Seksin rooli indikaattorina

HS: Onko mies vain seksiä janoava sovinisti?

Timo Hännikäinen on kirjoittanut paljon keskustelua herättäneen kirjan pakkoselibaatistaan. Kirjasta syntyneessä keskustelussa minua häiritsee, että siinä on keskitytty lähinnä vain Hännikäisen ehdotukseen nuorten naisten pakollisesta seksipalvelusta bordelleissa. Sinänsä mauton ehdotus on silkka provokaatio, ja ihmiset ovat siitä vastustamattomasti provosoituneet.

Tosin, jos parikymppisellä naisella – Hännikäisenkin kirjassaan mainitsemilla bileprinsessoilla, jotka seksuaalisessa valta-asemassaan valitsevat houkuttelevimmat miehet petikumppaneikseen – on useita irtosuhteita ja kymmeniä seksikumppaneita, kuinka paljon vähemmän huora hän on kuin huora?

Internetin keskustelupalstoilla Hännikäinen on leimattu naisia halventavaksi, moraalittomaksi siaksi. Mainittakoon, että kirjassaan hän toteaa avioliiton ja nimenomaan uskollisuuden avioliitossa olevan paras ratkaisu parisuhteen ylläpidon kannalta niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin.

Varsinainen Hännikäisen esittämä asia on jäänyt taka-alalle. Suomessa elää paljon nuoria keski-ikäisiä miehiä, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia löytää elämänkumppania, puolisoa, tai muuten vain läheistä seuraa ikäisistään naisista. Se merkitsee näille miehille paitsi tahdonvastaista selibaattia, myös yksinäisyyttä ja lapsettomuutta.

Hännikäinen on valinnut kirjan tyylikseen ajoittaisen provosoinnin ja näkökulmakseen seksin saamisen tai saamattomuuden miehen elämässä. Tästä syystä kirjan aiheena olevan ilmiön kaikki puolet eivät ole tulleet mielestäni riittävän hyvin esille. Syntyneessä keskustelussa ne eivät ole tulleet esille ollenkaan.

Hännikäisen tyylilaji myös vahvistaa nykyistä, mielestäni liian yksipuolista mieskuvaa, jossa seksin saamista sinänsä pidetään miehen perustarpeena. Eikö mies saa enemmän haluta läheisyyttä ja hellyyttä? Eikö mies saa rakastaa lapsia ja haaveilla omista lapsista ja perheestä?

Toki Hännikäinen olisi voinut valitella sitä, ettei ole voinut hankkia perhettä ja omia lapsia. Mutta silloin hän olisi luonut mieskuvaa, joka ei ole uskottava nykypäivänä.

Minua miehenä loukkaa mieskuva, jossa mies on alati seksiä janoava sovinistisika, joka ei suuremmin välitä hellyydestä ja rakkauden tunteista, ja jota kiinnostaa lasten tekeminen, mutta ei niiden kasvattaminen. En edes usko, että tämä vallitseva mieskuva vastaa nykytodellisuutta.

Kun Hännikäinen on ilmoittanut elävänsä tahdonvastaisessa selibaatissa, ovat reaktiot olleet monissa keskusteluissa vähätteleviä: "miehessä on jotain vikaa, jos ei kolmekymppiseksi mennessä ole onnistunut naista saamaan" tai "pojasta kasvaa mies, jos on pakko".

Muutamat julkisuudessa tunnetut naiset ovat avoimesti kertoneet lapsettomuudestaan. Olisi sosiaalinen itsemurha reagoida näihin avautumisiin vähättelevästi tai aggressiivisesti.

Kun mies ei löydä itselleen kumppania, ja kertoo tästä maailmalle, ei sympatiseeraajia juuri ilmesty. Aivan yhtä vähän on ihmisiä, jotka myöntävät, ettei Hännikäisen tapaus ole vain yksittäinen ongelma, vaan kyseessä on laaja ilmiö.

Kuinka monta hyvää miestä tässä maassa jää tulematta isäksi, kun ylierotisoituneen maailman seksuaalisessa valtapelissä diskriminoidaan syrjäänvetäytyviä, sivistyneellä tavalla hiljaisempia, vähemmän salskeita miehiä?

JORI MÄNNISTÖ

Seksistä ja seksin saannista puhutaan minun ja Hännikäisen kirjassa siksi, että seksi on indikaattori intiimiin naissuhteeseen pääsystä, johon kuuluvat parhaassa tapauksessa myös hellyys ja rakkaus. Ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että mies hankkii vain rakkautta ja hellyyttä ilman seksuaalisen suhteen muodostamista.

Siksi miesten on yritettävä päästä seksuaalisiin suhteisiin, eli seksiä sisältäviin suhteisiin. Siitä huolimatta, vaikka seksi ei olisi miehelle miten erityisen tärkeä asia hellyyteen ja rakkauteen verrattuna. Tietenkin voidaan sanoa, että "mies etsii hellyyttä ja rakkautta", mutta se olisi ainakin osittain eufemismi sille, että mies yrittää päästä seksuaaliseen suhteeseen, jonka osatekijöitä ovat hellyys ja rakkaus.

Enkä erityisemmin pidä siitä, että "miesten seksin janoaminen" määritellään sovinismiksi, koska silloin ihmisen luontaiset seksuaaliset halut määritellään vääriksi. On täysin laillista ja luonnollista haluta seksiä lukuisien naisten kanssa. Toki se voi usein tai ainakin toisinaan asettua sitä vastaan, mitä naiset suhteelta haluavat, mutta miksi naisten usein monogaamisempi halu olisi jotenkin moraalisesti ylevämpi miesten pelkän seksin janoaminen?