Olipa taas aika tyhjänpäiväinen ohjelma, joka liiteli aivan liian yleisellä tasolla vailla tarkkoja esimerkkejä puolesta tai vastaan, joiden pohjalta keskustelua voisi lähteä rakentamaan.
Paska toimittaja, hänen olisi ilman muuta pitänyt pyytää etukäteen keskustelijoilta tutkimuksia, joiden tulokset ja metodologia puoltavat heidän näkemyksiään.
Naistutkimuksen opettajalle ei liene konsto eikä mikään toimittaa Tammisalolle valtava pino relevantteja nasitutkimuksen alan teoksia, joiden vankka tieteellisyys ja kiistattomat tulokset vakuuttavat piintyneimmänkin naistutkimusnihilistin.
Tammisalo olisi voinut tuoda esiin tiettyjä väitöskirjoja tms. alalla arvostettuja tutkimuksia, jotka ovat hänen mielestään selvästi epätieteellisiä ja todistavat kirjan perusväitteen puolesta.
Tällaisenaan keskustelu oli lähinnä ohipuhumista ja yleisluontoista lärpätystä eli ajanhukkaa, valitettavasti.
"Kirjeissä naiset tarjoavat rakkauttaan ja kiintymystään 73-vuotiaalle Fritzlille. Naisten mielestä insesti-isä on väärin ymmärretty ja hyvä pohjimmiltaan."
Kirjoitin tästä keskinäisen ohipuhumisen mestarinäytteestä jo muualle, joten sallin tavallisten kuolevaisten lukea tästä:
Vuori on hieman joustavampi kuin useat muut naistutkimusta edustaneet, mutta ilmeisestikään ei tunne nykyistä biologisen ihmistutkimuksen tilaa ja tyrmäsi suoraan Tammisalon ehdotuksen ihmistieteellistä sukupuolitutkimusta (naistutkimusta) tasapainottavasta "evolutiivisesta sukupuolitutkimuksesta". Vuori myös vakuutteli, että biologinen ihmistutkimus voi antaa jotain esimerkiksi seksuaalisuuden kysymyksien kannalta, mikä oli ovela retorinen veto koska Tammisalo taitaa tuntea lähinnä vain seksuaalisuuden tutkimusta.
Tosiasiassahan vaikkapa Evolution and human behaviour -tutkijayhteisö voisi pistää hynttyyt yhteen ja koota evoluutiopsykologian ja sen sukulaistieteiden paradigmat yhteen ja alkaa tekemään tutkimusta yhden oppialanimikkeen alla. Toisin kuin Vuori, en näe tälle mitään vastustavia perusteita sinällään. Naistutkimus ja gender-tutkimus ovat aivan yhtä keinotekoisesti rajattuja/rajautuneita oppialoja, joiden olemassaolo on tiedepoliittisesti ja tieteenhistoriallisesti osoitettavissa oleva tapahtumasarja.
Paradigmojen eriytymisen historiallisten juurien peittely ja analyyttinen laiskuus toki pitää yllä biokieltoa ja tietenkin osaltaan huonontaa näiden oppialojen tilaa vähentämällä huippuluokan ihmistieteellisen tutkimuksen soveltamista biologisiin kysymyksenasetteluihin. Tuo viittaamani tutkijayhteisöhän tekee aivan yhtä loogisen rajauksen kuin naistutkimus/gendertutkimusta: sovelletaan biologisia teorioita ihmisen käyttäytymisen tutkimukseen, siinä missä edelliset taas kieltävät nämä kategorisesti tai tutkivat niitä vain "diskursseina, itsesäätelynä ja biovaltana".
Tammisalo taas osoitti totaalisen tietämättömyytensä "vahvan objektiivisuuden" käsitteen taustoista ja ihmistieteiden metodologian perusteista yleisesti ottaen, väittäessään että naistutkimuksessa oltaisiin hylätty ajatus siitä, että "tutkija voisikin vaikuttaa tutkimuskohteeseensa". Kohta, jossa Tammisalo kritisoi vahvaa objektiivisuutta (strong objectivity – lähinnä Sandra Hardingin, Donna Harawayn ja Nancy Hartsockin esittelemä käsite) ja standpoint-teoriaa osoittaa, että läksyt olisi kannattanut lukea paremmin. Kristiina Rolin antaa aiheesta käydystä keskustelusta hyvän tiivistyksen tieteenfilosofiaa käsittelevässä artikkelissaan tuoreessa teoksessa Tiede, tieto ja sukupuoli. Vahvassa objektiivisuudessa kyse on tiedon paikantuneisuudesta ja tutkijan subjektiuden asettamista mahdollisista rajoituksista tutkimusten suhteen. Kyse on siis viime kädessä tutkimuksen yleisemmän relevanssin kritiikistä, eikä todellakaan objektiivisuuden kriteerien hylkäämisestä tieteenteossa.
Naistutkimus ei ole tiedettä vaan tutkimusta, kuten Hekanaho on hyvin kiteyttänyt. Tutkimusta se on siksi, ettei sukupuolta voi tutkia pelkästään samoilla pelisäännöillä kuin luonnontieteissä. Tiedehän määritellään yleensä karkean luonnontieteellisesti meillä Härmässäkin.
Asiat vain sattuvat olemaan niin, ettei naistutkimuksessa pahemmin tutkita sukupuolta biologian työkalupakin avulla. Heimo mikä heimo, mutta ei se yksinään tee sen tuottamasta tutkimuksesta ei-tiedettä.
Tämän pitäisi olla jokaikiselle ihmistieteiden harjoittajalle itsestäänselvyys.
Tammisalon ym. keskustelu liikkui tosiaan turhan yleisellä tasolla, jolloin se jäi epämääräisikis heitoiksi.
Itse en lähtisi tuolle "epätietellinen" linjalle, vaan naistutkimus on idelogisuudessaan ja yksipuolisuudessaan vain huonoa tiedettä. Niin, juuri siksi, että se ei edes pyri tutkimaan naisten valtaa, miesten ongelmia tai hyödyntämään biologiaa tutkimuksissa. Lopputuloksena ei voi olla kuin rajoittunut ideologinen kyhäelmä, jonka varaan esim. tasa-arvopolitiikkaa koskeva tieto rakentuu.
No, miksi sotkea tiedettä mukaan ollenkaan.. naistutkimus on USKONTO.
Harmi vaan, että dogmaattinen ja miehet perisynnissä kieriskeleviksi demoneiksi tuomitseva autoritäärinen uskonto pääsee valtapaikoille yhteiskunnassa. Kertoo liikaa yhteiskunnasta ja sen arvoista.. miesliikkeellä ei ole toivoakaan koskaan päästä yhtä korkeisiin valtaelimiin kuin feministien pallit (hyi).
Ennenkuin miesliike käy tarpeettomaksi.. mutta silloin on kaikki muukin tällä planeetalla hyvin ensimmäistä kertaa yli 10 000 vuoteen.
Naistutkimus on tutkinut naisten valtaa, toimijuutta ja toiminnan ehtoja miestyypillisen kulttuurin ehtojen valossa jo vuosikymmenet, enkä edelleenkään ole nähnyt yhtään perusteltua syytä, miksei naistutkimus kuuluisi akateemiseen maailmaan siinä missä muutkin ihmistietelliset alat.
Jos naistutkimuksessa on jotain painotusongelmia, ne ovat enemmän rakenteellisia kuin millään tasolla dogmaattisia. Paljon enemmän naistutkimus antaa tiedeyhteisölle, koska se on todella luovaa.
"Onko naistutkimus tiedettä?"
VastaaPoistaEi ole.
Olipa taas aika tyhjänpäiväinen ohjelma, joka liiteli aivan liian yleisellä tasolla vailla tarkkoja esimerkkejä puolesta tai vastaan, joiden pohjalta keskustelua voisi lähteä rakentamaan.
VastaaPoistaPaska toimittaja, hänen olisi ilman muuta pitänyt pyytää etukäteen keskustelijoilta tutkimuksia, joiden tulokset ja metodologia puoltavat heidän näkemyksiään.
Naistutkimuksen opettajalle ei liene konsto eikä mikään toimittaa Tammisalolle valtava pino relevantteja nasitutkimuksen alan teoksia, joiden vankka tieteellisyys ja kiistattomat tulokset vakuuttavat piintyneimmänkin naistutkimusnihilistin.
Tammisalo olisi voinut tuoda esiin tiettyjä väitöskirjoja tms. alalla arvostettuja tutkimuksia, jotka ovat hänen mielestään selvästi epätieteellisiä ja todistavat kirjan perusväitteen puolesta.
Tällaisenaan keskustelu oli lähinnä ohipuhumista ja yleisluontoista lärpätystä eli ajanhukkaa, valitettavasti.
Insesti -isälle tulvii rakkauskirjeitä
VastaaPoista"Kirjeissä naiset tarjoavat rakkauttaan ja kiintymystään 73-vuotiaalle Fritzlille. Naisten mielestä insesti-isä on väärin ymmärretty ja hyvä pohjimmiltaan."
Kirjoitin tästä keskinäisen ohipuhumisen mestarinäytteestä jo muualle, joten sallin tavallisten kuolevaisten lukea tästä:
VastaaPoistaVuori on hieman joustavampi kuin useat muut naistutkimusta edustaneet, mutta ilmeisestikään ei tunne nykyistä biologisen ihmistutkimuksen tilaa ja tyrmäsi suoraan Tammisalon ehdotuksen ihmistieteellistä sukupuolitutkimusta (naistutkimusta) tasapainottavasta "evolutiivisesta sukupuolitutkimuksesta". Vuori myös vakuutteli, että biologinen ihmistutkimus voi antaa jotain esimerkiksi seksuaalisuuden kysymyksien kannalta, mikä oli ovela retorinen veto koska Tammisalo taitaa tuntea lähinnä vain seksuaalisuuden tutkimusta.
Tosiasiassahan vaikkapa Evolution and human behaviour -tutkijayhteisö voisi pistää hynttyyt yhteen ja koota evoluutiopsykologian ja sen sukulaistieteiden paradigmat yhteen ja alkaa tekemään tutkimusta yhden oppialanimikkeen alla. Toisin kuin Vuori, en näe tälle mitään vastustavia perusteita sinällään. Naistutkimus ja gender-tutkimus ovat aivan yhtä keinotekoisesti rajattuja/rajautuneita oppialoja, joiden olemassaolo on tiedepoliittisesti ja tieteenhistoriallisesti osoitettavissa oleva tapahtumasarja.
Paradigmojen eriytymisen historiallisten juurien peittely ja analyyttinen laiskuus toki pitää yllä biokieltoa ja tietenkin osaltaan huonontaa näiden oppialojen tilaa vähentämällä huippuluokan ihmistieteellisen tutkimuksen soveltamista biologisiin kysymyksenasetteluihin. Tuo viittaamani tutkijayhteisöhän tekee aivan yhtä loogisen rajauksen kuin naistutkimus/gendertutkimusta: sovelletaan biologisia teorioita ihmisen käyttäytymisen tutkimukseen, siinä missä edelliset taas kieltävät nämä kategorisesti tai tutkivat niitä vain "diskursseina, itsesäätelynä ja biovaltana".
Tammisalo taas osoitti totaalisen tietämättömyytensä "vahvan objektiivisuuden" käsitteen taustoista ja ihmistieteiden metodologian perusteista yleisesti ottaen, väittäessään että naistutkimuksessa oltaisiin hylätty ajatus siitä, että "tutkija voisikin vaikuttaa tutkimuskohteeseensa".
Kohta, jossa Tammisalo kritisoi vahvaa objektiivisuutta (strong objectivity – lähinnä Sandra Hardingin, Donna Harawayn ja Nancy Hartsockin esittelemä käsite) ja standpoint-teoriaa osoittaa, että läksyt olisi kannattanut lukea paremmin. Kristiina Rolin antaa aiheesta käydystä keskustelusta hyvän tiivistyksen tieteenfilosofiaa käsittelevässä artikkelissaan tuoreessa teoksessa Tiede, tieto ja sukupuoli. Vahvassa objektiivisuudessa kyse on tiedon paikantuneisuudesta ja tutkijan subjektiuden asettamista mahdollisista rajoituksista tutkimusten suhteen. Kyse on siis viime kädessä tutkimuksen yleisemmän relevanssin kritiikistä, eikä todellakaan objektiivisuuden kriteerien hylkäämisestä tieteenteossa.
Naistutkimus ei ole tiedettä vaan tutkimusta, kuten Hekanaho on hyvin kiteyttänyt. Tutkimusta se on siksi, ettei sukupuolta voi tutkia pelkästään samoilla pelisäännöillä kuin luonnontieteissä. Tiedehän määritellään yleensä karkean luonnontieteellisesti meillä Härmässäkin.
VastaaPoistaAsiat vain sattuvat olemaan niin, ettei naistutkimuksessa pahemmin tutkita sukupuolta biologian työkalupakin avulla. Heimo mikä heimo, mutta ei se yksinään tee sen tuottamasta tutkimuksesta ei-tiedettä.
Tämän pitäisi olla jokaikiselle ihmistieteiden harjoittajalle itsestäänselvyys.
Tammisalon ym. keskustelu liikkui tosiaan turhan yleisellä tasolla, jolloin se jäi epämääräisikis heitoiksi.
VastaaPoistaItse en lähtisi tuolle "epätietellinen" linjalle, vaan naistutkimus on idelogisuudessaan ja yksipuolisuudessaan vain huonoa tiedettä. Niin, juuri siksi, että se ei edes pyri tutkimaan naisten valtaa, miesten ongelmia tai hyödyntämään biologiaa tutkimuksissa. Lopputuloksena ei voi olla kuin rajoittunut ideologinen kyhäelmä, jonka varaan esim. tasa-arvopolitiikkaa koskeva tieto rakentuu.
No, miksi sotkea tiedettä mukaan ollenkaan.. naistutkimus on USKONTO.
VastaaPoistaHarmi vaan, että dogmaattinen ja miehet perisynnissä kieriskeleviksi demoneiksi tuomitseva autoritäärinen uskonto pääsee valtapaikoille yhteiskunnassa. Kertoo liikaa yhteiskunnasta ja sen arvoista.. miesliikkeellä ei ole toivoakaan koskaan päästä yhtä korkeisiin valtaelimiin kuin feministien pallit (hyi).
Ennenkuin miesliike käy tarpeettomaksi.. mutta silloin on kaikki muukin tällä planeetalla hyvin ensimmäistä kertaa yli 10 000 vuoteen.
- Vortac
Naistutkimus on tutkinut naisten valtaa, toimijuutta ja toiminnan ehtoja miestyypillisen kulttuurin ehtojen valossa jo vuosikymmenet, enkä edelleenkään ole nähnyt yhtään perusteltua syytä, miksei naistutkimus kuuluisi akateemiseen maailmaan siinä missä muutkin ihmistietelliset alat.
VastaaPoistaJos naistutkimuksessa on jotain painotusongelmia, ne ovat enemmän rakenteellisia kuin millään tasolla dogmaattisia. Paljon enemmän naistutkimus antaa tiedeyhteisölle, koska se on todella luovaa.