taksonomiaa vaan etsii kuumeisesti parannuskeinoja sairauksiin. sen sijaan en odota henkeäni pidätellen koska naistutkimus alkaa tehdä jotain näkemilleen ongelmille - onkohan suomessa edes olemassa (akateemista) soveltavaa naistutkimusta? on toki mahdollista että naistutkimus on vasta niin nuori tiede, että ollaan lähinnä vielä ekspansiivisessa käsitteiden etsiskely- ja määrittelyvaiheessa. toisaalta on olemassa muitakin nuoria tieteitä, joita on heti ryhdytty määrätietoisesti soveltamaan kentällä - ei vain tyhjänpäiväisesti teoretisoimaan.
Sukupuoli ei viittaa meidän kielessämme eksplisiittisesti biologiseen sukupuoleen, vaan implisiittisesti. Väite "vain biologise sukupuolen olemassaolosta" on toinen olkinukkeprojektio, johon törmää tämän tästä.
VastaaPoistaTämä onkin se alkuperäinen pointtini. Sukupuoli sanana on viitannut implisiittisesti biologiseen sukupuoleen jo aikojen alusta saakka. Mielestäni olisi parempi, että naistutkijat joko sukupuoli -sanaa käyttäessään viittaisivat käsitteisiinsä eksplisiittisesti tai vaihtoehtoisesti käyttäisivät kokonaan jotain muuta termiä. Muutoin seurauksena on vain eri ryhmien oletuksia toisten ryhmien tarkoitusperistä ja teorioista. Epäselvyydet ovat toki oiva resepti komedialle, mutta tieteen teossa ei pitäisi olla sijaa moisille naurettavuuksille.
Mitä tarkoitat olkinukkeprojektiolla?
Naisttkimuksessa ja gender-tutkimuksessakyse ei siis ole biologistieteellisten kausaalisuhteiden kiistämisestä tai välttämättäedes suorasta haastamisesta, vaan niiden mielivaltaisuuden ja sopimuksenvaraisuuden, sekä näiden seurausten osoittamisesta.
Kaikki, ehkä maallikkoja lukuunottamatta, ovat olleet selvillä tästä sopimuksenvaraisuudesta jo kauan ennen naistutkijoiden paikalle saapumista. En olisi kovin ylpeä ilmiselvän harmaan alueen osoittelusta. Siksi minä kysyinkin, miksi naistutkimus tätä edelleen tekee. Ylenmääräinen biologisten seikkojen vatvominen näyttää minusta lillukanvarsiin keskittymiseltä, kun ne naistutkimuksen tutkimuskohteet pitäisi löytää pääasiallisesti yhteiskunnan rakenteiden puolelta.
Ai niin, piti vielä sanoa että oma biasoituneisuutesi biologeihin päin on hykerryttävän naiivia.
Edellä olevan tekstin perusteella et oikeasti kykene varmuudella sanomaan miten minä olen biasoitunut ja mihin suuntaan. Oliko tämä nyt sitten sellainen olkinukkeprojektio?
Neo: "Biologiatieteen, käytännössä eliöitä reduktionistisesti jaottelevien taksonomioiden haastaminen on tietenkin osa naistutkimuksen "kriittistä projektia", koska oppialan keskeinen ajatus on juuri haastaa ja eritellä sukupuolta käsitteenä ja siihen liitettjen merkitysten mielekkyyttä eri näkökulmista."
VastaaPoistaBiologisten ja lääketieteellisten taksonomioiden haastaminen tarkoittaa vaihtoehtoisten taksonomioiden rakentamista. Esimerkiksi uros-naaras jaottelun sijaan Queer-tutkijat käsittääkseni ehdottavat että ihmiset ovat synnynnäisesti sukupuolettomia. Seksuaalisen suuntautumisen osalta yhteiskunta sitten muovaa tai ”pakottaa” (Arto Jokista lainatakseni) ihmisen heteroksi, homoksi tai kusifetisistiksi.
Millä selvitetään, mikä taksonomia on oikea, Biologien ja medisiinareiden, vai Queer-tutkijoiden ?
Seuraako biologian, lääketieteen ja Queer-tutkimuksen sukupuolikäsityksistä empiirisesti testattavia
hypoteeseja ?
Esimerkki: jos sukupuolinen suuntautuminen on yhteiskunnan muovaama vs. synnynnäinen ja biologinen, kuinka helppoa suuntautumisen vaihtaminen on ? Voiko ihmisen kasvattaa tai opettaa tai aivopestä tai terapoida heteroksi, homoksi tai kusifetisistiksi ? Kuinka monesti ihminen muuttaa elämänsä aikana sukupuolista suuntautumistaan ?
Taitaa olla niin, että nämä tutkimukset on jo tehty ja johtopäätökset selvät.
Trofim-setä
tikka: naistutkimuksen pitää ehkä sekoittaa ja hämärtää omaa tutkimuskenttäänsä, koska se on naistutkimuksen ainoa funktio ja siten olemassaolon edellytys. esim lääketiede ei problematisoi jatkuvasti ainoana työnään sairauden käsitettä ja kritisoi diagnostiikan taksonomiaa vaan etsii kuumeisesti parannuskeinoja sairauksiin. sen sijaan en odota henkeäni pidätellen koska naistutkimus alkaa tehdä jotain näkemilleen ongelmille - onkohan suomessa edes olemassa (akateemista) soveltavaa naistutkimusta?
VastaaPoistaSuomessa tehtävä naistutkimus on huomattavan empiiristä ja eloisaa – toki sokeita pisteitä ja paradigmaattisia painopisteitä on olemassa.
Eilen filosofi ja naistutkimuksen proffa Sara Heinämaa huomautti parille naistutkimuksen tohtorille hesarin mielipidepalstalla, että vaihtoehtoja [ääri]konstruktivistisille näkemyksille on olemassa ja niihin olisi hyvä keskittyä tulevaisuudessa. Tällä hän viittasi monitieteiseen naistutkimukseen ihmistieteellisessä valossa, siis sellaiseen jossa lähesttään asiaa myös muiden tieteenalojen teorioiden valossa, ei vain niitä kriittisesti tarkastellen taskulampulla turvallisen välimatkan päästä.
Heinämaan kritiikki meni hieman ohi aiheen mielestäni, mutta oli tekstinä arvostettava, vaikkakin tiedepoliittisesti naiivi. Heinämaa on myös de Beauvoirin, naistutkimuksen piplian, johtava suomalainen asiantuntija. Häntä kuunnellaan.
on toki mahdollista että naistutkimus on vasta niin nuori tiede, että ollaan lähinnä vielä ekspansiivisessa käsitteiden etsiskely- ja määrittelyvaiheessa. toisaalta on olemassa muitakin nuoria tieteitä, joita on heti ryhdytty määrätietoisesti soveltamaan kentällä - ei vain tyhjänpäiväisesti teoretisoimaan.
Naistutkimusta on sovellettu 'kentällä' häkellyttävän laajasti ja kauan – ongelmana on lähinnä aiheen monimuotoisuus ja lähestymistapojen laaja kirjo.
Itse sanon aina kysyttäessä, että naistutkimus/gender studie jne. oppialat ovat kirjallisuudentutkimuksen kaltaisten lähestymistapojen ulkopuolisen tutkimuksen valossa aina monitieteisisitä lähestymistavoista hyötyviä ja siksikin mielestäni ei ole järkeä kutsua ketään varsinaisesti "naistutkimuksen harjoittajaksi" – jokaisella tutkijalla ja opiskelijalla tulisi olla jokin pohja-ala joka asettaisi sukupuolitutkimukseen asettautuvan tiedon vahvaan tieteelliseen kontekstiin.
Aivan kuten filosofiassa, naistutkumuksessa metodologia on tavattoman rikas ja kiinnostava työkalupakki – yksin kumpikaan oppiala ei toimi riittävästi käytännössä. Tämä näkyy aivan liian usein aiheesta käydyissä keskusteluissa – vaikkapa kirjallisuustieteistä ja taideaineista pääasiassa ponnistavat queer-tutkijat ovat usein olleet puhumassa naistutkimuksesta kaikkein hämärimpää settiä, jota ei kannatakaan kritiikittä kannattaa.
anonyymi, kiitos hyvästä vastauksesta! etenkin tämä oli lohdullista lukea ilmeisesti naistutkimuksen kannattajan kynästä:
VastaaPoista"Itse sanon aina kysyttäessä, että naistutkimus/gender studie jne. oppialat ovat kirjallisuudentutkimuksen kaltaisten lähestymistapojen ulkopuolisen tutkimuksen valossa aina monitieteisisitä lähestymistavoista hyötyviä ja siksikin mielestäni ei ole järkeä kutsua ketään varsinaisesti "naistutkimuksen harjoittajaksi" – jokaisella tutkijalla ja opiskelijalla tulisi olla jokin pohja-ala joka asettaisi sukupuolitutkimukseen asettautuvan tiedon vahvaan tieteelliseen kontekstiin."
olikohan vielä niin, ettei suomessa voi lukea naistutkimuksesta kokonaista ylempää korkeakoulututkintoa? tällöin monitieteellisyys olisi jo aivan käytännön pakkokin. hienoa jos se näkyy naistutkimuksen ammatillisessa soveltamisessa positiivisesti.
Sukupuoli ei viittaa meidän kielessämme eksplisiittisesti biologiseen sukupuoleen, vaan implisiittisesti. Väite "vain biologisen sukupuolen olemassaolosta" on toinen olkinukkeprojektio, johon törmää tämän tästä.
VastaaPoista-Tämä onkin se alkuperäinen pointtini. Sukupuoli sanana on viitannut implisiittisesti biologiseen sukupuoleen jo aikojen alusta saakka. Mielestäni olisi parempi, että naistutkijat joko sukupuoli -sanaa käyttäessään viittaisivat käsitteisiinsä eksplisiittisesti tai vaihtoehtoisesti käyttäisivät kokonaan jotain muuta termiä. Muutoin seurauksena on vain eri ryhmien oletuksia toisten ryhmien tarkoitusperistä ja teorioista. Epäselvyydet ovat toki oiva resepti komedialle, mutta tieteen teossa ei pitäisi olla sijaa moisille naurettavuuksille.
Niin, mikä on sitten paras käsite kuvaamaan sukupuolen biologiaan ei-väistämättä palautettavia kiinnittyviä aspekteja? 'Gender' on usein käytetty ja käteväksi todettu – tietyissä kysymyksissä – mutta toisaalta se haiskahtaa etenkin Suomessa liian akateemiselta käsitteeltä, koska Suomi on täynnä juntteja. Tässä ryöstölainausta amazonin arvostelusta Connellin gender-teoksesta:
Connell presents three different views of gender:
1. Body as a machine--biology produces social differences (men are stronger and faster, have more powerful sexual urges, love sport, are aggressive, are rational--women are good at fiddly work, they gossip, they are more nurturing, they have more intuition etc.) Connell believes there is no scientific evidence for this theory! Even testosterone and estrogen are present in both males and females, fluctuating levels as we pass through the life cycle.
2. Two separate realms of sex and gender: sex=biological facts; gender=social fact. We can choose our sex role expectations, behavior and socialization. Problems: why is one side more valued than the other, does not capture the importance of bodies in sexual relations and in issues such as sexual violence against women.
3. Body as a canvas: Gender as a symbolic system (bodies as a canvas on which society paints e.g. the shifting definitions of female beauty, and gendered approaches to disciplining the body--gyms in LA).
Connell proposes his own theory of social embodiment: "Bodies have agency AND are socially constructed." Bodies are subjected to so many different circumstances and conditions around the world and "yet the tremendous multiplicity of bodies is in no sense a random assortment. The bodies are interconnected through social practices, the things people do in daily life." The practices in which bodies are involved form social structures and personal trajectories which in turn provide the conditions of new practices in which bodies are addressed and involved. The social world is never simply reproduced, it is reconstituted by practice. Gender as a structure of relations is constituted in this historical process, and accordingly can never be fixed, nor exactly reproduced. The strategic question is not "can gender change?" but "in what direction is gender changing."
Eli sukupuolen käsittäminen yksilöiden 'sisäisenä' ominaisuutena on hyödyllinen tekosyy olla ymmärtämättä sukupuolta sosiokulttuurisena konstruktiona.
Mitä tarkoitat olkinukkeprojektiolla?
Sellaista argumenttia, jossa kerjätään toinen kehittämään puolustavia kommentteja viittaamalla asioihin, joita toinen ei ole alunperinkään väittänyt.
Naisttkimuksessa ja gender-tutkimuksessakyse ei siis ole biologistieteellisten kausaalisuhteiden kiistämisestä tai välttämättä edes suorasta haastamisesta, vaan niiden mielivaltaisuuden ja sopimuksenvaraisuuden, sekä näiden seurausten osoittamisesta.
-Kaikki, ehkä maallikkoja lukuunottamatta, ovat olleet selvillä tästä sopimuksenvaraisuudesta jo kauan ennen naistutkijoiden paikalle saapumista. En olisi kovin ylpeä ilmiselvän harmaan alueen osoittelusta. Siksi minä kysyinkin, miksi naistutkimus tätä edelleen tekee.
Uutinen: sopimuksenvaraisuudelle ei olla tehty ennen naistutkimusta paljon mitään. Malestrea-tiedekäsitys on saanut rellestää ja standardoida ihmisen kuva käytännössä "miehen kuvaksi" ja siten jättää naiset ihmisisyksilöinä reunaviitteiksi tai korostetusti "vain sukupuoleksi".
Ylenmääräinen biologisten seikkojen vatvominen näyttää minusta lillukanvarsiin keskittymiseltä, kun ne naistutkimuksen tutkimuskohteet pitäisi löytää pääasiallisesti yhteiskunnan rakenteiden puolelta.
No biologistien hyökkäykset ovat juuri tätä - hyökätään naistutkimuksen kimppuun ikään kuin oltaisiin keksitty pyörä uudestaan väittämällä, että naistutkijat harjoittavat biokieltoa.
Naistutkimus on nimenomaan yhteiskuntatieteellistä sukupuolitutkimusta. Kuka tahansa, joka vähänkin perehtyy naistutkimuksen antiin, huomaa että emansipatorisuuteen keskittyvänä kriittisenä humanistitieteenäkin se on monialaisin oppialarakennelma koko yliopistossa aivan kevyesti.
Ai niin, piti vielä sanoa että oma biasoituneisuutesi biologeihin päin on hykerryttävän naiivia.
-Edellä olevan tekstin perusteella et oikeasti kykene varmuudella sanomaan miten minä olen biasoitunut ja mihin suuntaan. Oliko tämä nyt sitten sellainen olkinukkeprojektio?
Voit olla huoleti - törmään biologismiin aivan koko ajan, koska se on helpoin tapa tappaa sukupuoliasioita koskeva keskustelu alkuunsa.
Itse pääsen siitä vasta vauhtiin.
-neo
Niin, mikä on sitten paras käsite kuvaamaan sukupuolen biologiaan ei-väistämättä palautettavia kiinnittyviä aspekteja? 'Gender' on usein käytetty ja käteväksi todettu – tietyissä kysymyksissä – mutta toisaalta se haiskahtaa etenkin Suomessa liian akateemiselta käsitteeltä, koska Suomi on täynnä juntteja.
VastaaPoistaMinusta tähän olisi syytä paneutua ja samalla ottaa käsitteiden määrittely ja nimeäminen vakavasti. Naistutkimuksessa on muutenkin tapana viljellä runsaasti (tarpeettomiakin) sivistyssanoja, joten esim. 'gender' -sanan vastineen kehittäminen tuskin pahentaisi enää tilannetta. Senkin jälkeen tosin pitää vielä nähdä sen verran vaivaa, että määriteltyä käsitettä ei päädytä käyttämään "pluralistisessä" hengessä miten sattuu. Oma pesä tulee pitää puhtaana.
Minä en muuten oikein ymmärrä tätä nykyistä juntti-puhetta. Missä mielessä Suomi on täynnä juntteja ja mikä tekee Suomesta "junttilan"? Onko tässä kyse jostain todellisesta ilmiöstä, vai kuuluuko tämä valitus vain hauskana osana suomalaiseen kansanperinteeseen?
Naistutkimus on nimenomaan yhteiskuntatieteellistä sukupuolitutkimusta. Kuka tahansa, joka vähänkin perehtyy naistutkimuksen antiin, huomaa että emansipatorisuuteen keskittyvänä kriittisenä humanistitieteenäkin se on monialaisin oppialarakennelma koko yliopistossa aivan kevyesti.
En ole aivan varma siitä, että monialaisuus sinänsä olisi mikään erikoisen loistava ominaisuus. Se saattaa tehdä rakennelmasta liian hajanaisen ja heikon. Yleensä kun jonkinasteinen keskittyminen tuottaa parhaat tulokset.
Minusta kaikki yhteiskuntatieteellinen tutkimus on kannatettavaa. Toivottavasti sukupuolitutkimuksen tiimellyksessä ei kuitenkaan yritetä palauttaa kaikkia yhteiskuntaan liittyviä rakenteita ja ominaisuuksia sukupuolen käsitteeseen. Jos sitä yritetäänkin, niin ainakin silloin tulisi käsitteet pitää kunnossa, ja sittenkin vajotaan käytännössä tuon niin peljätyn biologismin tasolle.
Voit olla huoleti - törmään biologismiin aivan koko ajan, koska se on helpoin tapa tappaa sukupuoliasioita koskeva keskustelu alkuunsa.
Oletko varma siitä, ettet vain näe biologismia sielläkin, missä sitä ei tosiasiassa ole?
Niin, mikä on sitten paras käsite kuvaamaan sukupuolen biologiaan ei-väistämättä palautettavia kiinnittyviä aspekteja? 'Gender' on usein käytetty ja käteväksi todettu – tietyissä kysymyksissä – mutta toisaalta se haiskahtaa etenkin Suomessa liian akateemiselta käsitteeltä, koska Suomi on täynnä juntteja.
VastaaPoistaMinusta tähän olisi syytä paneutua ja samalla ottaa käsitteiden määrittely ja nimeäminen vakavasti. Naistutkimuksessa on muutenkin tapana viljellä runsaasti (tarpeettomiakin) sivistyssanoja, joten esim. 'gender' -sanan vastineen kehittäminen tuskin pahentaisi enää tilannetta. Senkin jälkeen tosin pitää vielä nähdä sen verran vaivaa, että määriteltyä käsitettä ei päädytä käyttämään "pluralistisessä" hengessä miten sattuu. Oma pesä tulee pitää puhtaana.
Sosiologian proffa Pertti Töttö itse asiassa kirjoitti tämän päivän Hesariin purevan kritiikin taannoin esiin tulleita naistutkimksen edustajia kohtaan. Tötön mielestä juuri sukupuoli-käsittee hämärtäminen on "suuri karhunpalvelus tieteelle".
Jokaikisen tutkimustekstin ytimessä piilee käsitteiden tarkka määrittely siten, että ne vastaavat riittävän hyvin oppihistoriaa ja käsiteltyä kysymystä. Näin ollen voidaan puhua "sukupuolen käsitteen operatonalisoinnista", eli sen ottamisesta käyttöön tutkimuksen muotoilemassa kontekstissa.
Naistutkimus on kiistatta osoittanut, että sukupuoli on äärimmäisen kiistanalainen käsite heti, kun sitä aletaan soveltamaan empiiris-fysikaalisen maailma ulkopuolelle. Sen sijaan että käsitteelle 'keksitään' omanlaisensa lähtökohta, on usein paljon kätevämää tunnustaa, että 'sukupuoli' on tavattoman kätevä ja ymmärrettävä käsite.
Naistutkimuksen ansiota onkin se, että yhä harvempi ihmistieteellisen sukupuolitutkimukse artikkeli menee vertaisarvioinnissa läpi ilman sukupuolen käsitteen problematisointia.
Minä en muuten oikein ymmärrä tätä nykyistä juntti-puhetta. Missä mielessä Suomi on täynnä juntteja ja mikä tekee Suomesta "junttilan"? Onko tässä kyse jostain todellisesta ilmiöstä, vai kuuluuko tämä valitus vain hauskana osana suomalaiseen kansanperinteeseen?
Suomen juntit ovat joko erityisen äänekkäitä ja harvalukuisia, tai sitten Suomi on 'täynnä' juntteja. Koska huonoon ajatteluun ja sen ylenpalttiseen mainostamiseen törmää niin usein ja monissa konteksteissa, ominaisuuden täytyy olla pikemmin monia kuin vain muutamia ihmisiä koskettava.
Onhan Suomessa monta kertaa enemmän mm. kaappikreationisteja kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. On turha väittää, että korkea koulutustaso yksin osoittaisi, että ihmisillä olisi yleissivistystä.
Itse ilmiö on toki monisyinen. Esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, monet suomalaisten 'fiksut' mielipiteet naurettaisiin jo aaiaispöydässä ikkunasta pellolle, mikä on valitettavan usein mahdollista palauttaa suomalaisten mitättömään sivistyspoliittiseen historiaan. Näin ollen voikin todeta, että idiotismi ja konservatiivinen konformismi ovatkin suomalaista yleistä älyllistä ilmapiiriä leimaavia ominaisuuksia.
"Naistutkimus on nimenomaan yhteiskuntatieteellistä sukupuolitutkimusta. Kuka tahansa, joka vähänkin perehtyy naistutkimuksen antiin, huomaa että emansipatorisuuteen keskittyvänä kriittisenä humanistitieteenäkin se on monialaisin oppialarakennelma koko yliopistossa aivan kevyesti."
En ole aivan varma siitä, että monialaisuus sinänsä olisi mikään erikoisen loistava ominaisuus. Se saattaa tehdä rakennelmasta liian hajanaisen ja heikon. Yleensä kun jonkinasteinen keskittyminen tuottaa parhaat tulokset.
Tästä kirjoitinkin jo aiemmin. Mielestäni naistutkimus on hieno työkalupakki ja yleissivistävä oppiaine, mutta vaatii laajat opinnot jostain humanistis-yhteiskuntatieteellisestä oppialasta todella toimiakseen. Suhtaudun siis jossain määrin kriittisesti naistutkimuksen maisteriohjelmiin.
Minusta kaikki yhteiskuntatieteellinen tutkimus on kannatettavaa. Toivottavasti sukupuolitutkimuksen tiimellyksessä ei kuitenkaan yritetä palauttaa kaikkia yhteiskuntaan liittyviä rakenteita ja ominaisuuksia sukupuolen käsitteeseen. Jos sitä yritetäänkin, niin ainakin silloin tulisi käsitteet pitää kunnossa, ja sittenkin vajotaan käytännössä tuon niin peljätyn biologismin tasolle.
Kute edellä viittasin, käsitteiden operationalisonti on da beef.
"Voit olla huoleti - törmään biologismiin aivan koko ajan, koska se on helpoin tapa tappaa sukupuoliasioita koskeva keskustelu alkuunsa."
Oletko varma siitä, ettet vain näe biologismia sielläkin, missä sitä ei tosiasiassa ole?
Biologismia ON kaikkialla, sen muodot vain ovat luonnollistuneita osaksi kielenkäyttöämme.
Oma tutkimusaiheeni käsittelee juuri biologismin ja kriittisen naistutkimuksen välistä kompleksista suhdetta - inspiraatiotahan ei tarvitse kaukaa hakea, riittää kun avaa googlen tai suunsa missä tahansa kahviossa. Pienimuotoinen tiedesotahan on jo käynnissä, vanhat haavat on revitty uudelleen auki ja sota-asemia viritellään uudelleen.
-Neo
olikohan vielä niin, ettei suomessa voi lukea naistutkimuksesta kokonaista ylempää korkeakoulututkintoa?
VastaaPoistaKyllä voi, sekä ensimmäinen maisteri (Anna Moring) että tohtori (Antu Sorainen) valmistuivat vuonna 2005.
Nykyisin naistutkimuksen maisteriksi ja tohtoriksi voi käsittääkseni opiskella kaikissa naistutkimusta opettavissa yliopistoissa.
tällöin monitieteellisyys olisi jo aivan käytännön pakkokin. hienoa jos se näkyy naistutkimuksen ammatillisessa soveltamisessa positiivisesti.
Laajin naistutkimuksen sisäinen oppitarjonta lienee Tampereella ja Helsingin Kristiina-instituutissa. Muualla on käytännössä ihan pakko lukea aineopinnot ainakin yhdestä sivuaineesta.
- neo
Neo: "Biologiatieteen, käytännössä eliöitä reduktionistisesti jaottelevien taksonomioiden haastaminen on tietenkin osa naistutkimuksen "kriittistä projektia", koska oppialan keskeinen ajatus on juuri haastaa ja eritellä sukupuolta käsitteenä ja siihen liitettyjen merkitysten mielekkyyttä eri näkökulmista."
VastaaPoistaBiologisten ja lääketieteellisten taksonomioiden haastaminen tarkoittaa vaihtoehtoisten taksonomioiden rakentamista. Esimerkiksi uros-naaras jaottelun sijaan Queer-tutkijat käsittääkseni ehdottavat että ihmiset ovat synnynnäisesti sukupuolettomia. Seksuaalisen suuntautumisen osalta yhteiskunta sitten muovaa tai ”pakottaa” (Arto Jokista lainatakseni) ihmisen heteroksi, homoksi tai kusifetisistiksi.
Olkinukke. Yksikään tuntemani naistutkimuksen edustaja ei ole väittänyt moista.
Se sijaan sukupuolta koskevan identiteettipolitiikan ja merkitystuotannon suhteen tiukat biologiset taksonomiset jaottelut ovat liian normatiivisia ja reduktionistisia. Se, mikä toimii biologian oppikirjoissa ja referee-artikkeleissa, on ihmistieteilijöille lähinnä merkitysrakenne.
Millä selvitetään, mikä taksonomia on oikea, Biologien ja medisiinareiden, vai Queer-tutkijoiden ?
Kunkin oppialan kysymystenasetteluiden ja standardien myötä johdettujen tulosten perusteella.
Seuraako biologian, lääketieteen ja Queer-tutkimuksen sukupuolikäsityksistä empiirisesti testattavia
hypoteeseja ?
Ei aina, mutta tämä ei tunnetusti ole aina tarpeellistakaan. Ihmistieteiden suhteen ei voida eikä ole mielekästäkään perustaa tutkimusta aina luonnontieteellisiä standardeja soveltaviin malleihin. Tästä on kirjoitettu kymmeniä palstakilometreja tieteellisissä julkaisuissa, joten en jatka enempää.
Esimerkki: jos sukupuolinen suuntautuminen on yhteiskunnan muovaama vs. synnynnäinen ja biologinen, kuinka helppoa suuntautumisen vaihtaminen on ? Voiko ihmisen kasvattaa tai opettaa tai aivopestä tai terapoida heteroksi, homoksi tai kusifetisistiksi ? Kuinka monesti ihminen muuttaa elämänsä aikana sukupuolista suuntautumistaan ?
Sen sijaan että puhutaan laiskasti nature/nurture -dikotomioista, tulisi puhua erilaisisten sosiaalisten tekijöiden vuorovaikutuksesta eri kulttuureissa.
Se, että biologia näyttäisi määrittelevän heteroseksuaalisuuden selvästi yleisemmäks kuin homoseksuaalisuuden, ei ole oikeastaan argumentti lainkaan. Ihmiset nyt vaa voivat sattua harrastamaan heteroseksiä ja sitten voi sattua syntymään lapsia.
Projisoimme biologiaan oman kulttuurimme ja maailmankuvamme familistis-monogaamisia parisuhdemalleja olettae, että ne ovat yleisiä ja universaaleja. Tämän projisoinnin muotoihin vaikuttavat voimakkaasti myös käsitykset oman seksuaalisuutemme muovautuvuudesta.
Tiukkojen tieteellis-tyylisten viestienkin jälkeen saa lukea mitä kummallisimmissa yhteyksissä, kuinka "lihaa syövä heteromies kokee toisen karvaisen lihaa syövän heteromiehn pussaamisen tavattoman inhottavaksi jo ajatuksena. Entäpä jos kyseessä olisi ajeltu, kasviksia syövä, siloposkinen ja feminiininen homomies? Mitä heteron viettelemiseen tarvitaan?
Lesboilla seksuaali-identiteetin 'vaihtaminen' on tunnetusti keskimäärin helpompaa kuin homomiehillä, useista syistä johtuen. Myös seksuaalisen identiteetin määritteleminen on viime kädessä henkilön itsensä asia, eikä liity välttämättä fyysiseen seksuaalisuuteen mitenkään.
Taitaa olla niin, että nämä tutkimukset on jo tehty ja johtopäätökset selvät.
Trofim-setä
Lysenkolaisuus on poissa muodista.
Sosiaalisen maailman toimiminen on todella ymmärrettävää vain monitieteisessä kontekstissa ja tätä tosiasiaa koskevat - kaltaistesi kommentoijien käyttämät epäsuorat biologismit eivät muuta miksikään. Ihmisten inhimillinen tahto poliittisine implikaatioineen ei ole palautettavissa biologiaan.
-neo
Lysenkolaisuus on valitettavasti mitä suurinta muotia.
VastaaPoistaNeo: "Projisoimme biologiaan oman kulttuurimme ja maailmankuvamme familistis-monogaamisia parisuhdemalleja olettaen, että ne ovat yleisiä ja universaaleja."
1930-luvun Neuvostoliitossa asiasta ajateltiin aivan samalla tavalla Mitsurinilais-Lysenkolaisessa leirissä. Oli kiistaa mm.siitä, voiko vehnän periytyviin ominaisuuksiin vaikuttaa karaisemalla vehnänjyviä jäävedessä. Porvarilliset Darwinilaiset biologit väittivät empiiristen faktojen perusteella ettei voi, Lysenkolaiset ymmärsivät, että kyseessä on biologiaan projisoitu porvarillis-taantumuksellinen ideologia. Sosialistisessa yhteiskunnassa porvarillisen genetiikan lait eivät päde. Porvarilliset biologit ammuttiin ja Siperian arktisilla alueilla kokeiltiin vehnän kasvattamista. Huonosti siinä kävi ja moni kuoli nälkään. Jo 1950-luvun Neuvostoliitossa päädyttiin sitten siihen, ettei ole porvarillista genetiikkaa ja sosialistista genetiikkaa.
Trofim-setä