Se, että naiset uhriryhmänä ovat olleet selvästi muita enemmän esillä, on tietysti naisliikkeen aktiivisuuden ansiota. Samalla ovat muut uhriryhmät jääneet vähemmälle huomiolle, kun suomalaiseen julkiseen keskusteluun ei samanaikaisesti mahdu kovin monta teemaa.Tylsyyden Multihuipennus III
Lasten korkeat uhriluvut eivät ole kestäneet keskustelussa päällimmäisinä tavallista uutispäivää pidempään, koska heidän puolestaan toimivat etujärjestöt näyttävät jättäneen tutkimustulosten esillä pitämisen ja uusien tutkimusten edistämisen vähälle huomiolle. Miehet uhreina eivät myöskään näytä herättävän voimakkaita tunteita, ja asiaa painottavia miehiä tunnutaan herkästi leimattavan yksipuolisiksi naisvihaajiksi. Ei kovin rakentavia kommentteja asiaan, joka ei vaikenemalla parane. Hyvän päätöksenteon edellytys on tosiasioiden tunnustaminen. Niitä ei kuitenkaan voida tunnustaa, ellei niitä tunneta.
Kun meillä nyt on toteutettu sekä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa koskevia survey-tutkimuksia, ja lastenkin uhriksi joutumista on onnistuttu jonkin verran selvittämään, ja lopulta naisten lapsille tekemään väkivaltaankin on avattu ikkuna, alkaisi olla aika tehdä miesuhritutkimus, joka arvioi varsinkin naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa aiempaa kattavammin.
Belgialaismies taistelee yhä lapsistaan
"alkaisi olla aika tehdä miesuhritutkimus, joka arvioi varsinkin naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa aiempaa kattavammin. "
VastaaPoistaTodellakin, olisi korkea aika... tai olisi ollut jo aikaa sitten, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Toivottaavasti feministit (esim. Minna Piispa) ei vaan vesitä tutkimusta operoiden "talon sisältä" - OPTULASTA käsin, vaan tutkimus tehdään ihan samoin kriteerein, kun UTH ja Naisiin Kohdistuntu Väkivalta 2005- "tutkimukset". Se olsi vain oikein jotta saataisiin vastapainoa feministien johtamiin mielettömiin väkivaltalukuihin, joita ei itse tutkimuksesta edes löydy.
Toisaalta olisin kyllä sillä kannalla, että vaikka feminsitit ovat mässäilleet UTH:n ja sen seuraajan vääristetyilla luvuilla, niin olisi arvokasta mitata todellista väkivaltaa ja sen kohtaamista ja uhriutta. Eikä vesittää todellisen väkivallan kokijan kokemuksia lukemalla väkivallaksi rahan käytön kontrollointia tai liikkumisen estämistä, niin kuin UTH:ssa ja sen seuraajassa, siis vain naisille tehdyissä kyselytutkimuksissa, tehtiin.
STAKES:Miesten ja naisten terveysmenot ikäryhmittäin 2006
VastaaPoistaote tiivistelmästä:
Terveyden- ja vanhustenhuollon palveluiden 14 mrd. € kokonaismenoista kohdistui naisille 39 % enemmän kuin miehille. Naisten menot ovat pääsääntöisesti miesten menoja suurempia perusterveydenhuollossa ja ikääntyneiden hoidossa ja hoivassa (vanhustenhuollossa). Noin 65 vuotta täyttäneet miehet kuluttavat somaattista erikoissairaanhoitoa ja reseptilääkkeitä ikäisiään naisia enemmän menojen kautta tarkasteltuna. Nuorimpia lapsia lukuun ottamatta menot asukasta kohti kasvavat iän myötä. Terveyden- ja vanhustenhuollon kokonaismenoista kohdistui keskimäärin noin 2 300 € jokaiselle miehelle ja noin 3 000 € jokaiselle naiselle. Menot ovat palveluiden tuottamisen kokonaiskustannuksia, jolloin ne sisältävät julkisen rahoituksen lisäksi asiakas- ja toimistomaksut.
Nelosen 4D-dokumenteissa on näköjään tulossa joitain potentiaalisesti kiintoisia jaksoja:
VastaaPoista17.3. Laillista rakkautta
24.3. Raskaana ja humalassa
7.4. Lasten tappeluklubi
21.4. Laskuvarjojääkäristä leidiksi
19.5. Varaäiti vai rakastajatar?
HD Digilehti, mielipideosasto 10.3.2009:
VastaaPoistaVäkivalta heijastuu vanhemmuuteen
Miessakkien Jouni Linnankoski (HS Vieraskynä 7. 3.) paheksui parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneita naisia siitä, että he eivät erotilanteessa tue miestensä isyyttä.
Linnankosken mukaan parisuhdeväkivalta ja vanhemmuus ovat eri asioita. Tutkimustiedon mukaan väkivalta kuitenkin vaikuttaa aina lapsiin ja vanhemmuuteen, vaikka se ei olisikaan kohdistunut suoraan lapsiin. Asiasta ovat raportoineet lukuisat eri alojen tutkijat kansainvälisesti. Altistuminen parisuhdeväkivallalle traumatisoi lapsia ja antaa heille täysin väärän mallin elämästä. Lisäksi parisuhdeväkivalta lisää lapsiin kohdistuvan väkivallan riskiä ja haavoittaa väkivallan uhrin omaa vanhemmuutta.
Ongelma Suomessa on ollut se, että eläessään väkivaltaisessa liitossa naista kehotetaan eroamaan ja suojelemaan lapsia. Kun nainen sitten eroaa, ihmetellään, jos hän haluaa jatkaa lasten suojelemista esimerkiksi rajaamalla isän tapaamisia.
Viranomaisten tulisi ottaa parisuhdeväkivalta vakavasti huomioon lasten asumista, huoltoa ja tapaamisoikeutta järjestettäessä.
Väkivallan sivuuttaminen huolto- ja tapaamiskäytännöissä voi johtaa siihen, että väkivaltaisessa suhteessa elävät eivät uskalla erota, koska pelkäävät lasten menettämistä. Väkivallan ohittaminen mahdollistaa myös väkivallan ja kontrollin jatkumisen erosta huolimatta.
TEIJA HAUTANEN
vs. yliassistentti
sosiaalitutkimuksen laitos
Tampereen yliopisto
Teija Hautasenhan tunnemme tällaisesta väitöskirjahankkeesta, jossa hän hiukan tutkii miehiä...
Teija Hautanen: : Isyys ja väkivalta huoltoriidoissa
Tutkimus käsittelee sitä, miten Suomessa jäsennetään se tosiasia, että jotkut miehet ovat isiä ja samalla väkivaltaisia puolisoitaan ja/tai lapsiaan kohtaan. Tutkimustietoa isyyden ja väkivallan suhteesta on niukalti, mutta aihe on tärkeä. Viimeistään vanhempien erotessa kysymykset väkivallan ja isyyden suhteesta ja laajemmin väkivallan ja vanhemmuuden suhteesta tulevat myös auttamis- ja oikeusjärjestelmien asiaksi. Väitöskirjassani kysyn, miten väkivaltaisesti käyttäytyneen miehen isyyden oletetaan jatkuvan eron jälkeen. Millaisia ratkaisuja tehdään lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta ja miten ratkaisut perustellaan? Tutkimusaineisto muodostuu käräjä- ja hovioikeuksissa käsiteltyjen huoltoriitojen asiakirjoista.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian projektia ”Erot perheissä: Perheammattilaiset, sukupuoli, erot ja ongelmat.”
Olikos tämä kaistapäinen juttu ollut aikaisemmin täällä:
VastaaPoistaYlänurkka: Mutta kuka auttaisi pientä Ruuta?
Pieni Ruu on kaksivuotias pellavapää. Iloisen näköinen lapsi.
Hänellä on raitainen paita ja hellyttävä hymy. Silti hänessä on jotain aivan erityistä.
Ruulla on äiti ja isä - mutta ei ole kuitenkaan. Äiti ja isä nimittäin eivät halua profiloitua perinteisten roolien mukaan. Siksi myös perinteiset nimitykset on unohdettu. Kun Ruu kutsuu vanhempiaan hän kutsuu joko Kettua tai Sutta.
Kettu ja Susi toki rakastavat Ruuta, hoitavat ja ruokkivat lapsensa ilmeisen hyvin. Siitä huolimatta, että he asuvat eri pesissä, eri osoitteissa.
Ruun he ovat päättäneet kasvattaa sukupuolineutraalisti. Sukulaisille ei ole kerrottu, onko pienissä vaipoissa pimppi vai pippeli.
...
Ilmeisesti pikku Ruun sukulaiset eivät lue Hesaria... Hämmästyttävää kyllä Ruun vanhemmat ovat ensin kokeilleet vaipattomuutta ja nyt sitten vaippoja vaihdetaan salassa.
VastaaPoistaSen verran kognitiivista dissonanssia tuossa on, että korjataan vähän: pikku Ruun vanhemmat ovat kertoneet kokeilevansa vaipattomuutta ja nyt sitten kertovat vaihtavansa vaippoja salassa.
Mahtaakohan Ruu olla jo ilmoitettu johonkin steinerkouluun, enkelikouluun, superlahjakkaiden lasten valmennukseen tai johonkin muuhun hörhökouluun...
VastaaPoista"TEIJA HAUTANEN"
VastaaPoistaTunnettu miestenvihaaja ja tasa-arvon vastustaja. Toisin sanoen: feministi.