Porno

HS: Pornon pelko kertoo kateudesta

Olen aina yrittänyt ymmärtää, mikä pornografiassa ihmisiä niin suuresti pelottaa.

Itse uskon, että pornografian pelossa – jos sen äärimuodot unohdetaan – on kysymys vain alitajuisesta kateudesta: ei haluta, että partnerille annetaan sellaisia suoritustasotavoitteita, joita ei pystytä noudattamaan.

Seksuaalisesti laiskasta ei ole kivaa, jos joku näyttää olevan innokkaampi, ja heikommin "varustellusta" miehestä tai naisesta ei ole kiva, jos muilla näyttää olevan paremmin.

Kysymys kenties on siis pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta, laiskuudesta ja viitsimättömyydestä: olisi kiva jos joku rakastaisi minua, vaikka olenkin ruma, tylsä ja laiska makuuhuoneesa.

Eihän porno silmille hyppää, vaan sen pariin on aktiivisesti hakeuduttava. Miksi siis juuri ne, jotka eivät pidä pornosta, ovat eniten tuohtuneita sen olemassaolosta?

Porno on väkivaltaa

Tutkija Tommi Paalanen (HS 19. 9.) väitti, ettei porno vahingoita ketään.

Olen keski-iän ylittänyt nainen ja elänyt seksuaalisesti rikkaan elämän. Silti voin todistaa, että kun nuorena jouduin poikaystävän painostuksesta kokemaan pornoa katselemalla ja toteuttamalla sitä, koin tulleeni raiskatuksi.

Tuo suhde traumatisoi minut loppuelämäkseni ja jätti sieluuni syviä vammoja, joita olen terapiassa joutunut hoitamaan. Se hajotti minuuteni ja tuhosi useiksi vuosiksi harkinta- ja keskittymiskykyni haitaten opiskeluani ja työtäni. Tunnen myös muita naisia, joilla on vastaavia kokemuksia.

Miehet kokevat seksuaalisuuden eri tavoin kuin naiset. Heille visuaalisuus on oleellisempaa kuin tunnepuoli, päinvastoin kuin naisille.

Siveys on tunteen puhtautta, ja porno selvästi loukkaa sitä. Porno on mielen väkivaltaa.

Kun olen kertonut kokemastani miehille, he nauravat ymmärtämättä traumani syvyyttä – koska kokevat pornon vain positiivisena.

Vaikka porno kiihottaa mekaanisesti, se ei tarkoita, että siitä nauttii kokonaisvaltaisesti. Se voi jopa orjuuttaa ja haavoittaa.

Porno on nöyryyttävää ja alhaista välineellisyytensä ja kaupallisuutensa johdosta, myös kahdenkeskisesti harjoitettuna. Pornon luoma kuva rakkauteen, jopa vain ihastukseen, kuuluvasta seksistä on kieroutunut.

Porno haittasi muuta elämääni

Seksuaalietiikan tutkija Tommi Paalanen kehui pornografian vaarattomuutta (HS 19. 9.). Minäkään en puutu asian moraalisesta näkökulmasta vaan omasta kokemuksestani käsin.

Mielestäni porno on kuin alkoholi. Toiset voivat sitä jossain määrin käyttää ilman sen suurempia seurauksia, jotkut sortuvat tuhoisaan tapaan, riippuvuuteenkin. Olemme erilaisia. Pornosta haetaan myös lohdutusta, kuten pullosta.

Oma pornokierteeni alkoi noin 13-vuotiaana ja kesti muutamia vuosia. Siihen aikaan minulla ei vielä ollut internetiä, mutta televisio tarjosi kyllä viihdykettä myöhäisiltaan.

Mitä seurauksia lähes jokailtaisella, monta tuntia kestävällä vahtaamisella sitten oli nuoren kehittyvälle mielelle?

Sosiaaliset suhteeni kapenivat, harrastukset vähenivät. Muistan vieläkin lähes kaiken näkemäni, kuvat ovat niin vahvasti piirtyneet muistiini – vaikka kaikesta on pitkälti toistakymmentä vuotta!

Havaitsin myös, että arkielämässä minun oli vaikea suhtautua naisiin esineellistämättä heitä – vaikka arvoiltani ja asenteiltani suhtauduin naisiin tasavertaisesti.

Sain kierteen katkaistua hankkiutumalla eroon televisiosta. Elin ilman televisiota lähes kymmenen vuotta, ja olen edelleen valikoiva sen suhteen, minkälaisia ohjelmia katson.

En kaipaa seksuaalisesti kiihottavia kuvia jokaiseen kadunkulmaan ja jogurttimainokseen. Seksuaalisuus ei asiayhteydenkään puolesta kuulu kaupan kassajonoon tai aamuiseen työmatkaan Länsiväylällä.

Joissain Euroopan maissa katukuva tai media voi olla vielä pahemmin pornoistunut kuin Suomessa, mutta silti kyseessä on myös kansallinen imago-asia.

Kysymys pornografian saatavuudesta ja näkyvyydestä on yhteinen asiamme. Miten rakennamme yhteiskuntamme? Sitenkö, että "vahvoilla yksilöillä" on mahdollisimman suuri vapaus ja mahdollisuus nauttia kaikesta vai siten, että suojelemme lapsia ja muita herkempiä yksilöitä tietyiltä asioilta?

Entä onko tutkittu, mikä johtaa jotkut lapsipornografian kuluttajiksi? Oletan, että harva hakeutuu lapsipornografiaan suoraan. Useammalla on taustalla pitkä "ura" pornografian parissa. Siitä siirrytään sitten "kovempaan tavaraan", kun tavallinen porno ei enää riitä.

Nämä ovat arvailujani. Ehkä joku osaa esittää aiheesta tutkimustietoa.