Perheväkivalta Suomessa (pdf)
- Euroopan unionin jäsenmaiden vertailussa naisen riski tulla surmatuksi on Suomessa 11. korkein. Miesten riski on 7. korkein.
- Äidit kohdistavat lapsiin kuritusväkivaltaa hieman enemmän kuin isät. Lasten kodissaan näkemä väkivalta on useimmin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei äitiin tai isään kohdistuvaa.
- Selvästi yleisin henkirikostyyppi Suomessa on mieheen kohdistunut tutun henkilön tekemä henkirikos. Vuosina 2003–2007 Suomessa tehdyistä henkirikoksista 46 % (286 tapausta) oli tällaisia.
- Lapset henkirikosten uhreina. Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan Suomessa surmattiin 2003–2007 yhteensä 29 alle 15-vuotiasta lasta. Näistä 20 joutui äitinsä, 7 isänsä ja 2 veljensä surmaamaksi.
Naiset nostivat väkivallan uhan esiin Kaisaniemenpuistossa
Poliisi kirjasi Helsingissä vuonna 2008 kaikkiaan 56 epäiltyä raiskausta. Näistä noin kolmasosa eli 22 ilmoitettiin tapahtuneeksi ulkoilmassa.
Raiskaukseen syyllistyy yleensä mies.
Tuomas Alho osallistui kulkueeseen, koska pitää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vakavana ongelmana.
"Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Myös naisiin kohdistunut väkivalta on iso asia, mutta silti siitä ei juurikaan puhuta", Alho sanoo.
Jyväskylän yössä mätkittiin urakalla
Olisi suotavaa, että tämän maan naisasianaiset lukisivat ja ymmärtäisivät tuon perheväkivaltaraportin sisällön. Saisimme siten edes jossain määrin hyödyllistä keskustelua aikaan.
VastaaPoistaNykyinen itse keksittyjen tilastojen ja iskulauseiden viljely on vain haitaksi, ja näyttäytyy naurettavana tuon raportin rinnalla.
Raportin perusteella voisi myös päätellä, että "naisiin kohdistuvan väkivallan on loputtava" -tyylisten lauseiden sijasta voitaisiin pikemminkin sanailla tyyliin: "naisiin kohdistuvien liikenneonnettomuuksien on loputtava". Jälkimmäisen kamppanjan tavoitteiden toteutuminen pelastaisi sitä paitsi vuosittain paljon useamman naisen hengen.
"Myös naisiin kohdistunut väkivalta on iso asia, mutta silti siitä ei juurikaan puhuta", Alho sanoo."
VastaaPoistaEi puhuta? Pääkaupunkiseudulla asuvalle, vähänkin mediaa seuraavalle henkilölle on aika saavutus välttyä törmäämästä aiheeseen vähiintäin viikoittain.
Tuomas Alho näkyy olevan feministi tai ainakin lähellä sitä, joten hänen piireissään on vielä suurempi saavutus välttyä aiheelta. Herra Alho on jo ehtinyt tehdä julkaisujakin, kuten esim. Seksismi ja sukupuoli valtavirran rap-musiikissa, ja hän on ehtinyt tutustua Kaisaniemen puistoon aikaisemminkin. Eräässä julkaisussa hän toteaa mm. että: "Viime keväänä olin mukana järjestämässä feminististä mielenosoitusta, jossa joukko ihmisiä kokoontui
Kaisaniemen puistoon erään perjantai-illan ja -yön
ajaksi. Mielenosoituksen tarkoituksena oli korostaa
tilan sukupuolittuneisuutta".
Väkivaltaan ja erityisesti perheväkivaltaan liittyvää tietoa on kahdenlaisia: on tämä tutkimustuloksiin perustuva tieto ja toisaalta lähinnä kai feministiset erehdykset, vääristelyt, liioittelut ja suoranaiset valheet.
VastaaPoistaJos olisin itse Optulassa töissä olisin varmaan hiukan turhautunut, kun julkisuus säännöllisesti ohittaa vaivalla ja ammattitaidolla tehdyt tutkimukset ja katsaukset. Suomi on milloin Länsi-Euroopan, milloin EU:n, Euroopan tai peräti koko maailman väkivaltaisimpia maita. Moilasten mielestä suomalainen mies on väkivaltaa ihannoiva tappaja.
Siihen nähden Optulasta kyllä kuulee harvoin. Äkkiseltään en muista, että sikäläiset tutkijat olisivat koskaan käyneet kumoamaan julkisuudessa toistuvasti esitettyjä väitteitä perheväkivallasta valtavana, suomalaisten miesten yleiseen kulttuuriin kuuluvana ilmiönä. Tai väitteitä naisten marginaalisesta väkivaltaisuudesta. Tai muistuttaneet kaikkein puolustuskyvyttömimpiin eli lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.
Kuitenkin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tehtävä kuuluisi olla: "Tutkimuksen ohella keskeisiä toimintamuotoja ovat laitoksen tutkijoiden osallistuminen ajankohtaiseen oikeuspoliittisen keskusteluun esitelmin ja kirjoituksin ..."
Luulisi, että osallistuminen keskusteluun poikkeuksellisen väkivaltaisesta Suomesta ja suomalaisesta miehestä olisi erityisen tärkeää. Myytti ja feministinen sumutus pitäisi purkaa ja rakentaa julkisuuteen realistisempi käsitys suomalaisesta väkivallasta. Sitten osattaisiin ryhtyä oikeisiin toimiikin, ohjata resursseja sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.
Politiikan olisi kai hyvä perustua faktoihin.
Optulasta tulee myös runsaati kaikenlaista puolivillaista paskaa, kuten:
VastaaPoistaHän-Mies said...
Sini Terävä said...
Alan vähitellen olla siinä kunnossa, että voin yrittää vastailla.
Kiitoksia Sini vastauksistasi. Jätit harmillisesti oassan kohdista vastaamatta. Toivon että vastaisit vielä näihin 16.2.2007 viestissäni esittämiini kohtiin:
- Samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa
- Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava
- Ammattialojen segregaatio on purettava
Toivon lisäksi vastinettasi kommentteihini liittyen tähän viimeisimpään viestiisi.
Myös huoltajuuspäätökset ovat osa ratkaisua. En nyt sano, että lapset täytyisi aina antaa isälle, jottei isä syrjäydy. Aika turhan suoraviivaista eikä edes toimivaa. Mutta esim. yhteishuoltajuuksilla tai säännöllisellä tapaamisoikeudella voisi kuvitella olevan kyky pitää mies kiinni yhteiskunnassa.
Tässä kohden, Sini, minulla meinaa jo verenpaine kohota. Puhut, ettei lapsia pitäisi antaa miehille aina, etteivät he syrjäydy. Voi jessus sentään, annettaisiin edes joskus. Miksi naiset saavat lähihuoltajuuden lähes automaattisesti? Oletko edes selvillä mitkä ovat prosentti osuudet miesten ja naisten kesken esim. lähihuoltajuuden suhteen? Et ilmeisesti. Kerron ne kohta. tarjoat ratkaisuksi yhteishuoltajuutta ja säännöllisiä tapaamisoikeuksia miehille, eli taas tätä samaa vanhaa etävanhemman roolia. Tästä on tasa-arvo kaukana. Tekisi hyvää myös naisille olla se etävanhempi. Käytännössähän nykyisin varsin usein päädytään yhteishuoltajuuteen, mutta lähihuoltajuus 82 % tapauksista naisilla. Kuullostaako tasa-arvoiselta? Miehet joutuvat käytännössä taistelemaan huoltajuudesta oikeudessa, naiset saavat sossunämmien suosiollisella avustuksella lähihuoltajuuden "kuin manu illallisen", ilman mitään ponnisteluja.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki taas kerran puolueellisen tutkimuksen miesten asemasta huoltajuus asioissa otsikolla: "LASTEN HUOLTORIIDAT KÄRÄJÄOIKEUKSISSA"
http://www.optula.om.fi/37804.htm
"Tutkimus" uutisoitiin näyttävästi otsikoilla: "Isän asema huoltajuus riidassa luultua parempi". Sitten uutisoinnissa puhuttiin että isät saavat lähihuoltajuuden 35% tapauksista. Ei vain huomattu sanoa, että tämä 35% koski oikeudessa käsiteltyjä huoltajuuskiistoja, joita on noin 2000 kpl vuodessa. Kuten em. luvusta huomaat, kyllä lapsen lähihuoltajuus kiinnostaa isejä, mutta he vain joutuvat taistelemaan aika rankastikin saadakseen edes vähän oikeutta.
Hieman lukuja tuosta OPTULAN "tutkimuksesta" sekä hiukan näiden OPTULAN väitteiden ja lukujen analyysiä
OPTULA:
"Ensiratkaisuissa kahdeksassa
tapauksessa kymmenestä lapsi oli määrätty asumaan äidin luokse ja vain joka seitsemännessä tapauksessa oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Noin 10 prosentissa tapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että osa lapsista asuu äidin luona ja osa isän luona."
---
Kommenttini:
Kun pari eroaa päätyvät lapset 82 % ( sosiaalitoimi ) tai 80 % ( oikeuslaitos ) todennäköisyydellä äidin lähihuoltajuuteen, ja isänä sinulla on tässä "seitsemäsosan", eli 13 % mahdollisuudet saada lapsesi lähihuoltajuus (sosiaalitoimen kohdalla ilmeisesti vielä paljon huonommat).
Silti Optulan "Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa"- tutkimuksen tehneet naistutkijat kehuvat "oikeuslaitoksen tasapuolisuutta" vanhemmuuden suhteen, ja kertovat että "Tutkimustulosten perusteella isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä."
Huomaa tuo tutlkijoiden käyttämä oikeuskäytännönkin -termi.
Se on ristiriidassa totuudenkanssa.
Miten se että sinulla on jo alun alkaen 13% vanhemmuus voisi tarkoittaa että "isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"?
OPTULA:
"Vastaavasti avioeron lasta koskevissa liitännäisvaatimuksissa päätös lapsen
yhteishuollosta oli tavallisin. Tuomioistuin oli päätynyt lapsen huollon uskomiseen
molemmille vanhemmille yhteisesti seitsemässä tapauksessa
kymmenestä. Viidesosassa tapauksia oli päätetty lapsen huollon uskomisesta
yksin äidille. Yhdessäkään lapsen huoltoa koskevassa liitännäisvaatimuksessa
ei ollut tehty päätöstä lapsen huollon uskomisesta yksin isälle."
Kommentti:
Miten tuokaan sitten voisi tarkoittaa että "isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"?
Muuta kommentointia tutkimuksesta:
Huoltajuusriitoja on oikeudessa siis noin 2000 kpl per vuosi.
Miksi on tutkittu noin 2000 tuomioistuimessa vuosittain ratkaistuista vain 529 tapausta?
Vastaus:
Jotta saataisiin koko tilastosta väärä, tarkoitushakuisen positiivinen kuva, että joka kolmannessa (=1/3) tapauksessa lasten huolto uskotaan isälle. Tähän tutkimukseen on varmasti haalittu kaikki ne tapaukset, joissa lapset on määrätty isälle. Sen lisäksi joukkoon on otettu muita tapauksia, jotta saadaan edes hiukan totuutta muistuttava tulos.
Miten näistä päästään Sini lähellekään molempien vanhempien tasa-arvoista kohtelua huoltajuusasioissa?
kirjoitit Sini kauniisti isyyden tukemisesta, et kuitenkaan kovinkaan laajasti. Listaan oheen joitakin asioita jotka parantaisivat isyyttä ja sen ymmärtämistä.
Suomessa koko perhepolitiikka on pelkkää äitiyspolitiikkaa, jossa naisen oikeudet ovat kaikkien muiden oikeuksien yläpuolella.
Isyyden huono arvostus johtuu pitkälti naisten asenteista isyyteen ei niinkään siitä, että miehiä ei isyys kiinnostaisi. Äitimyytin yksi varjopuolista on käsitys siitä, että naiset ovat automaattisesti parempia vanhempia ja siten naisilla on oikeus päättää siitä, millainen miehen isyys perheessä on.
Äitimyytin purkamiseen tarvittavia keinoja:
- vaikutetaan naisten asenteisiin suhteessa isyyteen, eli mies saa itse määritellä isyytensä ja luoda itsenäisesti suhteen lapseen ilman naisen välittäjän roolia
- Tunnustetaan se, että isyys on lapselle aivan yhtä tärkeää kuin äitiyskin
- isyyden tärkein tehtävä on luoda suoraan suhde lapseen omilla ehdoillaan, isyyden tärkein tehtävä ei ole äitiyden tukeminen. Äitiyden tukeminen kuuluu parisuhdeasioihin ei isyysasioihin
- Yhteiskunnan tulee luoda perhepolitiikkaa joka tukee kaikkia perheenjäseniä jokaisen yksilöllisistä tarpeista. Nykymuotoinen perhepolitiikka joka keskittyy pelkästään äitiyden tukemiseen pitää muuttaa. Äiti ei ole perhe vaan yksi perheen jäsenistä
- Isyyden asiantuntijuus sinne minne se kuuluukin eli miehille. Nainen ei voi olla isyyden asiantuntija niinkuin mieskään ei voi olla äitiyden asiantuntija
- Yhteiskunnallinen isyyskeskustelu on täysin sivuraiteilla kun keskustellaan siitä, että onko isyys tärkeää vai ei (esim. hedelmöityshoitokeskustelu). Pitäisi keskustella siitä, mitä voimavaroja isyydellä on tarjota lapselle.
Nämä muutokset ovat nimenomaan paljon naisten asenteista kiinni, halutaanko säilyttää äitimyytti vai uskaltavatko naiset tunnustaa, että isyys on oikeasti yhtä tärkeää kuin äitiyskin ja alkaa toimimaan tämän käsityksen mukaan.
Lopuksi:
Katsoitko Sini eilen (27.2.2007) Ajankohtaisen Kakkosen? Siinä oli teemana AKKAVALTA ja keskustelijoina tavallisia naisia ja feministejä. Aika monen naisen suusta kuultiin, että he kannattavat tasa-arvoa, mutta eivät feminismiä, koska feminismi ei aja tasa-arvoa. Aika mielnkiintoista, eikö Sini?
Ohjelmassa julkistettiin myös Taloustutkimuksen tekemiä kyselytutkimuksen tuloksia.
Nuorten naisten suhtautuminen feminismiin osoittautui kriittiseksi. Alle 35-vuotiaista naisista 70 prosenttia vastasi kieltävästi väittämään ”pidän itseäni feministinä”. Nuoret naiset olivat hieman kriittisempiä kuin vanhemmat ikäluokat.
Väittään ”en ymmärrä koko naisasiavouhotusta, suomessa naisilla on asiat hyvin.”
Vastattiin seuraavasti:
Nuoret naiset: kyllä 52%
kaikki kaiset: Kyllä 54%
Miehet: kyllä 60%
Kaikki vastaajat: kyllä 57%.
http://www.yle.fi/a2/
Kyselytutkimuksen tulokset:
http://www.yle.fi/a2/kuvat/tutkimustulokset_web.jpg
Jään Sini odottelemaan vastaustasi ja kommenttejasi.
28.2.07Homo
Väkivaltafeministi Anne Moilanen höpisi joskus jossain, että miesten väkivaltaisuudesta pitäisi voida keskustella ja siitä pitäisi keskustella nimenomaan sukupuolettuneena ilmiönä.
VastaaPoistaPitäisikö siis lasten murhailusta pystyä myös puhumaan sukupuolettuneena ilmiönä? Se kun tuntuu riivaavan hyvin suuressa määrin naisia.
"Murhailu" "riivaa" "suuressa määrin" naisia? Annat ymmärtää, että valtavan monet naiset murhailevat, noin niin kuin harrastusmielessä, ihan riivauksenomaisesti. Tyypillistä miesasialiikkeen harjoittamaa mustamaalailua, tässä tapauksessa jo hieman koomisia sävyjä saaneena. Tämä varmaankin sitä Japen tarkoittamaa asiallista argumentointia...
VastaaPoistaNimimerkki Homo, lainasit keskustelua koskien OPTULAN tutkimusta "LASTEN HUOLTORIIDAT KÄRÄJÄOIKEUKSISSA"
VastaaPoistaLAINAUS:
" Hieman lukuja tuosta OPTULAN "tutkimuksesta" sekä hiukan näiden OPTULAN väitteiden ja lukujen analyysiä
OPTULA:
"Ensiratkaisuissa kahdeksassa
tapauksessa kymmenestä lapsi oli määrätty asumaan äidin luokse ja vain joka seitsemännessä tapauksessa oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Noin 10 prosentissa tapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että osa lapsista asuu äidin luona ja osa isän luona."
---
Kommenttini:
Kun pari eroaa päätyvät lapset 82 % ( sosiaalitoimi ) tai 80 % ( oikeuslaitos ) todennäköisyydellä äidin lähihuoltajuuteen, ja isänä sinulla on tässä "seitsemäsosan", eli 13 % mahdollisuudet saada lapsesi lähihuoltajuus (sosiaalitoimen kohdalla ilmeisesti vielä paljon huonommat).
Silti Optulan "Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa"- tutkimuksen tehneet naistutkijat kehuvat "oikeuslaitoksen tasapuolisuutta" vanhemmuuden suhteen, ja kertovat että "Tutkimustulosten perusteella isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä."
.....(-)....
Miten se että sinulla on jo alun alkaen 13% vanhemmuus voisi tarkoittaa että "isillä on
siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"? "
LAINAUS LOPPUU.
Jotenkin on "aika" helvetin tutun oloista tekstiä, jälleen, ja jälleen ILMAN PIENINTÄKÄÄN VIITETTÄ LÄHTEESEEN mistä teksti oli peräisin. Välillä oikein vituttaa se miten jopa "miesasiamiehet" vaikenevat täysin sen toiminnan, ja sen toiminnan merkityksen jota olen hikipajassani vuosikaudet raatanut. Helvetin mukavaa JA ASIALLISTA. Olisikohan aika laittaa välillä niitä lähdeviitteitä esiin ja lainaukset paikoilleen, urpot? En minä mikään haamukirjoittaja ole. Viddu.
"mies jota ei ole",
ei mies erityinen,
Antti Heiskala
Antti Heiskala, pahoitteluni asiasta, mutta lainasin itse nimimerkki Hän-miehen kirjoitusta (johon annoin linkin ja lainauksessani näkyi myös kirjoittajan nimimerkki), enkä voinut tietää sinun olevan alunperin kirjoituksen takana jossain muualla. Pyrin itse kyllä aina antamaan vähintään linkin muodossa tarkan lähdeviitteen, mutta nettikeskusteluita (tai edes sanomalehtien uutisia) lainatessa alkuperäislähde jää valitettavasti usein epäselväksi, kun niitä ei ole siihen edelleen lainattuunkaan juttuun laitettu.
VastaaPoistaHomo