Työläismies ahdingossa?

Jari Heinonen: Nuoret miehet kilpailuyhteiskunnan puristuksessa (Urho 2008)

Perusfilosofia suomalaisessa yhteiskunnassa on, että toimi tai tuhoudut, toimi tai kärsi häpeääsi. Ja kyllähän suomalainen mies toimii ja häärii. Elämä on tekoja ja suorituksia, keskinäistä kilpailua, yletöntä pätemisen ja tehokkuuden tavoittelua. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostuu silloin, kun mies ei pystykään saavuttamaan asettamiaan tai ympäristön hänelle asettamia tavoitteita. Nykyisin miehen on entistä vaikeampi löytää miehisyytensä ja sitoa ahdistustaan samalla tavalla kuin pitkään tapahtui.

Suomalaisen miehen eräs pahimmista uhista on epäilemättä joutuminen niin sanottuihin syrjäyttäviin kierteisiin. Näissähän työttömyys, pätkätyöt, alkoholi ja lopulta sairaudet ja yksinäisyys ovat miesten murheena. Masennus on eräs iso asia. Kun ollaan yksin, ilman sosiaalisia verkostoja ja yhteisöjä, masennus nousee helposti pintaan. Ja sitä lääkitään viinalla. Useilta suomalaisilta miehiltä puuttuu kyky rakentaa läheisiä ihmissuhteita muutoin kuin alkoholin avulla.

Käytännössä huomattavalta osalta nuoria miehiä menee toivo siitä, että tekemällä ahkerasti töitä tässä ja nyt ja ottamalla käyttöön viimeisetkin voimanrippeet, pääsemme paremmille päiville ja sitten lopulta helpottaa. Se miehisen ahdistuksen sääntelytapa joka toimi vielä ukeilla ja isillä, ei enää toimikaan nuorten miesten elämässä. Seurauksena on vaikeuksia, joista monet näkyvät nykyisin juuri nuorten miesten pahoinvointina, erilaisena oireiluna, sosiaalisina ongelmina ja kantapöytiin vajoamisina.

On syytä kysyä, voiko mies enää kaikkien muutosten jälkeen olla pelkästään itsenäinen ja vahva selviytyjä, jota työ lohduttaa ja joka hammasta purren yrittää omin voimin mennä eteenpäin ja samalla antaa muille jatkuvia näyttöjä miehisyydestään? Pitäisi ehkä kysyä, tarvitaanko miehen maailmaan sittenkin kovan ja kiihkeän kilpailun sijasta myös enemmän sallivuutta epäonnistumiseen, pohtimiseen ja myös ajoittaiseen pysähtymiseen ja kuunteluun?

Heinosen mukaan yhteiskuntapolitiikan pitäisi tarttua miesten aseman parantamiseen, mutta onko tuollaisiin muutoksiin halua halua nyky-Suomessa? Ja mikä voisi olla miesten oma panos tällaisessa prosessissa?