HS mielipide

Paljastui, etten ole lapsemme isä

"Isän on vaikea saada selville, kenen lasta hän kasvattaa."

Uskoin olevani tulossa isäksi 17 vuotta sitten. Muutimme yhteen odottamaan yhteistä lasta. Kesällä 1992 syntyi tyttö, ja tunnustin hänet virallisesti omakseni.

Eron jälkeen (seitsemän vuotta sitten) aloin maksaa sovittua elatusmaksua. Koska isyydestään ei koskaan voi olla täysin varma, tein epävirallisen dna-testin kesällä 2008.

Tulos oli isyyden poissulkeva. Äiti ei suostunut asiasta puhumaan eikä tunnustamaan tulosta.

Isyyden virallinen selvittäminen osoittautui erittäin vaikeaksi.

Isyyslakiin ja lapsen oikeuksiin vedoten lastenvalvoja ja terveyskeskus kieltäytyivät yhteistyöstä. Myös eräs suuri sairaalaketju oli haluton auttamaan testeissä. Lopulta ratkaisu löytyi Oikeuslääketieteen laitokselta. Tytär oli juuri täyttänyt 16 vuotta, ja hänen oma suostumuksensa riitti, vaikka äiti vastustikin. Virallisessa testissä tulos ei muuttunut.

Sosiaalitoimiston haluttomuus selittyy sillä, että sen kannalta lapsella jo oli maksava isä ja asia "kunnossa". Virallisen selityksen mukaan isyyslaki suojelee lapsen etua, mutta meidän tapauksessamme se suojelee äitiä ja sosiaalitoimistoa. Jos biologista isää ei löydettäisikään, saattaisi elatusvastuuta siirtyä sosiaalitoimistolle.

Isän on vaikea saada selville, kenen lasta hän kasvattaa. Parisuhteen kannalta ei ole rakentavaa vaatia dna-testejä. Avioliitossa asiasta ei tarvitse edes puhua, koska aviomies aina julistetaan isäksi.

Avioliiton ulkopuolisessa suhteessa mies joutuu tunnustamaan isyyden. Samalla äiti allekirjoittaa, ettei ole ollut sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Paperi vahvistetaan oikeudessa, joten vakuutus on lainvoimainen. Valheellisen vakuutuksen antaminen on kai valarikos.

Isyyskysymyksessä tapahtuu Suomessa lukuisia oikeusmurhia vuosittain. Kyseessä on yhteiskunnan siunaama petos. Toimiiko suomalainen oikeuskäytäntö muiden petosten kohdalla samoin?

Missä on miehen oikeusturva? Kohteleeko isyyslaki tasa-arvoisesti miestä ja naista? Ajaako isyyslaki oikeasti ja jokaisessa tapauksessa lapsen etua ja oikeuksia?

Isyyslain mukaan isällä (ja äidillä) on lapsen syntymän jälkeen kaksi vuotta aikaa selvittää mahdollinen isyys, ja väärä isyyspäätös voidaan purkaa. Sen jälkeen vanhemmilla ei enää ole purkuoikeutta. Lapsi voi 15 vuotta täytettyään purattaa isyyspäätöksen.

Jos äiti on onnistunut huijauksessaan kahden vuoden ajan, asiaa ei isän aloitteesta voida enää koskaan käsitellä. "Isä" on peruuttamattomasti elatusvelvollinen ja "vieras" lapsi rintaperillinen – riippumatta mistään myöhemmistä asiankäänteistä.

Isyyslain mukaan en voi nostaa kannetta isyyden purkamiseksi. Ja selvyyden vuoksi sanon, että en voisi sitä tyttärelleni tehdäkään. Hän on tilanteeseen täysin syytön. Meillä on erinomaiset välit, ja tapaamme edelleen säännöllisesti kuten tähänkin asti.

Käsittääkseni avioliitoissakin lapsi on usein vierasta syntyperää. Asiaa ei selvitetä, vaikka lapsella on oikeus saada tietää taustansa.

Koska dna-testit ovat helppoja, kivuttomia ja varmoja, voisi isyyden tunnustamisen sijaan tehdä systemaattisesti isyystestin. Testi voisi olla osa lapsen neuvolakäyntejä. Silloin se ei aiheuttaisi skismaa vanhempien välille.

Tärkeää olisi, että lapsi saisi tiedon oikeasta syntyperästään, ja asiaan osattomien oikeuksia ei vaarannettaisi.

Olisiko miesoikeudelle tilausta?

Naisille sopivat naiselliset urheilulajit

Elisa Tähtinen ihmetteli ja paheksui (HS 16. 4.) sitä, ettei naisten MM-jääkiekkoa näytetty Ylellä.

Ylen linja on mielestäni aivan oikea. Naisten jääkiekon viihdearvo on aivan olematon; eiväthän naisten otteluja muutenkaan käy käsittääkseni katsomassa muut kuin lähisukulaiset ja mahdolliset poikaystävät, viimeksi mainitutkin lähinnä kohteliaisuudesta tai säälistä, mikäli he itse ovat pelimiehiä tai muuten ymmärtävät jotakin kyseisestä pelistä.

Henkilökohtaisesti suosittelen naisille sellaisia urheilulajeja, joissa heidän naiselliset ominaisuutensa pääsevät oikeuksiinsa, kuten esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu ja cheerleading. Jääkiekko ja jalkapallo edellyttävät harrastajaltaan aggressiivisuutta, mikä todellakaan ei ole naisellinen ominaisuus.

Sosiaalinen "neitikiekko", jota valmentajat vihaavat, on sinänsä ihan ok, koska siinä on kysymys liikunnan ilosta eikä voittamisesta henkeen ja vereen.

ERKKI BLOM varatuomari Helsinki