sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Hannu T. Sepponen: Aamulehti 19.10


Tuomitkaa myös naisten väkivaltaisuus!


Naiset syyllistyvät perheväkivaltaan lähes yhtä usein kuin miehet. Tuoreen tutkimuksen mukaan naiset ovat tavoittaneet miehet jopa nyrkillä lyömisen määrässä. Tyypillisin esimerkki aikuisen perheväkivallasta lasta kohtaan on äiti kurittamassa tytärtään. Miksi naista halutaan edelleen tarkastella vain uhrina, kysyy mieskirjan toimittaja Hannu T. Sepponen.

Poliisiammattikorkeakoululla julkistettiin äskettäin laaja Lapsiuhritutkimus. Sen yleissanoma oli lohdullinen sikäli, että lasten kotonaan kohtaama kuritusväkivalta - kuten tukistaminen - on vähentynyt radikaalisti kahdessa vuosikymmenessä.. Lasten ja nuorten maailmassa väkivaltaisuutta esiintyy kaikkiaan yleisimmin ikätovereitten ja sisarusten kesken. Tulos rohkaisee jatkamaan väkivallan vastaista valistustyötä vielä entistä painokkaammin.

Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin väkivaltatutkimuksessa.

Tuore selvitys vahvisti Lastensuojelun Keskusliiton tutkimustiedon kahden vuosikymmenen takaa: lapsia kohtelevat kotona väkivaltaisesti useammin äidit kuin isät. Asetelma on entisestään selkiytynyt niin, että jopa perinteisesti miehiseksi ajatellussa väkivallassa - kuten nyrkin käytössä - sukupuolet ovat nykyisin tasoissa. Lievemmän väkivallan kohdalla äidit ovat entuudestaan olleet aggressiivisempia. Henkisen väkivallan, kuten murjotuksen alueella naiset ovat selvästi enemmistössä. Kaikkiaan yli puolet väkivallasta on äitien tekemää.

"Lasten suusta" kuultiin nyt monia muitakin tärkeitä havaintoja. Tytöt havaitsevat kauttaaltaan poikia enemmän erilaista väkivaltaa - kohdistuipa se itseen, sisaruksiin, isään tai äitiin. Kotona lapsiin kohdistuvan väkivallan tyyppitapaus on äidin harjoittama tyttären kurittaminen. Koska tästä on viimeksi puhuttu julkisesti?

Aivan uusi tieto on, että naiset ovat odottamattoman aktiivisia vanhempien keskinäisessä aggressiossa. Kuten useimmat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan väkivaltakeskustelusta ja -kampanjoinnista voineet todeta, naisten väkivalta parisuhteessa on nähty marginaalisena. Useimmiten väitetään, että osuus olisi 10 prosentin luokkaa.

Lähes sensaatiomaista on, että lasten vastauksissa äitien ja isien keskinäinen väkivaltaisuus jakautuukin noin suhteessa 40-60. Tutkijat totesivat tuloksen olevan selkeässä ristiriidassa tähänastisen väkivaltaopin kanssa.

Vaikka kyseessä olikin ensisijaisesti uhritutkimus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, olisi odottanut, että hätkähdyttävä tulos olisi edes mainittu pääkaupungin valtamediassa.

Vaikeneminen synnyttää epäilyksen ns. tasa-arvokysymyksissä yleisemminkin vallitsevasta ideologisesta vakaumuksesta. Onko kyseessä feminististen silmälasien aiheuttama vakava taittovirhe, kun päteväkin tutkimus ja tosielämän kokonaisuus jää näkemättä. Vai onko kyseessä hivuttamalla edennyt uudentyyppinen itsesensuuri?

Jo aiemmin tänä vuonna tiedotusvälineet melkein poikkeuksetta jättivät kertomatta varusmiehille tehdyn kyselyn tuloksista. Hankkeessa oli kyse vaikuttamisesta nuorten miesten väkivalta-asenteisiin, heidän kun arveltiin olevan ongelman aiheuttajana parisuhteissa. Tutkijat menivät ikäänkuin vahingossa kysymään virallisen opin vastaisesti, olivatko nuoret miehet kokeneet ystävättären taholta väkivaltaa. Miehistä 17 prosenttia vastasi myöntävästi.

Tutkimuksen tekijät itse nostivat kirjoituksessaan Lääkärilehdessä yllättävän sivutuloksen yhdeksi tutkimuksen päähavainnoista, mutta se ei kiinnostanut suomalaista mediakenttää.

Valitettavasti mediapimennys ruokkii yksipuolista keskustelua, päätöksentekoa ja kampanjointia. Niinpä Väestöliiton Kotirauhaa-kampanja, joka alun alkaenkin on valinnut vankan radikaalifeministisen agendan, on juuri alkusyksystä laajentanut sanomansa varusmiesikäisiin nuoriin miehiin Puolustusvoimissa. Lähtökohtana on miesten syyllistäminen, eräänlainen itsestään selvä roisto-olettama, samalla kun kampanjan uhrikuvaston keskushenkilö on nuori nainen.

Yksipuolinen kampanjointi yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa on sitäkin kummallisempaa, kun juuri tuon laitoksen piirissä tehtiin mainittu varusmiestutkimus - ilmeisesti ensimmäinen laaja kysely miesten väkivaltakokemuksista parisuhteessa.

Väestöliiton kohdalla kyse on erikoislaatuisesta valinnasta. Järjestön tehtävänä lienee edesauttaa koko perheen ja kaikkien sen jäsenten hyvinvointia. Huolta pitäisi kantaa esimerkiksi siitä, miksi nuoret miehet hyväksyivät selvästi useammin itseen kohdistuvan puolisoväkivallan kuin naiseen kohdistuvan.

Koulutuksen kuluessa oikeus omaan koskemattomuuteen vahvistui huomattavasti. Kävi myös ilmi, että suomalaisten nuorten miesten asenteet väkivaltaan toista sukupuolta kohtaan olivat kaikkein torjuvimmat: yli 90 prosenttia vastaajista torjui ajatuksen. Hanke toteutettiin kuudessa Euroopan maassa, joukossa Saksa ja Kreikka.

Kampanjajärjestöjen ohella virallinen Suomi on nielaissut kakistelematta "poliittisesti korrektin" väkivaltaopin. Sen mukaisesti muutama vuosi sitten myös sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti neuvoloita seulomaan äitien väkivaltakokemuksia. Ohjeistuksessa kehotettiin lähtökohtaisesti vahvistamaan oletettua uhrikokemusta. Isiltä ei kysytä mitään. Kun varmaksi tiedetään esimerkiksi vauvojen ja lasten väkivaltaisen kohtelun todellinen pääsyyllisyys, ohjeistus lähentelee edesvastuuttomuutta.

Suomessa tarvittaisiin viimeinkin puhdistava keskustelu siitä, miksi pääpaino väkivaltapolitiikassa on ollut naisten uhriaseman todistelussa ja miesvastaisessa kampanjoinnissa.

Suomessakin naisten osuus poliisin kirjaamista törkeistä puolisopahoinpitelyistä on keskimäärin 40, miesten 60 prosenttia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen turvallisuusselvityksessä vuonna 2003 saatiin sama jakauma, kun kysyttiin huolestuttaako oman puolison väkivaltaisuus. Jo kolmantena samaan suuntaan viittaa nyt tuore lapsiuhritutkimus.

Britannia ja Saksa ovat tuottaneet samansuuntaisia tutkimustuloksia. Ehkä keskustelu naisen väkivaltaisuudesta meilläkin aukeaa, kun viimein saadaan aikaan lähtökohdiltaan arvovapaa kyselytutkimus. Jos silloinkaan.

Ellei keskustelu tästä oikaistu, ajatus uudenlaisesta itsesensuurista tulee yhä uskottavammaksi.

Hannu T. Sepponen

20 kommenttia:

  1. Lähteet näille selvityksille ja tutkimuksille?

    VastaaPoista
  2. "Henkisen väkivallan, kuten murjotuksen alueella naiset ovat selvästi enemmistössä."

    Osaisiko joku selventää miten murjotus on henkistä väkivaltaa?

    VastaaPoista
  3. http://www.iltalehti.fi/bigbrother/200810198449779_bb.shtml

    Nyt nähdään ensimmäinen HIV tartunta livenä :D !

    VastaaPoista
  4. Osaisiko joku selventää miten murjotus on henkistä väkivaltaa?

    Osaisitko itse ensin selventää, miten se muka EI ole? (mitä se sitten on?)

    - Vortac

    VastaaPoista
  5. Osaisiko joku selventää miten murjotus on henkistä väkivaltaa?

    Murjotus on painostusta, joka on taasen mm. surullisenkuuluisassa "Usko, toivo & hakkaus" -t(/h)utkimuksessa laitettu väkivallan alle.

    Vai eivätkö samat kriteerit pädekkään miesten ollessa kyseessä? ;-)

    VastaaPoista
  6. Politisoitunut väkivallan kuva, jossa nainen on poikkeuksetta uhri tekee ennen kaikkea vahinkoa niille naisille jotka tunnistavat itsessään väkivaltaisuutta(esim. patologista mustasukkaisuutta).
    Koska julkisessa keskustelussa syyllinen on poikkeuksetta mies, nämä naiset mitä toden näköisimmin kaivautuvat yhä syvemmälle omaan ahdistukseensa. Uhrimyytti ei tarjoa ulospääsytietä, ei naisille eikä myöskään heidän puolisoilleen.

    Feministinen väkivaltatutkimus pitäisi inhimillisyyden nimissä kieltää. En voi ymmärtää miten näinkin vakavan ongelman tieteellinen tutkiminen on alistettu naistutkimuksen osa-alueeksi(sis. kriittisen miestutkimuksen). Naistutkimuksen syvin ongelma on siinä, että se etupäässä tutkiikin miehiä.

    VastaaPoista
  7. Hieman samaa linjaa jatkaakseni sattui ko. taitelijasta juttuja etsiässä silmiin myös linkkejä Shandong Ergestä.

    VastaaPoista
  8. When freaky-deaky equals hara-kiri

    More and more men, reports maintain, are turning to masturbation and sex toys rather than to their female counterparts. And further exacerbating an already declining birthrate of 1.29 children per women found in a 2004 survey by The Daily Yomiuri, is the fact that some men are increasingly turning their backs on sex.

    "Sex is just way too much trouble," a 35-year-old Japanese man told Shukan Asahi this week, adding that ever since he used masturbation as a teenager, he's never desired a woman again. "As long as I have a sex toy available, I don't need women. I can't come when I have sex, and you've got to put a lot of emotion into dealing with women. Self-pleasure is a hell of a lot less demanding than trying to please somebody else."

    Your banner here

    Pornography, masturbation aids, Internet porn sites and social networks that lead to "virtual relationships", soaplands and Japan's widespread prostitution industry all allow men outlets for sexual fulfillment while not fulfilling other needs, such as procreation. The alarming trend has led medical experts in Japan to coin a new term for a condition they call "vaginal ejaculation dysfunctional disorder".

    VastaaPoista
  9. Tuon Kotirauha kampanjan flyeri on todella irvokas. Tuossa on Vaestoliiton uutisointia tuosta lampanjasta:

    http://www.vaestoliitto.fi/?x11011=25655

    Ja tuossa tuo flyeri pdf tiedostona:

    http://www.vaestoliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/133976/file/Kotirauhaaflyer.pdf



    Tuossa on taustavoimat:

    "Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Väestöliiton ohella Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Lyömätön Linja Espoossa, Monika-Naiset liiitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Stakes, Suomen Kuntaliitto, oikeusministeriö ja puolustusvoimat. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan."

    VastaaPoista
  10. Hyvä "nano east": Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset -tutkimus löytyy Poliisiammattikorkeakoulun ja Oikeusministeriön sivuilta. Suora linkki jälkimmäiseen(PDF, 2 MT):
    http://www.poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/lapsiuhritutkimus_raportti/$file/lapsiuhritutkimus_raportti.pdf

    Sivuhuomiona sellainen, että blogi olisi minusta uskottavampi, jos tässä käytettäisiin ja/tai kommentoitaisiin alkuperäisiä tutkimuksia poleemisten kirjoitusten ja iltapäivälehtijournalismin sijaan. Voi tietysti olla itsekin aktiivinen, jos haluaa tarkempaa tietoa. Tässä tapauksessa tutkimuksen löytäminen oli suhteellisen yksinkertaista (alkuperäinen kirjoittaja mainitsi Poliisiammattikorkeakoulun, ja siellä oli otsikko etusivulla - muuten olisin katsonut kohdasta "tutkimukset").

    VastaaPoista
  11. Nuo lähteet löytyvät tästäkin blogista:
    http://ihmissuhteet.blogspot.com/2008/10/lapsiuhritutkimus.html#links

    http://ihmissuhteet.blogspot.com/2008/10/idit-ovatkin-vkivaltaisempia.html#links

    http://ihmissuhteet.blogspot.com/2008/01/naiset-vkivaltaisia.html#links

    ja Ylen uutinen
    http://www.yle.fi/uutiset/24h/id80212.html

    VastaaPoista
  12. Tuosta jutusta tulee oikeastaan sitäkin irvokkaampi, kun ajatellaan että tuollaista yksipuolista roskaa heitetään vielä varusmiesten päälle - tämä monesti vielä jonkinlaisessa tasa-arvon kontekstissa.

    Sekin vielä, kun tuon Daphnen kautta joka oli tutkimassa varusmiehiä, selvisi myös väkivallan laajempi kokonaisuus. Tuossa sitten luvattiin niille kriittisille äänille että Daphne aikoo oppia tuosta jotain ja ottaa myös huomioon miesten kokemukset ja näkökulmat. Paskanmarjat. Yksipuolisemmaksihan tämä vain menee.

    Samaan henkeen voitaisiin aloittaa raskaalla oleville naisille joku kampanja jossa informoidaan heitä että lapsien hakkaaminen on väärin, erilaisilla irvokkailla iskulauseilla ja mielikuvilla.

    Whatever.

    Toivottavasti joku joskus tutkii näiden kampanjoiden rahoituksia ja miten se raha pyörii. Kenen firma esimerkiksi tekee nuo flyerit ja kotisivut ym. Kuka nostaa palkkaa, mistä ja miten. Ja mikä on esim. Amnestyn tulos tässä.

    VastaaPoista
  13. Olen nyt s-postitse tiedustellut Väestöliitolta tästä kampanjasta, ja mitä tulee tähän budjeettiin. Katotaan jos tulee vastaus ja minkälainen.

    Mielestäni on ainakin syytä olettaa se mahdollisuus, kun kerran vuodessa pyöritetään 10 tällaista kampanjaa, että tässä olisi myös jonkinlaista pieni-piiri-pyörii rahastusta menossa.

    VastaaPoista
  14. Kyllä minä pitäisin murjotusta ja mykkäkoulua henkisenä väkivaltana. Sellainen on kirotun ahdistavaa kohteelle eikä täyspäisen ihmisen puuhaa muutenkaan.

    VastaaPoista
  15. Kiitos, Henry, kun olit laittanut nuo lähteet. Jäivät huomaamatta, pahoittelut. Tasapuolisuuden nimissä ao. tutkimuksesta olisi ehkä hyvä todeta, että lapset ilmoittivat näkevänsä enemmän äitiin kuin isään kohdistuvaa väkivaltaa (noin 30/20 prosenttia)? Eli väkivallan kuvassa on edelleen mukana myös miesten naisiin kohdistama väkivalta - se ei tosin ole tyypillistä nimenomaan miehille, vaikka julkisesta keskustelusta voi saada toisenlaisen kuvan. Äitien lapsiin kohdistama väkivalta on kyllä sellainen seikka, jota pitäisi nostaa esille vahvemmin.

    VastaaPoista
  16. Mielipidekirjoitus 20.10. Etelä-Suomen Sanomissa.

    Kenelle koti on vaarallisin paikka?

    Miksi naisten harjoittamaa väkivaltaa vähätellään? Kaksi esimerkkiä vähättelystä. Esimerkki yksi: Kesällä television uutisissa käsiteltiin perheväkivaltaa. Uutisissa kysyttiin naiselta - muistaakseni turvakotiliiton johtajalta - onko koti vaarallinen paikka. Johtaja vastasi silmää räpäyttämättä, että naisille ja lapsille on. Hämmästyin, koska monien tutkimusten mukaan parisuhdeväkivalta on yhtä lailla naisten harjoittamaa kuin miesten.

    Kului viikko ja ESS julkaisi artikkelin alueen henkirikoksista. Kerrottiin, että kotin on vaarallinen paikka. Kiinnostuin artikkelista ja luin sen, koska tuoreessa muistissa oli naisen lausahdus televisiossa. Uutisesta selvisi, että tällä alueella on tapettu yhdeksän ihmistä.

    Yksi tapetuista oli nainen, muut olivat miehiä. Ja turvakotien liiton johtaja sanoo kirkkain silmin, että koti on naisille vaarallinen paikka. Eikö se ollut kahdeksalle tapetulle miehelle? Suurin osa tapauksista oli juomaveikkojen välisiä tappoja, mutta kaksi tapausta voidaan määritellä perheväkivallaksi.

    Yhdessä tapauksessa nainen tappoi miehen ja toisessa mies naisen. Tämä sopii melko hyvin yhteen niitten tutkimusten kanssa, joissa havaitaan väkivaltaan syyllistyvän yhtä usein nainen kuin mies.

    Esimerkki kaksi: Ann Leinosen ESS:ssä 21.9. kirjoittamassa artikkelissa mainitaan, että suurimman osan perheväkivallasta tekee mies. Mainittiin, että 10 prosenttia on naisten tekemää.

    En tiedä, mistä moinen tilasto on saatu, mutta kun asiaa on tutkittu oikein, on saatu aivan toisenlaisia tuloksia. On ymmärrettävää, että tällaisia lukuja saadaan, kun tilastoidaan sopivia asioita. Tilastoidaan, kuinka paljon ihmisiä pakenee turvakoteihin tai kuinka usein poliisi menee kotiin rauhoittelemaan siellä väkivaltaisesti käyttäytyvää naista.

    Tämmöiset tilastot vain eivät kerro, kuinka moni pakenee kaverin luo tai nukkuu autossa. Lisäksi mies menee lääkäriin hoidattamaan vammojaan vain, jos ei itse pysty nuolemaan haavojaan. Asian oikea laita alkaakin selvitä vasta, kun väkilvalta on niin pahaa, että vammoja ei pysty itse hoitamaan tai uhri on kuollut. Kuolleelta on turha kysyä, kokeeko hän asian niin, että on joutunut perheväkivallan uhriksi.

    Leinosen artikkeli olisi mennyt normaalin asian vähättelyn piikkiin, ellei siinä olisi irvokkaasti kirjoitettu, että väkivallalta ei saa sulkea silmiä. Aikamoinen lausahdus artikkelissa, jossa ummistetaan silmät tietyltä väkivallalta. Tyypillisiä vähättelyn muotoja on selitellä asia parhain päin tai ymmärtää ja sitten tilastollinen kikkailu.

    Ilmiö herättää kysymyksiä. Miksi naisten tekemää väkivaltaa vähätellään? Miksi väkivallalle halutaan väkisin antaa sukupuoli? Mitä hyötyä vähättelystä on? Myös väite kymmenen prosentin osuudesta on kummallinen. Miksi oli tärkeää tilastollisesti kertoa, että miehet ovat syyllisempiä perheväkivaltaan kuin naiset?

    Vähättely on myös halventavaa. Kun vähätellään naisen syyllisyyttä, annetaan käsitys, että naissukupuoli ei ole vastuussa omista teoistaan. Tämä on hirvittävän sovinistinen ja naista halveksiva asenne. Yhtä halveksiva se on vaikka vähättely tehtäsiin tilastollisella kikkailulla.

    Toivonkin, että toimittaja kunnioittaisi naista enemmän ja hyväksyisi sen, että myös nainen on vastuussa omista teoistaan.

    VastaaPoista
  17. "Kun vähätellään naisen syyllisyyttä, annetaan käsitys, että naissukupuoli ei ole vastuussa omista teoistaan."

    Näin on. Lisäksi tämä asenne vaikeuttaa väkivaltaisten naisten uhreiksi joutuneiden miesten ja lesten tilannetta suuresti, mikä taas sitten kostautuu seuraavalle sukupolvelle, naisillekin.

    VastaaPoista
  18. Kaikki naisethan ei ole väkivaltaisia, mutta ne jotka ovat, niin he saavuttavat sellaisen henkisen kiusaamisen tason jolla ei ole mitään rajaa! Tällaisia naisia Suomessakin on useita kymmeniä tuhansia tuhoamassa miesten elämää - kaikkihan tämän tietää! Sosiaaliviraston naiset kuuluvat toden näköisesti tähän miehiä alistavaan joukkoon ajaakseen omia "etuja" (itsetunnon häiriö".
    Tasa-arvon nimissä olisi naiset pistettävä - siis nämä "häirikkösudet" ruotuun tai laitoksiin tuhoamasta yhteiskuntarauhaa!

    VastaaPoista

Valitse itsellesi joku nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. Älä laita ruksia kohtaan "Anonyymi".